Kitarat: kitarakamat ›

Tuli vain mieleen noista bassovoittoisista mikeistä, että miten toimivat sitten oikeasti putkivahvarin kanssa? Meinaan kun useimmiten se särön luonne paranee hieman keskialuevoittoisilla mikeillä tai jos käyttää midhump-tyylistä od-pedaalia siinä kitaran ja vahvarin välissä.
 
Haen nyt tässä sitä, että mille taajuusalueelle sitä säröä pusketaan. Itse olen sen verran vanhan liiton kaveri, että en nauti pörinäsäröstä. Itse tekisin ennemmin niin päin, että mikit olisivat kohtuu keskivertomikit taajuusbalanssiltaan, ja sitten särön luonne haetaan vahvarin etuasteella, ja mikäli sitten vielä kuulostaa liian ohuelta se soundi, laitetaan efektilooppiin eq-pedaali, jolla paksunnetaan soundia.
 
Joskus tuntuu että miettiikö porukka kunnolla miten soundi muodostuu? Kuulostaa joskus vain siltä, että yritetään saada ongelmaa aikaiseksi (kenties tiedostamatta) sinne etuasteeseen js sitten ihmetellään miksi ei kuulostakaan hyvältä kun pörisee ja vaikka ja mitä ja soundi on löysä kun vahvari kyykkää väärällä taajuusalueella.
 
Kyllä olis taas tarvetta kipanderin, eli Aroluoman videolle tästäkin aiheesta. Jospa porukka sitten uskoo kun joku demoaa tuon asian riittävän perusteellisesti.

iec: Tuli vain mieleen noista bassovoittoisista mikeistä, että miten toimivat sitten oikeasti putkivahvarin kanssa? Meinaan kun useimmiten se särön luonne paranee hieman keskialuevoittoisilla mikeillä tai jos käyttää midhump-tyylistä od-pedaalia siinä kitaran ja vahvarin välissä.
 
Ainakin toi Nazgul toimii loistavasti 6505:n ja JVM:n kanssa. Ja aina sitä paremmin mitä rankemmat säröt päällä. Ei ole erikoinen mikki silloin kun soitetaan alhaisilla säröillä. Olen laittanut Mesan Flux-Driven nykyään aina särökanavan kanssa päälle, ja siitä säätänyt bassoa ja trebleä. Gain tietysti nollassa pedaalista. Voisi soittaa ilmankin, mutta pikkaisen tulee lisää kirkautta ja selkeyttä pedaalin kanssa.
 
Olen leikkinyt viikonloppuna hankkimani R8:n kanssa. Nyt en ehdi enää pistämään näytettä, enkä varmaan viikollakaan. Tulevaisuutta varten kysyn kuitenkin tekijänoikeusasioista. Jos pistää tänne musiikkipätkän missä on lainailtu riffinpätkiä sieltä täältä, voiko saada postista maksulapun Teostolta? Miten YouTube-covereiden oikeudellinen puoli menee? Tuolla on tuhansia pätkiä missä tyypit soittaa jopa alkuperäisen nauhan päälle, mutta vapauttaako se vastuusta että muistaa sanoa I dont own copyright for this?
 
E: YouTuben säännöt oli sen verran monimutkaiset noiden covereiden osalta, että parempi jättää tekemättä. Laittomia ilmeisesti suurin osa näistä tekniseltä kannalta, mutta asiaa katsotaan pääsääntöisesti läpi sormien. En ala riskeeraamaan.
 
Mutta mikäli en käytä alkuperäistä teosta mukana ollenkaan, vaan soitan jotain biisiä omilla kamoilla 30 sek. ja linkitän tänne. Onko tämäkin harmaalla alueella?

iec: Tuli vain mieleen noista bassovoittoisista mikeistä, että miten toimivat sitten oikeasti putkivahvarin kanssa? Meinaan kun useimmiten se särön luonne paranee hieman keskialuevoittoisilla mikeillä tai jos käyttää midhump-tyylistä od-pedaalia siinä kitaran ja vahvarin välissä.
 
Invader toimii ainakin death metallissa hyvin. Tulee mukavan täyteläinen särö alataajuuksien korostuessa. Nile on levyttänyt levynsä noilla mikeillä ja herra Karl Sanders soittelee mikeillä livenäkin. Puhtailla on taas sitten hankalampi saada kirkkaat soundit tai sitten johtuu vaan musta. Ite en siis suosittele noita mikkejä kevyempään menoon.

santakasa: Invader toimii ainakin death metallissa hyvin. Tulee mukavan täyteläinen särö alataajuuksien korostuessa. Nile on levyttänyt levynsä noilla mikeillä ja herra Karl Sanders soittelee mikeillä livenäkin. Puhtailla on taas sitten hankalampi saada kirkkaat soundit tai sitten johtuu vaan musta. Ite en siis suosittele noita mikkejä kevyempään menoon.
 
Itse vain lähestyisin asiaa tosiaan eri näkökulmasta, eli hakisin särön komponentit sopivaksi enemmän keskialuetta toistavalla kuumalla mikillä ja sitten etuasteen jälkeen tulevilla sävynsäädöillä se taajuusbalanssi kuntoon, jolla saa sitä muhkeutta soundiin. Toki eri vahvareilla on eri toteutukset EQ:n osalta (toisissa equ on ennen etuastetta ja toisissa etuasteen jälkeen, ja kolmansissa on eq etuastetta ennen+ sitten vielä etuasteen jälkeen, kuten esim Mesan Mark-sarjassa)
 
En tietysti ole mikään rankemman musan asiantuntija, sillä Metallica, Iron Maiden ja Dream Theater on mulle ihan riittävän rankkaa :) Ja ehkä myös sitten noiden bändien soundimaailma säröissä on myös se mikä on mun korville mieluisa. Itse asiassa huomasin, että esim John Petrucci on käyttänyt Dimarzion Steve's Special-tallamikkiä, jossa on korostettu basso ja treblepuolta verrattuna perinteisempiin mikkeihin. JP:llä on myös käytössä Dimarzion Crunch Lab, jossa on middleä vähän enemmän mukana. Todistettavasti ainakin CrunchLabilla saa erittäin hyvää särösoundia ulos Blacstar Stage HT100-nupista jopa ilman TS-pedaalia tai equa. Tästä on jopa ihan henkilökohtaista kokemusta. Crunch labin hyvä puoli on se, että se toimii sitten metallin lisäksi myös oikeastaan kaikessa muussakin musiikissa.
 
Ehkä tuo minun aloitus tästä aiheesta olikin sitten hieman liiaksi kärjistetty, jos kerran John Petruccikin saa monella eri mikillä ihan hyvää soundia. En tosin tiedä mitä kaikkea siellä signaaliketjussa on mukana. Oli miten oli, voisi olla kaiken varalta hyvä omistaa jonkin sortin equ-pedaali tai keskialuekorosteinen OD-pedaali, jolla voi tarpeen tullen muokata vahvariin syötettävää signaalia, mikäli havaitsee ongelmia mikrofonin taajuusalueen kanssa. Nähtävästi maaliin pääsee monenlaisella toteutuksella.

Turbulence-kitaristi: Moro kaikille, hommassin tässä muutama kuukausi sitten ekan omilla rahoillani hankitun kitarani joka on Jackson halpislinjan King V. Tukkumikkien ongelma on siis seuraavanlainen: Kaulamikki kuulostaa ihan hyvältä ja siitä saa aika bluesmaiset soundit. Tallamikki on taasen aivan täysin toista maata, kyllähän siitä hevisäröä saa, mutta äänenlaatu on huono ja minusta tuntuu ettei siitä saa hyvää soundia vaikka mitä potikoita säätäisi. Olisko teillä siis ehdotuksia hyväksi tallamikiksi josta irtoaa kunnon hevisoundit (Metallica, Slayer, Iron Maiden...jne.) ? Katselin erästä Seymour Duncanin mikkiä thoomannilta (https://www.thomann.de/fi/seymour_duncan_stb4bk.htm) ja sillä oli ihan hyvät arvostelut. Niin ja saan huomenissa käyttööni uuden marsun nuppini joten sekin voi vaikuttaa.
 
SH-4 eli JB on klassikko king v:ssä, toimii useimmiten vähän kaikessa noin muutenkin. Suosittelen.

Omassa jacksonissa joka viikonloppuna ilmestyi kotiin on reflexin aktiivimikit. Olen kuullu niistä kaikkea hyvää ja pahaa mut pakko todeta et en kyllä vaihtais niitä pois siitä. Ennen kuin hajoavat luonnollisesti. Mättömurinaan aivan huikee setti omasta mielestäni. Koitin ettiä tietoa niistä mut eihän niitä oo edes valmistettu 25 vuoteen. Positiivinen yllätys kyl.

Suomalaisia mikkivalmistajia?
 
Rautiaguitars. Muita?

paskiaispaska: Suomalaisia mikkivalmistajia?
 
Rautiaguitars. Muita?
 
Ensimmäiseksi tulee mieleen Ari Lappalainen ja Vuoren Saku

paskiaispaska: Suomalaisia mikkivalmistajia?
 
Rautiaguitars. Muita?
 
Aurora Guitars ja Jarno Salo

Mielipide eräistä halpis mikeistä.
Omistan Jaksonin js11 dinky kitaran ja siinä on Jackson High Output humbuckers.
Mielestäni mikit ovat hyvät eivät parhaat, mutta yllättävän hyvät ja tehokkaat. Harkitsen vakavissani vaihdatanko esim. Dimarziot tilalle? No aika näyttää...
 
En vaan löydä mistään Jackson High Output humbuckers specsejä. Jos joku tietää enemmän voiko ystävällisesti kertoa?

yanera: Mielipide eräistä halpis mikeistä.
Omistan Jaksonin js11 dinky kitaran ja siinä on Jackson High Output humbuckers.
Mielestäni mikit ovat hyvät eivät parhaat, mutta yllättävän hyvät ja tehokkaat. Harkitsen vakavissani vaihdatanko esim. Dimarziot tilalle? No aika näyttää...
 
En vaan löydä mistään Jackson High Output humbuckers specsejä. Jos joku tietää enemmän voiko ystävällisesti kertoa?
 
No nyt sain mitattua tehot. Tallamikissä n. 15.5K ja Kaulassa jotain 8.5K. Hyvät mikit ovat.

paskiaispaska: Suomalaisia mikkivalmistajia?
 
Rautiaguitars. Muita?
 
Hilltop
 
https://www.hilltopinstruments.com/mikrofonit
 
EDIT: Mulla on omassa telessä Hilltopin tele-mikkisetti. Ja jos en ole ihan väärässä, on myös Juha Björnisellä yhdessä telessä tuo sama setti.

Oisiko kenelläkään heitellä kokemuksen pohjalta hyviä mikkivaihtoehtoja emg 81/60 sarjan tilalle? Tykkään noiden emg:n soundimaailmasta, mutta jatkuva patterin vaihtaminen yhdistettynä tosi ahtaaseen namiskalootaan(Kitarana ibanezin s520ex) aiheuttaa haluja vaihtaa mikkejä. Musiikkirepertuaariin kuuluu bodomit,wintersunit,yleisesti thrash... Tykkään siitä et kitarasta lähtee hyvä erotteleva soundi, mutta tarvittaessa löytyisi alapäätäkin luomaan sitä jytinää ja potkua.
 
Kiitos ja anteeksi epäselvästä selostuksesta :D
 
Edit: Niin passiivimikkejä hakusessa, patterit kuuluu palovaroittimiin
-Jani

Geffen: Mistä voisi johtua, että humbuckerin kielten säätöruuvit kiertyvät keskenään vaihtelevasti yhdestä kierroksesta useaan kymmeneen ja sitten joko kiristyvät tiukiksi tai alkavat pyöriä siitä eteenpäin tyhjää? Tämä siis saman mikin sisällä ja sekä ylös että alas käännettäessä. Mikissä käytössä se metallinen päällinen. Edellisen kieltennvaihdon kohdalla nostin mikin irti ja katsoin alta, että ruuvit ovat kyllä pohjassa kiinni eikä esim. ainakaan sieltä päästä irti.
 
Minkähän valmistajan humbukkeri on kyseessä? Tämä on sikäli olennainen tieto, että yhdessä tapauksessa tiedän syynkin..
Ja kyseessähän siis on ne ns. naparuuvit jotka on siinä kelan keskellä??

fox: Minkähän valmistajan humbukkeri on kyseessä? Tämä on sikäli olennainen tieto, että yhdessä tapauksessa tiedän syynkin..
Ja kyseessähän siis on ne ns. naparuuvit jotka on siinä kelan keskellä??
 
Epiluurin mukana tulleet (molemmat) Alnico Classicit. Ja juuri ne, en vain muista suomenkielistä nimeä (pole piece).

Geffen: Epiluurin mukana tulleet (molemmat) Alnico Classicit. Ja juuri ne, en vain muista suomenkielistä nimeä (pole piece).
 
No, yritetään vaikka yhdessä pähkäillä jotain.. Ihan ensittäin kaiketi pitäis todeta, että noitten säädettävien naparuuvien tarkoitus on mahdollistaa jonkinmoinen kielten keskinäinen "hienosäätö", niillä ei kovin radikaalia soundimuutosta saa aikaiseksi. Tuon humbukkerin "keksijä" ja patentoija Seth Lover/Gibson, oli vähän niinkuin "pakotettu" varustamaan sen toisen kelan noilla säädettävillä naparuuveilla. Kun se muuten olisi ollut tulkittavissa "huonommaksi" kuin esim. P-90 mikrofoni jossa tuollaiset oli..
No tuo tuosta. Noissa Gibson-tyylisissä se naparuuvi on malliltaan ns. filister head, eli se ruuvin "pää" on tasapohjainen, vähän lieriön muotoinen. Kelarungossa on 2-portainen upotus, se säätövara sisäänpäin loppuu siihen noitten portaitten yhtymäkohtaan, joten sitä ruuvia ei voi kiertää "määräänsä enempää" sinne kelan sisuksiin. Sen sijaan se ruuvi pitäisi kyllä saada kierrettyä kokonaan ulos, jos jostain syystä haluaa sen kelan siitä pois. vastaavasti ne ruuvit on sieltä pohjapuolelta kierteillä joko ihan siinä mikin pohjalevyssä, tai sitten kelan alla on metallinen tanko jossa nuo ruuvit ovat kierteellä kiinni. Kuitenkin, oli se naparuuvien alapään kiinnitys minkämoinen hyvänsä, sen ruuvin pitäisi olla poistettavissa. Sisään päin kiertämisen määrä taas riippuu paljolti sen kelarungon rakenteesta, on niitäkin kelarunkoja joissa on koko mitaltaan saman vahvuinen reikä. Otetaan nyt vaikka mikrohvooni, jonka naparuuvit ovat kuusiokoloruuveja.
 
Nythän asia on niin, että jos tarkastellaan vaikka noita joittenkin kovin "suosimia" (sarkasmi-varoitus) piraattiskeboja vaikka, voin ihan kokemuksesta sanoa että juu, niissä on säädettävän näköiset naparuuvit joita kuitenkaan ei voi säätää. Sinne on lyöty ruuvikantaiset jengattomat napapalat, jotka joko pyörivät meisselillä käännettäessä, tai eivät, riippuen siitä kuinka hyvin ne istuu siinä kelarungossa, liimalla tai ilman.
Yksi pointti olisi tällainen. Jos se sun mikrofonin pohjalevy on tasainen, siis alapuolelta ei näy noita säädettävien naparuuvien päitä, voi olla että siellä on joko "ei-säädettävät" vain näkönä olevat ruuvit, tai sitten hyvin lyhyet naparuuvit, joiden säätövara vastaavasti on pienempi, ihan käytännön syistä. Edelleen otetaan esimerkin vuoksi nyt vaikka tuollaiset mikit joissa on ne kuusiokolo-malliset naparuuvit. Niitähän ei ole sieltä pohjalevyn läpi tuotu.
 
Mitään apuahan tuosta mun kirjoituksesta ei tainnut olla tuohon sinun ongelmaasi, mutta kunhan kirjoittelin..

fox: No, yritetään vaikka yhdessä pähkäillä jotain.. Ihan ensittäin kaiketi pitäis todeta, että noitten säädettävien naparuuvien tarkoitus on mahdollistaa jonkinmoinen kielten keskinäinen "hienosäätö", niillä ei kovin radikaalia soundimuutosta saa aikaiseksi. Tuon humbukkerin "keksijä" ja patentoija Seth Lover/Gibson, oli vähän niinkuin "pakotettu" varustamaan sen toisen kelan noilla säädettävillä naparuuveilla. Kun se muuten olisi ollut tulkittavissa "huonommaksi" kuin esim. P-90 mikrofoni jossa tuollaiset oli..
No tuo tuosta. Noissa Gibson-tyylisissä se naparuuvi on malliltaan ns. filister head, eli se ruuvin "pää" on tasapohjainen, vähän lieriön muotoinen. Kelarungossa on 2-portainen upotus, se säätövara sisäänpäin loppuu siihen noitten portaitten yhtymäkohtaan, joten sitä ruuvia ei voi kiertää "määräänsä enempää" sinne kelan sisuksiin. Sen sijaan se ruuvi pitäisi kyllä saada kierrettyä kokonaan ulos, jos jostain syystä haluaa sen kelan siitä pois. vastaavasti ne ruuvit on sieltä pohjapuolelta kierteillä joko ihan siinä mikin pohjalevyssä, tai sitten kelan alla on metallinen tanko jossa nuo ruuvit ovat kierteellä kiinni. Kuitenkin, oli se naparuuvien alapään kiinnitys minkämoinen hyvänsä, sen ruuvin pitäisi olla poistettavissa. Sisään päin kiertämisen määrä taas riippuu paljolti sen kelarungon rakenteesta, on niitäkin kelarunkoja joissa on koko mitaltaan saman vahvuinen reikä. Otetaan nyt vaikka mikrohvooni, jonka naparuuvit ovat kuusiokoloruuveja.
 
Nythän asia on niin, että jos tarkastellaan vaikka noita joittenkin kovin "suosimia" (sarkasmi-varoitus) piraattiskeboja vaikka, voin ihan kokemuksesta sanoa että juu, niissä on säädettävän näköiset naparuuvit joita kuitenkaan ei voi säätää. Sinne on lyöty ruuvikantaiset jengattomat napapalat, jotka joko pyörivät meisselillä käännettäessä, tai eivät, riippuen siitä kuinka hyvin ne istuu siinä kelarungossa, liimalla tai ilman.
Yksi pointti olisi tällainen. Jos se sun mikrofonin pohjalevy on tasainen, siis alapuolelta ei näy noita säädettävien naparuuvien päitä, voi olla että siellä on joko "ei-säädettävät" vain näkönä olevat ruuvit, tai sitten hyvin lyhyet naparuuvit, joiden säätövara vastaavasti on pienempi, ihan käytännön syistä. Edelleen otetaan esimerkin vuoksi nyt vaikka tuollaiset mikit joissa on ne kuusiokolo-malliset naparuuvit. Niitähän ei ole sieltä pohjalevyn läpi tuotu.
 
Mitään apuahan tuosta mun kirjoituksesta ei tainnut olla tuohon sinun ongelmaasi, mutta kunhan kirjoittelin..
 
Seth Lover ym. tuttuja, kiitos muistutuksesta. Nyt kyse modernista pelistä ja yksittäiset kielet (ei täysin koko järjestyksessä, että kaksi koko mikin korkeusruuvia täysin riittäisi) soivat eri voimakkuuksilla, vaikka kuinka vähäkaarinen kaula.
Kitaramallista ja valmistuspaikasta riippumatta tähän astisten kitatoiden naparuuveilla on ollut toeella iso muutos säädettäessä. Ja tämän kitaran naparuuveja säädettäessä huomaa selkeästi eron, vaikka ongelmana on yks ainoa kaikilta ruuveilta onnistuva sama korkeus. Säätöä on ja ero kuuluu, mutta on korkeus vaihtoehdot satunnaisia.

Vähän ehkä ohi aiheen, mutta onko kenellekään kokemusta paljonko Levytukku veloittaa mikkien vaihdosta? Ostin kesällä sieltä yhden mikin enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi asentaa sitä, lähinnä siksi, kun en ole koskaan eläessäni vaihtanut kitaramikkiä ja ajattelin, että olisi varmaan parempi vaan ammattilaisen hoitaa sen. Tosin ei jaksaisi mitään ihan järjetöntä hintaa siitä maksaa, koska loppupeleissä on aika simppeli operaatio kunhan tietää mitä tekee.