Kitarat: kitarakamat ›

joku muu sikko: Niin, no lähdin puhumaan Les Paul vaihtoehdosta lankun mallin perusteella. Ei se tosiaan muuten kyllä Les Paulia kauheasti muistuta miltään osin muuten kuin ulkonäöltä, kuten tuossa moni jo todennutkin on.
Jo sitä Eclipseä myydessäni ymmärsin että teknisesti ja viimeistelyltään näin hienoa soitinta tuskin koskaan tulee vastaan enää missään.
 
Eipä ESP:n sivuilla kerrrottu viimeistelystä mitään, ainakaan nitrolakkkaa siinä siis ei ole. Hienosti viimeisteltyjä muovilakattuja löytyy vaikka Epiphone, Tokai tai Harley Benton -merkeiltä.

TTV: Kyllä tällä Finnstarillakin Lessu kuumetta lieventää:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1417870
 
Aivan varmasti. Minulla on ollut noin 11 vuotta G:n LP studio ja vaikkei se maailman paras LP olekaan, on palvellut uskollisena sotaratsuna moitteetta tähän päivään asti. Sitten kun joskus kyllästyn studiooni, rakennutan soitinrakentajalla varmaan "R-kasin". Uutta Gibsoniahan ei välttämättä kannata laittaa, sillä käytettyjen tarjonta on hyvä ja jos uuden hinnan on valmis sijoittamaan, saa kotimaisilta kitarapajoilta juuri semmoisen kuin haluaa. :) En ole mikään Les Paul ekspertti, mutta muistutan aloittajaa tästäkin vaihtoehdosta. Yllättävää kyllä, on nuo usein kotimaiset Gibaa halvempiakin.

p130: Eipä ESP:n sivuilla kerrrottu viimeistelystä mitään, ainakaan nitrolakkkaa siinä siis ei ole. Hienosti viimeisteltyjä muovilakattuja löytyy vaikka Epiphone, Tokai tai Harley Benton -merkeiltä.
 
Tai PRS, Ruokangas, Suhr ;-)

hallu: Olet ihan oikeassa, että nuo Ibanezit ja Yamahat (niin hyviä kuin muuten ovatkin) ei ole silleen perinteisen Lessun oloisia, vaan ne on ihan oma juttunsa. vaikuttaa muutenkin siltä, että olet niin hyvin kartalla noiden asioiden kanssa että et tarvitse minun neuvoja :-).
 
Totanoin, ne seitkytlukulaiset kiinnostaa minuakin joten jos joskus pääset asiassa niin pitkälle, että käyt niitä testaamassa niin kerro ihmeessä kokemuksistasi ja ajatuksista mitä niistä heräsi. Täällä olisi ainakin yksi joka kiitollisena lukisi huomioistasi.
 
Kerron ilman muuta. Tavoite olis päästä testaamaan sekä noita 70-luvun pelejä, että sitten noita reissue malleja.
 
Kovin kiinnostais ottaa selvää, että mikä vaihtoehto olis siinä hintaluokassa paras ja itseä eniten miellyttävä. Kuitenkin sillä hinnalla saattais saada jo vaikka kotimaiselta sepältäkin semmosen LP:n mikä varmasti miellyttäis.

Mulla oli aikoinaan 70-luvun Burny, joka oli kyllä tosi hyvä. Niitä näkee välillä myynnissä. Oli mun mielestä parempi kuin Tokai, mutta makuasioitahan nämä.

70-luvun Burnyja valmisti mm. Tokai, että vähän hupsu väite.

p130: Eipä ESP:n sivuilla kerrrottu viimeistelystä mitään, ainakaan nitrolakkkaa siinä siis ei ole. Hienosti viimeisteltyjä muovilakattuja löytyy vaikka Epiphone, Tokai tai Harley Benton -merkeiltä.
 
Työn laatua ehkä enemmän sitten tarkoitin. Tuossa eclipse 1 ctm mallissa oli sellainen mattamusta viimeistely. Mää mitään lakoista ymmärrä

tuskiz: 70-luvun Burnyja valmisti mm. Tokai, että vähän hupsu väite.
 
Eli se saattoi olla jonkun muunkin valmistama. Eikä sama tehdas tietenkään tarkoita, että kaikki tehtaasta tulevat kitarat ovat samanlaisia. Voi hyvänen aika nyt taas.. :)

tuskiz: 70-luvun Burnyja valmisti mm. Tokai, että vähän hupsu väite.
 
Niin no, tarkoitin, että mun mielestä se oli paremmin tehty ja viimeistelty kuin nuo perus Tokait joita olen kokeillut, lapakin oli ehtaa Gibson-mallia jos sitä kaipaa (lawsuit taisi tulla tuon jälkeen, vuosimalli taisi olla -77 tai -78?). Mikitkin olivat hyvät. Itse asiassa harmittaa vähän sen myynti, mutta ainakin ostaja tuntui diggaavan siitä yhtä paljon kuin minäkin joten meni luultavasti hyvään kotiin :)

winstoni: (lawsuit taisi tulla tuon jälkeen, vuosimalli taisi olla -77 tai -78?). :)
 
Jos ihan tarkkoja aikamääriä tuohon oikeusjuttuun laitetaan, ko. juttu tuli Philadelphia Federal Court'tiin kesäkuun 28. vuonna 1977 ja juttu sovittiin siten, että homma oli selvä helmikuun 2. päivä 1978. Aika moni soittimien myyjä hyödyntää vielä noita 77-78 alun soittimien statusta "lawsuit"-soittimina, olkoonkin että niissä (pääosin) on jo ihan erilainen lapa ym. Tuolla logiikalla ne viimeiset olis B78xxxx sarjanumerollisia.

hallu:
 
Totanoin, ne seitkytlukulaiset kiinnostaa minuakin joten jos joskus pääset asiassa niin pitkälle, että käyt niitä testaamassa niin kerro ihmeessä kokemuksistasi ja ajatuksista mitä niistä heräsi. Täällä olisi ainakin yksi joka kiitollisena lukisi huomioistasi.
 
Nostellaas taas... Tosiaan, sattui sopivasti olemaan `77 vuotinen Les Paul Deluxe torilla, ja sitä sitten ostohousut jalassa testaamaan. Ei oikein tiennyt mitä odottaa, koska noita 70-lukulaisia on niin monet haukkunut.
 
Täytyy sanoa, että pidin kyllä erittäin paljon, mahtipeli kertakaikkiaan. Soi todella hienosti, ja atakki tuntui erilaiselta kuin muissa soittamissani Pauleissa, koska vaahterakaula. Sustainia oli niinkuin pitääkin. Painoa toki jonkin verran, lukuja en osaa heittää, mutta ei kuitenkaan painavin mitä on vastaan tullut. Kaiken kaikkiaan todella positiivinen yllätys, kuinka hyvä kitara se oli. No siitä tuli sitten kaupat sovittua, nyt pitää vaan sitten laittaa jotain kiertoon

Kefiiri: Hagströmeissä on mainio leveän oloinen kaula, mutta paksummasta päästä niiden kaulat eivät liene. Mutta kannattaa tosiaan tsekata. Tiettyä asiallisuutta noissa on.
 
Ainakin nuo vanhemman ikäpolven Swedet ovat hyviä. Kaulan 'ohuus' ei häiritse vaikka '57 Gibsonin profiiliin olenkin orientoitunut. Ja soundikirjoa mukavasti lisää mikrofonien teholeikkurinamiska.

Teme.H: Nostellaas taas... Tosiaan, sattui sopivasti olemaan `77 vuotinen Les Paul Deluxe torilla, ja sitä sitten ostohousut jalassa testaamaan. Ei oikein tiennyt mitä odottaa, koska noita 70-lukulaisia on niin monet haukkunut.
 
Täytyy sanoa, että pidin kyllä erittäin paljon, mahtipeli kertakaikkiaan. Soi todella hienosti, ja atakki tuntui erilaiselta kuin muissa soittamissani Pauleissa, koska vaahterakaula. Sustainia oli niinkuin pitääkin. Painoa toki jonkin verran, lukuja en osaa heittää, mutta ei kuitenkaan painavin mitä on vastaan tullut. Kaiken kaikkiaan todella positiivinen yllätys, kuinka hyvä kitara se oli. No siitä tuli sitten kaupat sovittua, nyt pitää vaan sitten laittaa jotain kiertoon
 
Ite olen yhtä 70-luvun Deluxea soittanut ja oli kyllä hyvä. En ollut sillä kertaa kitaraostoksilla eikä se ollut kyllä myynnissäkään, mutta jäi kyllä sellanen fiilis että joku päivä kun passeli yksilö osuu kohdalle ja planeetat on jiirissä, niin kyllä semmoisen voisi hankkia. Ja tietty minihumppareilla eikä Stanuksi kairattuna...

Valko-venäjältä löytyy äärimmäisen hyvä kitaran valmistaja valeri Vaschenko joka lähettää kitarat Liettuasta Suomeen. Ei tulleja ja cites ongelmia. 3500$ hintaan muistaakseni burst-replicat. Jenkeissä kehuvat maasta taivaisiin työnjälkeä ja soundia.

granzie: Valko-venäjä
 
burst-replicat
 
Joo onhan nuo itä-eurooppalaiset aina osanneet noiden tuoteväärennösten teon.

granzie: Valko-venäjältä löytyy äärimmäisen hyvä kitaran valmistaja valeri Vaschenko joka lähettää kitarat Liettuasta Suomeen. Ei tulleja ja cites ongelmia. 3500$ hintaan muistaakseni burst-replicat. Jenkeissä kehuvat maasta taivaisiin työnjälkeä ja soundia.
 
Eikös tuohon hintaan saa kotimaastakin jo melkoisen pelin?

Laulava Kylätohtori: Eikös tuohon hintaan saa kotimaastakin jo melkoisen pelin?
 
Sama tuli itsellekin mieleen ;)

Laulava Kylätohtori: Eikös tuohon hintaan saa kotimaastakin jo melkoisen pelin?
 
Kolmellatonnilla tuskin saa Suomesta kovin hienoilla loimuilla olevaa Les Paul-mallista, mutta muunlaisia halvemmista puista tehtyjä kitaroita toki saa. Käsittääkseni esim. Ruokankaan Les Paulit eli Unicornit on reilusti yli viisitonnia uutena. Niissä ei edes mielestäni ole yleensä noin kauniita kansia kuin Vaschenkon LP-replikoissa.
 
Katselin kuvia Vaschenkon töistä, ja ovat kertakaikkisen upeita. Käyttäjäkokemukset ovat myös järjestäen ylistäviä, ja mies on tehnyt kitaroitaan jo pidemmän aikaa. Mistään huijauksesta ei siis ole kyse. Juuri tällaisilla kansilla oleva Les Paul voisi olla se oma unelmien kitara. Taitaa kuitenkin Valerylta loppua satavuotias brasilialainen ruusupuu ja hondurasilainen mahonki varastostaan ennen kuin on itselläni varaa sitä kolmeatonnia kitaraan sijoittaa.
 
https://www.google.fi/search?q=vale … AE&biw=1600&bih=764#imgrc=_

The Jack: Kolmellatonnilla tuskin saa Suomesta kovin hienoilla loimuilla olevaa Les Paul-mallista, mutta muunlaisia halvemmista puista tehtyjä kitaroita toki saa. Käsittääkseni esim. Ruokankaan Les Paulit eli Unicornit on reilusti yli viisitonnia uutena. Niissä ei edes mielestäni ole yleensä noin kauniita kansia kuin Vaschenkon LP-replikoissa.
 
Katselin kuvia Vaschenkon töistä, ja ovat kertakaikkisen upeita. Käyttäjäkokemukset ovat myös järjestäen ylistäviä, ja mies on tehnyt kitaroitaan jo pidemmän aikaa. Mistään huijauksesta ei siis ole kyse. Juuri tällaisilla kansilla oleva Les Paul voisi olla se oma unelmien kitara. Taitaa kuitenkin Valerylta loppua satavuotias brasiliainen ruusupuu ja hondurasilainen mahonki varastostaan ennen kuin on itselläni varaa sitä kolmeatonnia kitaraan sijoittaa.
 
https://www.google.fi/search?q=vale … AE&biw=1600&bih=764#imgrc=_
 
Ruokankaalta ei tietysti saa, mutta Suomessa on aika paljon muitakin kitarapajoja. Ja lieneekö muutenkaan verrattavissa Ruokankaaseen?
 
Jos olisin itse customia hankkimassa, niin mielestäni olisi ihan ehdotonta, että niistä spekseistä pystyisi keskustelemaan ja ideoimaan sepän kanssa ja sitten seuraamaan ihan paikan päällä, että mitä sieltä tulee ja miten se sopii itselle. Jos vaikka tulee jotain, mistä ei pidäkään, niin saa speksiä vielä muutettua. Ja olisihan se hauska nähdä niitä töitä muutenkin kuin netin kautta valokuvissa.
 
Mutta nämä nyt on tietysti ihmiskohtaisia juttuja. Toiset tykkää, että pistää speksit emailina ja kitara saapuu valmiina kotiin.