Rummut: soittaminen ›

Krice: Minulla on se Yamahan 12" telinetomi (vaahtera) ja kyllähän tasoeron kuulee.
 
Yamahat ovat yksinkertaisesti parhaita, joten se siitä. On se kiva, että soittimet ovat hyvät, mutta ydin on MD88:n huomiossa - virittämisen opiskelu kannattaa.
 
Mutta edellytykset hyvään soundiin löytyy aina käsistä, halusi sitä tai ei. Se lähtee käsistä, kulmista, luumassan hyödyntämisestä, kontrollista, lyöntien välisestä tapahtumasta ja kosketushetken pituuden hallinnasta. Soittotekniikka ja harjoittelu suvereeniksi vie sen 10 000 tuntia, ja puhutaankin 10k tunnin säännöstä. Oikoteitä tekniikan parantamiseen ei ole. Esim. Yhdysvalloissa, Brasiliassa tai Länsi-Afrikassa on itsestäänselvyys, että standardikappaleet ja rytmit harjoitellaan drum corpseissa, sambakouluissa tai perinteentaitajan opastuksessa. Sitten tekniset ja musikiilliset valmiudet on hankittu joka lähtöön.
 
Soittamaan oppiminen on nöyrää muttei nöyristelevää tekemistä. Oleellista sisältöä on paljon musiikinlajista riippumatta, muttei loputtomiin. Taiteen tekeminen ja perinteen harjoittelu rinnan on suotavaa, ja musiikki ja soittimen hallinnan harjoittelu voivat välillä olla hyvinkin kaukana toisistaan. Mutta molemmat palkitsevat. Legendaariset rumpalit ovat tehneet ihan hirveän duunin soittimensa kanssa ennen kuin ovet aukenivat. Esim. Tony Williams oli saanut n. 15 000 h harjoittelua kasaan 16-vuotiaana: rudimentteja, settiä, transkribointia ja improvisointia, eli kontrollia, luovuutta ja tyyliä. Häneltä tosin jäi peruskoulu kesken ja oppi uimaan yli 40-vuotiaan kun aika meni rumpua lyödessä, ja kyllä Tony nuorena oli jo jotakin ihan käsittämättömän kypsää. Sitä se harjoittelu ja opiskelu teettää. Voi tulla legendaksi. Tietysti tavoitteet ovat ihmisillä erilaisia, mutta ydin on siinä, että duuni on tehtävä jos haluaa eteenpäin.

jazzmies: Yamahat ovat yksinkertaisesti parhaita, joten se siitä. On se kiva, että soittimet ovat hyvät, mutta ydin on MD88:n huomiossa - virittämisen opiskelu kannattaa.
 
Mutta edellytykset hyvään soundiin löytyy aina käsistä, halusi sitä tai ei. Se lähtee käsistä, kulmista, luumassan hyödyntämisestä, kontrollista, lyöntien välisestä tapahtumasta ja kosketushetken pituuden hallinnasta. Soittotekniikka ja harjoittelu suvereeniksi vie sen 10 000 tuntia, ja puhutaankin 10k tunnin säännöstä. Oikoteitä tekniikan parantamiseen ei ole. Esim. Yhdysvalloissa, Brasiliassa tai Länsi-Afrikassa on itsestäänselvyys, että standardikappaleet ja rytmit harjoitellaan drum corpseissa, sambakouluissa tai perinteentaitajan opastuksessa. Sitten tekniset ja musikiilliset valmiudet on hankittu joka lähtöön.
 
Khyl. Vasta hiljakkoin hiffasin, että esimerkiksi Steve Gadd, jonka soittoa olen aina katsonut lähinnä ihaillen monttu auki, on hänkin hankkinut osan kannuksistaan armeijan soittokunnassa.
 
Soittamaan oppiminen on nöyrää muttei nöyristelevää tekemistä. Oleellista sisältöä on paljon musiikinlajista riippumatta, muttei loputtomiin. Taiteen tekeminen ja perinteen harjoittelu rinnan on suotavaa, ja musiikki ja soittimen hallinnan harjoittelu voivat välillä olla hyvinkin kaukana toisistaan. Mutta molemmat palkitsevat. Legendaariset rumpalit ovat tehneet ihan hirveän duunin soittimensa kanssa ennen kuin ovet aukenivat. Esim. Tony Williams oli saanut n. 15 000 h harjoittelua kasaan 16-vuotiaana: rudimentteja, settiä, transkribointia ja improvisointia, eli kontrollia, luovuutta ja tyyliä. Häneltä tosin jäi peruskoulu kesken ja oppi uimaan yli 40-vuotiaan kun aika meni rumpua lyödessä, ja kyllä Tony nuorena oli jo jotakin ihan käsittämättömän kypsää. Sitä se harjoittelu ja opiskelu teettää. Voi tulla legendaksi. Tietysti tavoitteet ovat ihmisillä erilaisia, mutta ydin on siinä, että duuni on tehtävä jos haluaa eteenpäin.
 
Tätä tässä on koetettu sanoa.

jazzmies: Soittotekniikka ja harjoittelu suvereeniksi vie sen 10 000 tuntia, ja puhutaankin 10k tunnin säännöstä.
 
Katsoin yhtä youtube-videota, jossa rumpali kertoi miten se oli vaihtanut kantapää alhaalla -tekniikasta ylös-tyyliin siirtämällä rumputuolia lähemmäs settiä. Kokeilin samaa ja huomasin, että ylätyylillä soittaminen on paljon helpompaa. Tosin koska tuo tekniikka on minulle käytännössä uusi niin oppiminen vie jonkin aikaa, että ei tule painettua pelkästään jalkaterää alas vaan käytettyä enemmän koko jalkaa. Mutta vaikuttaisi siltä, että tuplaiskut hävisi tuon myötä lähes kokonaan ja muutenkin basari jopa kuulostaa enemmän bassorummulta nyt. Huvittavasti myös käsille on enemmän prosessoriaikaa, koska tuntuu siltä että nekin "nopeutuivat" ja tietävät paremmin mihin suuntaan pitää iskeä.

10 000 tunnin sääntö mainittu.
 
Ja sitten ulkomailta: Olipa hieno Fleet Foxesin keikka, hyvin harva kompeistaan oli taviskomppeja, ja kaikki toimi tosi hienosti. Soitettiin kappaletta koko ajan, tietyssä mielessä kurinalaisesti mutta iloisesti ja puristamatta. Kaikki meni käsityöläismielessä maaliin, ei huteja eikä horjumisia. Mutta muutamasta sellaisesta en olisi ollut moksiskaan. Oli miten oli, todella hyvä keikka myös tuoltakin osin.

Ei varmaan ihan heti toimi heel up -tekniikka, mutta yritän vähitellen siirtyä siihen. Pedaalitekniikan kehittäminen on ärsyttävää. Kädethän on helppo saada toimimaan, koska niillä on muutenkin soittanut erilaisia soittimia. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän.

jazzmies: ... Legendaariset rumpalit ovat tehneet ihan hirveän duunin soittimensa kanssa ennen kuin ovet aukenivat. Esim. Tony Williams oli saanut n. 15 000 h harjoittelua kasaan 16-vuotiaana ... Mikäs kultalusikka sillä oli suussa.
Ainaskin muistan lukeneeni Tony Allenista, olikohan levynsä lehtinen, että hän karkasi 16 vuotiaana paikalliseen baariin soittamaan rumpuja, koska niihin ei ollut varaa. Olikohan Elvin, kuka meni huoratalon "jami"bändiin veivaamaan rumpuja, koska niihin ei ollut varaa ja liksaakin piti saada. Niissähän kuulemma maksettiin ihan hyvin, Monkin joku elämäkerta.
Varmaan tuli alkuun turpaan, mutta leuka rintaan, vaikka nenä poskella. Väkisinkin lahjakkaita soittajia siinä ilmastossa.

statistiÖ: Mikäs kultalusikka sillä oli suussa. Alan Dawson opettajana ja eteenpäinpotkijana.
Ainaskin muistan lukeneeni Tony Allenista, olikohan levynsä lehtinen, että hän karkasi 16 vuotiaana paikalliseen baariin soittamaan rumpuja, koska niihin ei ollut varaa. Näin voi olla. Olikohan Elvin, kuka meni huoratalon "jami"bändiin veivaamaan rumpuja, koska niihin ei ollut varaa ja liksaakin piti saada. Niissähän kuulemma maksettiin ihan hyvin, Monkin joku elämäkerta. Todnäk.
Varmaan tuli alkuun turpaan, mutta leuka rintaan, vaikka nenä poskella. Väkisinkin lahjakkaita soittajia siinä ilmastossa.
 
Jazz oli tuolloin kaikkialla läsnä. Tuohon vielä todnäk jotain baptistikirkon yhteisöllistä musiikkitoimintaa päälle niin vähemmästäkin syntyy hyviä soittajia.

statistiÖ: Mikäs kultalusikka sillä oli suussa.
 
Tosi nuorena nousi ensimmäistä kertaa lavalle isänsä bändissä, joka oli harrastajamuusikko. Tonyn sitoumus oli valtava jo nuorena. Jotkut ovat varhaisia erikoistujia omasta tahdostaan, kenellä sisäinen motivaatio ohjaa toimintaa, ei opettajan tai ympäristön paine. Hänen "oppaansa" oli Max Roach. Lopulta sai kotiväeltä samanlaisen silver sparkle Gretsch-setin, asetteli ja viritti rummut tismalleen samalla tavalla ja opiskeli Maxin soittotyylin lyönti lyönniltä. Ammattiuralle hän lähti 13-vuotiaana. Missä sitä tulikaan itse oltua 13-vuotiaana...
 
Varhaisia erikoistujia on paljon telinevoimistelussa ja taitoluistelussa, missä uran huippu osuu nuorelle iälle. Klassisessa musiikissakin erikoistuminen tapahtuu nuorena, esim. missä harva soittaa viulua ja tuubaa enää yläasteiässä.
 
Mutta balanssi on tärkeä, jottei nuori, innokas lahjakkuus pala loppuun. Siitä on paljon näyttöä suomalaisten urheilijoiden kanssa, että minne se kunto hiipuu kun lupaukset pitäisi lunastaa, ja muut menevät auttamatta ohi 15-18 v iässä. Panostaminen ei saa olla liian mekaanista, vaan myös luovaa ja rentoa soittelua muusikoilla ja pelailua urheilijoilla. Mutta panostamisen vuosina kartutetaan sitä 10kh:n pakettia rutosti. Raadollisesti ajateltuna ketkä eivät sairastu burnoutiin tms. ikävää, niin hyvin on uramielessä pullat uunissa 18-vuotiaana tyyliin 7 L:n ylioppilas. Huipulle on valitettavasti vaikea päästä. Mutta kivaa on täällä alemmillakin tasoilla, missä 10kh kartutetaan jatkuvasti ja tehdään lajinomaisia harjoituksia keski-iässä.

Ostin jokin aika sitten rumpukoneen, Arturia Drumbrute Impactin. Huomasin sitten, että sehän on tolkuttoman hyvä väline rumpujen soiton harjoittelussa, koska sitä voi käyttää metronomina, jossa on samat rummut kuin setissäkin. Erityisesti erikoisempien rytmikuvioiden harjoittelu helpottuu, koska voi käyttää myös visuaalista seurantaa kun valitsee tietyn rummun raidan. Tuosta visuaalisuudesta on ainakin itselle ollut yllättävän hyvin apua eli kirjaimellisesti näkee milloin rumpua pitää hakata.

Välillä ei sitten ole mitään ongelmia bassopedaalin kanssa, vaikka olen joka tapauksessa jatkanut kantapää alhaalla soittamista. Jotenkin se tuntuu luonnollisemmalta. Tai ehkä kantapää ei välttämättä ole niin tiukasti kiinni maassa kuin ennen.
 
Laitoin Meinl Traditionalin myyntiin ja kaivoin tilalle rideksi 19" Istanbul Turkin. Silloin kun ostin tuon niin tuntui siltä, että se on liian äänekäs, mutta en vain osannut soittaa tarpeeksi hiljaa. Tosin ehkä tulee jossakin vaiheessa hankittua vähän isompi ride, jossa on herkempi wash, koska Turk on kieltämättä "hieman" kuivahko. Siinä on myös aika korkea soundi jo koon vuoksi.

Vielä ehtii hetken aikaa!
http://kaaoszine.fi/tanaan-vietetaa … valista-halaa-rumpalia-paivaa-2018/

Eilen oli Oulussa hyvä päivä: keikalla täällä Ricardo Padilla, Ari Hoenig, Mikko Kaakkuriniemi ja Anssi Nykänen. Kolme neljästä ehdin nähdä livenä ja muutama rumputuntikin tuli otettua.
 
Menkää pk-seutulaiset katsomaan Arin trioa tänään, oli aivan tolkuttoman upea veto.
 
https://muusikoiden.net/keikat/118942

Epämuusikko: Eilen oli Oulussa hyvä päivä: keikalla täällä Ricardo Padilla, Ari Hoenig, Mikko Kaakkuriniemi ja Anssi Nykänen. Kolme neljästä ehdin nähdä livenä ja muutama rumputuntikin tuli otettua.
 
Menkää pk-seutulaiset katsomaan Arin trioa tänään, oli aivan tolkuttoman upea veto.
 
https://muusikoiden.net/keikat/118942
 
Kävin kattomassa Aria ja joka kerta lunastaa odotukset. Oli kyllä melkonen Ari show (positiivisessa mielessä). Mietin vaan, kuinkahan moni tuntee olonsa mukavaks Arin kanssa soittaessa. Nimittäin aikamoista laittoa välillä. Et sattunu Arilta tuntia ottamaan?

Hoo_: Kävin kattomassa Aria ja joka kerta lunastaa odotukset. Oli kyllä melkonen Ari show (positiivisessa mielessä). Mietin vaan, kuinkahan moni tuntee olonsa mukavaks Arin kanssa soittaessa. Nimittäin aikamoista laittoa välillä. Et sattunu Arilta tuntia ottamaan?
 
Otin. Ja keskustelimme juurikin tuosta aiheesta.
 
Hänen "metodinsa" kuulemma auttaa bändikavereitaankin, ja kun hänen bändikaverinsa ovat hänen entisiä oppilaitaan (en muista ovatko tuon tämänhetkisen trion jäsenet, mutta ovatpahan hänen ainakin vaikutuspiirissään), niin ongelmaa ei ole.
 
Oli ihanaa kuulla rumpujen soittoa niin hyvällä bändibalanssilla, ja niin freesisti mutta kuitenkaan ilman suurempia erikoisuudentavoitteluja. Ja biisit/sovitukset olivat hyviä. Jee.

Krice: Ei varmaan ihan heti toimi heel up -tekniikka, mutta yritän vähitellen siirtyä siihen. Pedaalitekniikan kehittäminen on ärsyttävää. Kädethän on helppo saada toimimaan, koska niillä on muutenkin soittanut erilaisia soittimia. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän.
 
Toisaalta "kuivaharjoittelusta" on vielä pitkä matka muualle.
 
Sain monen vuoden jälkeen rumpuni pystyyn kun löytyi eräs sopiva tila. Olen tietysti naputellut kapuloilla reisiä ja sohvatyynyjä tässä nämä vuodet vähän joka ilta ja kaiken päälle ja jotain rolleja ja muuta. Ja jumalauta: kun ensi kerran piiitkästä aikaa istui setin taakse, hommasta ei ollut tulla sitten ei kerrassaan mitään. Jos ei muuta, niin tietty rohkeus lyödä ja liikkua oli täysin kateissa. Sanottava tosin on, että jo toisena soittoiltana hommassa alkoi olla edes jotain tuttua taas - joskin siitä on vielä kauan minkään osaamiseen. Työntekoa se vaatii herättelykin, ja paljon.

Mitäs ehtaa vittua? Hadrien Feraud ja Gergo Borlai ovat keikalla pääHessoissa. Kiva tietää näin liian-myöhään.

Adam Neelyllä hauskaa asiaa "pöhnägroovesta". Questlove ja Anderson .Paak mainittu.
 
https://www.youtube.com/watch?v=9MzKx0fKg5o

Jucciz: Adam Neelyllä hauskaa asiaa "pöhnägroovesta". Questlove ja Anderson .Paak mainittu.
 
https://www.youtube.com/watch?v=9MzKx0fKg5o
 
Kattelin aamulla. Erittäin hyvä videu.

Questlove kärjessä myös tässä.
 
Joku onneton basistinretku on rustannut listan muka yliarvostetuista rumpaleista kommentoiden heitä näsäviisaalla letkauttelulla.
 
http://en.beatit.tv/most-overrated-drummers-of-all-time/