Kitarat: kitarakamat ›

Juurikin näin. Brändi on nimenomaan perinteisesti ajateltuna tae laadusta, ja juurikin vahva brändi on yrityksen arvokkain (immateria) omaisuus. Ei semmoista omaisuutta helposti saada.

hallu: "Brändi eli mielikuvat" ei synny tyhjästä. Niiden luomiseen vaaditaan vuosien pitkäjänteistä työtä ja ihan oikeaa lihaa lupausten katteeksi. Luksusbärndi syntyy ainoastaan huippulaadulla ja se vaatii markkinoinnin lisäksi myös niitä helvetin hyviä huippulaatusia XXX. Jos XXX on huonoja, niin ne ei pelkällä mainospuheella mene kaupaksi.
 
Jutussa on monta miinaa ja kuvitelmaa. En ole jokaisen yrittäjän/onnistujan kohdalla samaa mieltä katsottuani useampaa luksusbrändiä hiukan lähempää.
 
Se, että mainontaan löytyy runsaasti rahaa, on merkittävin asia mielikuvan luomiseen. Eräs kellomerkki panee vuosittain 40 miljoonaa dollaria pelkästään amiriikan mainontaan. Miksikö se Rolle sitten on tunnettu? Onko se hyvä?
 
Kaksi kysymystä ja yksi vastaus:
Ovatko kaikki yhtä hintavat brändit yhtä hyviä teknisesti tahi laadullisesti?
Ovatko laadullisesti vastaavat toisaalta huonompia, kun eivät myy yhtä hyvin?
 
Eivät ole. Markkinointiosaston budjetin merkitys pitäisi jo vähitellen ymmärtää tässäkin maassa, jossa insinörttipomot kuvittelevat ominaisuuksien kirjon tai tuotteen "hyvyyden" määrittävän menekin. Tuote pitää ihan yksinkertaisesti tuntea ja löytää (= markkinointi), että sen voisi edes kuvitella ostavansa.

ituvirtanen:...Markkinointiosaston budjetin merkitys...
 
...on suurin ja vaikuttavin juurikin mielikuvamarkkinoilla. Ja sitä markkinointia tulee nykyisin seurattua kauhunsekaisella mielenkiinnolla. Rimaa lasketaan hiljalleen (moraalisesti) alemmas joka päivä, eikä loppua näy.
 
Brändi ei tarvitse laatua kuin alkuvaiheessa, tasolla jossa se ei vielä ole brändi. Tosin brändin voi luoda aivan tyhjästäkin, jos sattuu olemaan taskunpohjalla tarpeeksi tavaraa edellisistä kaupoista.
 
Ja markkinointiosaston sijoitukset uppoavat varsin helposti suuriin massoihin. Ihmisessä on mielenkiintoisia, laumakäytökseen liittyviä ominaisuuksia, joiden kautta valitettavan suuri osa vastaanottaa kaiken "tietämänsä" varsin kritiikittömästi. Karkeasti muotoiltuna ihminen haluaa kuulua joukkoon, eikä halua näyttää hölmöltä.
 
Ostaa siis vaikkapa parinkymenen euron edestä elektroniikkaa, jossa perunankuva (käräjäjuttujen välttämiseksi muutimme hedelmän juurekseksi) ja maksaa siitä tonnin. Sitten heiluttaa sitä muiden, menestyneiden, trendikkäiden jnejne langenneiden edessä ollakseen osa laumaa. Jos vähän epäilyttääkin että menikö raha hukkaan, mieluummin vakuuttelee itselleen että kauppa oli hyvä ja kaikki kritiikki on vain köyhien ulinaa.
 
Hinta ei todellakaan kerro laadusta jokaisessa tilanteessa. Joskus se kertoo toki asian haluttavuudesta, joskus vain karvattoman apinan hassuttamisen helppoudesta.

Fanitan häpeilemättömästi Fenderiä. Oli siinä sitten nimilisää tai jotain muuta. Itselläni on ollut seitsemän CS Fenkkua. Tällä hetkellä keppejä on viisi. Kitarat ovat erinomaisia ja olen oikein tyytyväinen hankintoihini. Hintapolitiikkakin on mielestäni ollut ihan bueno. Brändäyksen uhri? Ei, vaan tyytyväinen asiakas.

Nykyään perusmarkkinointi tai -mainonta ei oikein toimi enää, vaan kitara brändit luodaan somehypen perusteella. Tästä ääriesimerkkinä youtube-kitaristien omat kitarabrändit. Itse tuotanto on sitten yleensä sitä samaa korean ja indonesian tehtaita, mitä kaikki muutkin käyttää.
 
Perinteinen tapa toki on aina ollut käyttää toista brändiä, eli jotain kuuluisaa kitaristia oman tuotteen markkinointiin. Nykyään moni artisti varmaan tienaa merkittävän osan tuloistaan tätä kautta, ja myös tämä somepäivitysten kautta.
 
Enkä siis itse ole todellakaan immuuni tälle. Mistäpä sitä muualta saisi tietoa, kuin juuri tämän kaltaisilta palstoilta ja tuubista.

MadMatt: Fanitan häpeilemättömästi Fenderiä.
 
Tähän on minun nykyisin helppo yhtyä siinäkin mielessä, että kyseessä on joka tapauksessa alkuperäistuote ja -brändi. Ei tartte arpoa ja kokeilla kaikenmaailman f-kopioita ja johdannaisia erilaisine "parannuksineen." Eikä vertailla pesutuloksia. Tosin ei ole minun asiani arvostella sitä, mitä toiset tekevät.

Lepinkäinen:... Enkä siis itse ole todellakaan immuuni tälle. Mistäpä sitä muualta saisi tietoa, kuin juuri tämän kaltaisilta palstoilta ja tuubista.
 
Kukapa sille täysin immuuni olisi.
 
Vaikeintahan tässä kaikessa hulinassa on löytää totuus kaiken mielikuvahulinan seasta. Mediahirviön päästyä irti, luovuttiin ensimmäisenä asiantuntijan konseptista. Tilalle tuli mielikuvia ja - pahin kaikista - faktat korvattiin jokaisen oikeudella kertoa mitelipiteensä. Sitten oltiin yhdessä sopivinamme että kaikki ovat samanarvoisia.
 
Tänään kaikki huutavat yhtä aikaa. Samanaikaisesti markkinamylly on onnistuneesti lyhentänyt ihmisen vieteriä, eikä monikaan kykene keskittymään yhteen asiaan tv-mainoksen kestoa pidemmäksi ajaksi. Silläpä romunsa myy se, joka luo kahdessakymmenessä sekunnissa voimakkaimman mielikuvan.
 
Tiedon kerääminen on tänään kovin epäsuosittua. Mutta kyllä se silti kannattaa. Vaikka välillä menisikin vikaan, pääsee ainakin sanomaan että tuli edes yritettyä olla jotakin muuta kuin Matrixin lypsettävänä olemista.

BugBadWolf: Vaikeintahan tässä kaikessa hulinassa on löytää totuus kaiken mielikuvahulinan seasta.
 
Sitten, kun löydät sen.. krhm.. totuuden, niin mene peilin eteen miettimään, missä meni pieleen. Ja kun keksit sen, jatkat taas totuuden etsimistä.
 
Onko ikiaikainen viisaus tuttu: Älä kuuntele niitä, jotka sanovat löytäneensä totuuden, vaan niitä, jotka sitä etsivät.
 
Mediahirviön päästyä irti, luovuttiin ensimmäisenä asiantuntijan konseptista. Tilalle tuli mielikuvia ja - pahin kaikista - faktat korvattiin jokaisen oikeudella kertoa mitelipiteensä. Sitten oltiin yhdessä sopivinamme että kaikki ovat samanarvoisia.
 
Tätä ei varmaan kannattaisi pistää, mutta on ihan pakko sanoa, että enpä ole edes mnetin puuketjussa lukenut moista paskaa pitkään aikaan. Hyvät naurut silti, kiitos niistä. :D

Laulava Kylätohtori: Miten niin ei onnistunut? Jengihän itkee täällä, että ovat ihan susilaatua ja silti esim. Gibsonin kitarapuoli oli kait hyvää bisnestä ja konkka tuli muiden toimintojen kannattamattomuudesta.
 
Siis 70-luvulla kokeiltiin jo sitä, kuinka pikavoittomentaliteetti toimii ja siinä kävi huonosti molemmille firmoille. Sen jälkeen uuden yrittäjät ovat olleet vähän maltillisempia unohtamaan tuotteen ja keskittymään brändin vaalimiseen. Gibsonin viimeisintä selitellään tietenkin parhain puolin, mutta jos bisnes olisi niin hemmetin hyvin pyörinyt, niin olisikohan kultamunia munivasta hanhesta luovutta...

Mikko1978: Siis 70-luvulla kokeiltiin jo sitä, kuinka pikavoittomentaliteetti toimii ja siinä kävi huonosti molemmille firmoille. Sen jälkeen uuden yrittäjät ovat olleet vähän maltillisempia unohtamaan tuotteen ja keskittymään brändin vaalimiseen. Gibsonin viimeisintä selitellään tietenkin parhain puolin, mutta jos bisnes olisi niin hemmetin hyvin pyörinyt, niin olisikohan kultamunia munivasta hanhesta luovutta...
 
Fender on toisaalta myös aika paljon suurempi, arvokkaampi ja tunnetumpi brändi kuin joku Suhr, joten ei voi verrata. Fenderin tuntee lähes kaikki nekin, jotka eivät soita. Suhria ei tunne edes kaikki soittajat. Eli sinänsä joku Suhr voidaan uhrata nopeita masseja vastaan, kun taas Fenderiä ei kannata varmana tulonlähteenä tuhota kokonaan. Se on kuitenkin selvä, että Suhrista ei koskaan tulee vastaava kuin Fender, vaan Suhr pysyy pajana, joka tekee "paranneltuja" kopioita toisten malleista. Ainakaan itse en tiedä, että Suhr olisi mitään innovatiivista ja oikeasti merkittävää kehittänyt, vaikka varmasti todella hyviä kitaroita tekeekin.
 
Muutenkin tilanne, ja tapa tehdä bisnestä, oli 70-luvulla niin erilainen, ettei sitä voi verrata nykypäivän kvartaaliajatteluun.
 
Enkä mä nyt ymmärrä, mitä tarkoitat luopumisesta kultamunia munivasta hanhesta. Yleensähän joko myyjä pistää tappiolliset osat lihoiksi ennen myyntiä tai ostaja ostaa koko paskan halvalla ja lopettaa tuottamattomat toiminnat. Sehän tarkoittaa käytännössä juuri sitä, että se hanhi jää.
 
e. pointtina siis, että näitä Suhreja riittää joka sormelle. Maailma on täynnä huippuluokan kitaranrakentajia. Jos yksi paja menee, kaksi tulee tilalle. Fender sitten taas on ihan jotain muuta, joka painii ihan eri sarjassa. Eikä sillä ole tässä kohtaa merkitystä, kumman kitaroista sattuu tykkäämään enemmän.

MadMatt: Fanitan häpeilemättömästi Fenderiä. Oli siinä sitten nimilisää tai jotain muuta. Itselläni on ollut seitsemän CS Fenkkua. Tällä hetkellä keppejä on viisi. Kitarat ovat erinomaisia ja olen oikein tyytyväinen hankintoihini. Hintapolitiikkakin on mielestäni ollut ihan bueno. Brändäyksen uhri? Ei, vaan tyytyväinen asiakas.
 
No joo, varmasti ovat hyviä kitaroita, sun soittamana voisin kuvitella että mikä vaan ritsa kuulostaa hyvältä.
Mulla ei ole koskaan cs Fenderia ollut joten en lähde mutuilemaan niiden laadusta. Yksi american stankku on ollut ja eipä tuo herättänyt kyllä mitään suuria intohimoja ko merkkiä kohtaan vaikka se silloin 1996 pitikin saada.
 
Nyt olisi kyllä sellanen rahatilanne että voisin moisen vaikkapa tilata, toisaalta oma customi GAS tele/strato yhdistelmä kattaa tuon soundimaailman riittävästi ja on huomattavasti parempi soittaa kuin esim aiemmin omistamani Strato.
 
https://www.southpawguitars.com/fen … lapton-signature-blackie-strat.html Tuossa lienee hyvä esimerkki siitä miten jonkun jo parhaat päivänsä nähneen legendan nimi voi nostaa kitaran hinnan pilviin. Ei jatkoon.

Kumpaan leiriin tahansa sitten kuuluukin, niin joka tapauksessa on kuluttajan etu, että markkinoilla on sekä Fenderin että Suhrin kaltaisia toimijoita, ja mitä enemmän lisäksi muita sitä parempi.
 
Kilpailu väistämättä pitää valmistajat varpaillaan, sekä hinnoittelun, että tuotekehityksen suhteen (vaikka tuotekehitys olisi "vain" entistä autenttisemman 50-luvun kopion valmistaminen).
 
Vaikkakin näyttää molemmilla menevän sen verran hyvin, ja kysyntää riittävän, että hinnat on enemmänkin kasvamaan päin (inflaatiota voimakkaammin).

BugBadWolf: ...on suurin ja vaikuttavin juurikin mielikuvamarkkinoilla. Ja sitä markkinointia tulee nykyisin seurattua kauhunsekaisella mielenkiinnolla. Rimaa lasketaan hiljalleen (moraalisesti) alemmas joka päivä, eikä loppua näy.
 
Brändi ei tarvitse laatua kuin alkuvaiheessa, tasolla jossa se ei vielä ole brändi. Tosin brändin voi luoda aivan tyhjästäkin, jos sattuu olemaan taskunpohjalla tarpeeksi tavaraa edellisistä kaupoista.
 
Ja markkinointiosaston sijoitukset uppoavat varsin helposti suuriin massoihin. Ihmisessä on mielenkiintoisia, laumakäytökseen liittyviä ominaisuuksia, joiden kautta valitettavan suuri osa vastaanottaa kaiken "tietämänsä" varsin kritiikittömästi. Karkeasti muotoiltuna ihminen haluaa kuulua joukkoon, eikä halua näyttää hölmöltä.

 
Vastaavasti myös päinvastaista löytyy, eli tieten tahtoen vältellään tunnetumpia merkkejä ja ostetaan mieluummin vaikka juuri se Suhrin kitara Fenderin sijaan. Koetaan, että pienempi merkki = hartaasti hiellä ja vaivalla käsityönä valmistettu vs tehtaalla CNC-jyrsimen ja parinkymmenen rivityöläisen valmistama soitin. Todellisuudessa molempien valmistusmetodit ovat varmasti hyvin samankaltaiset.
 
Huomaan itse lankeavani tähän usein, koen, että se pienempi merkki tekee vaikka kitaramallista X hiotumpaa, paranneltua versiota. Kyllä multakin yksi Fenderi löytyy eikä se häpeä muiden soittimien seassa, mutta enimmäkseen on enemmän ja vähemmän tunnettuja merkkejä räkissä.

Laulava Kylätohtori: Fender on toisaalta myös aika paljon suurempi, arvokkaampi ja tunnetumpi brändi kuin joku Suhr, joten ei voi verrata. Fenderin tuntee lähes kaikki nekin, jotka eivät soita. Suhria ei tunne edes kaikki soittajat. Eli sinänsä joku Suhr voidaan uhrata nopeita masseja vastaan, kun taas Fenderiä ei kannata varmana tulonlähteenä tuhota kokonaan. Se on kuitenkin selvä, että Suhrista ei koskaan tulee vastaava kuin Fender, vaan Suhr pysyy pajana, joka tekee "paranneltuja" kopioita toisten malleista.
 
Enkä mä nyt ymmärrä, mitä tarkoitat luopumisesta kultamunia munivasta hanhesta.
 
Eipä missään vapaan kilpailun alaisessa bisneksessä ole mitään varmaa. Kallasvuokin kiitteli joskus Applea siitä, kun iPhone tuo kivasti kilpailua alallle. En näe tuossa Suhrin ja Fenderin välillä kuin suuruusluokkaeron. Se on selvää, ettei Suhrin brändi ole yhtä tunnettu kuin Fenderin. Se tarkoittaa sitä, että tuon tuntemattoman brändin liito loppuu lyhyeen, jos tehdään ceebeeässät. Vaikka Fenderillä on nyt vahva asema, niin ainoa pysyvä asia on muutos. Ibanez lähti nousuun, kun keskittyi tekemään kopioita klassikkomalleista. Maailma on avoinna kaikille.
 
Tarkoitin sitä, että jos Gibsonin toiseksi uusimman reinkarnaation ydinbisnes olisi ollut elinvoimainen, niin jonkin tilapäisesti menekkiä heikentäneen lakimuutoksen vuoksi ei olisi tarvinnut firmaa myydä, vaan rahoitusta olisi kyllä ollut tarjolla edulliseen hintaan. Sitten jos rahoittajien piikki alkaa olla muutenkin kiinni, niin rahojen vähetessä menee monesti firma rahoittajille tai kaikki mahdollinen muutetaan rahaksi.

Mikko1978: Eipä missään vapaan kilpailun alaisessa bisneksessä ole mitään varmaa. Kallasvuokin kiitteli joskus Applea siitä, kun iPhone tuo kivasti kilpailua alallle. En näe tuossa Suhrin ja Fenderin välillä kuin suuruusluokkaeron. Se on selvää, ettei Suhrin brändi ole yhtä tunnettu kuin Fenderin. Se tarkoittaa sitä, että tuon tuntemattoman brändin liito loppuu lyhyeen, jos tehdään ceebeeässät. Vaikka Fenderillä on nyt vahva asema, niin ainoa pysyvä asia on muutos. Ibanez lähti nousuun, kun keskittyi tekemään kopioita klassikkomalleista. Maailma on avoinna kaikille.
 
No, eihän se Fender tosiaan täällä ikuisesti ole, kuten ei ihmiskuntakaan. Eikös se ole aika itsestään selvää..
 
Tarkoitin sitä, että jos Gibsonin toiseksi uusimman reinkarnaation ydinbisnes olisi ollut elinvoimainen, niin jonkin tilapäisesti menekkiä heikentäneen lakimuutoksen vuoksi ei olisi tarvinnut firmaa myydä, vaan rahoitusta olisi kyllä ollut tarjolla edulliseen hintaan. Sitten jos rahoittajien piikki alkaa olla muutenkin kiinni, niin rahojen vähetessä menee monesti firma rahoittajille tai kaikki mahdollinen muutetaan rahaksi.
 
Lakimuutokseenko se kaatui - ja siis juurikin kitarapuolen takia? Luin jostain, että kitarat kyllä tuottaa, mutta ongelma on kitaroiden oheen ostetuissa, kitaroihin liittymättömissä, bisneksissä. Olen sitten lukenut virheellistä tietoa.

LaXu: Vastaavasti myös päinvastaista löytyy, eli tieten tahtoen vältellään tunnetumpia merkkejä ja ostetaan mieluummin vaikka juuri se Suhrin kitara Fenderin sijaan. Koetaan, että pienempi merkki = hartaasti hiellä ja vaivalla käsityönä valmistettu vs tehtaalla CNC-jyrsimen ja parinkymmenen rivityöläisen valmistama soitin. Todellisuudessa molempien valmistusmetodit ovat varmasti hyvin samankaltaiset.
 
Huomaan itse lankeavani tähän usein, koen, että se pienempi merkki tekee vaikka kitaramallista X hiotumpaa, paranneltua versiota. Kyllä multakin yksi Fenderi löytyy eikä se häpeä muiden soittimien seassa, mutta enimmäkseen on enemmän ja vähemmän tunnettuja merkkejä räkissä.
 
Itse arvostan CNC:n käyttöä, kunhan sitä käytetään parantamaan laatua. Potentiaaliahan siihen löytyy. Pidän esimerkiksi Tom Andersonin kaulan liitosta parhaana mitä markkinoilla on. CNC kykenee parempaa tarkkuuteen kuin käsityökalut ja se hukkaa vähemmän aikaa sovittamiseen. Eräs iso toimija ylpeänä esittelee sitäkin, kuinka kaulojen profiili pyyhkäistää käsin nauhahiomakoneessa ja kuin kaulat vain tökätään suunnilleen johonkin asemaan. Näin kun toimitaan, niin kaulaprofiilit vaihtelevat ja kaulat ovat satunnaisessa kulmassa. Paljon parempana pidän sitä, että kaulat ovat kaikki tarkasti kyseisen profiilin mukaisia ja täsmälleen oikeassa kulmassa.

Ettei jää väärää käsitystä niin myös Suhr käyttää tosiaan CNC-koneita. Toki sitten käsityötä siihen päälle.

CNC on kättä parempaa. Piste.

Laulava Kylätohtori: No, eihän se Fender tosiaan täällä ikuisesti ole, kuten ei ihmiskuntakaan. Eikös se ole aika itsestään selvää..
 
Lakimuutokseenko se kaatui - ja siis juurikin kitarapuolen takia? Luin jostain, että kitarat kyllä tuottaa, mutta ongelma on kitaroiden oheen ostetuissa, kitaroihin liittymättömissä, bisneksissä. Olen sitten lukenut virheellistä tietoa.
 
No Fender nyt on tehnyt turskaa ennenkin.
 
Joku Gibsonin brändilähettiläs jossakin haastattelussa selitti, kuin hienosti kitarabisnes on aina pyörinyt, mutta sitten tuli vähän toimitusvaikeuksia puiden vientikiellon vuoksi. Toki ovat paljon ostelleetkin kaikkea ja Gibsonilla lienee yksi kaikkien aikoijen huonoin kosketus ostamiinsa firmoihin.