Kitarat: akustinen ›

Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 
Sen kummemmin erittelemättä, tutkimustyötä tasakantisen akustisen kitaran säätöhommista kannattaa kenties laajentaa tuon ko. viestiketjun ulkopuolellekin ;).
 
Toki tuosta ketjusta asiaakin löytyy, mutta etenkin noviisille tärkeitä seikkoja on jäänyt ainakin mun mielestä pois.
 

 
Tasakantisen akustisen säädön tekee muita rakenteita huomattavasti haastavammaksi haikailemasikin tallan/tallanluun korkeussäädön puuttuminen valtaosasta instrumentteja.
Intonaatiosäätövaraakaan ei yleensä ole kuin milli suuntaansa.
Noihin tallan rakenteellisiin haasteisiin kun lisää likipitäen unholaan vaipuneen kaulakulman säädön, haasteita on riittämiin.
Etenkin kun kaikki säätökohteet vaikuttavat kaikkiin muihinkin.
 
Noistakin syistä tasakantisen teräskielisen akustisen säädöt ovat yleensä enemmän tai vähemmän kompromissi, yleensä sitä enemmän mitä huonommin instrumentti on alunalkaen valmistettu.
Instrumentin hinta ei kuitenkaan välttämättä korreloi valmistuksen laadukkuuteen millään tapaa, vaikkakin arvokkaamissa "laatumerkeissä" ongelmia on yleensä vähemmän kuin halvoissa brändittömissä tai uudelleenbrändätyissä.
On kuitenkin täysin mahdollista saada soitettavuudeltaan erittäin hyvä instrumentti pienellä rahallisella panostuksella, kuten myös täysin susi kalliilla.
 
Oman kokemuksen perusteella talla on likipitäen poikkeuksetta lipsahtanut väärään paikkaan ja/tai tallanluu on kompensoitu väärään kulmaan etenkin halvemmissa teräskielisissä akustisissa.
Tuosta syystä en ostaisi valmiiksikompensoitua tallanluu-aihiota ellen olisi varma että nuo em. seikat ovat tismalleen oikein.
Kompensoimattomaan tallanluuhun saat viilattua haluamasi kompensoinnit itse.
 
Satulan valmistamisessa itse on omat haasteensa, mutta kolmioneulaviilallakin pääsee kieliurissa varsin hyvään lopputulokseen, etenkin jos viimeistelee urat rakotulkinlehden tai kielen ympärille kiedotulla vesihiomapaperilla.
Kieliuran poikkileikkaus satulassa on kuitenkin vain yksi -pitkälti epäolennaisin- osa-alue satulan valmistamisessa, joten etenkään alussa en murehtisi sitä liiaksi.
 

 
Sekä tallanluun, että etenkin satulan tekeminen itse ei ole helppoa ja vaatii varsin paljon harjoittelua, ja sitämyöden pakosti syntyviä susikappaleita.
Homma on kuitenkin äärimmäisen palkitsevaa, joten ehdottomasti kannattaa kokeilla eikä masentua jos ekoilla kerroilla ei onnistukaan.
 
Vaikka satula- ja tallanluuaihiot eivät mahdottoman kalliita olekaan, itse suosittelisin tekemään harjoituskappaleet jostain kovamuovista, -puusta tms.
Kun homma on hallussa, voi valkata itselleen mieleisen "oikean" materiaalin, valinnanvaraa löytyy kyllä.
 
T:Samuli