Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko muita artisteja kuin Nikke T, jotka suoraan ovat ilmoittaneet katuvansa kaupallisempaa kauttaan tai jotain muuta tyylinvaihdosta urallaan?

Hienoa kuitenkin että Nikke T on saanut ansaitsemaansa arvostusta uudemman sukupolven suomi-räppäreiltä, jotka ovat valinneet taitelijanimensä vanhaa mestaria kunnioittaen
 
Paperi-T, Sairas-T, Tippa-T, Ulos-T ja Mikälie-T.

Celtic Frost ja Cold Lake tulee ensimmäisenä mieleen. Extreme metal -yhtye väänsi levyllisen glam metallia ja vituiksihan se meni.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Cold_Lake_(album%29
 
Tom has also said it was the "absolute worst I could do in my lifetime." He has also called it "an utter piece of shit" and "possibly the worst album ever created in heavy music."
 
Kun yhtye uudelleenjulkaisi vanhoja levyjään, niin jättivät Cold Laken tietoisesti pois.

Parasise Lost muuttui sellaiseksi Depeche Mode-menoksi.
 
Samoin teki muuten Moonspell.
 
En tiedä katuvatko asiaa, mutta nykyään vähän eri meno.

Edellämainituilla bändeillä tuskin levyt kuitenkaan huononivat vaihdoksessa

Billy Joel levytti ennen suurta kaupallista menestystään Attila-nimellä omituisen urkulevyn. Sittemmin hänestä tuli pianoballadien erikoismies, joka ei tuota uransa vaihetta juurikaan muistele.

Celtic Frost ja useimmat kuulijatkaan eivät Cold Lakea kauhean hyvällä muistele.
 
Kiss ja Paul Stanley etunenässä tuntuu Unmaskedia pitävän huonohkona levynä, ite kyllä pidän varsin hyvänä ja ollut jo pitkään ehkä se useimmiten soittimeen eksyvä Kiss.

Eikös Mötley Crüe katunut Generation Swine -aikaa? Eivät olisi muistaakseni halunneet palata vielä alkuperäiseen kokoonpanoon, eivätkä biiseistäkään lopulta perustaneet.

Presidentti: Billy Joel levytti ennen suurta kaupallista menestystään Attila-nimellä omituisen urkulevyn. Sittemmin hänestä tuli pianoballadien erikoismies, joka ei tuota uransa vaihetta juurikaan muistele.
 
Olipa kiinnostava tieto artistista. Yritin kuunnella Youtubesta äsken. Ei pysty, liian hapokasta ja psykedeelistä rock-musiikkia.

Bad Religionin jäsenetkään eivät varmaan kovin innolla muistele Into the Unknown -levyn tekoa, joka oli debyyttialbumiin verrattuna täyskäännös. Takki kääntyikin hyvin nopeasti takaisin punk rockiin.

mrk: Hienoa kuitenkin että Nikke T on saanut ansaitsemaansa arvostusta uudemman sukupolven suomi-räppäreiltä, jotka ovat valinneet taitelijanimensä vanhaa mestaria kunnioittaen
 
Paperi-T, Sairas-T, Tippa-T, Ulos-T ja Mikälie-T.
 
Ei kerta homoksi T.

Mick Jagger ei hirveästi pitänyt Rolling Stonesin Between The Buttons-albumista. Ainakin levyn julkaisuaikoihin tehdyissä haastatteluissa Mick kertoi, ettei muista levyn tekovaiheista yhtikäs mitään. .

slowdive: Kiss ja Paul Stanley etunenässä tuntuu Unmaskedia pitävän huonohkona levynä, ite kyllä pidän varsin hyvänä ja ollut jo pitkään ehkä se useimmiten soittimeen eksyvä Kiss.
 
Myös The Elder ja Carnival of Souls pitää mainita KISSin tapauksessa, oikean elämän Spinal Tap-menoa. Kunnianhimoinen proge-eepos joka kertoo tarinan muinaisesta paskasta sekä ysärin pakollinen grunge-levy keski-ikäisten ukkojen toimesta kun koitetaan epätoivoisesti nilkuttaa trendien perässä ja pöpelikköön nuo molemmat kyllä menivät. Kiinnostava osa KISS-folklorea joka tapauksessa ja ukot ovatkin noita vaiheita muistelleet myöhemmin hieman häpeillen mutta hymyssä suin.

aivokuolio: Myös The Elder ... Kunnianhimoinen proge-eepos joka kertoo tarinan muinaisesta paskasta
 
Kuvaus kuulosti niin hauskalta, että googlasin tuon levyn. Siinähän näemmä on Lou Reedkin ollut sävellyshommissa. Pitääpä kuunnella joskus :)

aivokuolio: Myös The Elder ja Carnival of Souls pitää mainita KISSin tapauksessa, oikean elämän Spinal Tap-menoa. Kunnianhimoinen proge-eepos joka kertoo tarinan muinaisesta paskasta sekä ysärin pakollinen grunge-levy keski-ikäisten ukkojen toimesta kun koitetaan epätoivoisesti nilkuttaa trendien perässä ja pöpelikköön nuo molemmat kyllä menivät. Kiinnostava osa KISS-folklorea joka tapauksessa ja ukot ovatkin noita vaiheita muistelleet myöhemmin hieman häpeillen mutta hymyssä suin.
 
Niin, "The Elder" on kyllä noista kahdesta se oudompi lintu - se ei oikein millään lailla korreloi sitä edeltäneisiin pariin kevyt-pop-rock -levyyn tai pariin jälkeiseen kasarirankistelulevyyn. "Carnival of Souls" oli mun mielestä siinä mielessä sitä siihen asti jatkunutta jatkumoa, että aika ilmestymisvuotensa näköisiä levyjähän ne sitä edeltäneetkin oli ja jonkunsortin puolivakava hevi ote otettiin jo sitä edeltäneellä Revengellä. Reunion sitten katkaisi sen Kissin kehityksen ja sen jälkeiset levyt onkin ollut aikalailla vaan sitä 70-luvun brändin pönkitystä ja yritystä tehdä jotain areenanlaulatus anthemeja Kiss-armylle.

Welho-77: Siis eivät halunneet palata? Miksi sitten palasivat?
 
Jostain muistan kyllä lukeneeni, että S/t -levyä "katuisivat". Mielestäni ihan jees platta. Corabin äänestä tykkään paljon.
 
Tarkistelin tuosta Tatuointeja ja tequilaa -kirjasta, että sen mukaan Vince Neilin ja bändin managerit Bert Stein ja Allen Kovac olivat ylipuhuneet Neilin haluamaan takaisin bändiin, vaikka orkan pojatkaan eivät olleet kiinnostuneita. Myöhemmin demoversioita kuunneltuaan oli solistia ruvennut kunnolla kaduttamaan. Muistaakseni Törkytehtaassa Nikki Sixx jutusteli, että New Tattoo oli sitten vasta kunnollinen paluulevy.
 
Itsekin tykkään muuten siitä Corabi-levystä.

Mahti: Tarkistelin tuosta Tatuointeja ja tequilaa -kirjasta, että sen mukaan Vince Neilin ja bändin managerit Bert Stein ja Allen Kovac olivat ylipuhuneet Neilin haluamaan takaisin bändiin, vaikka orkan pojatkaan eivät olleet kiinnostuneita. Myöhemmin demoversioita kuunneltuaan oli solistia ruvennut kunnolla kaduttamaan. Muistaakseni Törkytehtaassa Nikki Sixx jutusteli, että New Tattoo oli sitten vasta kunnollinen paluulevy.
 
Itsekin tykkään muuten siitä Corabi-levystä.
 
Okei. Luin kirjan kun ilmestyi, niin unohtunutkin paljon.
 
Noista KISSin platoista. Niin carnivalin aikaan oli jo grungestakin kulunut aikaa ja levyhän oli bootlegginä jo ainakin vuoden etukäteen "levityksessä". Tais olla sellainen, että julkaistaan sekin nyt sitten.
Mielestäni ihan jees levy. Tosin Stanleyn ääni ei sovi oikeen. Gene ja Kulick olisivat voineet vaikka kaikki biisit laulaa.
 
Elder on mielestäni yksi kissin parhaita (kuten mainittu Unmaskedkin). Kokonaisuutena heikohko mutta kappaleet oath ja under the rose ovat bändin kärkikastia. Myös World without heroes todella kova.
Unmasked taas kokonaisuutena kissin parhaita. Kappalemateriaali tasaista.
 
Yks topikkiin menevä levy olis varmaan myös Stratovariuksen s/t.

Ylen Rock-Suomi sarjan perusteella XL5 katui, kun vaihtoivat tyyliään omien sanojensa mukaan punkiksi vikalla levyllään..

Clapton sekosi/sekoitettiin 80-luvulla pop-meinikeihin, tästä syntyi maestron itsensäkin mielestä kyseenalainen pitkäsoitto Pilgrim.