Kitarat: akustinen ›

Joo, helvetin hienoo. Hienosti soiva vanha tanglewood, en ees huomannu ku ilmeisesti äsken soittaessa ääniaukon alle ilmesty about 4-5cm halkeema. Katoin eka että mistäs tommonen ruma naarmu on tullut mutta naarmu meneekin koko kannen läpi.
 
Jatkaakohan tuo nyt repeemistään itestään vai voisko halkeeman kasvua jotenkin ehkäistä?

tomaattiorava: Joo, helvetin hienoo. Hienosti soiva vanha tanglewood, en ees huomannu ku ilmeisesti äsken soittaessa ääniaukon alle ilmesty about 4-5cm halkeema. Katoin eka että mistäs tommonen ruma naarmu on tullut mutta naarmu meneekin koko kannen läpi.
 
Jatkaakohan tuo nyt repeemistään itestään vai voisko halkeeman kasvua jotenkin ehkäistä?
 
Paha sanoa, mutta eiköhän se asetu siihen mihin repesi. Kannen halkeamisen sanotaan parantavan kitaran soundia kun kannessa ollut jännite pääsee siitä kohdasta vapautumaan. Noitahan voi myös korjauttaa jos se häiritsee esteettisesti silmää, mutta jos kitara ei muuten ole vaurioitunut niin ei kai siitä mitään haittaa pitäisi olla? ehkä kostuttimen voisi tuollaisessa kohtaa ottaa käyttöön, että ankaran kuiva huoneilma näin talvella ei rasittaisi kitaraa lisää. Pakkaskaudellahan nuo kansivauriot yleensä sattuu.

hallu: Kannen halkeamisen sanotaan parantavan kitaran soundia kun kannessa ollut jännite pääsee siitä kohdasta vapautumaan.
 
Tää jotenkin särähti silmään kun tänään juuri katsoin videon, jossa sanottiin, että kannen halkeama voi vanhoissa orkesterisoittimissa olla todellinen ongelma äänensävyn kannalta, vaikka ei aiheena olleeseen kontrabassoon ollut vaikuttanutkaan. Tiedä sitten kuinka asiantunteva kyseinen taiteilija oli, mutta kaipa se vaikutus riippuu halkeamasta.

Moi.
 
tomaattiorava: Jatkaakohan tuo nyt repeemistään itestään vai voisko halkeeman kasvua jotenkin ehkäistä?
 
Näkemättä kokolailla mahdoton sanoa mitään varmaa, mutta yleensä mun kokemuksen (ja mitä olen kirjallisuudesta ja netistä lukenut) perusteella halkeavat syitä myöden ainakin ensimmäiseen epäjatkuvuuskohtaan -akustisessa kannen rimoitus- asti.
 
Vuosikymmeniä vanha stabiloituneista puista tehty akustinen ei kyllä yleensä vanhemmiten enää halkea ellei kyseessä ole isku- tms. vaurio.
Tai jos normaaliin huoneilman kosteuteen mukautunutta instrumenttia säilytetään yht'äkkiä viikkotolkulla kovassa pakkasessa tai lämpöpatterin/tulisijan läheisyydessä.
Tai jos usein tarpeettoman kostutuksen kanssa on ensin ammuttu yli, ja sitten unohdettu se kokonaan.
 
Tilanne tietysti muuttuu jos soitin on kasattu kosteista puista ja pahimmassa tapauksessa kosteissa olosuhteissa, tuolloin kokopuinen ohut akustisen koppa tietysti halkeaa mistä, ja milloin tahansa.
Sama jos instrumentissa on ollut piilevä valmistusvika.
 

 
Kirjallisuudesta ja ammattilaisten neuvoista olen itse omaksunut kaksi ei-purettavaksi suunnitellun akustisen instrumentin kannen halkeaman korjaustapaa.
 
1.
Jos kannen syyt eivät ole yli ~20 astetta vinossa, halkeamasta ei näy välo läpi, ja halkeama on puhdas (=halkeamaa ei ole paljain sormin hipelöity), raon temmillä avaaminen ja liimaaminen on riittänyt.
Pitkään halkeamaan olen laittanut tukiklosseja matkallekin, lyhyeen vain päihin jos halkeama ei rajoitu rimaan tms.
 
2.
Aina jos raosta näkyy valo läpi, ainoa vaihtoehto kestävään korjaukseen on avata halkeama koko matkaltaan ja täyttää rako puusoirolla.
 

 
Raon voi toki koittaa sulkea kosteuden avulla ennen liimausta, uudelleen haljetessa materiaalia joutuu joka tapauksessa poistamaan sen verran ettei edellisen korjauksen liima vaikuta seuraavaan millään tavalla.
 
Jos instrumentti on myyntiarvoltaan vaatimaton, eikä halkeama ota sen enempää silmään kuin korvaankaan, halkeaman etenemisen saa yleensä halutessaan katkaistua sen päihin liimatuilla klosseilla.
 
T:Samuli

Moi.
 
hallu: ehkä kostuttimen voisi tuollaisessa kohtaa ottaa käyttöön, että ankaran kuiva huoneilma näin talvella ei rasittaisi kitaraa lisää.
 
Itse en ottaisi kostutunta käyttöön ellei ole varmuutta siitä että sisäilma on varmasti liian kuivaa, 21 asteen lämpötilassa alle 25%.
Mittarit ovat halpoja, niitä tulisi mun mielestä aina käyttää akustisten kokopuisten instrumenttien kanssa puuhastellessa.
 

 
hallu: Pakkaskaudellahan nuo kansivauriot yleensä sattuu.
 
Tavallaan, koska pakkasella joutuu näillä meidän leveysasteilla pakostikin lämmittämään.
Lämmityskausi on kuitenkin mun mielestä termi joka kuvaa keskimäärin paremmin asuintilojen suhteellisen ilmankosteuden hallitsematonta ja mittaamatta hankalasti ennustettavaa ja -arvioitavaa vaihtelua.
 

 
Vaihteluun ja sen nopeuteen vaikuttaa lähinnä kolme seikkaa.
 
Rakennustapa, lämmitystapa ja ilmanvaihdon toteutustapa.
 
Jos jätetään pois ääripäät haastavimmasta vähiten haastavaan eli keskuslämmityksellä ja koneellisella (tulo+poisto) ilmanvaihdolla varustettu kivitalo ja puu/sähkölämmitteinen painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettu massiivihirsitalo, variaatioita on niin paljon että mittaamatta on likipitäen mahdotonta arvata kuinka suhteellinen kosteus asuintiloissa muuttuu.
 
Jos jostain syystä ei halua mitata ilmankosteutta ja luottaa mieluummin MUTUun, instrumentin säilyttäminen laukussa soittosessioiden välissä on ainakin oman kokemuksen perusteella varsin varma tapa estää liian nopeiden kosteusvaihteluiden aiheuttamat halkeamat.
 
T:Samuli