Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Mitäs sitten tehdään, jo vintageveijo tahtoo ruusupuita, mutta pao ferro soundaakin paremmalta. :)
 
Anteeksi, tarkoitin tietysti, että kuulostaa paremmalta.
 
En ymmärtänyt pointtia? Mä en ottanut millään tavalla kantaa siihen, että kumpi on parempi. Totesin vaan, että eivät toimi noin yksioikoisesti toimi korvikkeena toisilleen, kuin nimim. "Mikko1978" esitti.

kojones: Jotkut kytkennät vie enemmän virtaa kuin toiset.
 
BOSS SD-1 Super Overdrive 4mA
Maxon SD-9 Sonic Distortion 6mA
 
https://www.harmonycentral.com/forum/forum/guitar/acapella-29/1687263-
 
Syökö pedaali ton ilmoitetun määrän virtaa myös bypass-tilassa? Kohta alkaa olla hölmö olo, oon luullut että nää ilmoitetut lukemat on vain silloin kun pedaali on päällä ja bypass-tilassa virrankulutus on paljon pienempi.

kimurantti1: Syökö pedaali ton ilmoitetun määrän virtaa myös bypass-tilassa? Kohta alkaa olla hölmö olo, oon luullut että nää ilmoitetut lukemat on vain silloin kun pedaali on päällä ja bypass-tilassa virrankulutus on paljon pienempi.
 
Piirille menee virta, oli pedaali päällä tai ei. TBP-kytkennässä tulee päälle laitettaessa virtaa viemään se ledi, bufferillisessa pari-kolme fettiä ja ledi.
 
T-Rexin speduille tais olla tuolla ilmoitettu erikseen virrat pedaali päällä ja bypassilla.

kimurantti1: Ruusupuu ja pao ferro eivät soundaa samalta, vaikka ulkonäön puolesta toisiaan vähän muistuttavatkin. En ihan samaa kitaraa kahdella eri otelautapuulla ole testannut, mutta kahta lähestulkoon samanlaisilla spekseillä olevaa, joissa oli eroa soundissa. Kyselin kitaran rakentajalta sähköpostilla havainnoistani ja vastaukseksi tuli, että hänen kokemuksensa mukaan juuri otelaudan materiaali oli syy eroon.
 
Mitä tekemistä tuolla varsin pienellä soundin erolla on tekemistä sen kanssa, onko kitara premiumlaatua vai ei? Pau ferro on aika lailla mahongin ja eebepuun välistä soundiltaan ja tuntumaltaan.

kimurantti1: Syökö pedaali ton ilmoitetun määrän virtaa myös bypass-tilassa? Kohta alkaa olla hölmö olo, oon luullut että nää ilmoitetut lukemat on vain silloin kun pedaali on päällä ja bypass-tilassa virrankulutus on paljon pienempi.
 
Voi syödä, voi olla syömättä, riippuu mitä valmistaja on lukemallaan tarkoittanut. Karkeasti voi yleistää (tämä ei ole absoluuttinen totuus kuitenkaan), että yksinkertaiset analogikytkennät kuten säröt, wahit, bufferit, boosterit jne. on pienehköjä kokonaisvirrankulutukseltaan verrattuna esim. huomattavasti monimutkaisempiin, erityisesti digitaalitoteutuksiin. Kojones tuossa jo kirjoittikin jotain virrankulutuksia. Vilkaisin pikaisesti SD9:n skemaa, niin varsinaisen aktiivisen piirin osuus näyttäsi vievän jotain 1,5mA tms. jos nyt en lukenu tota kardinaalisen väärin tai jättänyt jotain huomiotta. LEDien virrat on tyypillisesti milliampeeriluokkaa pikemminkin kuin mikroampeeriluokkaa, joten esim. ton SD9:n tapauksessa arvaisin sen LEDin olevan todennäköisesti suurin virrankuluttaja. Ts. poljin vienee selvästi vähemmän virtaa pois päältä poljettuna kuin päälle poljettuna.
 
Piirin aktiivinen osa on tietenkin päällä myös silloin kun efekti on bypass-tilassa, eli sen kulutus on päällä aina silloin, kun inputissa on piuha kiinni. Huomionarvoista on että sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä virrankulutukseen, että meneekö pedaalista signaalia läpi vai ei. Homma menee vähän samoin kuin A-luokan päätevahvistimella, tehonkulutus on hyötysignaalista riippumatonta, styrkkari käy yhtä kuumana anodijännitteiden ollessa päällä, soittipa sen läpi tai ei. Pedaalissa mahdollisesti oleva bufferikytkentä ei tohon vaikuta merkittävästi, kun bufferit on pieniä virrankulutukseltaan. Arvaisin, että nuo esimerkkisi BOSS:it on jotain monimutkaisempia, mahdollisesti digi-vehkeitä tms. joiden virrankulutukset voi olla helposti kymmenkertaisia esim. tohon SD9:iin nähden. Tuommoisestahan eroja tulee jo äkkiä.

Mikko1978: Mitä tekemistä tuolla varsin pienellä soundin erolla on tekemistä sen kanssa, onko kitara premiumlaatua vai ei? Pau ferro on aika lailla mahongin ja eebepuun välistä soundiltaan ja tuntumaltaan.
 
Sitä vaan, että ei se ihan niin yksioikoista ole, että ruusupuun voi korvata jollain muulla materiaalilla, ainakaan jos halutaan että kitara soundaa samalta. Molempia toki käytetään premiumlaatuisissa kitaroissa. Sanoit, että ruusupuun voi helposti korvata pao ferrolla laadun kärsimättä. Laadukkaan soittimen tärkein ominaisuus on, että se soundaa hyvältä. Jos haluan ruusupuuotelautaisen kitaran soundin, on pao ferro kompromissi.

kimurantti1: Sitä vaan, että ei se ihan niin yksioikoista ole, että ruusupuun voi korvata jollain muulla materiaalilla, ainakaan jos halutaan että kitara soundaa samalta.
 
Näin itsekin ajattelen. Mulle se unelmien premium-kitara tarkoittaa kuitenkin Gibsonin kalliimman luokan Les Paulia, jossa juuri puiden osalta ei olisi tehty mitään kompromisseja. Kansien ja otelaudan materiaalit pitäisi olla juuri ne perinteiset, ja uskon että jos joku toinen materiaali olisi soundillisesti Les Paulin otelautaan ruusupuuta parempi, niin sitä olisi käytetty siinä jo aikaisemmin. Gibson on kaikenlaisia kokeiluita kuitenkin vuosikymmenien aikana tehnyt. Mulla on ruusupuuta muistuttavat tummat otelaudat kahdessa kitarassa. Toisessa on paahdettua vaahteraa ja toisessa African Ebonyä, ja molemmat soundaa ja tuntuvat soittaessakin sormien alla aika erilaisilta kuin ruusupuu.
 
Menee pahasti offtopicin puolelle, joten virtalähteistä ja pedaaleista vielä eräs tekemäni havainto. Laudassani on viitisentoista pedaalia tällä hetkellä, osa toki efektiloopissa. Muut paitsi pari Bossin pedaalia ovat virtalähteen päälle laittaessa samassa tilassa kuin edellisen soittokerran jälkeen jäivät eli siis pääsääntöisesti pois päältä. Jostain syystä HM-2 ja DD-3 kytkeytyvät sen sijaan aina päälle kun virta kytketään? Varsinkin tuo HM-2 on ikävämpi tapaus, se on pelästyttänyt välillä kuvittelemaan vahvarin hajonneen. Nyt olen jo toki oppinut varomaan polkaisemalla sitä kerran ennen volan laittamista vahvariin, mutta kiinnostaisi tietää miksi juuri nämä pedaalit kytkeytyy virtaa saadessaan päälle ja muut pedaalit "muistavat" asennon johon edellisellä soittokerralla jäivät?

Mulla tekee Bossin pedaalit samaa. Kun yhdistän virtalähteen valtakunnan verkkoon niin DS-1, RE-20 ja FRV-1 menevät aina itsestään päälle.

texjazz: Mikähän lienee syynä?
 
Bossin pedaaleissaan käyttämä kytkentä. Niissä se kytkin on mallia momentary, joten ei varsinaista muistia ole.

texjazz: Minulla on sama ongelma Boss TR-2:n kanssa. Mikähän lienee syynä?
 
Eikös tuo tbp-kytkin ole vähän kuin lampun katkaisija. Eli mekaaninen kytkin, joka on siinä tasennossa, jossa se on, sähköistä riippumatta. Eikä muutu ennen kuin sitä käännetään.
 
Bosseissa, kun on bufferit, ym, niin se jotenkin nollautuu, kun sähköt poistuu. Tai jotain. En tiedä, kunhan arvasin.
 
E. Olin hidas arvuutuksineni.

The Jack: Näin itsekin ajattelen. Mulle se unelmien premium-kitara tarkoittaa kuitenkin Gibsonin kalliimman luokan Les Paulia, jossa juuri puiden osalta ei olisi tehty mitään kompromisseja. Kansien ja otelaudan materiaalit pitäisi olla juuri ne perinteiset, ja uskon että jos joku toinen materiaali olisi soundillisesti Les Paulin otelautaan ruusupuuta parempi, niin sitä olisi käytetty siinä jo aikaisemmin. Gibson on kaikenlaisia kokeiluita kuitenkin vuosikymmenien aikana tehnyt. Mulla on ruusupuuta muistuttavat tummat otelaudat kahdessa kitarassa. Toisessa on paahdettua vaahteraa ja toisessa African Ebonyä, ja molemmat soundaa ja tuntuvat soittaessakin sormien alla aika erilaisilta kuin ruusupuu.
 
Ja jos tavoittelee 70-luvun Landolan soundia, niin kyllähän silloinkin kannattaa olla uskollinen esikuvalleen, mutta sekään ei liity siihen, tarjoaako tuo premiumominaisuuksia vai ei. Herra Les Paulille itselleen eebenpuu oli nimikkomallissaan 50-luvulla nimenomaan premiumvaihtoehto ruusupuulle, kun ruusupuu tuntui vähän halvalta.

kojones: Bossin pedaaleissaan käyttämä kytkentä. Niissä se kytkin on mallia momentary, joten ei varsinaista muistia ole.
 
Ok, eihän tuo sinänsä iso ongelma. Tremolo tervehtii iloisesti joka kerta omasta olotilasta riippumatta, kun kytkee virrat pedaalilautaan. Vaikka en juuri ikinä jätä sitä päälle, kun revin ydinvoimat pois. Mietin vain, voisiko virtalähteessä olla syy (Gator mallia joku)? Tosin ei muut pedaalit kytkeydy päälle, ei edes Bossin TU.

The Jack: Jostain syystä HM-2 ja DD-3 kytkeytyvät sen sijaan aina päälle kun virta kytketään? Varsinkin tuo HM-2 on ikävämpi tapaus, se on pelästyttänyt välillä kuvittelemaan vahvarin hajonneen. Nyt olen jo toki oppinut varomaan polkaisemalla sitä kerran ennen volan laittamista vahvariin, mutta kiinnostaisi tietää miksi juuri nämä pedaalit kytkeytyy virtaa saadessaan päälle ja muut pedaalit "muistavat" asennon johon edellisellä soittokerralla jäivät?
 
Johtuu toteutustavasta. Kojones sanoikin jo, että ko. pedaalien kytkin mallia "momentary", ja toi on taustasyy joskaan ei varsinainen syy. Tuommoiset viritelmät toimii usein siten, että pedaalissa on elektroniikalla rakennettu ns. kiikku- ja/tai pitopiiri, jonka asentoa togglataan mekaanista kytkintä hetkellisesti liipaisemalla. Varsinainen hyötysignaali kulkee siis aina jonkinlaisten kytkiminä toimivien transistorien (tässä tapauksessa FETien) läpi jotka on siellä piirilevyllä, ja em. pitopiiri pitää (latch) ko. kytkintransistorit halutussa tilassa, kunnes tulee seuraava liipaisu, jolloin tilat vaihdetaan. Signaali ei siis kulje missään vaiheessa varsinaisen polkimessa olevan mekaanisen kytkimen läpi, kuten vanhan liiton naks-naks pedaalien tapauksessa yleensä tapahtuu.
 
Näissä em. BOSSin pedaaleissa (DD-3, HM-2, TR-2) liipaisupiirin kytkentä näyttäsi olevan sellainen, että normaalitilassa ns. liipaisujännite on ylhäällä (9V tms.). Kun poljinta polkaistaan, ko. liipaisujännite vedetään alas (noin 0V), ja tämä triggaa em. kiikkupiirin tilanvaihdon. Lisäksi ideana on, että alkutilanteessa (kun pedaalin sähköt tulee päälle) kiikkupiirin tila olisi sellainen, että pedaali olisi bypass-tilassa. Mutta...
 
Liipaisupiirin kytkentä näyttää olevan myös sellainen, että pedaalin käyttöjännitteiden noustessa (siis kun pedal power lähtee käyntiin, tai kun input-piuha tökätään kiinni) ko. liipaisupisteen jännite ei nouse nollasta ylös porrasmaisesti, vaan siinä menee hetken aikaa (noin 1 millisekunti). Ts. ko. ajanhetken verran liipaisupiiri on siinä asennossa kuin se olisi VAIHTAMASSA TILAA. Samaan aikaan muu elektroniikka käynnistyy. Pikavilkaisulla kytkentä näyttäsi olevan sellainen, että muu elektroniikka käynnistyy sitä nopeammin, mitä voimakkaampi poweri sitä syöttää. Nyt jos muu elektroniikka ehtii käynnistyä riittävästi ennenkuin em. epämääräinen liipaisutila katoaa, pedaali menee laakista aktiiviseen tilaan. Täysin varmaksi tota en pysty sanomaan testaamatta, mutta jotain tuommoista siellä taustalla on. On mahdollista (todennäköistä), että patteria käytettäessä, joka on heikompi teholähde kuin pedalpower, ilmiötä ei tapahdu. BOSS lienee suunnitellut/testannut systeemin patterilla ja/tai heikommalla virtalähteellä, ja tämä ilmiö on jäänyt huomaamatta.
 
Tämmöiset erikoistilanteiden (käynnistys, sammutus tms.) epämääräiset ilmiöt on elektroniikkamaailmassa varsin yleisiä, jotka joissain tilanteissa ilmenee, toisissa ei, ja niitä jää huomaamatta suunnittelijoilta. Texjazzin mainitseman BOSS:in TU:n (ilmeisesti viritin) skemaa en heti löytänyt, mut veikkaan että siellä toi liipaisupiiri on tehty jotenkin toisin, jolloin ilmiötä ei tule.

timppis: Texjazzin mainitseman BOSS:in TU:n (ilmeisesti viritin) skemaa en heti löytänyt, mut veikkaan että siellä toi liipaisupiiri on tehty jotenkin toisin, jolloin ilmiötä ei tule.
 
TU on Chromatic Tuner, joka löytyy itseltänikin. Mulla on TU-3, ja unohtui tosiaan sanoa aiemmin että siinä homma toimii päinvastoin. Eli pedaali on aina sammuksissa, kun virtalähde käynnistetään. Tämäkin harmittaa, koska viritin puolestaan saisi olla aina päällä. Mulla on piuha Mesan High Wire Dual Bufferista erikseen virittimeen, niin silloin TU-3 ei pääse vaikuttamaan varsinaiseen efektiketjuun. Olisiko tuohon joku yksinkertainen temppu, millä viritin pysyisi aina päällä mikäli virrat on kytketty?

timppis: Liipaisupiirin kytkentä näyttää olevan myös sellainen, että pedaalin käyttöjännitteiden noustessa...
 
Ihmettelin tätä juttua joskus, ja löysin yhden järkeenkäyvän selityksen (jos nyt muistan tämän oikein). Eli kyse olisi kiikkupiirissä olevien komponenttien toleransseista. Esim. HM-2:ssa piirissä on kaksi samanarvoista konkkaa, C17 ja C20, nimellisarvoiltaan 470pF. Identtisiähän ne eivät kuitenkaan ole, vaan esim. 465 ja 473 pF. Nyt kun käyttöjännite menee päälle, latautuu pienempi konkka toista nopeammin ja kiikku menee vastaavaan tilaan.
 
Eli periaatteessa kokoonpanovaiheessa pitäisi nuo konkat mitata ja laittaa ne "oikein päin". Vastaavasti, jos purkki menee käynnistyessä aina väärään tilaan (eli efekti päälle), korjautuu tilanne vaihtamalla ne konkat keskenään.
 
Näin siis muistelen, taisin jopa kokeilla homman käytännössä, Ei ollut Boss:in pedaali, mutta vastaava kytkentä lienee kaikissa painonappia (momentary) käyttävissä pedaaleissa.

The Jack: TU on Chromatic Tuner, joka löytyy itseltänikin. Mulla on TU-3, ja unohtui tosiaan sanoa aiemmin että siinä homma toimii päinvastoin. Eli pedaali on aina sammuksissa, kun virtalähde käynnistetään. Tämäkin harmittaa, koska viritin puolestaan saisi olla aina päällä. Mulla on piuha Mesan High Wire Dual Bufferista erikseen virittimeen, niin silloin TU-3 ei pääse vaikuttamaan varsinaiseen efektiketjuun. Olisiko tuohon joku yksinkertainen temppu, millä viritin pysyisi aina päällä mikäli virrat on kytketty?
 
Toi saattaisi ehkä onnistua oikosulkemalla se mekaaninen kytkin. TU-3:n skemaa en löytänyt, mutta TU-2:n löysin, ja siinä kytkin näyttäisi operoivan suoraan yhtä mikrokontrollerin IO-nastoista. Jos ton vetää pysyvästi alas (eli oikosulkee), niin toi saattaisi mennä käynnistyessä aktiiviseksi, ja pysyä aktiivisena. Saattaa myös olla, että näin ei käy, riippuen siitä, miten toi IO on mikrokontrollerissa toteutettu. Pystyt testaamaan sen pitämällä kytkintä pohjassa samalla kun kytket sähköt päälle. Jos pedaali tällöin menee aktiiviseen tilaan, homma onnistuu, jos ei mene niin sitten ei onnistu.
 
Jos ei onnistu noin, niin sit en heti keksi helppoa tapaa. Pienellä elektroniikkakötöstelyllä sen saisi kyllä tehtyä, mut se ei ole ihan yksinkertainen proseduuri asiaan vihkiytymättömälle.

Serenity: jos nyt muistan tämän oikein...
 
Piti oikein tarkistaa tämä juttu ja ihan oikeinhan nuo muistelut taisi tällä kertaa mennä. Linkissä on selitetty, miten se efektin päälle/pois -kytkentä toimii. On kylläkin tube screamer tuossa, mutta ihan sama hommeli.
 
https://www.electrosmash.com/tube-screamer-analysis
 
Mene kohtaan 1.1.2. Toggle Circuit Operation. Tuossa jutussa ne mielenkiintoiset konkat on siis C40 ja C41.
 
Taitaisi kyllä kuulua toiselle palstalle nämä kytkentöjen analyysit - sori, jos joku mielensä pahoittaa.

Oli ihan uutta ja kiintoisaa tietoa tuommoinen kondensaattoridilemma! En usko pahastumisia muidenkaan kohdalla tapahtuneen :)

Kefiiri: Oli ihan uutta ja kiintoisaa tietoa tuommoinen kondensaattoridilemma! En usko pahastumisia muidenkaan kohdalla tapahtuneen :)
 
Mä kyllä vähän pahoitin mieleni, kun joku meni tänne uutta ja mielenkiintoista asiaa laittamaan. Täällä ei olla totuttu sellaiseen.