Etno, proge, latin ›

Minusta King Crimsonin improvisaatiot olivat kovin tylsiä ennen ProjeKcts-kautta. Sen jälkeen lähes järjestäen ovat improt voittaneet sävelletyt teokset ja tarjonneet ihan mielettömiä hetkiä.
 
Moonchild on aivan liian pitkä, jopa Robert Fripp on myöntänyt sen. Kuitenkin se jotenkin sopii levyn henkeen, on tavallaan väliaika ennen murskaavaa päätöskappaletta.

En minäkään sitä ikinä kuuntele kokonaan, mutta kyllähän siinä perää on, että se olisi vaan väliaika ennen loistavaa lopetusta. Silti en sitä jaksa kuunnella. Olen kärsimätön.

Vähän on samat fiilikset.Se kohta joko jää kuuntelematta tai sitten menee vähän pakkopullaksi sen kuuntelu.Muuten kyllä loistobiisi.Monet Crimsonin "kilkuttelukohdat" on jättäneet minut aika kylmäksi vaikka bändin materiaali muuten onkin hienoa.

onhan se pitkä, mutta ei se minua haittaa.

Minusta King Crimsonin improvisaatiot olivat kovin tylsiä ennen ProjeKcts-kautta. Sen jälkeen lähes järjestäen ovat improt voittaneet sävelletyt teokset ja tarjonneet ihan mielettömiä hetkiä.
 
Minusta 72-74-kauden improvisaatiot olivat taas aivan loistavia, parasta Crimsonia!

Minua harmittaa koko biisi. Moonchildin musiikkiosuus on mielestäni levyn parasta antia, mutta aivan liian lyhyt. Ajatella. että se voisi kestää sen koko 11 minuuttia sen sijaan, että vaihdetaan kilkutteluun. Sepäs vasta olisikin ihanaa.
 
Aletaan kampanjoimaan koko levyn uudelleenäänityksen puolesta, jossa kyseinen biisi oliis kunnolla tehty loppuun asti.

Dovesin levyllä " The Last Broadcast" on versio Moonchildista nimellä M62 song. Ei huono. Kilkuttelua ei tosin sisällä.;)

Öh, mulla se kyllä tökkii. Lyhyesti virsi kaunis.

Onkos Crimson tekemässä kiertuetta edes jossain päin Eurooppaa vielä? Olisi aika pakko päästä katsomaan, Suomeen kun tuskin tulevat ja Frippkin on jo melkein 60.

Se kilkutteluhan on juuri loistavaa. Mielestäni ko. levyn heikoin lenkki on ennemminkin Epitaph.

Mutta toisaalta Moonchild on lyhyestä virsi kaunis. Eihän se alkuosa muuten niin tehokas oiskaan, eikä siitä keskusteltais täällä jollei sen perässä tulis kyseenalainen kosmisuus. Kaikessa hyvässä on jotain keskeneräistä ja kotikutoisen kuuloista, se erottaa hyvän tuotetusta?
Esimerkiks Pekka Streng tai muu aikakaudelle ominainen meinarointi ei ole niin loppuun asti hiottua, että se varmasti tarjois koko rahan eestä. Voishan sitä soittaa KC:n levy-yhtiölle ja vaatia rahat takas kyseisen kohan pituuden mukaan arvioituna.

Se alun tavallinen osuus on loistava, mutta improvisaatio-osa tökkii pahasti. Kyllä sen aina silloin tällöin jaksaa kuunnella mutta yleisesti ottaen se on kuitenkin aivan liian pitkä. Kieltämättä se hieman pilaa loistavan levyn kokonaisuutta.

No huh? Sehän on levyn hienoin biisi heti Schizoid Manin jälkeen.
 
Mun mielestä Schizoid on heikoin, mutta Epitath on hienon lopetusbiisin jälkeen.
 
Jokatapauksessa loistava levy kaikin puolin, juuri äsken kuuntelin.

Minusta King Crimsonin improvisaatiot olivat kovin tylsiä ennen ProjeKcts-kautta. Sen jälkeen lähes järjestäen ovat improt voittaneet sävelletyt teokset ja tarjonneet ihan mielettömiä hetkiä.
 
Mitä?!! Niinkuin joku jo mainitsi, kuuntele nyt ihmeessä niitä Wettonin ajan improja, eli just vuosia 72-74. Muutama improhan on päätyny studiolevyillekin, tosin ne on livenauhoituksia keikoilta eli ei niinkään studiomateriaalia. Starless and Bible Blackilta We´ll Let You Know, Trio, The Mincer sekä nimikkobiisi ja Rediltä Providence.Mahtavia kipaleita.

Turhan pitkä on impro-osa ellei kappale olisi tuolla levyllä juuri tuossa kohdassa.
 
Se on aina niiiiiin hieno hetki kun lopetusbiisin alkufilli lähtee. Minusta levyn upein kohta. Sitä odottaa koko moonchildin lopun ja kun se tulee se on loistavaa! Skippaamalla ei ole niin palkitsevaa mielestäni.
 
Ja pakko myöntää, tietyssä mielentilassa impro-osa on kolahtanut kovastikin. Kyllä se on ihan ok.
 
En valita.

Minä tykkään.

Pidän kovasti Moonchildistä.
 
Tämä nyt on vähän pilkun viilausta, mutta itseasiassa raidan nimihän on "MOONCHILD including THE DREAM and THE ILLUSION".
Eli käsittääkseni se loppu kilkuttelu menee tuon "THE DREAM and THE ILLUSION" osuuden alle, ja se alun kaunis balladi on taas itse "MOONCHILD". Eli sinänsä voitaisiin puhua jopa kahdesta (vai jopa kolmesta?) eri biisistä.
 
Minusta tuo koko levy on erinomainen kokonaisuus, enkä ottaisi siitä mitään pois, enkä lisäisi siihen mitään. Soi edelleen tasaisin väliajoin.

Tämä nyt on vähän pilkun viilausta, mutta itseasiassa raidan nimihän on "MOONCHILD including THE DREAM and THE ILLUSION".
 
Tämäkin on, mutta tuohan on tämä yleinen progeklise että annetaan biisien jokaiselle osalle oma nimensä (no ok, silloin kun Crimson tämän teki, ei se klise ollut :) Mutta taitaapa levyn muissakin biiseissä olla nimetty eri osiot useammalla nimellä...

hyvähän toi koko levy on....... ehkä levyn huonoin biisi (juuri venytyksen takia).