Livetoiminta ›

Tässä kun tappelin taas viime äänitysten snare raidan kanssa kun vuotaa kaikki mahdolliset pellit rupesin pohtimaan että mitäs jos livenä mikittäis snaresta vaan maton? Puhutaan siis baareista yms. missä se akustinen ääni muutenkin kuuluu.
 
Alamikki on yleensä aina huomattavasti siistimpi peltien ja varsinkin haikan suhteen, joka muutenkin kuuluu aina liian kovaa. Näin saisi sitä atackia, eikä juuri muuta ajettua pa:sta ulos vuotojen sijaan. Onko kellään tällaisesta kokemusta miten toimii?

Riippuu nyt ihan siitä bändistä, että minkälaista soundia siitä pitäisi saada irti.
 
Johonkin rokki-metalli -akselin touhuiluun tuskin tarvii sitä räpsyä yhtään lisää. Siellä kaipailee enemmän yläkalvolta poimittavaa poksahdusta. Sitten jos soitellaan jotakin 60-70 -luvuille nojaavaa kevyttä poppia, niin se räpsy voi olla juurikin se hyvä juttu.
Pienissä paikoissa tosin akustiikka saattaa aiheuttaa sen, että matto kuuluu lavalta jo valmiiksi riittämiin, eikä sitä tarvi juurikaan vahvistaa. Silloin taas päästään siihen, että se ylämikin poksahdus (tai osat siitä) voi olla enemmänkin tarpeen pientä tukevoitusta ajatellen.
Itse kuitenkin mielellään otan aina kummallakin mikillä mahdollisimman aina äänen sisään, jos mahdollista. Ei ole iso homma vetää liuku alas, jos jotakin ei tarvi.
 
Mitä sitten tulee tuohon vuotoon, niin mikillä ja sijoittelulla siihen voi vaikuttaa. Myöskin gate on asiaa monesti. Se tosin ei korjaa sitä, kun haikka paukkaa liikaa, vaan aiheuttaa semmosen "pisft"-soundin snaren iskun sekaan. Sen takia se lähtösoundi on kaikki kaikessa ja sitä kannattaa hinkata ensin kuosiin.
Jos rumpusetin takana ei ole fleksibiliteettiä balanssin/asettelun suhteen ja pitää saada täysin kliinistä, samplea muistuttavaa tavaraa, niin kannattaa triggailla sampleja. Mikäli rumpalin balanssi on kuosissa, niin kannattaa kysellä, josko haikkaa voisi vähän nostaa ja siten luoda etäisyyttä mikkiin.
Myöskin kannattaa miettiä pikkasen sitä mikin kuviota. Jos hertalla vetelee, niin se koppailee aika hyvin tavaraa vielä 90 astetta sivusta. Sen takia kannattaa tähtäillä se haikka sinne mikin taakse. Mikäli superhertaa on saatavilla, niin sen haikan voi jättää enemmänkin mikin sivulle.

Einherjar: Riippuu nyt ihan siitä bändistä, että minkälaista soundia siitä pitäisi saada irti.
 
Johonkin rokki-metalli -akselin touhuiluun tuskin tarvii sitä räpsyä yhtään lisää. Siellä kaipailee enemmän yläkalvolta poimittavaa poksahdusta. Sitten jos soitellaan jotakin 60-70 -luvuille nojaavaa kevyttä poppia, niin se räpsy voi olla juurikin se hyvä juttu.
Pienissä paikoissa tosin akustiikka saattaa aiheuttaa sen, että matto kuuluu lavalta jo valmiiksi riittämiin, eikä sitä tarvi juurikaan vahvistaa. Silloin taas päästään siihen, että se ylämikin poksahdus (tai osat siitä) voi olla enemmänkin tarpeen pientä tukevoitusta ajatellen.
Itse kuitenkin mielellään otan aina kummallakin mikillä mahdollisimman aina äänen sisään, jos mahdollista. Ei ole iso homma vetää liuku alas, jos jotakin ei tarvi.
 
Ite aattelin taas että nimenomaan rokkihommiin sais alapuolelta sitä terävää atackia, sen sijaan että vahvistais sitä "pang" ääntä yläkalvosta.
 
Mitä sitten tulee tuohon vuotoon, niin mikillä ja sijoittelulla siihen voi vaikuttaa. Myöskin gate on asiaa monesti. Se tosin ei korjaa sitä, kun haikka paukkaa liikaa, vaan aiheuttaa semmosen "pisft"-soundin snaren iskun sekaan. Sen takia se lähtösoundi on kaikki kaikessa ja sitä kannattaa hinkata ensin kuosiin.
Jos rumpusetin takana ei ole fleksibiliteettiä balanssin/asettelun suhteen ja pitää saada täysin kliinistä, samplea muistuttavaa tavaraa, niin kannattaa triggailla sampleja. Mikäli rumpalin balanssi on kuosissa, niin kannattaa kysellä, josko haikkaa voisi vähän nostaa ja siten luoda etäisyyttä mikkiin.
Myöskin kannattaa miettiä pikkasen sitä mikin kuviota. Jos hertalla vetelee, niin se koppailee aika hyvin tavaraa vielä 90 astetta sivusta. Sen takia kannattaa tähtäillä se haikka sinne mikin taakse. Mikäli superhertaa on saatavilla, niin sen haikan voi jättää enemmänkin mikin sivulle.
 
Noiden kanssa on tullut tässä viimeaikoina nyt enempikin testailtua ja leikittyä kun äänitän levyä. Mikit ja niiden sijainnit oli kovassa testissä ja vaikka kerrankin oli rumpali joka osaa kanttilyönnit ja pellit vähän ylemmäks säädetty, niin kyllä silti saa poppakonsteja tehdä että ei joka snaren iskussa ihan hirveästi haikka voimistu.
 
Yleensä tilanne noissa kuppiloissa on huomattavasti huonompi, joten sillä mietin että ehkä se maton räsähdys on parempi poimia talteen kuin epävireinen ping ja hirveä määrä peltien vuotoa.

Alamikille en ole juurikaan löytänyt tarvetta, ainoastaan jossain oudossa efektointitarkoituksessa. Yleensä pelkkä ylämikki riittää ja siihen tarkotukseen voi tietenkin kokeilla erilaisia sieppoja. Joku Beyerdynamic M201, M420 tai M422 olisi ehkä oma valintani jos 57 vuotaa liikaa.

northern: Ite aattelin taas että nimenomaan rokkihommiin sais alapuolelta sitä terävää atackia, sen sijaan että vahvistais sitä "pang" ääntä yläkalvosta.
 
Se terävä atakki tulee yläkalvolta. Alapuolelta tulee vaan pahvinen räpsy, koska se syttyy vasta yläkalvon iskun jälkeen.
 
Tuossa oli yhden projektin tiimoilla tyhjä hetki ja liian vähän tekemistä, niin tekaisimpa demon asiasta: https://www.mediafire.com/file/x0sg3zk6uv4iaae/SnareLoop-mixd.wav/file
Siinä pyörii sama looppi. Ensin pelkillä tilamikeillä, sitten "PA:n kera" ilman snarea, sitten sama snaren ylämikillä, sama snaren alamikillä, kummallakin mikillä (top@odB, bottom@-10dB) ja lopuksi kumpikin snarekanava ilman yhtään mitään prosessointia.
Snarekanavien prosessointi oli minimaalista; Alapäänleikkuri oli kummassakin 100Hz kohdilla ja yläkerran korostusta oli maltillisesti.
Siitä voi sitten arvioida mikä on järkevää.

Sami_T: En muutenkaan ihan oivalla että miksi tälläsiä pitää netissä kysellä, pistä keikalla ylimääräinen mikki sinne alamikiksi ja kokeile, sillä tavallahan tää (ja moni muukin asia) parhaiten selviää.
 
Koska hyvin usein aika ja kanavat ovat rajallisia. On hyvä olla joku käsitys mitä ollaan tekemässä, sensijaan että kun bändi on paikalla valmiina tekemään soundchekkiä niin ruvetaan vähän testailemaan ja kokeilemaan että miltäs tämmönen juttu kuulostaa kun en oo koskaan kokeillut...
 
Einherjar: Se terävä atakki tulee yläkalvolta. Alapuolelta tulee vaan pahvinen räpsy, koska se syttyy vasta yläkalvon iskun jälkeen.
 
Tuossa oli yhden projektin tiimoilla tyhjä hetki ja liian vähän tekemistä, niin tekaisimpa demon asiasta: https://www.mediafire.com/file/x0sg3zk6uv4iaae/SnareLoop-mixd.wav/file
Siinä pyörii sama looppi. Ensin pelkillä tilamikeillä, sitten "PA:n kera" ilman snarea, sitten sama snaren ylämikillä, sama snaren alamikillä, kummallakin mikillä (top@odB, bottom@-10dB) ja lopuksi kumpikin snarekanava ilman yhtään mitään prosessointia.
Snarekanavien prosessointi oli minimaalista; Alapäänleikkuri oli kummassakin 100Hz kohdilla ja yläkerran korostusta oli maltillisesti.
Siitä voi sitten arvioida mikä on järkevää.
 
Kiitoksia! Ei ollut itellä nyt mitään vastaavia raitoja käsillä millä testata, mutta tämä auttoi kovasti. Täytyy tässäkin tosin pitää mielessä että hyvin usein ne pellit tulee snareen verrattuna puolet kovempaa kuin tässä klipissä.

northern: ....Täytyy tässäkin tosin pitää mielessä että hyvin usein ne pellit tulee snareen verrattuna puolet kovempaa kuin tässä klipissä.
 
Tuossa pätkässä ei mikittämisen suhteen ollut mitään erikoista. Shuren 57 oli hihatin ja tomin välissä. Muistaakseni K&M:n L-klämpillä hihat-ständistä. Ei mitään suojia tai virityksiä hihatin ja mikin välissä edes. Olisko lyöntikalvon ja hihatin alapellin välissä jotakin 20-25cm, eli ihan "standardit" olosuhteet. Rumpalikin oli amatööri.
 
Jos siis tuntuu, että vuotoa on hirveästi ja mikitys on jo tsekattu, niin kääntyisin ihan suosiolla rumpalin puoleen. Siellä on joko liian huonot korvatulpat, asettelu perseellään tai tatsi perseellään