Kitarat: kitarakamat ›

opel99: se kaulahan on puuta,sitä voi hioa
 
Jopa höylätä?

kiitos hyvistä näkökulmista ja ehdotuksista.
 
Oon tässä nyt selaillu, kyselly, lueskellu ja jutellu vähä ympäriinsä ja alan vahvasti päätyä tohon R8 etsintään vaikka se onkin hieman kalliimpi vaihtoehto ainakin siinä vois olla potentiaali mitä haen ja tarvittaessa siitä pääsee joskus helposti eroonkin. Pitäen myös mielessä että mun käsitys les pauleista rajoittuu muutamaan yksilöön mitä oon enemmän soitellut eikä tatsia oo niin että osaisin sanoa ensikokeilemalla kitarasta mitään luotettavaa jatkoa varten.
 
Tokaista on ollut vähän risteäviä mielipiteitä voiko niitä verrata historiccien tasoisiin soittimiin, ja vaikka voiskin niin pitäis sen olla hyvä yksilö 80 luvulta joita ei juurikaan ole tarjolla.
 
Toinen mikä tuli vastaan on Gibson Standard faded malli jonka valmistaminen on lopetettu mutta kuulemma suurin osa niistä on ollu aika hyviä soittimia. Voiko nää laittaa samalle viivalle historicin kanssa vai onko saundi vaan sen verran avonaisempi verrattuna standardiin että eroaa siksi näppituntumalta.
 
Haen siis loppuelämän les paulia, keepperiä joka olis top of the line soitin jonka pohjalle voin rakentaa mielikuvani hyvästä les paulista. Tämän hetkinen -76 custom tuntuu jäävän hieman laimeemmalle puolelle ainakin jos vertaan -65/66 melody makeriin joka soi akustisesti kuin akustinen kitara :D jos les paulin pitäis soida niin niin jään tosiaan jostain paitsi tällä hetkellä.
 
Jos jollain tulee mieleen tai pistää silmään jotain hyviä yksilöitä tarjolla pistäkää linkkii.

Jos lavassa ei tarvitse lukea Gibson, niin silloin kannattaa tutstua myös ESP:n Eclipse mallistoon. Mulla on just nyt myynnissä Les Paul Standardia mukaileva Full Thickness versio Eclipsestä. Viimeistelyn laatu parempaa kuin Standard Gibsonissa ja sointi massiivinen ilman liikaa painoa. Tämä Full Thickness versio on saman kokoinen normaaliin Les Paul Standardiin, paitsi että tässä ei ole tarvinnut käyttää kevennysporauksia. Laadukas ja kukkaroystävällinen kitara:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1274610

niilopi: kiitos hyvistä näkökulmista ja ehdotuksista.
 
Toinen mikä tuli vastaan on Gibson Standard faded malli jonka valmistaminen on lopetettu mutta kuulemma suurin osa niistä on ollu aika hyviä soittimia. Voiko nää laittaa samalle viivalle historicin kanssa vai onko saundi vaan sen verran avonaisempi verrattuna standardiin että eroaa siksi näppituntumalta.
 
Fadedit ovat ihan perus-Standardeja, joissa hintaa saatiin laskettua ohuemmalla satiiniviimeistelyllä. Ei ne samalla viivalla ole Historicien kanssa mitenkään, mutta jos sattuu hyvä yksilö kohdalle, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla.
 
Haen siis loppuelämän les paulia, keepperiä joka olis top of the line soitin jonka pohjalle voin rakentaa mielikuvani hyvästä les paulista. Tämän hetkinen -76 custom tuntuu jäävän hieman laimeemmalle puolelle ainakin jos vertaan -65/66 melody makeriin joka soi akustisesti kuin akustinen kitara :D jos les paulin pitäis soida niin niin jään tosiaan jostain paitsi tällä hetkellä.
 
Akustinen sointi ei välttämättä korreloi sähköisen soundin kanssa. Mulla on ollut kanssa kitaroita, jotka ovat akustisesti soineet voimakkaasti, mutta sitten eivät sähköisesti välttämättä niin hyvin ja toisaalta kitaroita, jotka ovat akustisesti kuulostaneet huonolta, mutta vahvarin kanssa tosi hyvältä. Voihan tietty olla, että sulla on erityisen hyvä Melody Maker ja ei niin häävi Custom, itse varmasti sen parhaiten tiedät eli kuuntele ihmeessä omia fiiliksiäsi.

Tässä olisi hyvä ehdokas:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1261766

No niin nostetaas vähän vanhaa ketjua... Olis tarkoitus hankkia hyvä LP, mutta valinnanvaikeus iskee, koska tarjolla olis vaikka mitä mielenkiintoista. Vanhempaa stankkua tai customia sais kutakuinki samaan hintaan kuin käytettyä R8 tai R7, jotka olis kaiketi sellaisia mitkö olis lähes varmasti mieleisiä.
 
Mitäs mieltä mnetin porukka on, kannattaako unohtaa nuo vanhat ja kyttäillä ennemmin noita R8 ta R7? Sinänsä mulle se soittimen ikä ei niin tärkeä ole, mutta mitä nyt noita uusia tai uudehkoja muutamaa testaillut niin ei oikein ole napannut sitten yhtään.

Teme.H: No niin nostetaas vähän vanhaa ketjua... Olis tarkoitus hankkia hyvä LP, mutta valinnanvaikeus iskee, koska tarjolla olis vaikka mitä mielenkiintoista. Vanhempaa stankkua tai customia sais kutakuinki samaan hintaan kuin käytettyä R8 tai R7, jotka olis kaiketi sellaisia mitkö olis lähes varmasti mieleisiä.
 
Mitäs mieltä mnetin porukka on, kannattaako unohtaa nuo vanhat ja kyttäillä ennemmin noita R8 ta R7? Sinänsä mulle se soittimen ikä ei niin tärkeä ole, mutta mitä nyt noita uusia tai uudehkoja muutamaa testaillut niin ei oikein ole napannut sitten yhtään.
 
Meinaatko vanhemmalla stankulla ja customilla niitä seitkytluvun Gibsoneita? ne vissiin on umpipuuta ja sytyttää itseni myös, mutta ilmeisesti soundipolitiikaltaan kirjavia koska ei kommentit niistä ole pelkästään ylistäviä. Niissä on kuitenkin paljon ominaisuuksia joita itse arvosta (volute, etc.). Jotkun niistä vanhemmista ovat aika painavia R:t (ainakin mainospuheissa) on aina alle nelikiloisia.
 
Jaajaa, jos sulla lojuu kolmisen tonnia pankkitilillä ja mietit "mitäköhän ostais?" niin sanoisin, että sulla on melko positiivinen ongelma :-D . Joku aina sitten (jos ei vieläkin) torilla oli jossain päin eteläsuomea tarjolla seitkytluvun alkupuolen Gibson LP custom josta oli hiottu maalit pois ja se on ihan helvetin seksikkään näköinen olin ihan lääpälläni siihen. Jos mulla olisi fyffee ja se skitta edes suunnilleen asiallinen, niin olisin jo ostanut sen :-). Toisaalta kävin tänä kesänä noita uusia R8 ja R9 tesmailemassa ja ne olivat kyllä ihan sikaihania nekin (mutta ilman pitää vaan kärvistellä).

Gibsoneistahan ei oikein koskaan kokeilematta tiedä yhtään, mitä on tajolla, mutta itse voisin hyvinkin ostaa Navigatorin, jos haluaisin hyvän perinteitä kunniottaen tehdyn Les Paulin. Jos perinteistä voisi vähän tinkiä paremman soittimen vuoksi, niin Tom Andersonin Bobcat olisi korkealla listallani ja PRS:n enemmän Les Pauliin kallellaan olevat mallitkin ovat kyllä hyviä.

hallu: Meinaatko vanhemmalla stankulla ja customilla niitä seitkytluvun Gibsoneita? ne vissiin on umpipuuta ja sytyttää itseni myös, mutta ilmeisesti soundipolitiikaltaan kirjavia koska ei kommentit niistä ole pelkästään ylistäviä. Niissä on kuitenkin paljon ominaisuuksia joita itse arvosta (volute, etc.). Jotkun niistä vanhemmista ovat aika painavia R:t (ainakin mainospuheissa) on aina alle nelikiloisia.
 
Jaajaa, jos sulla lojuu kolmisen tonnia pankkitilillä ja mietit "mitäköhän ostais?" niin sanoisin, että sulla on melko positiivinen ongelma :-D . Joku aina sitten (jos ei vieläkin) torilla oli jossain päin eteläsuomea tarjolla seitkytluvun alkupuolen Gibson LP custom josta oli hiottu maalit pois ja se on ihan helvetin seksikkään näköinen olin ihan lääpälläni siihen. Jos mulla olisi fyffee ja se skitta edes suunnilleen asiallinen, niin olisin jo ostanut sen :-). Toisaalta kävin tänä kesänä noita uusia R8 ja R9 tesmailemassa ja ne olivat kyllä ihan sikaihania nekin (mutta ilman pitää vaan kärvistellä).
 
Joo siis kyllä. 70 lukulaisia tullut jonkinverran kytättyä, mutta ei semmosta uskalla testaamatta ostaa just kaikkien puheiden perusteella. Luultavasti täytyy tehdä semmonen lenkki, että käy pajalla ja kuussa käpistelemässä mitä on tarjolla. En nyt uudempiakaan jätä kokonaan pois laskuista, mutta ne muutamat traditionalit ja stankut mitä olen liikkeessä testannut on olleet hintaansa nähden aika pettymyksiä.
 
Tässä on melkosta kamarunkkua ja keppien vaihtelua ollut viimeaikoina, jos jossain kohtaa tulis semmonen vastaan mitä ei sit enää tulis laitettua kiertoon.

Teme.H: Joo siis kyllä. 70 lukulaisia tullut jonkinverran kytättyä, mutta ei semmosta uskalla testaamatta ostaa just kaikkien puheiden perusteella. Luultavasti täytyy tehdä semmonen lenkki, että käy pajalla ja kuussa käpistelemässä mitä on tarjolla. En nyt uudempiakaan jätä kokonaan pois laskuista, mutta ne muutamat traditionalit ja stankut mitä olen liikkeessä testannut on olleet hintaansa nähden aika pettymyksiä.
 
Tässä on melkosta kamarunkkua ja keppien vaihtelua ollut viimeaikoina, jos jossain kohtaa tulis semmonen vastaan mitä ei sit enää tulis laitettua kiertoon.
 
Niin ne uudet stankut ja studiot on kai aika ontoiksi koverrettuja ja tiedä häntä mikä kaikki siihen vaikuttaa, mutta mun mielestä ne on ihan eri kitaroita kuin nuo umpipuiset reissuet. Toki reissuetkin ovat kehittyneet vuosien varrella ja en ole niitä kaikkia kokeillut, mutta nämä pari uutta mitä viime kesänä testasin, oli kyllä huikeita pelejä.... paitsi se yheksänkytkolme vuoden reissue, joka ei kyllä ollut mikään huikea (mutta se vissiin ei ollutkaan mikään "oikea" reissue eli speksit oli nykymaun mukaan tehty, oli vain CS ja pelkeleen kallis, mutta kitarana valitsisin mieluummin hyvän stankun).
 
Itse ihailen noita -70 luvun Gibsoneita vaikka en ole juurikaan päässyt niitä soittamaan, mutta se oli Gibsonilla sellaista "kulta-aikaa" kun niillä oli innovaatioita ja rohkeutta tehdä asiat vähän eri tavalla (volutea ja vaahterakaulaa ja monipalaista rakennetta ja ties mitä). Siinä tietty on se riski just, että ne kaikki ei kai ole mitään helmiä, mutta olen antanut itselleni kertoa että sellaisiakin siellä joukossa on. Yksi malli joka saattaa sulle pudota on se kaheksankytluvun alun Heritage (nekin kai on aika painavia, mutta kovin montaa pahaa sanaa en siitä kitarasta ole kuullut) en tietenkään ole soittanut sellaista joten minä siitä oikeasti mitään tiedä.
 
Jos G-pajan nimi ei merkkaa sulle kaikkea, niin nuo Tokait kannattaa katsoa läpi. Nimittäin ihan ne edullisimmatkin satasarjan japanin Tokait ovat mielestäni lähempänä reissue Gibsoneita kuin gibsonin stankut jotka ovat huomattavan moderneja perinteitä arvostavalle. Tokailta löytyy myös kalliita ja varmasti lähemmäst ärriä yltäviä malleja sieltä kahden ja kolmen tonnin hintaluokasta.
 
Sitten jos sen ei tarvitse olla G-pajan tuote eikä edes näyttää LP:ltä niin kannattaa tsekata nuo Yamaha SG2000/3000 ja Ibanez AR300 ne ovat aika huikeita soittimia ja japanialaista käsityötä tai vintagea tai molempia ja hintalaput tietenkin sen mukaisia (halvempia kyllä kuin CSR Gibson), mutta niihin saattaa rakastua.... ikinä ei tiedä, itse rakastuin. En ne kuitenkaan ole LesPauleja eli vaikka niitä sanotaan LesPaulin tappajiksi, niin on ne sen verran erilaisia etten itse niitä ihan sellaisina pidä. Mutta ihan ehdottoman hyviä ne on ja siitä erikoisia että en ole koskaan tavannut sellasista huonoa yksilöä (no en tietenkään ole niiitä kaikkia testannut, mutta muutamia nyt kuitenkin).

ESP Eclipselle ääni täältäkin. Ainakin työn laatu ja viimeistely on ihan eri planeetalta bulkki G soittimiin verrattuna. Fiilikset on sitten henk koht tietysti.

73nd3r: Tää voi olla ihan 'I'll get me coat' ehdotus, mutta Hagström Swede (tai Super Swede) 70/80-luvulta pohjakitaraksi.
 
No ainakin tuo Swede on loistava lespaosaston täydentäjä, vallanikin kun Custonsarjan soittajana olet hiukan ohuempaan kaulaan tottunut. Seitsemänkymmenluvun Swedejä silloin tällöin ilmaantuu myyntiin, kannattaa heti iskeä kun silmiin osuu.

joku muu sikko: ESP Eclipselle ääni täältäkin. Ainakin työn laatu ja viimeistely on ihan eri planeetalta bulkki G soittimiin verrattuna. Fiilikset on sitten henk koht tietysti.
 
Yhdestä vanhemmasta Eclipsestä kokemusta ja huikean hieno soitin oli kyllä. Jotenkin päädyin myymään sen ja on aavistuksen harmittanut jälkeenpäin. Se oli jotenkin kivasti LP:n ja SG:n välimaastosta soundin puolesta modernilla twistillä ja kaulan puolesta soitettavuudeltaan mielestäni samaa tasoa PRS:n kanssa, ie. erittäin helppo ja vaivaton.

Lilli: No ainakin tuo Swede on loistava lespaosaston täydentäjä, vallanikin kun Custonsarjan soittajana olet hiukan ohuempaan kaulaan tottunut. Seitsemänkymmenluvun Swedejä silloin tällöin ilmaantuu myyntiin, kannattaa heti iskeä kun silmiin osuu.
 
Jostain syystä noi Hagströmit on alkaneet pikkusen kiinnostamaan, pitäis tietty olla joku ehta Swenne eikä Aasian kalikka.

joku muu sikko: ... viimeistely on ihan eri spekseillä ja aineilla bulkki G soittimiin verrattuna. Fiilikset on sitten henk koht tietysti.
 
Lähinnä kuitenkin näin. Jos oikeilla termeillä puhutaan. ;)

Eclipse on loistava LP-johdannainen, mutta ei ehkä Les Paul siinä perinteisessä merkityksessä.

Kyllä tällä Finnstarillakin Lessu kuumetta lieventää:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1417870

Teme.H: No mulle ei ole välttämätön tuo G siinä lavassa, mutta muoto ja 50-luvun perinteet on, eli se pudottaa suoraan nuo Ibanezit, Yamahat ja Eclipset pois. Tokait onkin tuttuja vehkeitä, mutta vaan ne tonnin mallit. Niitä on tälläkin hetkellä yksi, ja ne on kyllä hintaluokassaan todella hyviä.
 
70-lukuset sit taas tuli ikäänkuin villinä korttina tähän kaasutteluun mukaan, koska hinnaltaan ne olisi siinä aika liki samoissa kuin nuo muut mitkä on ollut harkinnan alla. No onneksi tässä ei mikään kiire ole tämän asian kanssa.
 
Olet ihan oikeassa, että nuo Ibanezit ja Yamahat (niin hyviä kuin muuten ovatkin) ei ole silleen perinteisen Lessun oloisia, vaan ne on ihan oma juttunsa. vaikuttaa muutenkin siltä, että olet niin hyvin kartalla noiden asioiden kanssa että et tarvitse minun neuvoja :-).
 
Totanoin, ne seitkytlukulaiset kiinnostaa minuakin joten jos joskus pääset asiassa niin pitkälle, että käyt niitä testaamassa niin kerro ihmeessä kokemuksistasi ja ajatuksista mitä niistä heräsi. Täällä olisi ainakin yksi joka kiitollisena lukisi huomioistasi.

fox: spekseillä ja aineilla
 
Lähinnä kuitenkin näin. Jos oikeilla termeillä puhutaan. ;)
 
Niin, no lähdin puhumaan Les Paul vaihtoehdosta lankun mallin perusteella. Ei se tosiaan muuten kyllä Les Paulia kauheasti muistuta miltään osin muuten kuin ulkonäöltä, kuten tuossa moni jo todennutkin on.
Jo sitä Eclipseä myydessäni ymmärsin että teknisesti ja viimeistelyltään näin hienoa soitinta tuskin koskaan tulee vastaan enää missään.