Antso: Yksi ja sama vuodesta 2007 lähtien.. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Mulla on vähän niin, että mulla on ne kamat, joilla soitan. Tokai strato vuodelta 2001, Bluetone vuodesta 2013 (tai 2012), tubescreamer tai Screw Driver. Niillä pääsääntöisesti keikat, treenit ja kotonakin. Sitten on se kamarunkkauslinjasto, millä fiilistellään, soitellaan mukavasti muuten vaan ja miksei välillä ihan tosissaankin. Se on setti, mikä vaihtuu välillä liiankin vikkelään. Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. |
Tällä hetkellä itellä liuta edukkaan pään kitaroita: Ibanez Artcore (lemppari, paraatipaikalla olkkaris) Fender Squier Stratocaster (ensimmäinen sähkökitara, ei voi luopua :)) Fender Squier Affinity Telecaster Butterscotch Fender Squier Showmaster blue Epiphone Nighthawk Custom Reissue Epiphone LP Studio wine red Muita: Samick konserttikitara Landola akustinen (eka kitarani 80 luvulta) Pojalla sitten lisäksi Samick akustinen ja Epiphone SG juniorikoko |
Jahas. Sähkärit: 3 Rikua 3 Teleä 1 Strato (+1 ministrato, ei lasketa) 1 Gretsch 1 Casino 1 Essikopio 1 Lespa ---------------------------- = 11 (+1) kpl Akkarit: 1 6-kielinen (+1 verkkokaupan ritsa, jota ei lasketa) 1 12-kielinen 2 klassista ---------------------------- = 4 (+1) Ja sitten todeten, että viime aikoina olen havainnut, ettei se kitaroiden määrä tee sen parempaa soittajaa. Vievät vaan tilaa niin perkuleesti. Mutta noista jokaiseen (pl Lespa ja Casino) on syntynyt jonkinlainen tunneside. Ei raaskisi luopua. Pyh ja pah. Si vis pacem, para bellum. |