Rock, pop, alternative ›

Uusi levy oli aika pettymys kyllä. Levy lähtee käyntiin hyvin, mutta siihen jää. Marchin' On piristää, mutta kaipaisi räkäisempää ja rohkeampaa soundia. Seinäänlopetus on erinomainen.

Alkaa olemaan sen verran kuunteluja takana että voi jotain sanoa. Kun liikkeelle lähdetään siitä faktasta ettei tämä bändi koskaan toista aiempia levyjään (turha odottaa Siamese Dream II:ta), vaan pyrkii aina löytämään uudenlaista tunnelmaa ja soundia, kuitenkin niin, että bändi on aina tunnistettavissa. Siinä he onnistuivat jo ties kuinka monetta kertaa.
 
En pysty nimeämään yhtäkään huonoa biisiä Shiny and Oh So Bright, Vol. 1:ltä. Kaikki kolme singleä toimivat itsenäisesti ja irrallaan. Nyt kun nämä biisit saivat levyllä muita kappaleita ympärilleen, niin täytyy sanoa että näistä Solara nosti jälleen omia osakkeitaan, eli parani jo kesällä kun sitä alettiin luukuttamaan livenä ja nyt taas parani osana levykokonaisuutta. Eikä se siis huono ollut kesäkuussakaan. KoM ja Silvery ovat taivaallisia. Ensin mainittu eritoten.
 
Travels on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunista kuultavaa. Runoutta musiikin muodossa ja tulee kasvamaan vuosien saatossa sinne rakkaiden SP -kipaleiden joukkoon.
Alienation puolestaan loistaa kuin triljoona tähteä taivaalla.
Marchin' On näyttää nousevan monissa kommenteissa monille ykkösraidaksi, enkä ihmettele yhtään. Uudeksi Zeroksikin sitä on jo haukuttu.
With Sympathy on ehkä oma suosikkini näistä viidestä uudesta biisistä. Jimmy ja Billy on kyllä kirjoittaneet niin nätin tuotoksen ettei mitään rajaa.
Metallicalle kumartava Seek And You Shall Destroy on oiva ykkösosan päätösraita ja jättää valtavan nälän seuraavan osan odotukseen.

Oikeastaan kaikki Pumpkins-levyt Adoren jälkeen on kärsineet järjettömistä ennakko-odotuksista, joten parit ekat kuuntelut on olleet aina pettymyksiä. Mutta sitten kun palaa asiaan niin levyjä kuunteleekin hyvin mielellään. Tässä tuntuu olevan sama kyseessä. Ekalla kuuntelulla skippasin kaikki biisit minuutin jälkeen mutta nyt uppoo nätisti.

No niin, aika monta kuuntelukertaa on takana täälläkin. Onpa hyvä levy! Hienoja kappaleita, joista esimerkiksi With Sympathy ei mielestäni kalpene klassikkomateriaalin rinnalla lainkaan. Myös Marchin' On jytää kovaa. Kiinnostavaa kuulla, kuinka nämä tulevat toimimaan keikoilla.
 
Levyn huonoin puoli on se, että se on kovin lyhyt. Tai ehkä siihen täytyykin suhtautua osana kokonaisuutta eikä niinkään omana levynään. Lyhyys aiheuttaa mun mielestä sen, että se on vähän hajanainen. Esimerkiksi Knights of Maltan mainiot taustalaulut tuntuvat aika irralliselta jutulta, kun niitä ei ole enää muissa kappaleissa. Ylipäänsä materiaalin keskinäinen erilaisuus saa levyn tuntumaan paremminkin kokoelmalta kappaleita yhtenäisen kokonaisuuden sijaan. Mikäli kappaleita olisi enemmän, erilaiset jutut eivät hyppäisi korville samalla tavalla kuin kahdeksan kappaleen levyllä.
 
Jamesin ja Jimmyn soitannollista panosta on muutamaa kohtaa lukuun ottamatta vaikea havaita, ja suurimman osan ajasta rumpuja voisi soittaa vaikka Mike Byrne. Tällä ei sinänsä ole väliä, kun materiaaliin sopii vähäeleinen lähestymistapa. Huolimatta vanhojen konnien epämääräisestä roolista, levylle on kuitenkin saatu oudolla tavalla vanhan ajan SP-taikaa. Ainakin näin tuoreeltaan tämä tuntuu jotenkin enemmän Smashing Pumpkinsilta kuin Oceania, Monuments ja Teargardenin jutut. Mistä lie johtuu?
 
Soundit on taattua Rick Rubinia, eli masteroinnissa on taas hieman hupsuteltu menemään, mutta onneksi kappalemateriaali on sisällöllisesti niin kovaa kamaa, että ei häiritse liikaa kuuntelukokemusta.
 
TL;DR Hyvä levy, tulisipa kakkososa pian.

Joo, hyvältä kuulostaa kyllä tämä uusi. Jotenkin sellainen raikas fiiliis huokuu useammastakin biisistä. Ei kauhean heavy, mutta ainakaan itseä ei haittaa ollenkaan. Jännä miten muualla somessa ja arvosteluissa tunnutaan lyttäävän ihan täysin. Kai siellä odoteltiin jotain uutta Siamese Dreamia tai jotain

Soundissa positiivinen SP-levyarvio, 4/5. Eikä arvostelu edes keskittynyt BC:n vittumaisen luonteen kritisointiin vaan biiseihin. Ohhoh! Enpä olisi tätäkään hetkeä uskonut näkeväni! Muistaakseni MCIS sai 3/5.

tommijk:
 
No kaikkihan ei voi sooloa yhtäaikaa vetää, ihan perusjuttuja..
 
Tätähän minä tarkoitinkin... Voi pyhä yksinkertaisuus! :DDDD

Eipä tuosta jäänyt muuta käteen kuin Alienation, Marching On ja juuri ja juuri With Sympathy. Yksi aivan kammottava asia on "rokkibiisien" rumpusoundit. Aivan EzDrummer-kamaa.

konehes: Joko on tilattu uusi edullinen juliste pukinkonttin?
 
http://www.madamezuzus.com/sp-vinyl … utographed-smashing-pumpkins-poster
 
Karmeeta rahastusta noi nimmaroinnit. Jotenkin voisi ymmärtää hintatason jos itse vinyylit olisivat esim. eri väriä, sellaista mitä ei mistää muualta voi saada, kuten aikanaan Monuments To An Elegyn törkeän kaunis limenvihreä painos Corganin nimmarilla ja numeroinnilla. Mutta että julisteesta tollanen kolminumeroinen summa = no thank you.

Heavy Metal Machine: Karmeeta rahastusta noi nimmaroinnit. Jotenkin voisi ymmärtää hintatason jos itse vinyylit olisivat esim. eri väriä, sellaista mitä ei mistää muualta voi saada, kuten aikanaan Monuments To An Elegyn törkeän kaunis limenvihreä painos Corganin nimmarilla ja numeroinnilla. Mutta että julisteesta tollanen kolminumeroinen summa = no thank you.
 
Kyllä. Nämä ovat hyvin epäkiinnostavia keräilyn näkökulmasta, kun näissä ei ole mitään erityistä, eikä näiden arvo ainakaan nouse ajan saatossa. Vaikea kuvitella, että tästä julisteesta tai näistä nimmaroiduista levyistä maksettaisiin Ebayssa ikinä kovin ihmeellisiä hintoja.

Mitä arvoa nimmarilla on, jos ei ole itse henkilökohtaisesti saanut sitä artistilta?

carnation: Mitä arvoa nimmarilla on, jos ei ole itse henkilökohtaisesti saanut sitä artistilta?
 
Mitä arvoa nimmarilla ylipäätään on? Aivan käsittämätön konsepti kaikkiaan.

carnation: Mitä arvoa nimmarilla on, jos ei ole itse henkilökohtaisesti saanut sitä artistilta?
 
Kirjoitin lapsena itse Gene Simmonsin nimmarin, jota sitten esittelin naapurin pojille.
 
E: Väärä ketju, tsori. Jatkakaa.

31.5 Tukholman Gröna Lundissa lähin keikka
 
http://smashingpumpkins.com/?fbclid … fO78GkSip5T8e5aBLFOPHskjM#tourdates

Oslossa puolestaan ehkä kivoin keikkapaikka (aika pieni halli keskellä kaupunkia).

Siinähän olisi teoriassa Tanskan jälkeen tilaa Suomenkin keikalle... Ja onko tuohon Doningtonin ja Lissabonin välille jo jotain tiedossa kun niiden välissä on melkein kuukausi?

Jos ei mitään mielenkiintoisempaa ilmaannu niin laitan Tukholman harkintaan. Gröna Lundin keikoille ei tarvitse edes hankkia lippuja, huvipuiston noin 12 euron sisäänpääsymaksu riittää. 29 euron vuosikortilla näkisi vuoden jokaisen keikan halutessaan.

Kurpitsat starttaili viime yönä minirundinsa Madisonissa. Nämä kuultiin:
 
Solara
Zero --> https://youtu.be/MXGUCwgzs8w
Today
Never Let Me Down {Depeche Mode}
Knights of Malta
Tonight, Tonight
Dross --> https://youtu.be/x7Q8a_5cKbQ
Friday I'm In Love *James* {The Cure} --> https://youtu.be/Na0g_Xp6dMM
Disarm --> https://youtu.be/kUEAB0J8Irw
Bullet With Butterfly Wings
Porcelina Of The Vast Oceans
Travels
Cherub Rock
1979
Ava Adore --> https://youtu.be/6MGAyIpgBHs
Heavy Metal Machine
Silvery Sometimes (Ghosts) --> https://youtu.be/qFDIKxvv3JA
Muzzle --> https://youtu.be/yCF0qp6ImxY
Siva --> https://youtu.be/qu5_c_Ss56c
 
Dross ja Never Let Me Down :) (löytyisipä linkit näihin... E: Dross löytyi)

Heavy Metal Machine: Kurpitsat starttaili viime yönä minirundinsa Madisonissa.
 
Oho, Dross! Heavy Metal Machine myös innostaa kummasti enemmän heti, kun James on mukana. Coverit myös hyviä valintoja. Muuten setti jättää hiukan vaisut tunnelmat, kun Shiny-kiertueella tuli jo niin kattava hittikimara. Minulla ainakin oli käsitys, että nyt olisi painotus enemmänkin noissa harvinaisemmissa kappaleissa.