Klassinen ›

megatherium: Tai prahalaiseen sinfoniaan jonka szell johtaa upeasti.
 
Bachin musiikki on monotemaattista ja monorytmistä jäykän staattisessa arkkitehtuurissaan käsitellen vain yhtä affektia kerrallaan kun mozartille on ominaista teemojen ja rytmien moninaisuus rytmin irtaantuessa hienosyiseen tematiikkaan ja melodia siroon liukkuvuuteen skolastisen polyfonian yksinvaltaisen fuugateeman kahleista mozatin sävellyksen liikkuessa vapaasti affektien koko asteikolla ja lisäksi harmonia on kompleksisempaa mozartilla kuin bachilla jonka musiikki on hieman tylsää ja ankean harmaata ja sentimentaalistakin. lumouduin mozattin a duuri konsertosta pollininkin soittamana tylsistyttävän bachin konserton jälkeen. mozartin pinnanalainen kompleksisuus kätkeytyy taitavaan sävellajeilla operointiin ja modulointiin. kiinnostaako sinua atonaalinen polyfonia?
 
Yleensä hapuilen revolveriani kun kuulen sanan Mozart, mutta pianokonsertot casadesuksen tai keski-ikäisen serkinin soittamina ovat melkein okei, paremman puuttessa. Bach on sentimentaalista? Tuo väite lienee aivan uusi maailmanhistoriassa - se on tietenkin väärä mutta onpahan melko omaperäinen.
 
Viime aikoina olen kuunnellut Albert Schweitzerin Bach levyjä. Niissä on jotain.
 
Kuuntelin justiinsa Jupiter-sinfonian - totesin sen taas pirullisen tylsäksi. Sen aloittava allegro on silkkaa roskaa. Sitä seuraa paljon parempi andante jossa on kauniitakin sävelkulkuja. Valitettavasti mozart ei osaa viedä sinfoniaansa loppuun vaan sortuu taas kerran tyhjänpäiväiseen rutiini ammattitaitoonsa. Sen päättävä molto allegro- osa koostuu typerästä sinfonisesta humpasta. Mielestäni Mozart on esimerkki säveltäjästä jolla on loistava osaaminen muttei mitään sanottavaa. Ymmärrän miksi tuo ahdinko vissiin purkautui hysteeriseen kikatukseen. Olisin minäkin kikattanut!
 
atonaalinen polyfonia - mitä se on? Jotain sellaista kuin Pendereckin varhainen tuotanto? Sarjallinen musiikki? Olen jo tunnustanut ettei minulla ole musikaalista koulutusta. Joten saatan kirjoittaa huuhaata. Suht koht hyvä sävelkorva lienee kuitenkin. Hindemithin urkusonaatteja kuuntelen usein. Ovatkohan ne atonaalista polyfoniaa? Hurfordin levy on hyvä. Ja hänen samoilla Rieger-uruilla soitettu Mendelssohn levynsä on loistava.
 
Mieleeni tulee Sofronitskin 1950-luvun Skrjabin-levytykset. Niitä on julkaistu CD:llä Denon levymerkillä. Tykkään niistä. No ehkä ne eivät ole atonaalista polyfoniaa. Sitä taitaa olla 1950-luvun Stravinski? Se on oikein hyvää.
 
Minulla on toi mainio halpis levy (Urania records, 2011) jossa on Stravinskin itsensä johtamina Canticum sacrum ja Threni eli Jeremiaan valitusvirret. Ne ovat mieluisia. Sanoisin että ne - eikä Kevätuhri - ovat parasta Stravinskia. Etenkin Threni. Siinä on sävellys joka on sekä omituinen että kiinnostava. Onkohan se atonaalista polyfoniaa?
 
Ovatkohan Schnittken viimeiset sinfoniat atonaalista polyfoniaa? Ne ovat suht koht mieluisia. Schnittken toiseksi viimeinen sinfonia ilmiselvästi päättyy kuolemaan. Viimeisessä vasurilla raapustetussa sinfoniassa puolikuollut säveltäjä sitten harhailee jossain tuonelan esikartanossa.

bachin brandenburgilaiset - yksi parhaista levytyksistä on mielestäni se jonka johti Bohdan Warchal. Hän keskittyi kauneuteen ja viis veisasi ns. autenttisuudesta.
 
"atonaalisessa polyfoniassa äänet liikkuvat kaanonina ja erilaisina käännöksinä." No toi on parhaimmillaan tietysti Bachin die Kunst der Fuge. Sekä renessanssipolyfonikot kuten Gombert ja Obrecht ja Clemens non Papa.
 
Oletkohan tutustunut Bachin triosonaatteihin uruille? Niissähän on ikään kuin kolme musikaalista käärmettä olisi kietoutunut yhteen erilaisina käännöksinä

PVC: bachin brandenburgilaiset - yksi parhaista levytyksistä on mielestäni se jonka johti Bohdan Warchal. Hän keskittyi kauneuteen ja viis veisasi ns. autenttisuudesta.
 
"atonaalisessa polyfoniassa äänet liikkuvat kaanonina ja erilaisina käännöksinä." No toi on parhaimmillaan tietysti Bachin die Kunst der Fuge. Sekä renessanssipolyfonikot kuten Gombert ja Obrecht ja Clemens non Papa.
 
Oletkohan tutustunut Bachin triosonaatteihin uruille? Niissähän on ikään kuin kolme musikaalista käärmettä olisi kietoutunut yhteen erilaisina käännöksinä
 
Bach sävelsi kuitenkin tonaalista ja renesanssisäveltäjät modaalista musiikkia. on minulla ne levyllä, halpahintaista tiluttelua. monet osat ovat peräisin bachin varhaisemmista teoksista kuten hänellä oli tullut tavaksi lainata itseltään. mozartin musiikin kauneus varsinkin monissa pianokonserttojen ja kypsien sinfonioiden ja viulukonserttojen keskiosissa sekä ooppera aarioissa on bachia subliimimpaa.

Kenties pitäisit Bachin kantaateista? Näin joulun alla on hyvä kuunnella Pääsiäisoratorio ja ylösnousemusoratorio.

PVC: Kenties pitäisit Bachin kantaateista?
 
Mozart on suvereenisti vaikuttavampi.

Onko mozart tehnyt sinuun koskaan vaikutusta tai oletko joutunut kauniiden kohtien pauloihin hänen musiikkiaan kuunnellessa hitaiden osien lumoavasta melodiikasta nauttien niiden sydäntäsärkevässä kauneudessa ja emotionaalisessa syvyydessä vai saatko kiksit vain bachin monotemaattisesta ja monorytmisestä vain yhtä affektia kerrallaan käsittelevästä staattisesta barokkiarkkitehtuurista?

megatherium: Onko mozart tehnyt sinuun koskaan vaikutusta tai oletko joutunut kauniiden kohtien pauloihin hänen musiikkiaan kuunnellessa hitaiden osien lumoavasta melodiikasta nauttien niiden sydäntäsärkevässä kauneudessa ja emotionaalisessa syvyydessä vai saatko kiksit vain bachin monotemaattisesta ja monorytmisestä vain yhtä affektia kerrallaan käsittelevästä staattisesta barokkiarkkitehtuurista?
 
No ei ole tehnyt vaikutusta ja hänen "kauniit" kohtansa aiheuttavat minussa lähinnä myötähäpeää.
 
Bachin barokkiarkkitehtuuri ei suinkaan ole sellaista kuin väität vaan päinvastoin se on polytemaattista moniajorinnakkaisprosessointia kaikenkattavine paralleelisine variaatioineen.
 
Tämä käy ilmi esimerkiksi kuuntelemalla hänen 6 partitaansa cembalolle, kaikki cembalokonsertot, englantilaiset ja ranskalaiset sarjat sekä ranskis uvertyyrin ja goldberg-muunnelmat cembalolle (varauksin!), pari tusinaa kantaatteja sekä ns. suuret preludit ja fuugat uruille ja doorisen toccatan ja fuugan uruille. Sekä Warchalin levytyksen brandenburgilaisista konsertoista. Siinä ovat ne Bachin teokset joita mieluiten olen kuunnellut. Sitten on tietysti die kunst der fuge ja musiikillinen uhrilahja joissa hiukan uhrataan musiikillista nautintoa älyn alttarille. (Olen kerettiläinen, mutta Bachin erittäin lievä alamäki alkoi vissiin noin 1735. Ovatko todella hänen 1740-luvun sävellyksensä aikaisempien parannettua tasoa? Hitusen huomaan taantumusta!)
 
Miten niin monorytmistä - Bachilla on adagiota ja allegroa ja prestoa kuten muillakin.
 
Toisaalta olisi hassua jos kaikkien musiikkimaku olisi samanlainen ja kaikki olisivat muutenkin asioista täsmälleen samaa mieltä.
 
Kenties sinun pitäisi kuunnella pläjäys Bachia parhaimmillaan ja rajusti hienosäätää mozart/bach suhteesi?

PVC: No ei ole tehnyt vaikutusta ja hänen "kauniit" kohtansa aiheuttavat minussa lähinnä myötähäpeää.
 
Bachin barokkiarkkitehtuuri ei suinkaan ole sellaista kuin väität vaan päinvastoin se on polytemaattista moniajorinnakkaisprosessointia kaikenkattavine paralleelisine variaatioineen.
 
Tämä käy ilmi esimerkiksi kuuntelemalla hänen 6 partitaansa cembalolle, kaikki cembalokonsertot, englantilaiset ja ranskalaiset sarjat sekä ranskis uvertyyrin ja goldberg-muunnelmat cembalolle (varauksin!), pari tusinaa kantaatteja sekä ns. suuret preludit ja fuugat uruille ja doorisen toccatan ja fuugan uruille. Sekä Warchalin levytyksen brandenburgilaisista konsertoista. Siinä ovat ne Bachin teokset joita mieluiten olen kuunnellut. Sitten on tietysti die kunst der fuge ja musiikillinen uhrilahja joissa hiukan uhrataan musiikillista nautintoa älyn alttarille. (Olen kerettiläinen, mutta Bachin erittäin lievä alamäki alkoi vissiin noin 1735. Ovatko todella hänen 1740-luvun sävellyksensä aikaisempien parannettua tasoa? Hitusen huomaan taantumusta!)
 
Miten niin monorytmistä - Bachilla on adagiota ja allegroa ja prestoa kuten muillakin.
 
Toisaalta olisi hassua jos kaikkien musiikkimaku olisi samanlainen ja kaikki olisivat muutenkin asioista täsmälleen samaa mieltä.
 
Kenties sinun pitäisi kuunnella pläjäys Bachia parhaimmillaan ja rajusti hienosäätää mozart/bach suhteesi?
 
Eivät rytmi ja tempo ole identtisiä musiikillisia parametrejä ja karaktereja eikä monotemaattisessa fuugassa subjektia ja vastausta säestävä kontrasubjekti ole mikään teema.
 
Mozart on tehnyt minuun suvereenisti suuremman ja syvällisemmän vaikutuksen kuin bach.
 
Äänenkuljetuksen vapauduttua klassismissa skolastisen polyfonian yksinvaltaisen fuugateeman akateemisen kontrapunktisen satsin kahleista yksilöllinen tunneilmaisu vapautui barokin julkisluonteisuudesta, melodia vapautui siroon liikkuvuuteen taipuisempana ja plastillisempana kuin bachilla ja rytmi irtaantui monorytmisyydestä hienosyiseen tematiikkaan klassismin aikana teemojen ja rytmien moninaisuudessa pää-ja sivuteemojen muodossa joita bachin monotemaattisuudessa ei ollut kuten musiikkitieteilijät osoittavat mozartin saattaessa käyttää useampiakin teemoja joten bach ei ole polytemaattinen konsertoissaan ym teoksissaan vaan monotemaattinen.
 
oletko tutkinut sonaattimuotoa? Eikö mozart ole kuitenkin säveltäjistä merkittävin mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään?

Kuuntelin pari päivää sitten eilen kuolleen blandine verlet'n levytyksen partitoista puoleenväliin ja sitten vaihdoin scott rossin levytykseen, josta pidän enemmän. Ross sanoi että hän yrittää ylläpitää soitossaan "pulssin", millä hän tarkoitti hetken tuottamaa inspiraatiota. Mutta rossin inspiraatiossa on tietty jatkuvuus, ikään kuin virtaus, mitään ei tapahdu ilman tarkoitusta.
 
Minusta parhaat sonaateiksi nimetyt sävellykset ovat scarlattin 555 sonaattia cembalolle ja mendelssohnin 6 sonaattia uruille. Sekä Rameaun cembaloteokset, olivatkohan ne sonaatteja.
 
"Eikö mozart ole kuitenkin säveltäjistä merkittävin mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään?" No tuosta voi olla kahta mieltä. Esimerkiksi Ligeti olisi ottanut autiolle saarelle bachin die kunst der fugen koroliovin soittamana.
 
Ligetin cembalosävellyksiä kyllä kuuntelee (niitä on vissiin noin 15 minuuttia), ja hänen requiem (kubrickin leffasta tuttu) on kiinnostava aluevaltaus.
 
En jaksa muistaa milloin Mozart olisi tehnyt minuun vaikutuksen. Ehkä Yönkuningattaren aaria miliza korjuksen laulamana? Tai turkkilainen marssi alicia de larrochan soittamana. Näissäkin on kyse esittävän artistin taitavuudesta. Korjuksen versio Donizettin Lucia di Lammermoor aariasta on aivan loistava, oletkohan kuullut sen?
 
Koko Lucia di Lammermoor on loistava mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään. en usko että mozart koskaan pystyi vastaavaan. Asian voi todeta kuuntelemalla Callasin 1955 live levytyksen karajanin johtamana.
 
Bellinin Norma on myös paljon parempaa kuin mozart. Asian voi todeta kuuntelemalla Callasin live levytyksiä.
 
Sonaattimuodon valtiaita lienee beethoven? Stravinskin mukaan beethoven ja wagner ovat historian yliarvostetuimmat säveltäjät. Minulla on kempffin eka levytys B:n sonaateista. Kempffillä oli hieno soundi soitti mitä soitti.

PVC: Kuuntelin pari päivää sitten eilen kuolleen blandine verlet'n levytyksen partitoista puoleenväliin ja sitten vaihdoin scott rossin levytykseen, josta pidän enemmän. Ross sanoi että hän yrittää ylläpitää soitossaan "pulssin", millä hän tarkoitti hetken tuottamaa inspiraatiota. Mutta rossin inspiraatiossa on tietty jatkuvuus, ikään kuin virtaus, mitään ei tapahdu ilman tarkoitusta.
 
Minusta parhaat sonaateiksi nimetyt sävellykset ovat scarlattin 555 sonaattia cembalolle ja mendelssohnin 6 sonaattia uruille. Sekä Rameaun cembaloteokset, olivatkohan ne sonaatteja.
 
"Eikö mozart ole kuitenkin säveltäjistä merkittävin mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään?" No tuosta voi olla kahta mieltä. Esimerkiksi Ligeti olisi ottanut autiolle saarelle bachin die kunst der fugen koroliovin soittamana.
 
Ligetin cembalosävellyksiä kyllä kuuntelee (niitä on vissiin noin 15 minuuttia), ja hänen requiem (kubrickin leffasta tuttu) on kiinnostava aluevaltaus.
 
En jaksa muistaa milloin Mozart olisi tehnyt minuun vaikutuksen. Ehkä Yönkuningattaren aaria miliza korjuksen laulamana? Tai turkkilainen marssi alicia de larrochan soittamana. Näissäkin on kyse esittävän artistin taitavuudesta. Korjuksen versio Donizettin Lucia di Lammermoor aariasta on aivan loistava, oletkohan kuullut sen?
 
Koko Lucia di Lammermoor on loistava mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään. en usko että mozart koskaan pystyi vastaavaan. Asian voi todeta kuuntelemalla Callasin 1955 live levytyksen karajanin johtamana.
 
Bellinin Norma on myös paljon parempaa kuin mozart. Asian voi todeta kuuntelemalla Callasin live levytyksiä.
 
Sonaattimuodon valtiaita lienee beethoven? Stravinskin mukaan beethoven ja wagner ovat historian yliarvostetuimmat säveltäjät. Minulla on kempffin eka levytys B:n sonaateista. Kempffillä oli hieno soundi soitti mitä soitti.
 
Mozart esseisti hildesheimer on todennut että mozartin oopperahahmot ovat uskottavuudessaan shakespearen hahmojen veroisia. emme ennen mozartia tai pitkään aikaan hänen jälkeensä löydä parhaostakaan oopperalibretoista tasavertaisuuden häivääkään vaan ainoastaan lähtökovtia musiikillisen partituurin muotoutumiselle. voimme laskea yhden käden sormilla ne säveltäjöt joille on suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja hahmojen psyykkisille impulsseille. mozart oli heistä ensimmäinen. Maasalo totesi mozartin olevan suuri psykologi joka kuten vain harva säveltäjistä ei kukaan havaitsi ihmisen sielun.

"Mozart is undoubtedly an extraordinary genius and I cannot imagine the world without him, but generally speaking his operatic music does not really take me out of this world. It is the Mozart of the piano concertos that I love passionately." Callas, 1971.
 
Jos Callas oli oikeassa, pianokonsertot ovat parasta mozartia. Mutta minä en pidä niistäkään ja olen tyytyväinen kun pääsen niistä eroon. Erittäin yliarvostettu säveltäjä lienee kyseessä.

PVC: "Mozart is undoubtedly an extraordinary genius and I cannot imagine the world without him, but generally speaking his operatic music does not really take me out of this world. It is the Mozart of the piano concertos that I love passionately." Callas, 1971.
 
Jos Callas oli oikeassa, pianokonsertot ovat parasta mozartia. Mutta minä en pidä niistäkään ja olen tyytyväinen kun pääsen niistä eroon. Erittäin yliarvostettu säveltäjä lienee kyseessä.
 
Mozartin nerous ei rajoitu vain pianokonserttoihin vaan hän taisi kaikki musiikin lajityypit. jos olisit kokenut hänen musiikkiinsa mittaamattoman emotionaalisen syvyyden et kutsuisi häntä yliarvostetuksi.

oletko saanut koskaan minkäänlaisia emotionaalisia kokemuksia mozartista? Kerroit että taikahuilun yön kuningattaren kakkosaaria ja turkkilainen marssi a duuri pianosonaatista ja a molli sonaatti ovat säväyttäneet lipattin ym. taidokkaina tulkintoina mutta jo varhaisemmassa sinfoniatrilogiassa ja viulukonsertoissa on charmia jota ei unohda.

Kuuntelin mozartin d-duuri viulukonserton ja hämmästyin. Se on hämmästyttävän huono. Ei mozart koskaan ole säväyttänyt minua. Mieluummin kuuntelen vaikka salieria.
 
Mielisäveltäjäni on bingenin hildegard.

PVC: Kuuntelin mozartin d-duuri viulukonserton ja hämmästyin. Se on hämmästyttävän huono. Ei mozart koskaan ole säväyttänyt minua. Mieluummin kuuntelen vaikka salieria.
 
Mielisäveltäjäni on bingenin hildegard.
 
vaikka 4. D duuri konsertto ei olekaan aivan yhtä merkittävä kuin 3. Ja 5. Viulukonsetto ei sekään galantin tyylin jalostuksessaan huonokaan ole jos sitä vertaa kahteen ensimmäiseen jotka selvemmin myöntyvät galanttiin tyylilajiin kuin kypsemmät ja myöhäisemmät konsertot. 3. Konserton hidas osa on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ollessain kuin transsiin vaipunut tai korkeimmanasteiseen psykofyysiseen tilaan kohotettu josta olen aiemmin kertonutkin. kuunteletko mielummin mozartia kuin bachia? Entä mitkä salierin teokset ovat suosikkejasi?

megatherium: Entä mitkä salierin teokset ovat suosikkejasi?
 
No minulla on vaan tuo levy: Mozart, Righini, Salieri: Arie di bravura
Diana Damrau/Jérémie Rhorer/Le Cercle De L'Harmonie. Innostuin kuuntelemaan sitä kun kerran kysyit. Siinä on reilut puoli tuntia tasokasta Salieria. Mm. vaikealta kuulostava aaria oopperasta Semiramide. Ja pari ihan kaunista pätkää oopperasta Cublai gran khan, jonka ensiesitys oli vasta 1998.
 
Jostain syystä näitä oopperoita ei ole koskaan levytetty kokonaan. Onkohan niitä edes esitetty 1700-luvun jälkeen? Nuo Diana Damraun laulamat 15 minuuttia ovat ainoat pätkät niistä mitä löysin. Hyvä levy tuo Dianan levy (vaikka ei hänen äänensä kovin kaunis ole), innostun taas hiukan oopperasta. Siinä on myös taikahuilun yön kuningattaren molemmat aariat. Diana kertoo kiinnostuttuaan Salierista saaneensa eteensä 50 kg nivaskan Salierin käsin kirjoittamia mestariteoksia joita ei tuskin koskaan ollut esitetty.
 
Näköjään C. Rousset on äskettäin levyttänyt Salierin oopperat La Grotta di Trofonio, Les Danaïdes ja Les Horaces. Sekä tänä vuonna ilmestyy levyllä Tarare äskettäin tehtynä konserttitaltiointina.
 
Mutta saattaa olla että reilut puoli tuntia tasokasta Salieria ja 20 minsaa mozartia piisaa minulle.

PVC: No minulla on vaan tuo levy: Mozart, Righini, Salieri: Arie di bravura
Diana Damrau/Jérémie Rhorer/Le Cercle De L'Harmonie. Innostuin kuuntelemaan sitä kun kerran kysyit. Siinä on reilut puoli tuntia tasokasta Salieria. Mm. vaikealta kuulostava aaria oopperasta Semiramide. Ja pari ihan kaunista pätkää oopperasta Cublai gran khan, jonka ensiesitys oli vasta 1998.
 
Jostain syystä näitä oopperoita ei ole koskaan levytetty kokonaan. Onkohan niitä edes esitetty 1700-luvun jälkeen? Nuo Diana Damraun laulamat 15 minuuttia ovat ainoat pätkät niistä mitä löysin. Hyvä levy tuo Dianan levy (vaikka ei hänen äänensä kovin kaunis ole), innostun taas hiukan oopperasta. Siinä on myös taikahuilun yön kuningattaren molemmat aariat. Diana kertoo kiinnostuttuaan Salierista saaneensa eteensä 50 kg nivaskan Salierin käsin kirjoittamia mestariteoksia joita ei tuskin koskaan ollut esitetty.
 
Näköjään C. Rousset on äskettäin levyttänyt Salierin oopperat La Grotta di Trofonio, Les Danaïdes ja Les Horaces. Sekä tänä vuonna ilmestyy levyllä Tarare äskettäin tehtynä konserttitaltiointina.
 
Mutta saattaa olla että reilut puoli tuntia tasokasta Salieria ja 20 minsaa mozartia piisaa minulle.
 
Mozartilta löytyy muitakin bravuuriaarioita mm. lucio sillassa ja joitakin konserttiaarioita. jotkut saattavat olla koomisia bravuurinumeroita laulajan töräytellessä koloratuureissa fanfaarinomaisia ääniä.

megatherium: Mozartilta löytyy muitakin bravuuriaarioita mm. lucio sillassa ja joitakin konserttiaarioita. jotkut saattavat olla koomisia bravuurinumeroita laulajan töräytellessä koloratuureissa fanfaarinomaisia ääniä.
 
Onko A-duuri klarinettikonsertto mielestäsi tasokas? Taisi olla mozan viimeisiä teoksia. Kuuntelin sitä hetkisen ja mieleen muistui gouldin letkautus että moza eli liian vanhaksi.
 
Kuuntelin A duuri pianosonaatin fortepianolla soitettuna eikä sekään tehnyt mitään vaikutusta. Olisiko niin että fortepianossa yhdistyvät pianon ja cembalon huonot ominaisuudet?
 
Taidan vielä kuunnella Alicia de Larrochan tuplalevyn Great pianists sarjasta. Siinä on mozan D-rondo ja A-mollisonaatti sekä C,A ja D-duurisonaatit. Sekä onneksi Bachia, Scarlattia ja hiukan Händeliä.
 
Mozan tyyli vissiin sopii erityisen hyvin naispianisteille? Esimerkiksi de Larrochan kädet olivat ihan pikkuruiset. Lipatti oli myös lyhyt mutta hänen kouransa olivat valtavat. Toisaalta A-mollisonaatti Lipatin viimeisestä konsertista on minusta parasta mozaa mitä olen kuullut. Kaikkein parasta siinä on että se on kuin elämä - nopeasti ohi.

PVC: Onko A-duuri klarinettikonsertto mielestäsi tasokas? Taisi olla mozan viimeisiä teoksia. Kuuntelin sitä hetkisen ja mieleen muistui gouldin letkautus että moza eli liian vanhaksi.
 
Kuuntelin A duuri pianosonaatin fortepianolla soitettuna eikä sekään tehnyt mitään vaikutusta. Olisiko niin että fortepianossa yhdistyvät pianon ja cembalon huonot ominaisuudet?
 
Taidan vielä kuunnella Alicia de Larrochan tuplalevyn Great pianists sarjasta. Siinä on mozan D-rondo ja A-mollisonaatti sekä C,A ja D-duurisonaatit. Sekä onneksi Bachia, Scarlattia ja hiukan Händeliä.
 
Mozan tyyli vissiin sopii erityisen hyvin naispianisteille? Esimerkiksi de Larrochan kädet olivat ihan pikkuruiset. Lipatti oli myös lyhyt mutta hänen kouransa olivat valtavat. Toisaalta A-mollisonaatti Lipatin viimeisestä konsertista on minusta parasta mozaa mitä olen kuullut. Kaikkein parasta siinä on että se on kuin elämä - nopeasti ohi.
 
Hildesheimerin mukaan anton stadlerin tilauksesta sävelletyssä basettiklarinettikonsertossa mestarillisessa puhallinsatsin hallinnassaan ilman taiturillista rihkamaa mozart viimeisen kerran osoittaa kuinka puhallinkonsertto on sävellettävä soolo-osuuden ollessa täyteläinen olematta kuitenkaan paksu. Ja melodiikka on laulavaa. a molli sonaattikaan ei aivan kuulu mozartin suurimpiin mestariteoksiin vaikka merkittävä onkin. toisin on suurten pianokonserttojen, sinfonioiden ja oopperoiden laita.