Kitarat: kitarakamat ›

Lainaus Frudua-linkistä: "We also have to consider some physics though. Each wood has its own resonance and matching different woods actually has as an effect the summing of the various woods resonance peaks thus raising the whole instruments resonance peak."
 
Tuntuuhan tuo enempi läppäosastolta, että erilaisten puiden yhdistäminen ilman muuta tuottaisi korkeamman resonanssitaajuuden verrattuna siihen, että käytettäisiin vain yhden sorttista puuta. Sitä kai tuossa kuitenkin tarkoitetaan?

Kefiiri: Lainaus Frudua-linkistä: "We also have to consider some physics though. Each wood has its own resonance and matching different woods actually has as an effect the summing of the various woods resonance peaks thus raising the whole instruments resonance peak."
 
Tuntuuhan tuo enempi läppäosastolta, että erilaisten puiden yhdistäminen ilman muuta tuottaisi korkeamman resonanssitaajuuden verrattuna siihen, että käytettäisiin vain yhden sorttista puuta. Sitä kai tuossa kuitenkin tarkoitetaan?
 
Haistan palacastereiden arvonnousun

Kefiiri: Lainaus Frudua-linkistä: "We also have to consider some physics though. Each wood has its own resonance and matching different woods actually has as an effect the summing of the various woods resonance peaks thus raising the whole instruments resonance peak."
 
Tuntuuhan tuo enempi läppäosastolta, että erilaisten puiden yhdistäminen ilman muuta tuottaisi korkeamman resonanssitaajuuden verrattuna siihen, että käytettäisiin vain yhden sorttista puuta. Sitä kai tuossa kuitenkin tarkoitetaan?
 
No onhan laminoitu lankku lähtökohtaisesti jäykempi yhtä normilankku. Mieti moniosaisia kauloja, jotka ovat hyvin jäykkiä. Jäykkä rakenne luonnollisesti resonoi korkeammalla taajuudella, jos rakenteiden massat pysyvät samana.

Totta joo että esimerkiksi kahdesta palasta on mahdollista tehdä yksipalaista stabiilimpi kaula, mutta eihän siihen tarvita useampaa puulajia.

hallu: Tietenkin puut vaikuttaa soundiin, mutta me ollaan vain eri mieltä siitä mikä on "soundi" . Toiset on sitä mieltä, että soundiksi lasketaan atakki, sustain ja decay ja toiset taas on sitä mieltä, että ainoastaan äänen väri huomioidaan.
 
Ei vaikuta puut soundiin, talvi on perseestä ja pahaa ruokaa ei ole olemassa.

Jonkun verran olen soitellut nuoruudessa noilla vanerirunkoisilla soittimilla. On niitä pari mulla nytkin ja kun niitä hiukan tuunailee, niin tuntuvat soivan ihan ok.
 
Tässä yksi kaveri väsäsi jopa kaulan vanerista: https://www.instructables.com/id/Fu … od-Guitar-AKA-How-to-Annoy-Purists/
 
Olisi mielenkiintoista kokeilla miten se oikein soi. Tuollaisista näytteistä sitä ei tietenkään pysty päättelemään.

Entäpä jos kaikilla ihmisillä ei vain ole kykyä havaita eroja? Kyseessä olisi hieman hämärä- tai värisokeuteen verrattava asia, tai absoluuttiseen sävelkorvaan. Toiset kuulevat eroja siellä missä toiset eivät. Olisiko tuo ominaisuus myötäsyntyinen - vai oppimisen tulos, jolloin sitä voitaisiin harjoittaa? Ja onko vielä olemassa sellaisia mittausmenetelmiä, joilla tuo ero voitaisiin selittää?

Pinewood: Entäpä jos kaikilla ihmisillä ei vain ole kykyä havaita eroja? Kyseessä olisi hieman hämärä- tai värisokeuteen verrattava asia, tai absoluuttiseen sävelkorvaan. Toiset kuulevat eroja siellä missä toiset eivät. Olisiko tuo ominaisuus myötäsyntyinen - vai oppimisen tulos, jolloin sitä voitaisiin harjoittaa? Ja onko vielä olemassa sellaisia mittausmenetelmiä, joilla tuo ero voitaisiin selittää?
 
Erittäin tärkeä huomio. Toki tässä täytyy tietysti muistaa sekin, että musiikkia nyt kuitenkin periaatteessa yleisöä varten. Artistin (tai soittajan) suhde omaan soittimeensa voi olla hänelle itselleen tärkeä, vaikka kuulija ei minkäänlaista eroa eri soittimissa huomaisikaan.
 
Toisaalta, tämähän on kitarakamat-palsta. Ei kaikki nuo muutkaan saundiin vaikuttavat asiat, säröpurkkien nyanssit tai kaiutinelementit kiinnosta juuri ketään muita kuin soittajia itseään. Mikä tietysti on ihan ok, onha meillä ihmisillä kaikenlaisia harrastuksia. Jotkut maistelevat esimerkiksi kalliita konjakkeja, mutta känniin tulee kiljustakin.

Pinewood: Entäpä jos kaikilla ihmisillä ei vain ole kykyä havaita eroja? Kyseessä olisi hieman hämärä- tai värisokeuteen verrattava asia, tai absoluuttiseen sävelkorvaan. Toiset kuulevat eroja siellä missä toiset eivät. Olisiko tuo ominaisuus myötäsyntyinen - vai oppimisen tulos, jolloin sitä voitaisiin harjoittaa? Ja onko vielä olemassa sellaisia mittausmenetelmiä, joilla tuo ero voitaisiin selittää?
 
Erojen kuuleminen ja osittain sävelkorvakin on oppimisen tulos ja niin ollen, se voi vaihdella eri ihmisillä merkittävästikin. Soittajilla lisäksi vaihtelee kuulemisen lisäksi myös se miltä asiat tuntuu eli kitaroiden soittotuntuma vaihtelee silloinkin kun soittaja onnistuu saamaan ne kuulostamaan lähes samalta. Myös soundikäsitys kasvaa ja kehittyy.

hallu: Erojen kuuleminen ja osittain sävelkorvakin on oppimisen tulos ja niin ollen, se voi vaihdella eri ihmisillä merkittävästikin. Soittajilla lisäksi vaihtelee kuulemisen lisäksi myös se miltä asiat tuntuu eli kitaroiden soittotuntuma vaihtelee silloinkin kun soittaja onnistuu saamaan ne kuulostamaan lähes samalta. Myös soundikäsitys kasvaa ja kehittyy.
 
Juurikin näin. Itse ainakaan huomannut mitään eroja missään, kun aloin soittamisen. Kyllä se soundikorva on oppimisen tulos, mutta kuten kaikki muutkin kyvyt ihmisessä, toiset oppii enemmän ja toiset vähemmän.
 
Jos joku ei ymmärrä korkeampaa matematiikkaa, ei se tarkoita, että korkeampaa matematiikkaa ei oikeasti ole olemassa.
 
Mulle tulee näistä "mää otan ratokasterin ja vedän vaan"-tyypeistä aina mieleen ne norttia vetävät lapiomiehet, jotka aina manaavat "niitä saatanan herrankekkuleita, jotka eivät ole elämässään päivääkään tehneet oikeita töitä". :D

hallu: Erojen kuuleminen ja osittain sävelkorvakin on oppimisen tulos
Juu ei ole sävelkorva oppimisen tulos JOS sitä ei ole alun alkaenkaan. Toki täysin sävel/rytmikuuroja ihmisiä on pieni prosentti koko väestöstä. https://www.hyvaterveys.fi/artikkel … /terveys/savelkuuro_tunnetko_tyypin
 
Itse hyväkorvaisena kärsin jos joku hyräilee saati laulaa tai viheltää ns päin persettä esim autossa radiosta tulevan musan tahdissa kuin myös roudatessa viheltävät sävelkorvattomat kanssasoittajat (useimmiten rumpalit) aiheuttavat joskus henkistä kärsimystä ;-)
 
ja niin ollen, se voi vaihdella eri ihmisillä merkittävästikin.
Tämä on tietenkin totta, ääripäissä sävel/rytmikuurot ja aistiyliherkät absoluuttisen korvan omaavat, näiden välissä tavalliset topit ja normi muusikot/soittajat/laulajat eri variaatioineen.
 
Soittajilla lisäksi vaihtelee kuulemisen lisäksi myös se miltä asiat tuntuu eli kitaroiden soittotuntuma vaihtelee silloinkin kun soittaja onnistuu saamaan ne kuulostamaan lähes samalta. Myös soundikäsitys kasvaa ja kehittyy.
Juu, se mitä kuulee on eri kuin se mitä tuntee ja kuulee soittessaan kuin myös sounditaju tai soundimaku vaihtelee kuin myös se että pelkältään aivan hirveä soundi voi toimia jossain biisissa ihan ok.
 
Puiden vaikutus soundiin on taas asia joka joko kiinnostaa tai sitten ei, puolesta ja vastaan voi vängätä maailman tappiin eikä asia siitä miksikään tule muuttumaan.
Onhan olemassa yksisarvishoitoja, hevoskuiskaajiakin ja puiden halaajia joten miksei myös puiden kuuntelijoitakin.

WanhaWetäjä: Juu ei ole sävelkorva oppimisen tulos JOS sitä ei ole alun alkaenkaan. Toki täysin sävel/rytmikuuroja ihmisiä on pieni prosentti koko väestöstä. https://www.hyvaterveys.fi/artikkel … /terveys/savelkuuro_tunnetko_tyypin
 
Itse hyväkorvaisena kärsin jos joku hyräilee saati laulaa tai viheltää ns päin persettä esim autossa radiosta tulevan musan tahdissa kuin myös roudatessa viheltävät sävelkorvattomat kanssasoittajat (useimmiten rumpalit) aiheuttavat joskus henkistä kärsimystä ;-)
 
Tämä on tietenkin totta, ääripäissä sävel/rytmikuurot ja aistiyliherkät absoluuttisen korvan omaavat, näiden välissä tavalliset topit ja normi muusikot/soittajat/laulajat eri variaatioineen.
 
Juu, se mitä kuulee on eri kuin se mitä tuntee ja kuulee soittessaan kuin myös sounditaju tai soundimaku vaihtelee kuin myös se että pelkältään aivan hirveä soundi voi toimia jossain biisissa ihan ok.
 
Puiden vaikutus soundiin on taas asia joka joko kiinnostaa tai sitten ei, puolesta ja vastaan voi vängätä maailman tappiin eikä asia siitä miksikään tule muuttumaan.
Onhan olemassa yksisarvishoitoja, hevoskuiskaajiakin ja puiden halaajia joten miksei myös puiden kuuntelijoitakin.
 
Edelleen ketjussa kysytään, että vaikuttavatko ne, vai eivät. Kyse ei ollut siitä, kuuleko joku reiska sen jossain lavan vieressä umpikännissä. Se on täysin merkityksetöntä tässä, eikä kiinnosta ketään, eikä edelleenkään ole ketjun aihe.
 
Joko ne puut vaikuttaa tai eivät vaikuta. Se on loppuviimeksi helvetin helppoa, eikä se ole mikään mielipidekysymys. Maapallo on joko pyöreä tai jotain muuta, mutta se joka tapauksessa se on sitä, mitä se on, eikä se vaikuta asiaan yhtään mitään, mitä mieltä joku ko. asiasta on.
 
Tämän kun ensimmäiseksi jokainen ymmärtäisi, niin voitaisiin jatkaa keskustelua.
 
Mutta siitä lienee nyt yksimielisyys, että puut kokonaisuudessaan vaikuttavat siihen soundiin jollain tavalla, joten sinänsä asia on ratkennut. Kysehän ei ole mistään rungon tonesta, joten sitä ei kannata sotkea tähän ketjuun. Tämä voitaisiin jo pistää lukkoon, kun se 200 sivuakin tuli jo täyteen, ja pistää uusi "Rungon tone"-ketju alkuun.
 
Kuka haluaa kunnian aloituksesta? Luvassa toiset 200 sivua hirvittävää skeidaa.

WanhaWetäjä: Juu ei ole sävelkorva oppimisen tulos JOS sitä ei ole alun alkaenkaan. Toki täysin sävel/rytmikuuroja ihmisiä on pieni prosentti koko väestöstä. https://www.hyvaterveys.fi/artikkel … /terveys/savelkuuro_tunnetko_tyypin
 
Itse hyväkorvaisena kärsin jos joku hyräilee saati laulaa tai viheltää ns päin persettä esim autossa radiosta tulevan musan tahdissa kuin myös roudatessa viheltävät sävelkorvattomat kanssasoittajat (useimmiten rumpalit) aiheuttavat joskus henkistä kärsimystä ;-)
 
Tämä on tietenkin totta, ääripäissä sävel/rytmikuurot ja aistiyliherkät absoluuttisen korvan omaavat, näiden välissä tavalliset topit ja normi muusikot/soittajat/laulajat eri variaatioineen.
 
Juu, se mitä kuulee on eri kuin se mitä tuntee ja kuulee soittessaan kuin myös sounditaju tai soundimaku vaihtelee kuin myös se että pelkältään aivan hirveä soundi voi toimia jossain biisissa ihan ok.
 
Puiden vaikutus soundiin on taas asia joka joko kiinnostaa tai sitten ei, puolesta ja vastaan voi vängätä maailman tappiin eikä asia siitä miksikään tule muuttumaan.
Onhan olemassa yksisarvishoitoja, hevoskuiskaajiakin ja puiden halaajia joten miksei myös puiden kuuntelijoitakin.
 
Sävelkorvaa voi harjoitella ja sitä voi parantaa harjoittelun tuloksena. Kysymyshän ei ole korvan eroista, vaan mielen erosta. Se että on olemassa sävelkuuroja tai absoluuttisia sävelkorvia (mikä sekin on vähän kyseenalainen ilmiö, koska myös absoluuttista sävelkorvaa jotkut väittävät relatiiviseksi), ei tarkoita että kaikki olisi synnynnäistä. Kun sanon, että lahjakkuus on opittua, tai sävelkorva on oppimisen tulos (vähintäänkin osittain) tai että älykkyys on opittua (ainakin osittain) suljen tietenkin synnynnäiset rakenteelliset poikkeamat pois (E: tosin oppiminen vaikuttaa myös aivojen rakenteeseen.... olen kuullut väitettävän).

Laulava Kylätohtori: Edelleen ketjussa kysytään, että vaikuttavatko ne, vai eivät.
 
Näin on, ja eihän ne edelleenkään vaikuta.

Lennu: Näin on, ja eihän ne edelleenkään vaikuta.
 
Vaikuta mitä? Korvia vai? Kyllähän niissä on vaikkua ilman puidenkin vaikutusta. *spedeläpsy*

Laulava Kylätohtori: Joo, nimenomaa osittain. Jos sana lahjakkuus herättää närää, niin sen voi korvata muullakin käsitteellä, mutta valitettava fakta on, että se on myös kiinni synnynnäisistä ominaisuuksista.
 
Jokainen ei laske kuin Eukleides, soita kuin Halen tai hiihdä kuin Mietaa, vaikka miten harjoittelisi.
 
Mitä muuten tarkoitat absoluuttisen sävelkorvan suhteellisuudella?
 
Lahjakkuus sana ei herätä närää minussa, mutta haluan kyseenalaistaa synnynnäisyyden ylikorostamisen ja haluaisin vain muistuttaa, että lahjakkuus on hyvin pitkälti hankittu ominaisuus eikä noista mainitsemistasi lahjakkuuksista kukaan ole syntyessään osannut taitojaan, vaan he ovat joutuneet harjoittelemaan ja tekemään töitä saavuttaakseen asemansa lahjakkuutena. Se millä tavalla genetiikka liittyy erilaisiin ominaisuuksiin ihmisillä, on edelleen pitkälti hämärän peitossa, vaikka erilaisia genotyyppejä onkin tunnistettu ja geenipooleilla on kiistatta vaikutuksensa moniin asioihin, niin että olisi typerää kiistää myötäsyntyisten ominaisuuksin merkitystä. Erityisesti urheilussa synnynnäisillä ominaisuuksilla on merkitystä (esimerkiksi syliväli vaikuttaa suoraan, voiko henkilöstä tulla huippu kiekonheittäjää). Tosin siinäkin vain osittain koska meidän kaikkien fysiikkaan vaikuttaa myös se millaisen elämän elämme tai minnepäin planeettaa satumme syntymään. Minua ei häiritse se, että on olemassa monenlaista lahjakkuutta (tai lahjattomuutta), mutta sen selittäminen ainoastaan synnynnäisyydellä pakottaa esittämään vastaväitteen kun uskon lahjakkuuden olevan hyvin monen tekijän summa ja synnynnäisyyden ylikorostaminen vähättelee lahjakkaan tekemää työtä lahjansa eteen. Ja toisaalta me emme voi millään tietää mikä osuus geenipoolilla on asiassa, me vain haluamme uskoa siihen, että lahjakkuus on synnynnäistä.... minä en halua uskoa, että se olisi pelkästään sitä.

Laulava Kylätohtori: .........
 
Mitä muuten tarkoitat absoluuttisen sävelkorvan suhteellisuudella?
 
Tarkoitan sillä sitä, että absoluuttinen ja suhteellinen kuuleminen on tyystin erilainen tapa havaita musiikkia tai sävelkorkeuksia. Absoluuttisen sävelkorvan omaava ihminen havaitsisi sävelet samaan tapaan kuin esimerkiksi me tunnistamme värit. Tämä on kai kuitenkin kiistanalainen väite ja jotkut ovat esittäneet, että absoluuttisen sävelkorvan omaavilla ihmisillä kuulo on kuitenkin suhteellinen, mutta heillä on vain muistissa sävelet johon he vertaavat kuulemaansa ja tunnistavat sillä tavalla sävelen. No jos kyse on vain muistista, niin ihminen voi harjoitella absoluuttista sävelkorvaa. Tunnen esimerkiksi monta kitaristia, joilla A-nuotti on muistissa niin että he osuvat virittäessä enemmän tai vähemmän oikeaan käyttämättä vertailuääntä.
 
Olen lukenut ja kuullut väitteitä, että olisi olemassa ihmisiä jotka kuulevat äänet samaan tapaan kuin havaitsemme värit, mutta en ole tavannut sellaista ja en ole varma liittyykö kyseinen ominaisuus (mikäli sitä ihan oikeasti on olemassa) musikaalisuuteen tai siihen, kuulevatko he nuotit aina "oikein". No tätä asiaa en oikeasti tiedä, mutta tiedän että kaikki eivät ole yksimielisiä ilmiön luonteesta tai sen olemassaolstakaan.

hallu: Lahjakkuus sana ei herätä närää minussa, mutta haluan kyseenalaistaa synnynnäisyyden ylikorostamisen ja haluaisin vain muistuttaa, että lahjakkuus on hyvin pitkälti hankittu ominaisuus eikä noista mainitsemistasi lahjakkuuksista kukaan ole syntyessään osannut taitojaan, vaan he ovat joutuneet harjoittelemaan ja tekemään töitä saavuttaakseen asemansa lahjakkuutena. Se millä tavalla genetiikka liittyy erilaisiin ominaisuuksiin ihmisillä, on edelleen pitkälti hämärän peitossa, vaikka erilaisia genotyyppejä onkin tunnistettu ja geenipooleilla on kiistatta vaikutuksensa moniin asioihin, niin että olisi typerää kiistää myötäsyntyisten ominaisuuksin merkitystä. Erityisesti urheilussa synnynnäisillä ominaisuuksilla on merkitystä (esimerkiksi syliväli vaikuttaa suoraan, voiko henkilöstä tulla huippu kiekonheittäjää). Tosin siinäkin vain osittain koska meidän kaikkien fysiikkaan vaikuttaa myös se millaisen elämän elämme tai minnepäin planeettaa satumme syntymään. Minua ei häiritse se, että on olemassa monenlaista lahjakkuutta (tai lahjattomuutta), mutta sen selittäminen ainoastaan synnynnäisyydellä pakottaa esittämään vastaväitteen kun uskon lahjakkuuden olevan hyvin monen tekijän summa ja synnynnäisyyden ylikorostaminen vähättelee lahjakkaan tekemää työtä lahjansa eteen. Ja toisaalta me emme voi millään tietää mikä osuus geenipoolilla on asiassa, me vain haluamme uskoa siihen, että lahjakkuus on synnynnäistä.... minä en halua uskoa, että se olisi pelkästään sitä.
 
Pakkohan lahjakkuuden on olla synnynnäistä. Eikös se kuulu jo lahjakkuuden määritelmään? Lahjakashan ei tarkoita hyvää, vaan henkilöä, joka on saanut syntyessään keskivertoa paremmat kyvyt omaksua jotain.
 
Ja tietysti huippuken täytyy treenata mielettömiä määriä, siitä ei ollut kyse. Vaan siitä, että jos lahjakas ja normaali harjoittelevat saman verran, niin se lahjakas edistyy pidemmälle juurikin "geneettisten ominaisuuksien" takia.
 
Lahjakkaasta tulee Van Halen, mutta normaalista, joka treenaa saman verran, joku pikkukaupungin paikallinen kitarasankari.

Laulava Kylätohtori: Juurikin näin. Itse ainakaan huomannut mitään eroja missään, kun aloin soittamisen. Kyllä se soundikorva on oppimisen tulos, mutta kuten kaikki muutkin kyvyt ihmisessä, toiset oppii enemmän ja toiset vähemmän.
 
Jos joku ei ymmärrä korkeampaa matematiikkaa, ei se tarkoita, että korkeampaa matematiikkaa ei oikeasti ole olemassa.
 
Mulle tulee näistä "mää otan ratokasterin ja vedän vaan"-tyypeistä aina mieleen ne norttia vetävät lapiomiehet, jotka aina manaavat "niitä saatanan herrankekkuleita, jotka eivät ole elämässään päivääkään tehneet oikeita töitä". :D
 
Tää on hienoo. Tää on tosi tanakkaa asiaa. Soittimen omaajat jakautuu siis karkeasti niihin joille puiden soundimerkitys on tärkeä = lahjakkaat ja fiksut.
Ja sitten on ne muut - jotka on vähän säälittäviä reppanoita, eikä oikein ole päässeet sille ylimmälle lauteelle. Nämä on siis niitä joiden mielestä sillä ei ole suurempaa merkitystä nitkä puut siinä lankussa on. Voi raukkoja. Oho, tunnistin itseni tuosta paarialuokasta.