Rock, pop, alternative ›

Vihdoinkin ehdin tätä uutta ändii kuuntelemaan.
Täytyy kyllä hieman yllättyneenä todeta että perskeles täähän on varsin kovaa kanaa.
Itse tykkään että biisintekijä itse laulaa kappaleensa vaikkei maailman kovimpia laulajia olisikaan, kuten tässä mun mielestä ihan hyvin istuu kokonaisuuteen tippaakaan häiritsemättä. Onpahan enempi tekijänsä kuuloista settiä.
 
Ei tästä nyt nykymaailmaan mitään hittejä tule, mutta hyvää rokkia enivei.

Seba: Vihdoinkin ehdin tätä uutta ändii kuuntelemaan.
Täytyy kyllä hieman yllättyneenä todeta että perskeles täähän on varsin kovaa kanaa.
Itse tykkään että biisintekijä itse laulaa kappaleensa vaikkei maailman kovimpia laulajia olisikaan, kuten tässä mun mielestä ihan hyvin istuu kokonaisuuteen tippaakaan häiritsemättä. Onpahan enempi tekijänsä kuuloista settiä.
 
Ei tästä nyt nykymaailmaan mitään hittejä tule, mutta hyvää rokkia enivei.
 
Parempihan tää on ku entisen aseveljensä, viihdetähti Monroen tuotokset. Vaikka Monroella tiukempi rykmentti onkin jalkeilla.

sirdickyj: Parempihan tää on ku entisen aseveljensä, viihdetähti Monroen tuotokset. Vaikka Monroella tiukempi rykmentti onkin jalkeilla.
 
Sulla tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle tuohon Monroeen. Toivottavasti tuo ei ilmene tosielämässä esim stalkkaamisena tai muuna häiriköintinä.

Kylläpä minäkin uusista ralleista tykkäsin. Etenkin Gimme Time oli varsin mainio. Olipa tuo uusi kirjakin ihan viihdyttävä teos. Ei pelkästään vanhan toistoa, vaikka olishan hänestäkin suotavaa tehdä vähän eeppisempi kirja Monroen ja Yaffan tyyliin.

Uusi kirja on hyvä, sata sivua luettu. Ylivoimaisesti paras kirja Antista, definitiivinen.
Taas oppi vanha fanikin uutta, eli Kallbäckan ja Pärinäpirtin. Tiesin kyllä, että jossain Tölikän tsyrkan klitsussa jätkät treenasi, mutta nyt tiedän tarkalleen. Tuosta baarista en ole ihan varma, missä kohtaa Kallbäckassa se sijaitsi. Tuttu tie kyllä. Monesti olen prätkällä ajanut viimekin kesänä sitä Porvoon motarilta vanhalle tielle. Andyn slangi on erinomaista. Ehkä parempaa kuin kellään nykyään.

Tuli myös luettua Andyn kirja, kun joululahjaksi sain. Jaan täysin Andyn näkemykset Monroen nykytouhuista. Tai oikeastaan olin mielipiteeni jo muodostanut ilman Andyakin.

shuffle:
Jos realisteja ollaan, niin tuskin Hanoi olisi kovin pitkälle enää jatkanut, vaikka Razzle olisi pysynyt hengissä. Andyllä alkoi olla biisintekijänä aika takki tyhjä jo viimeisen levyn jälkeen, vähän sellainen fiilis. Seuraavan levyn tuloon olisi mennyt varmaan ainakin pari vuotta.
 
Näin minäkin uskon. Jos biisimateriaalissa olisi ollut puskuria ja lopun bändin henkilökemiat kunnossa, sen verran varmasti opportunitismin siementä oli, että uusi rumpali olisi rekrytoitu vaikka pakolla.

Presidentti: Näin minäkin uskon. Jos biisimateriaalissa olisi ollut puskuria ja lopun bändin henkilökemiat kunnossa, sen verran varmasti opportunitismin siementä oli, että uusi rumpali olisi rekrytoitu vaikka pakolla.
 
Miksei koskaan muisteta, että niinhän ne tekikin? Ei se Hanoi siihen hajonnut että (umpisurkea) rumpali kuoli. Toiminta jatkui sen jälkeenkin.
 
Ajat oli tuolloin erit, ja härmässä ihmeteltiin otsikoita kun jäbät on maailmalla jne. Ja olihan ne, kunnia heille siitä. Ja kaikesta muustakin mitä tekivät. Hieno bändi.
 
Edelleen pitää muistaa että lähelläkään mitään läpimurtos ei silti oltu. Läpimurtoon tarvitaan, ain, iankaikkisesti, nyt ja täältä ikuisuuteen, biise jotka yleisö ottaa omakseen. Ja niitä ei vaan ollut. Minun korvaan hyviä biisejä kyllä oli, etenkin Back to Mystery Cityllä.
 
Livemeininki jäbillä oli kyllä hallussa, ja osasivat soittaa ihan riittävästi tuohon juttuun. Rumpali ei vaan ollut riittävä oikein yhtään mihinkään, mutta eipä se homma siihenkään kaatunut. Mutta toiminta ei loppunut Razzlen kuolemaan, henkisesti toki liekki varmaan siihen sammui.

Presidentti: Näin minäkin uskon. Jos biisimateriaalissa olisi ollut puskuria ja lopun bändin henkilökemiat kunnossa, sen verran varmasti opportunitismin siementä oli, että uusi rumpali olisi rekrytoitu vaikka pakolla.
 
Lean On Me -kokoelmallahan on Two Stepsin jälkeen duunattuja demoraitoja, joista esmes Life's Been Hard menee ylivoimaisesti Hanoin parhaiden rallien aateliin. Se muu kappalematsku on taas sitä luokkaa, että Andylla on todellakin ollut takki tyhjä. Ei niillä ralleilla olisi todellakaan mitään maailmaa valloitettu, vaikka Razzle olisikin jäänyt henkiin. Nyt Razzlen kuolema rakensi myytin ja sopivan ulospääsyn tästäkin umpikujasta.

sirdickyj: Miksei koskaan muisteta, että niinhän ne tekikin? Ei se Hanoi siihen hajonnut että (umpisurkea) rumpali kuoli. Toiminta jatkui sen jälkeenkin.
 
Niin, tekivät Puolan kiertueen ja panivat pillit pussiin.

Parasta antia Antin EP:llä on nimikkobiisi sekä Bible and a Gun, ja eritoten nimikkobiisin kertsissä kohdat, jossa laulu tulee hienosti hieman muun rytmin perässä/eri tahdissa..."living on a prayer for some soul satisfaction". Kerrassaan nerokasta.
 
Tuosta aikoinaan 69 Eysin levyttämän Wild Talkin uudelleen lämmittelystä en isommin syttynyt. Toki tämä Andyn laulamana on sata kertaa paremp kuin vampyyri-Jykän.

Presidentti: Niin, tekivät Puolan kiertueen ja panivat pillit pussiin.
 
Mitä sit? Tekivät silti. Idea ei varmaankaan ollut tehdä tuota rundia siksi että vois laittaa pillit pussiin.
 
Kuten ylempänä mainittu, Razzlen (joka oli aivan paska rumpali) kuolema tarjosi sopivan kortin jota viljellä kaikkialla ja kaikille, jotka uskoo, aiihen että homma ois lähteny lentoon "mutku".
 
Ei olis. Eikä ollut lähelläkään lähteä. Ei millään muotoa.

Tuosta kirjasta sen verran, että oli kyllä iso pettymys, sekä sisällöllisesti että tekstin ulkoasun osalta. Vaikkei mitään isompia odotuksia kyllä ollutkaan. On ihan ok kirjoittaa puhekielellä, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että jätetään kaikki välimerkit tekstistä pois. No, joku voi kontrata tähän ja todeta, ettei puhekielessä ole pilkkuja ym. Mutta jos näin ajatellaan, niin ei puhekielessä ole pisteitä eikä isoja alkukirjaimiakaan, eli nekin voisi sitten jättää pois samaan tapaan. Välimerkit puuttuvat isolta osin myös ns. kerronnallisista osista, jotka eivät ole tarinointia suoraan hevosen suusta.
 
Sisällöllisesti kirja ei tarjonnut vähääkään valveutuneelle mitään uutta, jollei joku Stadin mestahistoria 70/80-lukujen taitteesta ole sydäntä lähellä. Kaikki jutut on jo käsitelty moneen kertaa muissa kirjoissa tai lehtijutuissa, dokumenteissä ja muissa lähteissä. Ne hieman enemmän haastetta hahmottamisen osalta tarjoavat vuodet Losissa, Iggyn kiuertueen jälkeisestä ajasta eli vuodesta 1989 eteenpäin vuoteen -94, jolloin tuli lähtö Amerikasta, jätetään jälleen kokonaan käsittelemättä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=uutvHtLoRVQ

sirdickyj: Mitä sit? Tekivät silti. Idea ei varmaankaan ollut tehdä tuota rundia siksi että vois laittaa pillit pussiin.
 
Kuten ylempänä mainittu, Razzlen (joka oli aivan paska rumpali) kuolema tarjosi sopivan kortin jota viljellä kaikkialla ja kaikille, jotka uskoo, aiihen että homma ois lähteny lentoon "mutku".
 
Ei olis. Eikä ollut lähelläkään lähteä. Ei millään muotoa.
 
Aika tavallsta on kai hoitaa sovitut keikat - ja vaikka kyse olisikin ollut jostain pitempiaikaisesta suunnitelmasta, voi kai olla niin, että havaitaan väre kadonneeksi, kun kokoonpano on muuttunut.
 
Tämä ajatus voi tietysti olla vaikea käsittää, jos ajattelee parhaiden bändien olevan niitä, joissa on parhaat soittajat - ymmärtämättä, että bändi voi olla parhaimmillaan, jos siinä on hyvin toisiinsa sopivia soittajia, vaikka kukaan soittajista ei olisi yksinään kummoinenkaan.

Razzle oli vähän kuin Ron Wood, ei mikään virtuoosi, mutta sopi porukkaan.
Ei soittotaito ole rokkenrollissa kovin olennaista. Muut asiat ovat tärkeämpiä.
Bändi on kuin orgaani, tärkeintä on kemia, se että porukka toimii yhdessä. Ei taitavalla soittajalla tee mitään jos se ei sovi porukkaan, eikä ole muutenkaan hyvä jos yksi jäsen bändissä on kyvyiltään aivan eri tasoa kun muut. Siinä vittuuntuu se jäsen ja bändi ennen pitkää.
 
Toki virtuooseja on, kuten vaikka joku Jeff Beck, mutta he ovatkin sitten sooloartisteja joita komppaa kuka sessiomuusikko milloinkin. Razzle sopi bändiin hienosti. Ei hän minusta nyt noin objektiivisesti ihan huonoimmasta päästä ollut, Nottingham Tapesilla vaikka Tragedy kulkee niin maan perkeleesti. Kyllä Razzlella groovea oli. Se on se tärkein asia rokkibändissä. Tuskin Hanoista megatähteä olisi tullut, mutta todennäköisesti tunnetumpi kuitenkin. Viimeisen levyn hehkulla olisi menty pari vuotta.

Hanoi oli rokkibändi eikä mitään vitun tukkaheviä ja tuohon sapluunaan Razzle oli juuri sopiva kundi. Ei voi kuin kuvitella kuinka karmealta bändi olisi kuulostanut jos kannuissa olisi ollut joku 80-luvun homogeeninen rumpukone.

Kyllähän se Terry Chimesin soitto esim. oli aika jees. Kuten myös Gyp Casinon, ja Keimo Hirvosen.
 
Rock et rollissa toki on tärkeää, että hahmot on juuri ne jotka on bändiin sopivat. Mutta kyllä rockbändin tärkein elementti on kuitenkin rumpali.
 
Mutta mitäpä tuota kinaa, minusta Razzle ei saanut oikein mitään biisiä kulkemaan, mutta hänen arvonsa taisikin olla koossapitävä voima. Ja totta on, että joku mättörumpali olis ollu huono vaihtoehto bändiin. Mutta eihän esim. Lacu ollut sellainen, ja soitti hyvin ja bändi toimi.

shuffle: Razzle oli vähän kuin Ron Wood, ei mikään virtuoosi, mutta sopi porukkaan.
 
Juu, jos on tarpeeksi hyvä ja luo hyvää kemiaa porukkaan, niin kyllä semmoinen henkilö kokoonpanon löytää ja semmoisessa pysyy.

Nyt vasta perehdyin tähän Andyn EP:hen ja jumalauta, että Bible and a gun on makee biisi.
Tulee sellaset Izzy Stradlin -fibat ja en osaa päättää onko toi laulu ihan karmeeta vai ihan tajuttoman kova.
 
Ei kyllä se on se jälkimmäinen. 5/5
 
Muut oli vähän huttua. Nimikkobiisillä oli hetkensä.
 
e: typ0