Täytyy taas kerran toistaa, että minulla rumpurudimenttien reenaamisen, play-alongin ja sensellaisen funktio on toimia lähinnä ajankuluna ja jopa terapiana.
Kun asun huonosti äänieristetyssä wanhassa kerrostalossa, jopa sähkörumpujen soittaminen suht. pienellä volyymilla voi saada naapurit takajaloilleen. Siksi pyrin reenaamaan vain päiväsaikaan, klo 10 - 16, yhteensä ehkä korkeintaan tunnin päivässä, pörssissä rahan tärväämisen lomassa. ; )
Viime aikoina yksi suosikkiharjoitteistani on ollut soittaa snarella, "lattiatomilla" ja tuplabasarilla flam'd paradiddlea kahdeksasosa(?) trioleina siten että diddlet pyrin soittamaan tap'peina (hiljaisempina), ja basareilla soitan ovo vov -triolia.
Olen pitänyt tempon melko verkkaisena noudattaen muutamien Drumeon vierailijoiden vinkkejä. Yksi taisi suositella jopa "naurettavan hidasta" tempoa harjoitteluun. Siten on helpompi juurruttaa kuviot lihasmuistiin mahdollisimman tarkkoina? Ja luulisi että hidas tempo edistää myös skulaamisen tarkkuutta koska "vapausasteita" (selvien taimausvirheiden tekomahdollisuuksia ) lienee silloin enemmän?
Juuri äsken kokeilin kiihdyttää tempoa siten että viimeinen taisi olla jopa melkein tuplatempossa normaaliin verrattuna. Hämmästyin siitä kuinka vaivatonta tuo oli.
Eli kannattaa ehkä tosiaan olla melko pitkään turhaan kiihdyttämättä tempoa oppiakseen soittamaan nopeammin? Jos liikeradat eivät ole kunnolla lihasmuistissa, virheiden "oppimisen" mahdollisuus lisääntyy huomattavasti? |
dilet_antti
