Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Perustettiin kavereiden kanssa bändi, pari biisiä hyväs vaiheessa (toisesta puuttuu vielä lyriikat ja pitää sovittaa sanoja paremmin, kun taas toisessa on musisointipuoli pientä hiomista vaille valmis). Kysymys on siis se, että miten tästä pitäisi jatkaa.
 
Porukka on sen 18-20 vuotiaita ja kyseessä on meidän ensimmäinen vakavasti otettava bändi. Bändikokemusta löytyy joiltain muutamaa livevetoa myöten, ja osa on esiintynyt parhaimmillaan koulun musikaalissa. Tavoitteena ja haaveena on tietysti tienata elanto tällä hommalla ja tarkoitus on tehdä paljon työtä sen eteen.
 
Tällä hetkellä meillä on suhteiden avulla ilmainen studio tiedossa (sis. Jonkun joka osaa siellä jotain tehdäkin), nimi, tyyli, tavoitteet ja jopa kansitaiteiden tekijä on myös. Seuraava askel on saada biisit purkkiin ja sen jälkeen keikata.
 
Ongelmana se, että kellään ei mitään käsitystä miten keikkoja pitäisi saada. Lähettää viestiä paikallisille baareille ja demo perään? Mennä tiskiltä kysymään tuoppia tilatessa? Miten tästä pitäisi löytää sitten isommille lavoille? Mitä keikoille pitää yleensä itse roudata ja mitä sieltä löytyy valmiiksi? Onko minkään näköistä liksaa odotettavissa ensimmäisiltä keikoilta? Pari kymppiä? Bisset? Siivet? Turpaan?
 
Toinen mysteeri on levy-yhtiöt. Mitä ne tekee? Mitä me/he hyödytään toisistamme ja katsotaanko niissä kuinka paljon valmiiksi kerättyä mainetta? Sponsoritkin ja niiden saanti on hämmentävää. Mainekysymys kutkuttaa siinäkin ja se kuinka niitä ylipäätään saadaan.
 
Kysymysten virtaa jatkaakseni myös se, että miten bändin saa mahdollisimman hyvin ihmisten tietoon? Keikat ovat tietenkin yksi ja raivokas somemarkkinointi mutta onko jotain muuta mitä kannattaa aloittelevan bändin miettiä?
 
Ymmärrän, että sponsoreita ja levysopparia on aivan liian aikaista ajatella tässä vaiheessa mutta kai sitä haaveilla saa? Muitakin vinkkejä ja neuvoja otetaan avosylin vastaan.

Myykää soittokamat.

Hajoatte musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten ja teette sitten comebackeja ~10v välein.

Jos on päivätyö ei siitä kannata luopua. Kukaan maksa mitään kellekään nykyään. Monesti bändi maksaa että pääsee edes soittamaan jonnekin jossa ei ketään käy tai ei kiinnosta. Jos saa palkkaa se on yleensä kaljaa.

Älkääs nyt! Kysymys vaikutti vilpittömältä. Rokkibändissä soittaminenhan on parasta mitä nuori mies voi keksiä. Ehkä 1,5 valmiin biisin kohdalla voisi ottaa ihan rauhallisesti ja jatkaa vaan soittelua ja biisien tekoa. Sitten kun sujuvasti kulkevia biisejä (omia tai covereita) on toistakymmentä niin sitten voi alkaa miettiä keikkailuja tai äänityksiä. Eli ankara treenaaminen on se millä parhaiten pääsee eteenpäin, ei levynkansien tai imagon miettiminen. Toivottelen kovasti tsemppiä tuohon projektiin!

Joo jäin miettimään tätä hassuttelun jälkeen niin hommaahan kannattanee lähestyä seuraavalla tavalla:
 
- (omat) biisit valmiiksi ja niistä demo
- muutama musatyyliin sopiva coveri live-vetoja varten
- ankaraa treenausta niin, että keikat menee pikku huppelissakin tahi jännityksessä
 
Tässä kohtaa lähetään keikoille!
 
- Jokaiseen paikalliseen pizzeriaan demo tiskiin ja otas meidät keikalle. (yhteystiedot kannattaa laittaa mukaan)
- parempi jos löytyy joku ~kaveribändi kenen kanssa yhteiskeikkailette
- kun keikka on lyöty lukkoon niin kyselette, onko paikalla jotain PA-laitteistoa vai tuotteko kaikki itse
e: - vitullinen mainostus kehiin. normaalit somepelleilyt ja tulostakaa julisteita ja laitelkaa niitä sopiviin paikkoihin. On hyvien tapojen mukaista keikkapaikan kanssa sopia, että tällaista harakanvarvasta oltaisiin laittamassa paikallisen salen ilmotustaululle ja tietysti keikkapaikan oveen se kannattaa laminoida.
- valmistaudutte roudaamaan koko treenikämpän vehkeet sinne pizzerian nurkkaan. Basistilla tai rumpalilla on aina paku sitä varten.
- Jos olette rehellisesti sitä mieltä, että teidän keikka/tapahtuma tuo paikkaan maksavia asiakkaita (kitaristin tyttöystävän lisäksi) niin voi ihan hyvin pyytää irtoisko keikkapaikalta muutamat bishet palkaksi.
- käytte vetää tajuttoman kovan keikan ja seuraavaan keikkaan on jo niin paljon tunkua että kaljojen lisäksi safkat tiskiin.
 
Summa summarum. Kaikki pitää tehdä ja maksaa itse. Mieti asiaa siltä keikkapaikan kantilta, että miksi niiden pitäisi maksaa teidän keikkakokemuksesta? Jos bändi/bändit tuo maksavia asiakkaita niin siinä tilanteessa siitä on ihan oikeutettua antaakin joku korvaus.
Alottelivien bändien liksat varmaankin roikkuu siinä parissa huurteisessa ja ehkä safkat päälle jos mestalla oma keittiö. Käteistä tuskin kukaan haluaa antaa koska em. lahjukset on halvempia.
 
Mestoilta jotka järjestää alvariinsa bändi-iltamia niin sinne niin ikään demoa tarjoamaan (monet mestat ottaa "hakemukset" sähköpostilla mp3:n kera) ja kun ne järjestää teidän musaan sopivan iltaman niin saatatte päästä lauteille!

Onko imago kunnossa? Siis, esim. että kitarahihna ei ole liian kireä. Itsellä ainakin tuli aikoinaan yllätyksenä kuinka hankalaa oli soittaa silleen, että kitara munien päällä, kun oli aina istuen vaan soitellut.
Periaatteessa kannattaa odottaa, että sotaväki käyty, että keretty taas pitkä tukka kasvattaa. Toisaalta vapautuksen saa varmaan helposti nykyään joka olisi enemmän rock. Sivaria en suosittele.
 
Mielestäni kalja ei ole huono keikkapalkkio, koska kaljaan ne rahat menee kuitenkin.
 
Kun demo valmis, niin kandee kävellä studiosta ulos se kädessä ja sitten kompastua, niin, että se lentää kaivoon, niin voi huutaa, että DEMONI!!!!!!!!!
 
Jos sen saa ylös sieltä, niin laittaa Spotifyyhyn.
 
Treenaamista ei voi liiaksi toitottaa. Toki vituttaahan se kun ei tule menestystä, niin turhaan treenattu. Itse en ole varuiksi juurikaan treenannut mutta ei musta mitään tullutkaan.

Welho-77:
 
Kun demo valmis, niin kandee kävellä studiosta ulos se kädessä ja sitten kompastua, niin, että se lentää kaivoon, niin voi huutaa, että DEMONI!!!!!!!!!
 
juuh elikkäs juuh
 
Treenaamista ei voi liiaksi toitottaa. Toki vituttaahan se kun ei tule menestystä, niin turhaan treenattu. Itse en ole varuiksi juurikaan treenannut mutta ei musta mitään tullutkaan.
 
juuh elikkäs jooh
 
no painoin plussan

Kiitti kaikille vastauksista, raivokasta treenaamista ja aivoriihiä on ollut ja paljon myös tulossa. Biisejä ei myöskään "julkasta" tai esitellä ennen kun korvaan ei särähdä mikään ja on hiottu viimisen päälle. Ei ollut mahdollista reenailla musiikkia tuolloin niin himotti sitten vähintään tulevaisuuden suunnitelmia kehitellä.

TurboKalkkuna: Biisejä ei myöskään "julkasta" tai esitellä ennen kun korvaan ei särähdä mikään ja on hiottu viimisen päälle.
 
ts. ei tule koskaan valmista.
Aina -siis helvetti aina, kun on mukamas valmista niin voisi tehdä jotain vähän paremmin. Jossain vaiheessa vaan on lyötävä peli poikki ja mentävä sillä mitä on. Jälkeenpäin sitten sadattelee, että olisi pitänyt tässä kohtaa takoa tuplia ihan kyrpänä eikä hissutella jne.
 
Monesti käy niin, että biisi on treenikämpillä soitettuna täyttä timanttia ja toimii kun HIRVI mutta sitten äänitysvaiheessa aletaan muuttelemaan jotain juttuja ja kun muutoksen päälle tulee muutosta ja siihen vielä parit tilukohdat, että kitaristi pääsee "vähän enemmän esiin" niin jossain vaiheessa homma on karannut ja biisi ei kuulosta yhtään siltä timantilta mitä alettiin hiomaan.

nahkalipsi: ts. ei tule koskaan valmista.
Aina -siis helvetti aina, kun on mukamas valmista niin voisi tehdä jotain vähän paremmin. Jossain vaiheessa vaan on lyötävä peli poikki ja mentävä sillä mitä on. Jälkeenpäin sitten sadattelee, että olisi pitänyt tässä kohtaa takoa tuplia ihan kyrpänä eikä hissutella jne.
 
Monesti käy niin, että biisi on treenikämpillä soitettuna täyttä timanttia ja toimii kun HIRVI mutta sitten äänitysvaiheessa aletaan muuttelemaan jotain juttuja ja kun muutoksen päälle tulee muutosta ja siihen vielä parit tilukohdat, että kitaristi pääsee "vähän enemmän esiin" niin jossain vaiheessa homma on karannut ja biisi ei kuulosta yhtään siltä timantilta mitä alettiin hiomaan.
 
Tämän kaiken takia AC/DC on niin hyvä bändi.

Jeszse: Naur naur naur
 
Tai siis korjaan, paperilla tosi huono bändi, mutta ihmiset tykkää.

Ennen muinoinhan biisejähän ei sinänsä hiottu maailman tappiin, vaan prosessi meni jotakuinkin:
 
1) Biisi jonkinlaiseen kasaan treeneissä
2) Soitetaan sitä keikalla
3) Katsotaan mikä on yleisön reaktio
4) Jos ketään ei kiinnostanut, niin biisi unohdetaan ja palataan kohtaan 1
 
Mutta se oli sitä aikaa, kun keikkoja sai vaikka joka viikonloppu paikallisessa mestassa tai tarvittaessa vaikka omalla takapihalla.

TurboKalkkuna: Perustettiin kavereiden kanssa bändi, Tavoitteena ja haaveena on tietysti tienata elanto tällä hommalla.
 
Tuossa on jo lähtökohtaisesti sellainen yhtälö, jonka johdosta kehotan ikänne puolesta keskittymään kouluun ja opiskeluun enemmän ja näin varmistamaan edes jonkinlaisen kohtuullisen elämän tulevina vuosina riittävässä palkkatyössä.
 
Jos sitten kuitenkin tuntuu siltä, että elämänvalintana on artistin kivinen tie ja epävarmat tulot, niin mikäs siinä - elämä on valintoja ja lopputulos pitää sitten itse vaan hyväksyä.
 
Kyllä se bändin menestyminen alkaa siitä että ITSE roudaa treenikämpän kamat soittopaikalle, on valmius kaikkeen kamaan ja soittaa siellä yleisöä kiinnostavia biisejä. Alussa soitetaan ilmaiseksi. Mikä vaan paikka ja tapahtuma kelpaa, koska tavoite on saada vain rutiinia ja näkyvyyttä.
 
Tuolla edellä jo kerrotut bändien yhteiskeikat ja kaikki muu on just sitä minkä kautta alalla verkotutaan. Suhteita ja yhteyksiä vaan moneen suuntaan jotta kaikkia kanavia on auki. Hyvä keikka poikii aina seuraavan.
 
Kuten sanoin, en lähtis nyt heti asettamaan pakollista maalitolppaa ammattilaisuuteen ja elannon saamiseen, koska tosiasia on kuitenkin se, että ensimmäinen henkilövaihdos bändin sisällä tapahtuu parin vuoden sisällä ja niistä muistakaan bändikavereista ei ole varmuutta.
Se joka bändiä johtaa ja tekee biisit, on moottori ja kaikki muut on epävarmaa eikä samalla tavalla sitoutunut "elannon hankkimiseen".
 
Menestystä!

Kunhan ette soita jotain väsynyttä rässipaskaa niin tie tähteyteen on selvä.

Gamaan Osteri. Muista Mark Knopfler. Kaverii myi suunnilleen vaatteet päältänsä että sai tunnin studioaikaa. Tekaisi swingin sulttaanit ja loppu on historiaa. Kaasu pohjaan vaan.

joku muu sikko: Muista Mark Knopfler.
 
Olet oikeassa. Se mikä onnistui 40 vuotta sitten, onnistuu nytkin.

TurboKalkkuna:
Ongelmana se, että kellään ei mitään käsitystä miten keikkoja pitäisi saada. Lähettää viestiä paikallisille baareille ja demo perään? Mennä tiskiltä kysymään tuoppia tilatessa? Miten tästä pitäisi löytää sitten isommille lavoille? Mitä keikoille pitää yleensä itse roudata ja mitä sieltä löytyy valmiiksi? Onko minkään näköistä liksaa odotettavissa ensimmäisiltä keikoilta? Pari kymppiä? Bisset? Siivet? Turpaan?
 
Toinen mysteeri on levy-yhtiöt. Mitä ne tekee? Mitä me/he hyödytään toisistamme ja katsotaanko niissä kuinka paljon valmiiksi kerättyä mainetta? Sponsoritkin ja niiden saanti on hämmentävää. Mainekysymys kutkuttaa siinäkin ja se kuinka niitä ylipäätään saadaan.
 
Kysymysten virtaa jatkaakseni myös se, että miten bändin saa mahdollisimman hyvin ihmisten tietoon? Keikat ovat tietenkin yksi ja raivokas somemarkkinointi mutta onko jotain muuta mitä kannattaa aloittelevan bändin miettiä?
 
Ymmärrän, että sponsoreita ja levysopparia on aivan liian aikaista ajatella tässä vaiheessa mutta kai sitä haaveilla saa? Muitakin vinkkejä ja neuvoja otetaan avosylin vastaan.
 
Tullut hyviä pointteja tässä, lisätäänpä vielä soppaan:
 
Oma (amatööri)näkemys on että jos juuri nyt pistäisin bändin tulille, niin ekana keikkasetti kuntoon pääosin omilla biiseillä, semmonen 45-60 min tähtäimeen aluksi. Mitä enemmän biisejä sitä parempi, koska sieltä voi kuoria sitten parhaat päältä. Samalla eka EP kehityksen alle ja tungetaan Spotifyhyn ja muihin levitys/somekanaviin, se on nykyisin helppoa. Mutta tarpeeksi omaa matskua on se tärkein eka.
 
Toiseksi, muistetaan että bändi ja bändin keikka on "tuote". Jos baari ottaa teidät keikalle, se on sen takia että he hyötyvät siitä jotain rahallisesti, eli siis lisää kävijöitä. Pikkubändeille tämä on monesti keskellä viikkoa paskabändi-iltoina, mutta siitä se lähtee. Samalla teillä pitää olla tuotepaketti kunnossa: logo, sopiva markkinointi-A4 ja asialliselta kuulostava keikkasetti. Mitä komeampi ja ammattimaisempi täky sekä baarille että baarin asiakkaalle, niin sen helpompi siihen on puraista. Baarille tai keikkajärkkärille ei kannata jättää mitään epäselväksi eikä arvauksen varaan, vaan pitää olla selkeä kuva että saatte tämmöiset jantterit ja soitetaan tämmöiset biisit. Juutubeen voi laittaa vaikka demoraidan missä on 30 sekkaa jokaisesta keikkabiisistä - tietty ne parhaat ekana.
 
Kun kaupattava paketti on kunnossa, keikkojen löytäminen tapahtuu siten että katsotte missä kaikkialla on viime aikoina ollut pienempiä rokki/hevibändejä keikoilla, ja olette niihin yhteydessä. Samoin jos hoksaatte että joku lafka, kuten vaikkapa paikallisen korkeakoulun hevikerho tai paikallinen musayhdistys on järkännyt keikkailtoja, niin sinne viestiä. Tsekkaatte myös 200 km säteellä kaikki pikkufestarit ja tapahtumat missä vaan on hevibändejä käynyt. Välillä voi joutua lähtemään kauemmaksikin keikalle. Ja jos tiedätte muita bändejä läheltä, niin verkostoitukaa ja jutelkaa niiden kanssa, miettikää yhteiskeikkoja ja vaikka voitte muutaman bändin kans järkätä oman keikkaillan. Voitte myös kysyä keikkapaikoilta että mistä ne yleensä löytävät bändinsä, paikkakunnilla voi olla myös ohjelmatoimistoja jotka diilaa.
 
Suuria palkkioita turha odottaa, alkuun ei välttis mitään, mutta välillä voi saada bisset ja välillä pari hunttiakin. Joskus voi sopia ovelle jonkun myymään lippuja omasta takaa, jne. - mutta näistä voi kertoa joku joka handlaa paremmin keikkailtojen säätämisen.
 
Levyfirmat ovat omasta mielestä vähän vanhanaikainen juttu, hyvä kun kysyit että "mitä me hyödytään niistä?". Aiemmin levyfirmat olivat se ainoa levityskoneisto, mutta nykyisin senkin voi tehdä itse. Sen takia useimmat nykyään julkaisevat juttuja itse, kunnes tulee aika järkätä isompia kuvioita ja pitää alkaa oikeasti miettimään cd-, t-paita- ja keikkamyyntiä isolla kansainvälisellä tasolla. Levy-yhtiöillä on nykyään myös tarjontaa, niin varautukaa siihen että ekat vuodet saatte julkaista ja keikkailla ihan itsekseen. Saa olla melko valmis ja kannatusta omaava paketti että levyfirma tarttuu täkyyn.
 
Mutta ottakaa siltä kantilta, että voi mennä helposti pari kolme vuotta ns. huvikseen keikkailua, ennenku alkaa olla paremmin vetoa. Useimmille musa ja keikkailu jää osa-aikaiseksi harrastukseksi ja bändit vaihtuvat moneen kertaan. Tavoitteita kyllä voi olla silti, ei kannata harrastebändinäkään liikaa tuijotella kengänkärkiä vaan kovalla tohinalla ja isoja kuvioita kohti. Ensimmäinen välitavoite vaikka Tuskan lauteet ja miettimään että millaisilla askelilla siihen päästään.

Ryyppäätte ja koitatte saada pillua. Nuoria ootte vain kerran. Nauttikaa elämästä. :)
 
Niin ja välissä treenaatte.. tosin tyttöjä voi tuoda treenikselle vaikka joku bändikaveri siitä saattaa inistä.