Kitarat: kitarakamat ›

No niin.
 
Tuossa aiemmin kyselin isosoundisen 1x12" -kaapin perään.. Keskustelu rönsyili melkolailla tekniselle osastolle, mutta googlasin myös ulkomaan foorumeita tietoja janoten..
 
Sattuipa somasti torstai-iltana, että torille paukahti Bognerin 1x12" portattu kaappi, jollainen mulla oli joku vuosi sitten ollutkin. Netti on pullollaan kehuja ja omat muistotkin kultaisia, joten ostohousut jalkaan ja tuossa se nyt pönöttää.
 
Vaihdoin vielä kaiuttimen Celestion Heritage G12H(55):een, orkkis Classic Lead oli hieman.. noh. Persoonaton ja lattea?
 
Tämä pitkähkö alustus johtakoon siihen toteamukseen, että kaappi kuulostaa mahtavalta, kunhan se on lattialla. Jos sen nostaa tuolille, syntyy kireää sirinää, jota ei vahvistimen eq:lla korjata. Tämä nyt ei sinänsä yllättänyt, näinhän se menee. Käsittääkseni lattian heijastuksilla on jotain tekemistä tämän kanssa.
 
Tämähän ei ole ongelma kotona, mutta treeniksellä saati keikalla olisi kiva joko nostaa tai kallistaa kaappia omaa korvaa kohden, että kuulisi paremmin ilman ,että pitää nostaa volumetasoa sietämättömäksi, pysyy treenis/lavavolumet aisoissa. Mutta tämän joutuu tekemään soundin kustannuksella.
 
Miten arvon raati kokee asian? Pitääkö se nyt sitten kuitenkin vielä vanhoilla päivillä hankkia 4x12, tai edes pystymallinen, taitettu 2x12", jotta saisi soundiin mukaan lattiaa, ja silti kuulisi sen luukuttamatta rumpalia seinälle?
 
Tässä välissä syön vähän makkaraa.
 
----
 
Makkara oli hyvää. Jatkan hieman yksinpuhelua. Yksi johtopäätös voisi olla, että mulla on väärä vahvistin, mutta sen voi sulkea pois. Combo nimittäin kuullottaa yksikseen mainiolta lattialla, ständillä, pöydällä, talossa ja puutarhassa... Erilaiselta toki, mutta hyvältä. Minulla on samasta vahvistimesta myös nuppiversio, ja sen kaappivalinnan kanssa tässä nyt tuskaillaan. Elementti on samaa mallia combossa ja kaapissa.
 
Jotenkin alan tässä itse taipua, että pitää kokeilla pystymallista 2x12" -kaappia. Hmmm.
 
JuSu

Kyllä makkara miehen tiellä pitää.

Nuo ovat vain kompromisseja mitä on pakko tehdä. Perinteinen kitarakaappi on aina lähemmäs korvia nostettuna riipivä ja voimakkaasti suuntaava, eli oikeastaan se miltä kaappi oikeasti kuulostaa. Se on totta että joskus haitallisetkin heijastukset lattiasta vahvistavat alataajuuksia hieman, mutta vähemmän riipivä yläpää ei välttämättä leikkaa bändin kanssa soittaessa riittävästi, eikä sovi kokonaisuuteen niin hyvin kuin yksistään huonommalta kuulostava soundi. Tietysti mahdollisuuksia saada tasapainoisempi ja järkevämmässä kontrollissa oleva kokonaisuus on saavutettavissa niin ettei monitoroi pelkästään vahvistinkaappien kautta.

Jotkut ulkomaaneliöt teippaa jesarilla siihen pölykupin kohdalle etuverkkoon ruksin jonka pitäis auttaa tuohon sirinään.

Tämäkin saattaa auttaa, sama idea kuin tuossa teippiratkaisussa:
 
https://www.tedweber.com/wbb12-4

Mitä, jos vaikka yrittäisi mennä vähän kauemmas kaapista, ettei seiso ihan kaapin etuseinän edessä? Siis, jos on tilaa. Itsellä kaappi aina lavan reunalla monitorina ja itse tulee oltua vähän matkan päässä, niin ei ole ollut tarvetta nostella tai kallistella kaappeja.
 
Toisaalta, itse en edes välitä siitä suoraan naamaan ampuvasta soundista, vaan siinä saakin olla pieni filtteriefekti. Tosin en laita mikkiäkään keskelle elementtiä.
 
Entäs toimisikohan joku kiila, joka kallistaa, mutta säilytää lattiakosketuksen? Umpinainen ja vaikka puusta tehty? Onkohan kukaan kokeillut?

Ja oma kokemus on että noi kaiuttimet soundaa hyvin erilaiselle open back ja closed back -tiloissa... se mikä toimii avoimessa ei välttisti toimi suljetussa/refleksissä.

Laulava Kylätohtori:
 
Toisaalta, itse en edes välitä siitä suoraan naamaan ampuvasta soundista, vaan siinä saakin olla pieni filtteriefekti. Tosin en laita mikkiäkään keskelle elementtiä.

Ja on sitten hyvä huomioida ettei se suoraan naamaan ampuva itsestä ikävä soundi tule nimenomaan yleisön korviin. Jos sijoittaa kaapin siten että itse kuulee sen niin kuin yleisökin tai siis osa yleisöstä, niin ei tule sellaisia ikäviä yllätyksiä. Tämä on tosin tälläisen vain vähän keikkoja tehneen arkijärkinen näkökulma.

steelduck: Tämäkin saattaa auttaa, sama idea kuin tuossa teippiratkaisussa:
 
https://www.tedweber.com/wbb12-4
 
Tässä ketjussa https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=236938&o=0 juteltiin kanssa aiheesta. Rakentelin itse tuommosen linkkaamasi jutun kaappiin. Vaikutus on kyllä melko minimaalinen. Kuvat mun tekeleestä löytyy tuosta vanhasta keskustelusta.

sustain65: Ja on sitten hyvä huomioida ettei se suoraan naamaan ampuva itsestä ikävä soundi tule nimenomaan yleisön korviin. Jos sijoittaa kaapin siten että itse kuulee sen niin kuin yleisökin tai siis osa yleisöstä, niin ei tule sellaisia ikäviä yllätyksiä. Tämä on tosin tälläisen vain vähän keikkoja tehneen arkijärkinen näkökulma.
 
Joo, siksi laitan kaapin niin, että se on lavan reunassa ja osoittaa 90 asteen kulmassa suhteessa yleisöön. Eli kaappi ei ole yleisöön päin, vaan kaappii ampuu yleisöstä katsoen vasemmalta oikealle tai päinvastoin. Periaatteessa yleisö kuulee kitaran PA:sta ja itse ja bändi kaapista. Näin volan saa niin, että bändi kuulee kitaran hyvin, mutta lavalta ei vuoda yleisön suuntaan. Ainakaan liikaa. Kokonaisvolakin pysyy alhaalla, vaikka vedetään rokettirollia kunnon asenteella tippakaan hissuttelematta.
 
Toimii ainakin meillä amatööreillä, jotka keikkaillaan satunnaisesti. Itse en näkisi mitään hyötyä vaihtaa kitarakamoja Kemperiin ja lavamonitoriin - roudattavaa olisi saman verran. Samoin korvamonitorit aiheuttaisivat vain enemmän säätämistä lisätyötä kuin helpottaisivat mitään. Ja minusta se, että soitto reagoi oikein oikeaan kitaravahvariin on ensiarvoisen tärkeää, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta.
 
Mutta ammattimiehellä ja osaajilla on varmaan eri näkemykset. :)

Minua myös vaivaa tuon jääpiikin kuuleminen. Lattiasijoituksessahan se osoittaa polven korkeudelle ja tulee esiin vasta kun nostaa kaapin osoittamaan kuulijaa kohti. Kyllä oikean kokoinen beam blocker on minulla auttanut tuohon hommaan. 12 tuumaiselle pitää olla 3,5 - 4 tuumainen blockeri kaiutinkartion keskiosan edessä.

Minulla tuo soundin muuttuminen on ihan hyvä asia. Kotona hiljaa soitellessa combo on lattialla ja basso korostuu kivasti. Treeniksellä ja keikalla nostan ylemmäs ja välillä myös kallistan. Basso ei mene muhjuksi, soundi leikkaa hyvin läpi ja saan useimmiten selvää omasta soitosta
 
E: Jääpiikki-hommat on kyllä ikäviä. Onko äänenvoimakkuudella vaikutusta? Eli siis onko tasapainoisempi soundi hiljempaa soittaessa? Itsellä aina yllättää kuinka pienellä teholla pärjää kun nostaa vahvistimen pois lattialta. Tosin mikitys on sitten aika pakollinen. Tämä ei tietysti toimi jos soundi vaatii volumea.

Älkää vain missään herran nimessä kokeilko taajuuskorjainta.

LaXu: Mä sanoisin, että ehkä väärä kaiutin juuri tuohon kaappiin jos se kuulostaa pahalta lähempänä korvia. G12H on mielestäni yleensä aika kirkas ja keskialueella sitten hieman lattanampi.
 
Tai kirkkaalta se ainakin kuulostaa, jos soittaa ensin G12M:llä, joka on keskiäänivoittoisempi ja 3 desibeliä vähemmän herkkä. G12H on itse asiassa aika tasapainoinen ja yleiskäyttöinen kaiutin: se tuntuu toimivan (toki kaapista riippuen) vähintään kohtuullisesti miltei minkä tahansa vahvarin kanssa, yleensä jopa erittäin hyvin.

Mikä tahansa ja maailman paraskin soundi kuulostaa ikävältä, jos se ammutaan suoraan korviin liian kovalla volumella. Oon kuitenkin sitä mieltä, että jos soundia ei kohtuullisella äänenpaineella pysty kuuntelemaan suoraan kaiuttimen edessä, ei se kestä lähempää tarkastelua. Ts. soundi ei vaan ole hyvä tai omaan makuun.
 
Ootko JuSu kokeillut tällaista, tai jotain vastaavaa joka kallistaa kaapin, mutta pitää sen kuitenkin lattiassa kiinni?
 
https://www.thomann.de/fi/standback_ampstand.htm?ref=search_prv_10
 
Toki se kaappi lattiassa kiinnikin kallistettuna soundaa räikeältä jos on tottunut siihen, että kaiutin ampuu polviin. Mutta esimerkiksi tällainen ständi pilaa minkä tahansa pikkucombon tai 1x12 -kaapin soundin:
 
https://www.thomann.de/fi/schertler_s2_stand.htm

kimurantti1: Mikä tahansa ja maailman paraskin soundi kuulostaa ikävältä, jos se ammutaan suoraan korviin liian kovalla volumella. Oon kuitenkin sitä mieltä, että jos soundia ei kohtuullisella äänenpaineella pysty kuuntelemaan suoraan kaiuttimen edessä, ei se kestä lähempää tarkastelua. Ts. soundi ei vaan ole hyvä tai omaan makuun.
 
Näin minäkin tuon jutun näen. Mikitettäessä mikrofoni joutuu kuitenkin poimimaan sen soundin, niin miksi ei ruuvaisi sitä sellaiseksi että sitä kestää kuunnella? Tämähän vaatii usein vahvarin treblen ruuvaamista varsin pienelle, mikä näyttää ja tuntuu ajatuksena huonolta mutta tuottaa usein yllättävän mielekkään soinnin.
 
Luulisi esimerkiksi että uusien kielten tuottama rapsakkuus ei sitten enää erottuisi soinnissa, mutta kyllä se kuuluu.

kimurantti1:
 
Ootko JuSu kokeillut tällaista, tai jotain vastaavaa joka kallistaa kaapin, mutta pitää sen kuitenkin lattiassa kiinni?
 
https://www.thomann.de/fi/standback_ampstand.htm?ref=search_prv_10
 
En, mutta
 
Mutta esimerkiksi tällainen ständi pilaa minkä tahansa pikkucombon tai 1x12 -kaapin soundin:
 
https://www.thomann.de/fi/schertler_s2_stand.htm
 
tämmöinen mulla on (tai no ei ihan samanlainen, mutta sama idea), enkä koe sitä huonoksi. Ainakaan tuo Mini Jubilee ei mitenkään päättömästi kärsi tuollaisen ständin nokassa kököttäessään. Onhan se soundi toki erilainen kuin lattialle sijoitettuna, mutta täysin käyttökelpoinen silti. Toisaalta, Bogner ei oikein tykännyt, kun sen nosti lattialta.
 
Itse silti koen tuon ständin eduksi sen, että ylöspäin tiltattu tötterö levittää soundinsa treeniksellä tai keikallakin kivasti koko bändille, jos monitorointi on vajaata tai jopa täysin backlinen varassa. Ei sitä tarvitse itse seistä juuri siinä pahimmassa keilassa.
 
Jotenkin alkaa edelleen vahvistua, että seuraavaksi pitää kokeilla semmoista taitettua, pystymallista 2x12" -kaappia. Best of both worlds. Tai sitten ylä- ja alakaiuttimet paskovat toisensa totaalisesti. Kokeilemalla selviää.
 
JuSu

Kefiiri: Mikitettäessä mikrofoni joutuu kuitenkin poimimaan sen soundin, niin miksi ei ruuvaisi sitä sellaiseksi että sitä kestää kuunnella?
 
Riippuu vähän tilanteesta. Vaikka mikrofoni kuuntelee äänilähdettä tosi läheltä, ei ihminen normaalisti niin tee. Otetaan vaikka kitarakaappi tai virvelirumpu: ei siinä oo kivaa viiden sentin päässä olla kun äänekkäitä asioita tapahtuu. :D Ja sit taas jos ollaan edes metrin-parin päässä, tilanne on soundillisesti jo aivan toinen, kun mukana on paljon enemmän tilaheijastuksia ja vuotoääniä - joskus huonompi, joskus parempi. Lähimikkisoundi on jotain ihan muuta.
 
Vielä 50-luvulla oli tavanomaista, että rumpusetillekin riitti yksi mikki - tai vastaavasti koko orkesterille pari-kolme. Toki lopputuotteessa ei tällöin ole semmoista lähimikkisoundin napakkuutta, mutta tiettyyn musaan tuommoinen ambientimpi lähestymistapa (etenkin yhdistettynä hienosoundiseen huoneeseen) on juuri oikea.