Kitarat: kitarakamat ›

Jeszse: No jokainen tyylillään. Millään pehmeällä esineellä en hiois suoria pintoja.
 
Tuon ylempänä olevan videon katsoneena mulla ainakin on tarkotus hioa myös otelaudan reunat pyöreämmiksi. Pehmeä olisi tässä tapauksessa parempi kuin röytöviila.

jaripat: En kattonu edes videota, mutta en lähtis "viilaamaan" nauhanpäitä, kun tosiaan hiomatyynyllä saa ihan hetkessä paljon hyvää aikaiseksi.
 
Mikä on muuten tuntuma - oliko näitä ongelmia 20 vuotta sitten? Luulen että silloin kitarat tehtii jo kuivuneista puista, vai tehtiinkö?
 
Kyllä tämä kuivumisilmiö (en halua sanoa ongelma, koska tää liittyy meidän talviseen ilmastoon) on ollut aina. Kotimaiset soitinrakentajat jotka ymmärtää täkäläisiä olosuhteita, osaa tehdä soittimen joka ei ole moksiskaan suomen talvesta ja käyttää tietenkin puita jotka ovat tottuneet täkäläiseen ilmastoon. Mutta tämä ilmiö liittyy kitaroihin joita tehdään sellaisella alueella maailmassa, missä kosteus on pysyväisesti ihan eri luokkaa kuin täällä ja lisäksi käytetään sellaisia puita jotka ei ole parhaita mahdollisia kuivumisen näkökulmasta. Siis ne hyvät soitinpuut jotka muuttavat muotoaan vähän tai ei ollenkaan, eivät ole suosiossa niissä kaikkein edullisimmissa soittimissa. Sen vuoksi kaukoidän tekeleet ovat pienoinen riski ostaa uutena (käytettynä ne kannattaisi varmaan ostaa). Itselläni on yksi kiinalainen akustinen ja indonesialainen basso ja niiden kanssa on käynyt joko tuuri tai sitten ne on vaan hyvin tehtyjä koska ovat sopeutuneet hyvin suomen olosuhteisiin. Tuo kiinalainen akustinen on vieläpä kokopuuta ja se on kymmenen vuotta välttänänyt kaikki kuivumisongelmat eli koppa ei ole muuttanut muotoaan eikä kaula ei ole edes nauhanpäitä tarvinnut hioa ja viimeiset viisi vuotta se on ollut ihan huoneilmassa ettei edes laukussa säilytetty. Eli kyllä idästäkin voi saada ihan hyviä ja hyvin täkäläisiä oloja kestäviä soittimia, mutta ihan itsestäänselvyytenä en sitä pitäisi.

Moi.
 
Striku: http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … ekoodi=TL-FE2&tuoteryhma_id=298
 
Onko nää oikeesti normaalisti tän hintasia vai onko kyseessä joku erityisen "premium" tuote?
 
Joo, ja ei, Hoscon tuotteet ruukaavat aina olemaan varsin arvokkaita.
Itse olen tyytynyt vähissä puuhasteluissani perinteisiin viialan ja vastaavien tuotteisiin ja halvempiin spesiaalibrändeihin, joten en pysty sanomaan ovatko hintansa väärtejä.
Sen enempää lyhyessä kuin pitkässä juoksussakaan ;).
Harva kuitenkaan susiostostaan haukkuu, etenkin jos "ammattipiirien" konsensus on että tuote on maailmankaikkeuden parhautta, joten itse en ainakaan nettihehkutuksille juuri painoarvoa antaisi.
 

 
73nd3r: Korkeintaan muutamaa kitaraa varten riittää tavalliset viilat ihan hyvin - niitä käytti kaikki ennen tätä tuotteistamista, ja moni vanha mestari edelleen; tottumuksesta.
 
Totta, näppärällä -tai ei niin jäniksen selässä olevalla- kaverilla "yhden tempun ponien" tuoma ajansäästö on usein marginaalista kulutettuun rahamäärään nähden.
Etenkin jos tarvetta on harvoin.
 

 
73nd3r: Kaks vinkkiä: suojauksessa ei kannata lipsua, viilattu reuna on pau ferrossakin tarkkaa silmää häiritsevä. Ja viilan käyttöä kannattaa treenata, niin ei tule niitä puuhun viilattuja reunoja. ;)
 
Totta kumpainenkin.
 
Kaikkia otelaudan reunaviiste ei haittaa, mutta jos viilausajankohta ei osukaan kuivimpaan hetkeen, uudelleenviilaus on heti edessä ja viiste senkun kasvaa.
Mua esimerkiksi häiritsee jo tuon ekan postauksen kuvan viiste.
 

 
jaripat: Mikä on muuten tuntuma - oliko näitä ongelmia 20 vuotta sitten?
 
Oli, etenkin halvemmissa merkeissä, mutta kyllä Gibson ja Fender kunnostautuivat ihan yhtä lailla törröttävillä nauhanpäillä varustettujen kitaroiden markkinoille pukkaamisessa.
"Merkki"-kitaroiden uudelleenviilauksen suoritti kyllä usein joko maahantuoja tai myyjätaho, joten asiakkaille asti noita ei kamalasti päässyt.
 
jaripat: Luulen että silloin kitarat tehtii jo kuivuneista puista, vai tehtiinkö?
 
Aivan kuten nykyäänkin, osa tehtiin, osa ei.
Valmistusmenetelmät aivan kuten jälleenmyyntikanavatkin ovat myös muuttuneet vuosikymmenten takaisista, osa parempaan, osa huonompaan suuntaan.
 
T:Samuli

Itse juurikin eilen isolla hiomakivellä parantelin nauhan päitä, hienolla sellaisella. Pystyi vetämään kaulan sivua pitkin (nauhan päiden päällä) eikä tehnyt kaulan pintaan jälkiä jos sattui hipaisemaan.
 
Auttoi poistamaan ne pahimmat kohdat.

Tällaisella itse tuunaan terävät nauhat:
 
https://www.ebay.com/itm/Guitar-Nec … e071d7:g:2I4AAOSwZBRcJaSy:rk:9:pf:0
 
Toimii, ja juurikin noin kuin aiemmin olevassa videossa opastetaan eli viistosti.

Kaikissa muissa omissa kitaroissani elää nuo nauhanpäät paitsi 80 luvun les paul customissa.

Tässä topicissa on hyviä tapoja ja välineitä nauhanpäiden trimmaamiseen.
 
Itse olen käyttänyt tällaista kiinalaista halpaviilaa:
https://www.ebay.co.uk/itm/Fret-Dat … 89241a:g:o5gAAOSw7IpbSw8n:rk:8:pf:0
 
Se ei ole varmaan laadukkain, mutta minulle on riittänyt esim. Squier-basson nauhojen käsittelyyn.

joku muu sikko: Kaikissa muissa omissa kitaroissani elää nuo nauhanpäät paitsi 80 luvun les paul customissa.
 
Itsellä ei muuten ole ollut laisinkaan nauhaongelmia. Ei edes uutena ostamissani skeboissa, jotka ovat siis japanilaisia varmaan kaikki - paitsi avri, missä ei kyllä ollut siinäkään mitään ongelmia. Aika vähän tulee kitaroita ostettua uutena.
 
Käytetyissä onkin varmaan joku jo aiemmin hoitanut ongelmat, jos sellaisia on ikinä ollutkaan.

Kyllähän tuolla hiomatyynyllä ainakin jotakin lähti. Kokeilin ensin ei niin tärkeälle kaulalle, jälki melko siistiä ja kyllä sillä pahimmat terät saa pois nikkelinauhoista. Kunnollinen röytäminen on hankalaa. Toisen kaulan teräsnauhoihin ei purekaan yhtään niin hyvin joten jätin sikseen.

Huhhuh..
 
Tuli itsekkin tuota kokeiltua, kolme erilaista hiomatyynyä kävin ostamassa, ja niitä testattuani vanhaan romukitaraan päädyin niistä parhaaseen. Sillä sitten vedin molemmin puolin kaulaa kevyellä paineella ehkä minuutin per puoli, ja voi herranen aika sentään.. Ero on ihan uskomaton.. Aivan kuin eri kitaralla soittais!
 
Kiitos äärettömän paljon tuon hiomatyynyn ehdottajille! Ehdottomasti menee käyttöön tulevissakin kitaroissa!

joku muu sikko: Kaikissa muissa omissa kitaroissani elää nuo nauhanpäät paitsi 80 luvun les paul customissa.
 
Johtuisiko siitä että nauhat on tuossa reunakoristeiden välissä?

LaMotta: Johtuisiko siitä että nauhat on tuossa reunakoristeiden välissä?
 
Johtuu varmaan kaikesta. Puu on vanhaa ja elämisensä jo elänyt, paksun maalin alla ja ne muovit estää loput kosteuden pääsemisen nauhoihin.

joku muu sikko: Johtuu varmaan kaikesta. Puu on vanhaa ja elämisensä jo elänyt, paksun maalin alla ja ne muovit estää loput kosteuden pääsemisen nauhoihin.
 
Kyllä se puu elää tuossa samalla tavalla mutta kun nauhat on muovien välissä niin niiden päät ei kosketa sormia.

Jeszse: No jokainen tyylillään. Millään pehmeällä esineellä en hiois suoria pintoja.
 
Tämä. Pehmä esine joustaa nauhan kohdalla, joten sillä ei saa hiottua nauhan päätä otelaudan tasalle. Se vain pyöristää ulkonevan nauhan pään kulmia, jolloin nauhanpää ei raavi ihoa.
 
Itse olen käyttänyt lattaviilaa tai alumiiniprofiiliin kaksipuoleisella teipillä kiinnitettyä vesihiomapaperia. Kun nauhan päät ovat otelaudan reunan kanssa samassa tasossa pitkittäisliikkein tehdyn hionnan jälkeen, nauhan päät pyöristetään esim. Stewmacin viilalla. Jos haluaa hifistella, sitten vielä pyyhkäisyt micro mesh -tyynyillä. Näin on soitinkorjaaja neuvonut kun olen vinkkejä kysellyt.
 
Hyvä puoli tässä on, että tavallisesti riittää kun operaation suorittaa ekana vuonna kuivan kauden lopulla (kevättalvella).
 
Jos ei tiedä mitä tekee eikä ole oikeita työkaluja, kannattaa viedä kitara soitinkorjaajalle. Ammattimies tekee tämän vartissa. On tullut vastaan kalliitakin kitaroita, joissa nauhan päät on hiottu pielavetisittäin. Surullista katseltavaa. Mutta säästyipä pari kymppiä, jonka korjaaja olisi operaatiosta veloittanut ;-)
 
Youtube-videoiden kohdalla kannattaa noudattaa tervettä lähdekritiikkiä, sillä monesti siellä antavat ohjeita tee se itse -miehet. Alan kirjallisuudesta löytyy tietoa ammattilaisten menetelmistä.

milahtee: Tämä. Pehmä esine joustaa nauhan kohdalla, joten sillä ei saa hiottua nauhan päätä otelaudan tasalle. Se vain pyöristää ulkonevan nauhan pään kulmia, jolloin nauhanpää ei raavi ihoa.
 
Itse olen käyttänyt lattaviilaa tai alumiiniprofiiliin kaksipuoleisella teipillä kiinnitettyä vesihiomapaperia. Kun nauhan päät ovat otelaudan reunan kanssa samassa tasossa pitkittäisliikkein tehdyn hionnan jälkeen, nauhan päät pyöristetään esim. Stewmacin viilalla. Jos haluaa hifistella, sitten vielä pyyhkäisyt micro mesh -tyynyillä. Näin on soitinkorjaaja neuvonut kun olen vinkkejä kysellyt.
 
Hyvä puoli tässä on, että tavallisesti riittää kun operaation suorittaa ekana vuonna kuivan kauden lopulla (kevättalvella).
 
Jos ei tiedä mitä tekee eikä ole oikeita työkaluja, kannattaa viedä kitara soitinkorjaajalle. Ammattimies tekee tämän vartissa. On tullut vastaan kalliitakin kitaroita, joissa nauhan päät on hiottu pielavetisittäin. Surullista katseltavaa. Mutta säästyipä pari kymppiä, jonka korjaaja olisi operaatiosta veloittanut ;-)
 
Youtube-videoiden kohdalla kannattaa noudattaa tervettä lähdekritiikkiä, sillä monesti siellä antavat ohjeita tee se itse -miehet. Alan kirjallisuudesta löytyy tietoa ammattilaisten menetelmistä.
 
Itellä kuitenki toi hiomatyyny systeemi toimi moitteettomasti joten sillä mennään :) Tarkoitus ei ollutkaan hioa päätä otelaudan tasalle, vaan nimenomaan pyöristää niitä kulmia, johon tuo tyyny toimi täydellisesti

Jeszse: No jokainen tyylillään. Millään pehmeällä esineellä en hiois suoria pintoja.
 
Sama. Viilahommia. Itse teen kahdella viilalla, toisella viilalla nauhojen päät kulmaan (liimattu vaneriin kiinni) ja toisella päiden pyöristys. Omista soittimista olen viistänyt otelaudan reunankin jos on ollut aihetta.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4684.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4685.jpg

J.Nikkanen: Sama. Viilahommia. Itse teen kahdella viilalla, toisella viilalla nauhojen päät kulmaan (liimattu vaneriin kiinni) ja toisella päiden pyöristys. Omista soittimista olen viistänyt otelaudan reunankin jos on ollut aihetta.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4684.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4685.jpg
 
Onpa härskin näkönen toi edge rolling.
 
Tää operaatio pitäs kyllä itekin suorittaa, lähinnä siis viilata nauhanpäitä. Kitaran käytin jo viime- tai toissatalvena soitinrakentajalla kovimpien pakkasien aikaan, mutta otelauta elää ilmeisesti edelleen niin paljon että taas törröttää nauhanpäät.

https://www.stewmac.com/Luthier_Too … s/Files/Fret_End_Dressing_File.html
 
Tommosella oon ite pyöristelly kitaroista, sen jälkeen niillä hiomatyynyillä karkeasta sileään kiillottanut nauhojen päät. Hyvää jälkeä tulee. Nytkin olis tuo uus Ibanezin seiska vailla käsittelyä. Kohta vois ku pakkanen oikein kuivaa puut sopivaks.

Siis onko 10€ muka paljon viilasta? Eurollako se pitäisi saada?