Livetoiminta ›

Niin Joulu joutui taas pohjolaan.. näin Joulun kunniaksi villi visio!
 
Mikähän olisi meininki jos lavalle laittaisi vaan yhden stereomikrofonin, tämä vahvistettaisiin miedosti stereona vaikutelman ollessa enempi akustinen kuin sähköinen. Samalla saisi äänityksen. Näin Joulun aikaan tulee mieleen, että näinhän ne joululaulut voisi äänittää ja vahvistaa. Toki jatkossakin myös erilinen solistimikki tulee kyseeseen.
 
Itsellä on jo Superlux s502 ortf stereokondensaattorimikrofoni ja se on ollut hyvä täydentämään äänityksiä.
 
Huomasin, että nauhamikrofoneja on saatavissa nykyisin stereomallina myös siedettävässä hintaluokassa. Ompa ulkonäkökin aika uskottava. Voi olla herkkyys kuitenkin riittämätön tähän ideaan passiiviversiona.
 
Golden Age project r1 st
 
https://youtu.be/gT_bKQJGsFo
 
https://www.musictech.net/2018/03/golden-age-project-r1-st-review/
 
AEA R88:sia on käytetty ansiokkaasti yhden mikin äänityksissä.
 
https://www.aearibbonmics.com/products/r88/
 
https://youtu.be/vX9-Esh-eqE
 
Olen rakentelemassa jonkinlaista studiota, niin näitä ideoita pystyy hyödyntämään vähintään siellä, mutta kiinnostavaa myös mikä tekniikka soveltuu myös esiintymiseen.
 
PS: Aloittamassani ketjussa on tervetullutta kaikki villi ideointi ja kokemukset vaikka menisi vähän aiheesta sivuun, eikä ole mitään väliä onko kirjoittaja harrastelija tai ammattilainen!

Aika usein mikki pitää tuoda mahdollisimman lähelle kiertosyistä, vaikka akustista tunnelmaa hakisikin. Mitenhän se nauhamikrofonin kanssa menee, se kun yleensä on 8-kuviolla? Ottaako se takakeila PAn haaviinsa, stereomalli on sitten blumlein-kuviolla? Käyttäytyykö nauhamikki livenä dynaamisen vai konkkamikin tapaan, vai jollain kolmannella? Aika epäherkkiähän ne usein ovat.

anapena: Aika usein mikki pitää tuoda mahdollisimman lähelle kiertosyistä, vaikka akustista tunnelmaa hakisikin. Mitenhän se nauhamikrofonin kanssa menee, se kun yleensä on 8-kuviolla? Ottaako se takakeila PAn haaviinsa, stereomalli on sitten blumlein-kuviolla? Käyttäytyykö nauhamikki livenä dynaamisen vai konkkamikin tapaan, vai jollain kolmannella? Aika epäherkkiähän ne usein ovat.
 
Mieleen tulis, että jättää pääasiassa ainakin kulmamonitorit pois ja jos niitä käytetään, voi olla kuuloke- tai korvamonitoria, itse keyboard näkökulmasta olen pitänyt stereomonitoroinnista, joka voi olla vaikka sidefill ajatuksella, mutta jos rokkinäkökulma, kallistunut kuulokkeisiin.
 
Tässä mun visiossa äänentoisto voisi olla vaikka midfield studiomonitorit, mutta pääajatus kuitenkin, että äänentoisto olisi huomaamaton, helpottaisi kuitenkin laulua ja mahdollistaisi sähköisen kosketinsoittimen. Ideaan kuuluu jos joku haluisi osallistua musiikkiesitykseen, ei tarvi tehdä muuta kuin kävellä järkevälle etäisyydelle mikrofonista.
 
Herkkyysnäkökulmasta olen kokeillut ideaa putkikondensaattorimikrofonilla, joka kompressoi rajusti ja oli kiertoherkkä. Tuo meikäläisen Superlux ortf sopii tähän jossain määrin, mutta minusta se on hyvä saundin raikastaja, voisi toimia jos äänentoiston osuus hyvin vähäinen ja laulajat vahvaäänisiä.

Onhan noita tethy varsinkin bluegrass puolella. Yks mikki keskelle lavaa, soittajat ympärille ja solisti tulee sit aina vähän lähemmäs.
 
Se vaatii vaan pirusti treenaamista ja kunnon soundcheckin. Jos soittajat ei osaa pelata balanssillaan ja "miksata" itse itseään ja eritoten sovittaa balanssinsa yhteen, eikä jokainen yritä perinteisesti saada itseään kuulumaan muitten yli, siitä tulee helposti ihan kauheen kuulosta.
Kuinka monta bändiä esim. suomessa pystyy tähän?:
https://www.youtube.com/watch?v=_8WQQ64cFJ8
 
Stereomikeillä en lähtis varsinkaan PA:n kanssa livenä leikkiin. Varsinkaan ribboneilla, joissa se suuntakuviointi on mallia, blumlein ja jonka hallinta on parhaimmillaan todella mahtavan kuuloinen, kuten esimerkkivideossas, mutta joka vaatii käytännössä melkoista osaamista ja haltuunottoa, tai yhtäkkiä pienikin liike mikkien edessä voi heittää stereokuvassa 180 astetta. Eikä se liike ole fyysisesti vain L-R akselilla, vaan myös syvyys-suunnassa.
 
Monitorithan on sit kans syytä unohtaa kokonaan. Se balanssi tehdään bändin kesken siinä lavalla.
 
Eli, se on mahdollista, mutta vaikeaa. Onnistuessaan lopputulos voi kuitenkin olla todella palkitseva.

dewil: Onhan noita tethy varsinkin bluegrass puolella. Yks mikki keskelle lavaa, soittajat ympärille ja solisti tulee sit aina vähän lähemmäs.
 
Eli, se on mahdollista, mutta vaikeaa. Onnistuessaan lopputulos voi kuitenkin olla todella palkitseva.
 
Superlux ortf stereomikillä ihan mielenkiintoisia tuloksia koeäänityksissä sisä- ja ulkotiloissa.
 
Esimerkkiäänite huilailkoon välillä, niin on kiva taas jutustella puolianonyymisti. Kiinnostava rakennella stereomikkiäänityksen päälle vähän lisää lihaa luiden ympärille.

- Mitä kauempana mikitettävä asia on, sitä enemmän tilaa tulee mukaan ja sitä enemmän hankaluuksia on odotettavissa kierron kanssa.
- Mitä matalemmaksi mennään, sitä pallommaksi alkaa herttamikinkin kuvio yleensä taittua ja sitä enemmän alkaa tulemaan ongelmia huminoiden ja kiertojen kanssa. Alle 300Hz on jokseenkin hankala päästä, jos on vähäsenkin kaikuisa tila (eli mikki pääsee kuulemaan kaikua) ja huono mikki.
- Mikin säröt ja piikit toistossa aiheuttaa helposti lisävaivaa (esim. lähtee kiertämään harmoonisella taajuudella) + sama koskee myös pa:ta ja sen sivulle säteilyä.
- KAIKKI on tilan ja lavan soinnista kiinni. Akustiikan aliarvioiminen on ensimmäinen virhe.
- Ilman suuntaavia suppasia ei kannata juurikaan edes yrittää toistaa alakertaa.

Einherjarin lista on täyttä asiaa ja lisäisin vielä yleisön mölyn tuohon.
Kyllä jossain konserttisaliolosuhteissa (akustiikka, esiintyjä ja kamat kunnossa, yleisö hiljaa) voi esim. bluegrassiä vetää yhteen mikkiin. Baareissa en lähde enää kokeilemaan nim. kokemusta on. Vaikka saiskin tarpeeks kuulumaan niin soundi on melko suttuinen (koska vuodot) noissa 1-2 mikin systeemeissä vs. lähimikitys (dynaamisilla) kaikille. Myös konkkamikit voi jättää melko pitkälti kotiin...

Einherjar:
- KAIKKI on tilan ja lavan soinnista kiinni. Akustiikan aliarvioiminen on ensimmäinen virhe.
- Ilman suuntaavia suppasia ei kannata juurikaan edes yrittää toistaa alakertaa.
 
Jos soitan itse, salainen ase muhkeudun luomiseen on digitaalikosketinsoitin suoraan stereona mikseriin.
 
Toinen on mikäli laulu on mukana, voi sen toistaa erilisellä mikillä. Toistaiseksi käytän Sennheiser e965:sta digitaalimikserin kanssa, nämä yhdessä kosketinsoittimen kanssa luo halutessa järeyttä.
 
Tuossa stereomikkitouhussa omaan korvaan akustinen kitara kuulostanut tosi mainiolta äänitettynä vähän kauempaa Superlux ortf:llä. Monet kitaran sisäiset mikit ei kuulosta mainiolta.
 
Pienikapselisen stereokondensaattorimikrofonin ääni ei joka tilanteeseen ole sitä mitä haluan.
 
Iso mikki lavan keskellä olisi myös hienon näköinen verrattuna epämääräisiin mikin jalkoihin. Yhden järeän mikin jalan jaksaisi tuoda helposti, mutta siihenkään ei ehkä kaikista kalleimpia mikkejä viitsi laittaa koska livessä voi sattua ei toivottuja yllätyksiä.
 
Ideaa vesittäviä tekijöitä tulee mieleen tuuli.

musamies: Jos soitan itse, salainen ase muhkeudun luomiseen on digitaalikosketinsoitin suoraan stereona mikseriin.
 
Toinen on mikäli laulu on mukana, voi sen toistaa erilisellä mikillä. Toistaiseksi käytän Sennheiser e965:sta digitaalimikserin kanssa, nämä yhdessä kosketinsoittimen kanssa luo halutessa järeyttä.
 
Siinäpä se onkin, että nämä ylimääräiset äänilähteet kuuluu sieltä pa:sta ja akustiikan kautta myös siitä "yleismikistä" sitten myös. Seuraa vaihevirheitä ja ylimääräisiä kaikuasioita, jne. Todennäköisemmin ne tuo lisää ongelmia, kuin ratkaisee niitä.
 
Tuossa stereomikkitouhussa omaan korvaan akustinen kitara kuulostanut tosi mainiolta äänitettynä vähän kauempaa Superlux ortf:llä. Monet kitaran sisäiset mikit ei kuulosta mainiolta.
 
Kyllähän se äänitettynä kuulostaa, mutta saman kääntäminen pa:n kautta toistamiseen ei välttämättä enää toimi ihan tuosta vaan.
Jos kitaran omat mikit on huonot, niin ne voi vaihtaa tai lykätä sen kylkeen jonkun pikkukonkan nappaamaan luonnollista soundia pietson lisäksi. Nämä on ihan niitä perusongelmia mitä livenä on aina. Studiossa voi tehdä ja säätää vaikka kuinka poikkitieteellisesti, mutta livenä se pääsääntöisesti ei onnistu vuotojen jne. takia. Ei tarvi olla edes esim. mikään kovakätinen rumpali, mikäli akustiikka on perinteisen huono ja tila on perinteisen pieni/ahdas. Jo nämä kaksi asiaa vesittää kaiken kauempaa mikittämisen yleensä.
 
...mutta siihenkään ei ehkä kaikista kalleimpia mikkejä viitsi laittaa koska livessä voi sattua ei toivottuja yllätyksiä.
 
Halvemmat mikit on ongelmallisempia. Tosin välttämättä mitään U87:aa ei sentään hyövää raahata paikalle. Hinta on kuitenkin suhteellinen käsite. Laadukkaasti toteutettua konkkamikkiä ei kuitenkaan tule löytymään "hinnat alkaen"-hintaluokasta tai välittömästä läheisyydestä.
 
Ideaa vesittäviä tekijöitä tulee mieleen tuuli.
 
Siihen voi varautua esim. vaahtomuovisella tuulisuojalla.
 
Iskeppä seuraavalla kerralla joku herttamikki lavan etureunaan, laita sen eteen kesken keikan joku pleksin palanen (tai vastaava) blokkaamaan bändin suoraa soundia ja nauhoita tulos. Ihmettele sitten mitä kaikkea sieltä kuuluukaan. Se kaikki kuuluisi sitten pa:sta uudelleen pienellä viiveellä tai pistäisi äänen kiertämään.