Aihe: Williams strato 80-luvulta
1 2
J.Nikkanen
28.12.2018 14:32:34
jperala: Ensimmäinen basso joskus -90 luvun alussa oli Williams, taisi olla ihan eri pelejä kun nämä anttilan "kuuluisat".
 
Viimeksi kun siivosin nurkkia turhista projekteista niin viskasin yhden Williamsin basson kaulan purkamisen kautta kierrätykseen. Vissiin hieman harvinaisempia nuo bassot, tosin ihan kamalasti en jaksanut googletella. Hylkäyshetkellä kaula oli suora, kaularauta toimi, nauhat pehmeähköt ja tummuneet/hapettuneet. Otelauta melko fiksun oloista ruusupuuta, kaula hemmetin vaaleaa ja kevyttä sekä melko pehmeää puuta, liima otelaudan ja kaulan välissä mystistä vaaleaa massaa. (kaularauta ja -raudan ura täynnä tätä "liimaa", oletan että rauta ei ole toiminut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla) Maalia ja lakkaa päällä melko paljon, vaikutti polyuretaanilta. Halpa ja huono kaula.
Kimmo72
28.12.2018 23:46:46
Varmaan kommentoinutkin joskus johonkin toiseen Williams ketjuun. Mutta meikällä on ollut, tai on vieläkin jossain äiteen kellarissa Hobby Hall Williams arviolta vuodelta -86 jolloin olin ylä-asteella ja ensimmäisiä bändi_hommia viriteltiin. Tässä oli maalaamaton stratolapa ja kaula/otelauta vaahteraa, tai jotain muuta vaaleaa puuta.
Silloin toki tietämys kitaroiden hyvyydestä/paskuudesta oli olematonta, mutta kyllä sillä useampi vuosi tuli soiteltua, mikä ei tietysti kerro mitään. Satula siinä lohkesi joskus siitä E-kielen ulkopuolelta, mutta pikaliima pelasti ja lienee pysynyt ehjänä näihin päiviin asti.
Kitara on saanut päällensä varsin monta eri maalikerrosta ja 80-luvulle ominaiseen tyyliin se on jäänyt neon keltaiseksi. En ole tätä kitaraa nähnyt varmaan vajaaseen 30 vuoteen joten ihan viimeisempiä tuntemuksia vehkeestä on paha sanoa. Mutta silloin joskus kun sitä säätelin, niin esim. action sai hyvinkin pieneksi ja sillä oli mukava soittaa. Verrokkeja ei toki ollut tuolloin. Body tuossa tuon ajan kamppeessa oli ihan jotain oikeaa puuta, mitä lie sitten olikaan, muttei vaneria kuitenkaan.
En nyt toki sano, että se mikään hyvä olisi ollut, mutta kai se tämän päivän entry levelin squierin tasoinen ainakin oli, ainakin ihan soittokelpoinen.
Oliskin kiva saada se hyppysiin kaikkien vuosien jälkeen ja todeta kuinka paska se lopulta oli/on.
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.
"She said I dont like Dream Theater that much, but I had a pen, and some paper, so what the fuck..." -Kevin Moore
paskiaispaska
29.12.2018 01:34:44 (muokattu 29.12.2018 01:36:04)
 
 
Kimmo72: Varmaan kommentoinutkin joskus johonkin toiseen Williams ketjuun. Mutta meikällä on ollut, tai on vieläkin jossain äiteen kellarissa Hobby Hall Williams arviolta vuodelta -86 jolloin olin ylä-asteella ja ensimmäisiä bändi_hommia viriteltiin. Tässä oli maalaamaton stratolapa ja kaula/otelauta vaahteraa, tai jotain muuta vaaleaa puuta.
Silloin toki tietämys kitaroiden hyvyydestä/paskuudesta oli olematonta, mutta kyllä sillä useampi vuosi tuli soiteltua, mikä ei tietysti kerro mitään. Satula siinä lohkesi joskus siitä E-kielen ulkopuolelta, mutta pikaliima pelasti ja lienee pysynyt ehjänä näihin päiviin asti.
Kitara on saanut päällensä varsin monta eri maalikerrosta ja 80-luvulle ominaiseen tyyliin se on jäänyt neon keltaiseksi. En ole tätä kitaraa nähnyt varmaan vajaaseen 30 vuoteen joten ihan viimeisempiä tuntemuksia vehkeestä on paha sanoa. Mutta silloin joskus kun sitä säätelin, niin esim. action sai hyvinkin pieneksi ja sillä oli mukava soittaa. Verrokkeja ei toki ollut tuolloin. Body tuossa tuon ajan kamppeessa oli ihan jotain oikeaa puuta, mitä lie sitten olikaan, muttei vaneria kuitenkaan.
En nyt toki sano, että se mikään hyvä olisi ollut, mutta kai se tämän päivän entry levelin squierin tasoinen ainakin oli, ainakin ihan soittokelpoinen.
Oliskin kiva saada se hyppysiin kaikkien vuosien jälkeen ja todeta kuinka paska se lopulta oli/on.

 
Mulla ihan sama ongelma, että sillon ku sen joskus hommasin 2000luvun alkupuolella, ni en tosiaan tienny yhtään mikä on hyvä soittaa tai kuullostaa hyvältä. En mä niin vieläkään välttämättä tiedä, mutta sillon en tämänkään vertaa. Riitti ku E, A ja D kielet soi edes jotenki 12-nuhalta alaspäin ja metalzonessa oli patterissa virtaa. Sitte se jäiki aika äkkiä kohtuu pitkäks ajaks varastoihin pyörimään ja homehtumaan ja seuras aina muutosta toiseen mukana jostain syystä. Oikeeta puuta se oli kyllä sekin. Kaula oli paksu. Olis se varmaan ihan hyvä soitin ollu ku olis tehny sähköt kaikki uusiks ja nauhat rempannu. Ja varmaan joku satulaki ja virittimet vaihtanu... Mut mikä soitin sit ei olis noiden töiden jälkeen ja oikein säädettynä hyvä.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)