Kitarat: kitarakamat ›

Onpas hölmö aine, koska olemmahan kaikki nuoria ja dynaamisia lavaurhoja, jotka ovat sitäpaitsi kuolemattomia (sarkasmia).
 
Tein juuri tuossa hoitotahtoa Omakantaan. Kirjailin kaikki hoito- ja hautajaisjutut. Sitten pamahti mieleen että mitäs soittokamoille pitäisi tehdä ja miten tuleva leski edes tietäisi mitä kamaa mulla on (ja ei taatusti tiedä edes neljäsosaa). Saatikaan niiden sijainnista tai käyvästä arvosta.
 
Kirjailin siis näin omakantaan:
 
Soittokamoista:
1) Soittokamat voidaan lähtökohtaisesti myydä, ellei niille löydy omaa käyttöä.
2) Tähän poikkeuksen tekevät ensimmäinen oma kitarani Samick SAN-450 ja isäni klassinen Eko CO-1050. Näitä kahta ei saa myydä, vaan saavat kulkea suvussa muistona minusta ja isästäni.
3) Säästetään mielellään myös Rickenbackerit 325V59 ja 360/12C63, Gretsch Duo Jet (George Harrison) sekä Fenderin ruusupuinen George Harrison -Telecaster. Näissä hinta vaan nousee iän myötä. 20-30 vuotta tästä eteenpäin näistä neljästä voi saada vuosipalkan verran. Nämä neljä saa tietty myydä, jos siltä tuntuu.
4) Kaikki omistamani soittokamat löytyvät excelistä, joka sijaitsee google drive -tililläni (tilin käyttäjätunnus on xxxxx@xxxx.xxx ja salasana xxxxx. Exelissä on tuotteen ostohinta ja oma arvioni myyntihinnasta.
5) Soittokamojen fyysinen sijainti on joko kotona tai treenikämpällä, joka sijaitsee osoitteessa xxxxx, Helsinki. Sisälle pääset ottamalla yhteyttä henkilöön xxxx, email xxxx@xxxx.xxx.
6) Ennen myyntiä tulee selvittää tuotteen asiallinen myyntihinta. Apuna voi käyttää em. exceliä, muusikoiden.net -nettisivua, helsinkiläistä Kitarapaja -yritystä tai bändikavereitani, erityisesti xxxxx, email xxxx@xxxx.xxx. Nyrkkisäntönä voidaan pitää, että uutena ostetun tuotteen käypä myyntihinta on 60-80% uuden hinnasta, riippuen tuotteesta.
7) Toivon, että aivan kaikki Beatlesiin liittyvä materiaali säästetään. Jos ei omaan käyttöön, niin vaikka sitten minun muistokseni.
 
Onko muut ajatelleet koskaan asiaa?
 
Edit: typoja

Onhan tuo mielessä käynyt. Jos jotain vintakesoittimia on, tuo Kitarapajan tiloissa oleva juttu voi kiinnostaa.
 
https://mes-soitinpankki.fi/info/

Mietitty on ja olen tullut siihen tulokseen että en halua rasittaa minkäänlaisilla vaatimuksilla tavaroitteni säilyttämisen suhteen. Internetin hakukoneet löytää mun soittokamojen päivän hinnan. Jokaisella on oma elämä ja siihen kuuluu ne tavarat jotka haluaa hankkia. Olen myös pyytänyt edesmenneiltä polvilta anteeksi että en enää säilyttänyt heidän niitä tavaroita joita en tuntenut omakseni tai tarvitsevani. Ei niistä ihan helppoa ole ollut hankkiutua eroon.

Sotakoira Musti: Lopputulemana: ei kaiken romun myyminen minua sinänsä enää liikuta, vainaa kun olen. Mutta pyrin auttamaan sukulaisten ratkaisuja.
 
Mielestäni sinun kannattaisi lisätä tämä sinne loppuun, että omaisesi tietävät, mitä todella haluat, eivätkä tunne hirveitä tunnontuskia hankkiutuessaan eroon kamoista, jotka olet halunnut säilytettävän. Nyt tuo vaikuttaa aika ehdottomalta, eikä tämä lopputulema, joka kertoo todelliset aikeesi, välttämättä välity kunnolla alkuperäisestä tekstistäsi.

Kauhuskenaario. 10 kalliilla rahalla hommattua keppiä, joiden hintaa on muokattu perhepoliittisten syiden takia uuteen uskoon. Rouva sitten kauppaa kolmen tonnin ukulelen 300 ekellä, koska miesvainaa näin vannoo ja vakuutti kitaran ostohetkellä. Harva asiakas tässä vaiheessa alkaa valittaa väärästä hinnasta.

Laulava Kylätohtori: Mielestäni sinun kannattaisi lisätä tämä sinne loppuun, että omaisesi tietävät, mitä todella haluat, eivätkä tunne hirveitä tunnontuskia hankkiutuessaan eroon kamoista, jotka olet halunnut säilytettävän. Nyt tuo vaikuttaa aika ehdottomalta, eikä tämä lopputulema, joka kertoo todelliset aikeesi, välttämättä välity kunnolla alkuperäisestä tekstistäsi.
 
Pitänee todeta tähän, että ns ehdottomuus koski kahta kitaraa, joiden arvo lienee yhteensä n 200-300€. Ja joilla on minulle _huomattavaa_ tunnearvoa. Kuten totesin, loput voi myydä. Ne nimetyt neljäkin voi myydä, jos siltä tuntuu. Kunhan vinkkaamaan perikunnalle, että hinta vaan nousee kun vettä virtaa Vantaajoessa.

harryk: Kauhuskenaario. 10 kalliilla rahalla hommattua keppiä, joiden hintaa on muokattu perhepoliittisten syiden takia uuteen uskoon. Rouva sitten kauppaa kolmen tonnin ukulelen 300 ekellä, koska miesvainaa näin vannoo ja vakuutti kitaran ostohetkellä. Harva asiakas tässä vaiheessa alkaa valittaa väärästä hinnasta.
 
Just näin. Viimeistään kuollessaan on syytä tunnustaa valheet (tai epätietoisuudessa pitämiset) joita on kylvänyt.

Oon vaimolle todennut, että vanha bändikaveri ja kova mnet mies saa myydä ne pois. Mitäs minä niillä enää kuoleman jälkeen?
 
Jos ei soita eläessään, turha soitella kuolleena.

Kolme kappaletta "Ostercaster" leimattuja (kiitos Oikoselle logo-designista) strato/tele-kitaroita jää lapsille minusta muistona ja myyntikielto on mukana. Kaikki muut 7 saa myydä ja tod näk niistä on excel-lista sitten saatavilla missä on käsitykseni mukainen € markkina-arvo.
Laitan listaan myös oman arvostukseni € arvon sen mukaan mikä kitara noin soitannollisesti on niistä muutamasta, jotka on itselle modattu.
Vahvareiden markkinahinnat löytyy netistä.
 
Onhan se toki mahdollista että noi muut kamat tulee myytyä ihan omana aikanakin niin eipä sitten ole ongelmajätettä jälkeläisille.

Matias.: Mietitty on ja olen tullut siihen tulokseen että en halua rasittaa minkäänlaisilla vaatimuksilla tavaroitteni säilyttämisen suhteen. Internetin hakukoneet löytää mun soittokamojen päivän hinnan. Jokaisella on oma elämä ja siihen kuuluu ne tavarat jotka haluaa hankkia. Olen myös pyytänyt edesmenneiltä polvilta anteeksi että en enää säilyttänyt heidän niitä tavaroita joita en tuntenut omakseni tai tarvitsevani. Ei niistä ihan helppoa ole ollut hankkiutua eroon.
 
Jep. Olen kanssasi 100% samaa mieltä. Jokainen hankkikoot omat tavaransa. Toki, jos niihin kuuluu perittyjä soittokamoja, niin olkoon niin, mutta itse en halua alkaa vaatimaan myyntikieltoja. Itse olen huomannut, että materia aiheuttaa vain ahdistusta ja olen muutenkin hankkiutumassa kaikesta turhasta pikku hiljaa eroon.
 
Kitarakamoista voisin tehdä vaikka testamentin, jossa ne jaetaan soittokavereille.
 
Sitä olen vakavissani harkinnut, no ainakin nyt tämän ketjun myötä, että tuo 2001 uuten ostamani 62:sta Fenderiä imitoiva Tokain strato laitetaan arkkuun ja poltetaan kanssani. Tuhkat voi heittää vaikka tuohon lähiojaan, tallan ja virittimet myydä torilla hc-reliceinä...

Ite sanoin muijalle, että sitten ku aika jättää minusta, niin älä myy mitään soittokamaa siihen hintaan mitä oon sulle sanonu niiden maksavan.