Kitarat: kitarakamat ›

hallu: No sen ajatuksen ytimessä on se että pidän musiikkia kulttuurisena ilmiönä. Toisin sanoen uskon että mikään musiikki ei synny tyhjästä ja syntynyt musiikki vaikuttaa enemmän tai vähemmän kaikkeen sen jälkeen syntyvään musiikkiin. Näin ollen ihminen joka kuulee Beatlesia ensimmäisen kerran tänäpäivänä, ei kuule sitä ensimmäistä kertaa, koska hän on kuullut Beatlesia kaikessa musiikissa jota on sen jälkeen tehty ja näin ollen hän Beatlesia kuunnellessaan helposti ajattelee, että " onpas tylsää ja moneen kertaan kuultua, että mikä tossa nyt niin ihmeellistä on? ".
 
Tietenkään se ei ole noin suoraviivaista ja klassikoiksi nouseva musiikki on juuri sellaista joka onnistuu puhuttelemaan jostakin syystä ihmisiä ajasta riippumatta ja siinä on jotakin niin universaalia, että tuntuu ettei aika kosketa sitä. Mutta silloin kun aika koskettaa musiikkia, niin se koskettaa sitä juurikin sitä kautta, että se vaikuttaa muuhun sittemmin tehtyyn musiikkiin.
 
Ymmärrän kyllä ajatuksesi musiikin ajattomuudesta ja uneversaaliudesta. Taidemusiikkihan on pitkälti sellaista, joka pyrkii kestävyyteen ja universaaliuteen ja on kestävää. Taidemusiikki on toimii todella pitkällä aikajänteellä ja nykyihminen kuuntelee ja saa oivalluksia sujuvasti satojakin vuosia sitten tehdystä musiikista. Taidemusiikki sitävastoin vaikuttaa suurestikin jälkeensä tehtävään musiikkiin ja populaarissa musiikissahan on vuosikymmenten saatossa nähty paljon viittauksia taidemusiikkiin (enkä tarkoita yhteen aikaan muodissa olleita biittisovituksia klassisen musiikin klassikoista) kuuntelepa esimerkiksi Abbaa tai miksi ei vaikka Beatlesia, niin huomaat että ne suosituimmat biisit vilisee ideoita joita joku Mozart käytti jo satoja vuosia sitten.
 
No voin olla väärässä kuten sanot, mutta tuo on kuitenkin se ajatusrakennelma joka oli sen kritisoidun kirjoituksen taustalla.
 
No joo, mielestäni tuo on normi listakaman ongelma. Sehän vanhenee nykyään jo parissa viikossa pahimmillaan. Mutta se onkin musiikkia ihmisille, joita musiikki ei kiinnosta. Ne samat yksinkertaiset jollotukset vaan paketoidaan uudestaan edes yrittämättä keksiä mitään sen ylevänpää.
 
Klassikko taas tarkoittaa, (paremman sanan puutteessa) klassikkoa, eli teosta, johon aika ei vaikuta. Vähän kuin klassinen musiikki. Ulkomusiikilliset kokemukset olivat varmasti aikanaan erilaiset, mutta kyllä uskon, että siitä itse musiikista saa edelleen samat kiksit.
 
Noh, ehkä tarkoitamme ihan samaa asiaa. :) Joka tapauksessa mielestäni joku Hit Mixin perusbiisi ei tavallaan ole edes verrattavissa johonkin Pink Floydiin. Niiden lähtökohtainen tarkoitus on jo eri. Joku, kun lähtee bilettämään, napsauttaa jonkun Captain Jackin pyörimään. Toinen taas istuu sohvalle luurit päässä oikeasti keskittyen kuuntelemaan Floydin teoksia. Kumpi sitten on parempi? No se varmaan riippuu siitä, mitä haetaan. Siksi näitä tavallaan turha vertailla (varsinkaan paremmuuden puitteissa) muutenkaan. Ja sama vertaus varmaan sopii täällä käytyyn Gilmour keskusteluun.

sustain65: Tuosta puuttui se että auttoi Kate Bushia hänen musiikkiuransa alussa.
 
Se oli seitkytluvulla. Nykyään ne kaikki autettavat on posliineja, hehheh.

PJS: Yks asia mikä näissä keskusteluissa myös kummastuttaa on se, et ihan älykkäät ihmiset on jostain syystä sitä mieltä, että hitaasti soittaminen=älykästä+musikaalista ja nopeesti soittaminen=tyhmää ja epämusikaalista. Eihän se niin mene.
 
Nää on ne tyypit jotka ei oo opetellu soittamaan riittävän nopeesti ja koittavat keksiä tekosyitä laiksuudelleen treenata. Ihan sama ku juoksis 100m 25s ja sanois juosseensa tyylikkäämmin ku se joka juoksee 9,8s. :P
 
Ja siis, PJS, erittäin hyvin sanottu. Plussaa niin että tiät saanees perkele.

Wäiski: Elä nyt. Muistan katsoneeni muinoin levyraatia, jossa tuli The Wall. Ogelin rehtori taisi antaa iisi tai kuusi pistettä, kun "näitä uuden aallon bändejä riittää joka paikkaan, mutta kitaristi kuulostaa sellaiselta, että hyvällä opetuksella siitä voisi jotain tullakin". Ei siis ihan turha mies se Gilmour.
 
Mä muutes muistan tän, totta. :D Kyllä Klasu tiesi! Tää toki vahvistaa käsitystäni, ko. uuden aallon kitaristista, että kyseessä musiikillisesti lahjakas henkilö, joka ei ole jaksanut treenata instrumenttinsa tekniikkaa. Toki on muistettava, että Gilmourin aloittaessa 60-luvulla oli kyseessä hyvin tuore soitin. Helppo tässä huudella kun, itse aloitti paljon myöhemmin ja silloin oli jo Al DiMeola, Ynkkä, Steve Morse, Van Halen sekä liuta muita tekniikkahirmuja joiden soitosta matkia. Ja joo, ei Gilmour turha mies, sitä en tarkoittanut.
 
BTW. Tuo Bonamassa lista, kuka sen nyt linkkasi, vahvistaa käsitystäni. Siinähän mm. mainitaan, oli/on laiska harjoittelemaan. No, nyt kiitos tämän ketjun ymmärrän ja arvostan Gilmourin touhuja ainakin vähän enenmmän. :) Kiitokset.
 
EDIT: Ettei nyt ihan lipsuta aiheesta, niin paljonhan se 0001-strato lopulta kustantaa. Onhan se "eka" strato, ois hieno. Se musta-strato nyt varmaan tulee olemaan kallein noista.

Barska: Mä muutes muistan tän, totta. :D Kyllä Klasu tiesi! Tää toki vahvistaa käsitystäni, ko. uuden aallon kitaristista, että kyseessä musiikillisesti lahjakas henkilö, joka ei ole jaksanut treenata instrumenttinsa tekniikkaa. Toki on muistettava, että Gilmourin aloittaessa 60-luvulla oli kyseessä hyvin tuore soitin. Helppo tässä huudella kun, itse aloitti paljon myöhemmin ja silloin oli jo Al DiMeola, Ynkkä, Steve Morse, Van Halen sekä liuta muita tekniikkahirmuja joiden soitosta matkia. Ja joo, ei Gilmour turha mies, sitä en tarkoittanut.
 
Teknisesti virtuoosisia sähkökitaristeja on ollut ihan 40-luvulta lähtien, esimerkiksi Les Paul ja Merle Travis.
 
Noista sinun mainitsemista nimistä Eddie Van Halen on samalla tavalla kuin David Gilmour painanut pysyvän jäljen populäärimusiikin historiaan ja ollut vaikuttajana miljoonille sähkökitaristeille. Nuo muut ovat näillä kriteereillä marginaalihahmoja.
 
Voi olla, että nuoren polven tietyntyyppiset kitaristit arvostavat näitä mainitsemiasi soittajia, mutta suurta yleisöähän ei kitaransoitto nykypäivänä kiinnosta, joten mitenkään näitä ei voi verrata keskenään.

Juzpe: Nää on ne tyypit jotka ei oo opetellu soittamaan riittävän nopeesti ja koittavat keksiä tekosyitä laiksuudelleen treenata. Ihan sama ku juoksis 100m 25s ja sanois juosseensa tyylikkäämmin ku se joka juoksee 9,8s. :P
 
Ja siis, PJS, erittäin hyvin sanottu. Plussaa niin että tiät saanees perkele.
 
Eli musiikissa, kuten juoksukilpailussa, tärkeintä, ja itse asiassa ainoa merkitsevä kriteeri, on nopeus. Ookoo, jo on melkosta kuraa tämäkin väite.

Barska: Mä muutes muistan tän, totta. :D Kyllä Klasu tiesi! Tää toki vahvistaa käsitystäni, ko. uuden aallon kitaristista, että kyseessä musiikillisesti lahjakas henkilö, joka ei ole jaksanut treenata instrumenttinsa tekniikkaa.
 
Toisaalta Gilmourin soitto ja tekniikka kuulostaa itseopitulta ja sitä se onkin. Mutta eihän se huono asia ole.

Laulava Kylätohtori: Eli musiikissa, kuten juoksukilpailussa, tärkeintä, ja itse asiassa ainoa merkitsevä kriteeri, on nopeus. Ookoo, jo on melkosta kuraa tämäkin väite.
 
Cannibal Corpse tyylinen juttu ei välttämättä ole se kaikkien juttu, itse tykkään että on kuulijana jonkinlainen ymmärrys siitä mitä soitetaan, nuotit erottuu edes välttävästi.

2randpo: Toisaalta Gilmourin soitto ja tekniikka kuulostaa itseopitulta ja sitä se onkin. Mutta eihän se huono asia ole.
 
Ja kun muistetaan, että lähtökohtaisesti kitaristin tärkein (tai ainakin yksi tärkeimmistä) ominaisuuksista on tilannetaju, niin voidaankin kysyä, että olisiko Pink Floydissa edes voinut sahata jotain skaalaa miljoona nuotti/ sec? Mielestäni se on sellaista musiikkia, missä nimenomaan pitää soittaa kuten G soittaa. Ei siihen olisi mikään tekniikkasahaus sopinut.
 
Itse kyllä pidän ns. nopeasta soitosta ja tietynlaisesta tilutuksestakin, kunhan se sopii kontekstiin sekä on työkalu musiikillisen idean toteuttamiseen, eikä pelkkä itseisarvo. Nopea soitto ja hyvä tekniikka ovat käytännössä välttämättömiä työkaluja hyvälle kitaristille, mutta jos alkaa kitaristeja arvottamaan pelkän teknisen nopeuden perusteella, niin silloin kyllä jää musiikista jotain todella perustavanlaatuista ymmärtämättä.
 
Toki jokainen saa arvottaa kitaristinsa, miten huvittaa, mutta olisi hyvä muistaa, että se oma mielipide on vain omamielipide. Vaikka omasta mielestä se nopeampi (tai hitaampi) on parempi, niin ei sitä omaa mielipidettä kannata faktana esittää, vaikka se itselle fakta olisikin.
 
Mä olen edelleen sitä mieltä, että koko tämä ns. ongelma johtuu oman mielipiteen ja faktan sekoittumisesta. Kuvitellaan, että ne omat arvotuskriteerit ovat jotenkin universaali fakta, jonka mukaan kitaristit voidaan laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen.

GiovanniDiRondo: .......... mutta suurta yleisöähän ei kitaransoitto nykypäivänä kiinnosta, joten mitenkään näitä ei voi verrata keskenään.
 
ei suurta yleisöä ole kiinnostanut kitaran soitto ikinä. Musiikki niitä kiinnostaa.

Jotkut ihmiset näyttävät ymmärtävän "teknisyyden" soitossa hirveän kapeasti ja nimittävät sitten ymmärryksensä ulkopuolelle jäävää tekniikkaa "epätekniikaksi". Sellainen voi tuntua vähän ylimieliseltä sellaisesta, joka pitää ja yrittää jopa opetella sitä "epäteknistä" soittoa. Sen vuoksi nämä keskustelut helposti päätyvät konfliktiin, kun kärjistäessä tullaan vähätelleeksi toisen tärkeinä pitämiä arvoja. Kärjistäjä ei varmaan tarkoita vähätellä, vaan selkeyttää omaa viestiään mutta helposti vaikuttaa vähättelevältä.
 
Itse en hyväksy ajatusta, että olisi oikea tapa soittaa kitaraa. Minä ajattelen, että kaikki keinot käyttöön ja musa lopulta ratkaisee onko se hyvää vai huonoa. Jos kuulostat hyvältä, soitat hyvin. Jos onnistut koskettamaan soitollasi ihmistä, olet loistava.

hallu: Jotkut ihmiset näyttävät ymmärtävän "teknisyyden" soitossa hirveän kapeasti ja nimittävät sitten ymmärryksensä ulkopuolelle jäävää tekniikkaa "epätekniikaksi". Sellainen voi tuntua vähän ylimieliseltä sellaisesta, joka pitää ja yrittää jopa opetella sitä "epäteknistä" soittoa. Sen vuoksi nämä keskustelut helposti päätyvät konfliktiin, kun kärjistäessä tullaan vähätelleeksi toisen tärkeinä pitämiä arvoja. Kärjistäjä ei varmaan tarkoita vähätellä, vaan selkeyttää omaa viestiään mutta helposti vaikuttaa vähättelevältä.
 
Itse en hyväksy ajatusta, että olisi oikea tapa soittaa kitaraa. Minä ajattelen, että kaikki keinot käyttöön ja musa lopulta ratkaisee onko se hyvää vai huonoa. Jos kuulostat hyvältä, soitat hyvin. Jos onnistut koskettamaan soitollasi ihmistä, olet loistava.
 
Jep, hienosti sanottu. Pistin plussan ja totean nyt kaiken osaltani sanotun, koska ei mulla ole enää lisättävää tähän.

2randpo: Toisaalta Gilmourin soitto ja tekniikka kuulostaa itseopitulta ja sitä se onkin. Mutta eihän se huono asia ole.
 
Tässähän se ajatuksen kompastuskivi joillain onkin.
 
On ihan liian helppoa opetella soittamaan jokun tilunikkarin askartelema soolo sen jälkeen kun se on ensin luotu. Kuten ko moneen kertaan on todettu, hiekkalaatikkoikäisetkin kopioivat nuotti nuotilta vanhaaleeta ja tätä kautta syntyy vaikutelma suuresta osaamisesta.
 
Tosiasiassa juuri se ensimmäinen kerta, se hetki jossa musiikkiin tulee jotakin aivan uutta ja ennenkuulematonta, on kaikkein vaikein toteuttaa. Siksipä; jos kitaristeja pitää nyt välttämättä alkaa mittailemaan, miksi emme mittaisi niitä luovuuden mukaan? Kyllähän sen aivoissa kulkee eniten äänitäkäniä, joka keksii - esimerkiksi Gilmourin lailla - uudenlaisia äänimaisemia. Näiden kopiointi on pelkkä mekaaninen suoritus. Kopiointiin tarvitaan musikaalisuutta lähinnä saman verran kuin roskien ulosvientiin.
 
Musiikissa on kyse siitä, kuinka paljon ja minkälaisia tunteita kykenee kuulijassaan herättämään. Se, joka kastelee soitollaan silmät (ja housut) muutamalta miljoonalta pissikseltä, on kova jätkä. Ei se, joka kykenee tiluttamaan kumoon muutamia kymmeniä keskustelupalstalle eksyneitä kitaranomistajia.
 
On aika helppoa olla hiekkalaatikon Usain Bolt. Sitä ei kuitenkaan pidetä maailman nopeimpana juoksijana sillä perusteella, että se juoksisi ympäri hiekkalaatikkoa lällättelemässä juuri kävelemään opetteleville taaperoille.
 
Että siitä vain mittailemaan vehkeitään Gilmourin rinnalle, jos rahkeet kestää. Mutta kertokaa nyt ihmeessä sille Gilmourillekin, että kisa on käynnissä. En nimittäin usko että siihen herraan - jä hänen miljooniin kuuntelijoihinsa - tekee vaikutuksen selittelemällä selän takana, muutaman kymmenen aktiivisen löpisijän foorumilla, kuinka paljon huonompi se stadikoita ympäri maailman täyttänyt köpelökoura on.
 
...
 
Hassua että tulin samalla antaneeksi keekille olemassaolon oikeutuksen tällä. Näin sitä ampuu itseään jalkaan... Aamuhämärissä. ;D

Mielenkiintoista nähdä, mihin hintaan kitaroita alkaa menemään huutokaupassa. Jimi Hendrixin lavalla polttama kitara meni vuonna 2008 Lontoossa noin 350 000 eurolla.
 
https://yle.fi/uutiset/3-5851141
 
Varakkaamman puoleiselle keräilijälle varmastikin tuo peli meni, mutta mieltäni jäi askarruttamaan, että toimitettiinkohan tuo Henkan kitara ostajalle tuhkauurnassa? Tuskinpa siitä soittopeliksi enää olisi ollutkaan...

hallu:
Itse en hyväksy ajatusta, että olisi oikea tapa soittaa kitaraa. Minä ajattelen, että kaikki keinot käyttöön ja musa lopulta ratkaisee onko se hyvää vai huonoa.
No joo, ite pitkän linjan keikkaraakkina koen asiat varmaan vähän toisin, jossain kusenpolttamassa iskelmässä voi olla hiton hyvä kitarasoundi/soolo kun taas joku ikoni 60-70 luvulta kuulostaa aivan paskalta vaikka biisi olisikin klassikko. Kuunnelkaapa luureilla joskus Beatlesin tuotantoa ja bassolinjoja, ei menisi tänä päivän läpi noin falski ja epätarkka soitto. Tämä esim " Sgt Peppers" albumilla joka on klassikko jos mikä.
Juu, olin mukulana kova Beatles-fani ja pystyn kuuntelemaan jotain heidän tuotannostaan vieläkin.
 
Jos kuulostat hyvältä, soitat hyvin. Jos onnistut koskettamaan soitollasi ihmistä, olet loistava.
Olen siis loistava, joku perusturakainen tuli laivalla kiitteleen kun soitin "Apache" nimisen jo hiukan kellertävän kappaleen melkein päin vttua hatusta käsin. En ole ylpeä teostani, mutta sama raha. Kyynistä realismia, mutta näin se usein menee keikkaympyröissä genresta riippumatta, yleisöä ei voi koskaan aliarvioida liikaa, näinhän totesi jo muuan Topi Kärki joka varmasti tiesi mistä puhui, sen verran paljon huttua hänen kynästään on syntynyt.
 
Gilmourin kitarat eivät voisi vähempää kiinnostaa, Pink Floydit on kuunneltu aikoinaan ja hyväksi todettu, nyt voi kuunnella jotain ihan muuta.
 
Tämä on klassikko, on siinä herroilla ihmettelemistä https://www.youtube.com/watch?v=75mxZSsoHSY

Laulava Kylätohtori: Eli musiikissa, kuten juoksukilpailussa, tärkeintä, ja itse asiassa ainoa merkitsevä kriteeri, on nopeus. Ookoo, jo on melkosta kuraa tämäkin väite.
 
Suosittelen sisälukutaidon opettelemista. Viesti on se, että musiikissa se nopeus tai hitaus määrittää ainoastaan sitä että soitetaanko nopeasti tai hitaasti. Mitään muuta se ei kerro siitä.

PJS: Suosittelen sisälukutaidon opettelemista. Viesti on se, että musiikissa se nopeus tai hitaus määrittää ainoastaan sitä että soitetaanko nopeasti tai hitaasti. Mitään muuta se ei kerro siitä.
 
Hah hah! Mites se nyt noin tunteisiin meni, vaikkei viesti edes ollut sulle... :D

WanhaWetäjä: No joo, ite pitkän linjan keikkaraakkina koen asiat varmaan vähän toisin, jossain kusenpolttamassa iskelmässä voi olla hiton hyvä kitarasoundi/soolo kun taas joku ikoni 60-70 luvulta kuulostaa aivan paskalta vaikka biisi olisikin klassikko. Kuunnelkaapa luureilla joskus Beatlesin tuotantoa ja bassolinjoja, ei menisi tänä päivän läpi noin falski ja epätarkka soitto. Tämä esim " Sgt Peppers" albumilla joka on klassikko jos mikä.
Juu, olin mukulana kova Beatles-fani ja pystyn kuuntelemaan jotain heidän tuotannostaan vieläkin.
 
Mutta se ei kiinnosta kuin jotain rokkipoliisia. Se on isossa kuvassa täysin merkityksetöntä, onko se jonkun asiaan perehtyneen mielestä falskisti vedetty vai ei. Mikä olisi toisin, jos se olisi vedetty muusikko approvedina? Ei yhtään mikään.
 
Eli sinänsä Hallun kommentti on mielestäni totta. Ei Beatles, sen enempää kuin Pink Floyd tai kukaan muukaan vastaava, tehnyt niitä laulujaan muusikoiden ruodittavaksi, vaan ihmisille kuunneltavaksi ja fiiliksiä herättämään. Ei niillä mitään soittoniekkojen hyväksyntää haettu.
 
Olen siis loistava, joku perusturakainen tuli laivalla kiitteleen kun soitin "Apache" nimisen jo hiukan kellertävän kappaleen melkein päin vttua hatusta käsin. En ole ylpeä teostani, mutta sama raha. Kyynistä realismia, mutta näin se usein menee keikkaympyröissä genresta riippumatta, yleisöä ei voi koskaan aliarvioida liikaa, näinhän totesi jo muuan Topi Kärki joka varmasti tiesi mistä puhui, sen verran paljon huttua hänen kynästään on syntynyt.
 
No sen turakaisen mielestä olet. Kenen mielestä sitten haluaisit olla? Eikö se ole just se pointti, että teet vaikutuksen soittamaasi yleisöön. Tarkoitan, että sitä yleisöä siellä varmaan palvelet ja siitä sulle maksetaan, ja jos se yleisö reagoi noin, niin olet onnistunut, heidän mielestään loistava ja palkkasi ansainnut. Jos siinä on joku ongelma, niin lienetkö sitten ihan väärissä hommissa. Ymmärrän kyllä pointtisi yleisön ymmärryksestä, jne, mutta se on yksi syy, miksi en itse tuollaisia hommia tekisi.
 
Gilmourin kitarat eivät voisi vähempää kiinnostaa, Pink Floydit on kuunneltu aikoinaan ja hyväksi todettu, nyt voi kuunnella jotain ihan muuta.
 
Siinähän se hienous juuri on, että jokainen saa kuunnella mieleistään musiikkia. Jos joku on toisten mielestä klassikko, niin eihän siitä silti kaikkien ole pakko pitää. Mielestäni se ei kuitenkaan tee artistista huonoa, jos itse ei satu siitä tykkäämään.
 
Tämä on klassikko, on siinä herroilla ihmettelemistä https://www.youtube.com/watch?v=75mxZSsoHSY
 
Paras cover, mitä tästä olen kuullut. Jannu teki omanlaisensa version ja antoi siihen oman panoksena - ja tunteella. :)
 
e. kappaleen melkein päin vttua hatusta käsin. En ole ylpeä teostani, mutta sama raha. Kyynistä realismia, mutta näin se usein menee keikkaympyröissä genresta riippumatta, yleisöä ei voi koskaan aliarvioida liikaa
 
Näin se Beatlesin basistikin varmasti ajatteli falskin studiovetonsa jälkeen... :)

Laulava Kylätohtori: Eli musiikissa, kuten juoksukilpailussa, tärkeintä, ja itse asiassa ainoa merkitsevä kriteeri, on nopeus. Ookoo, jo on melkosta kuraa tämäkin väite.
 
Useimmat 100m juoksijat osannee myös kävellä sen 100m tarvittaessa ihan normivauhtia tarvittaessa. Se mahdollisuus juosta MM-tason aikaan on siinäkin lajissa vaan sellanen "jos tarvii niin osaan"-juttu. Musiikissa sama homma. Se, että osaa ja haluaa tarvittaessa soittaa vitullista kyytiä, ei mitenkään ole pois siitä, etteikö tarvittaessa voisi soittaa mylös hitaammin. Sitten taas jos ei osaa soittaa kuin hitaasti, rajoittaa omia mahdollisuuksiaan ja jos rajoittaa omia mahdollisuuksiaan esim niin, ettei treenaa soittamaan nopeasti, niin ihan saatanan turhaa on itkeä asiasta ja keksiä syitä sille, miksi nopea kitaransoitto on paskaa.