Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Yksinkertainen kysymys, Titebond itse suosittelee vähintään 30min puristusaikaa ja ei rasitusta liitokselle 24h. Onko liimasauman hiominen/höylääminen rasittamista vai tarkoitetaanko rasituksella sellaista vääntöä saumaan millä pyritään irroittamaan kappaleet toisistaan?
 
Esimerkki, teen kaula-aihion laminoimalla kolmesta palasta. Liimaan sen, laitan puristuksiin ja käyn lounaalla. Voinko tunnin kuluttua avata puristimet, höylätä aihion kaikilta sivuilta, sahata scarf jointin, jyrsiä kaularaudalle uraa yms?
 
Edit: Luin hieman keskustelua aiheesta Lontooksi ja ilmeisesti aika moni puuseppä uskaltaa jatkaa työstöä esim. viiluttamisessa 1-2h jälkeen, eivät suosittele lakkaamista kuin vasta 6h kuluttua sillä sauma voi jäädä muuten näkyviin.

Moi.
 
Titebondista ei ole kokemusta koska olen ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen aiemmin paremmin saatavilla olleisiin PVA-liimoihin, kuten myös luuliimoihin.
 

 
darkus: Onko liimasauman hiominen/höylääminen rasittamista vai tarkoitetaanko rasituksella sellaista vääntöä saumaan millä pyritään irroittamaan kappaleet toisistaan?
 
Luultavimmin tarkoitetan kaikkea yhteenliitetyille kappaleille suoritettavaa työstöä, ja tuota tukee varsin vahvasti myös valmistajan 24 tunnin lepoaikakin.
 
Aniharvoin työskentelyssä kuitenkaan on niin kiirus etteikö tuo (ja ylikin) täyttyisi.
 

 
darkus: Esimerkki, teen kaula-aihion laminoimalla kolmesta palasta. Liimaan sen, laitan puristuksiin ja käyn lounaalla. Voinko tunnin kuluttua avata puristimet, höylätä aihion kaikilta sivuilta, sahata scarf jointin, jyrsiä kaularaudalle uraa yms?
 
Voit toki, mutta miksi?
Etenkään koneellista työstöä en itse edes ajattelisikaan samana päivänä ellei liimana ole nopea epoksi.
 
Valmistajien suositukset niin puristus- kuin lepoajoistakin ovat varman päälle ja kokemusperäisiin tutkimuksiin perustuvia, ja soitinrakennuksessa pinnanlaadut, huolellisuus ja yhteenliitettävien kappaleiden kosteusprosentit ovat toista luokkaa kuin esimerkiksi Titebondin keskimääräisessä käytössä yleisliimana, joten varmasti jotkut soitinrakentajat jättävät tuon suosituksen huomioimatta.
 
Tai testaavat omilla työmenetelmillään etukäteen minkäpituinen lepoaika on riittävä.
 

 
Viiluttamisella ja soitinrakennuksella on yhteistä ainoastaan se että liimataan kaksi puumateriaalia toisiinsa, jälkikäsittelyt poikkeavat niin vahvasti ettei kumpaisenkaan työmenetelmistä referenssiksi ole toista silmälläpitäen.
 
T:Samuli

Oon työstänyt 15-20 min puristuksen jälkeen ja kiinni on pysynyt eikä oo sauma elänyt, mutta eipä sitä suositella voi.

Tuntuvat ne ulkomailla aika äkkiä aloittavan sen työstön, mutta mieluummin pelaa varman päälle. Ainahan sitä jotain muuta hommaa löytyy liiman kuivattelun ajaksi.
 
Eihän Eri Keeperilläkään se ohjeellinen puristusaika muistaakseni ole ihan hirmu pitkä, mutta sitten harmittaa kun kokeeksi ottaa puristimet pois ohjeen mukaisesti ja sauma aukeaa ja puolijähmeät liimapinnat tulevat näkyviin.
 
Edit: se oli kyllä jokin muu valkoinen liima jota kesällä käyttelin mainituin tuloksin. Erikeeperputelin kyljessä ei näy mainintaa puristusajasta.

Kitaran rakennuskurssilla liimattiin leppärunko kahdesta palasta, öbaut lounaan jälkeen oikohöylästä läpi. Hyvä tuli. Hyvä liiat liimat pois puristava puristus ja pyyhintä lie se juttu.

anapena: Kitaran rakennuskurssilla liimattiin leppärunko kahdesta palasta, öbaut lounaan jälkeen oikohöylästä läpi. Hyvä tuli. Hyvä liiat liimat pois puristava puristus ja pyyhintä lie se juttu.
 
Sepä se, ei sitä muuten kerkiä mitään tekemään jos iltaisin käy työväenopistolla rakentelemassa ja pitää liiman kuivumisia odotella seuraavaan kertaan.

Mulla on omat höylät ja muut koneet einkä viitsi liimattua kappaletta tarjota ennen kuin liima on varmasti kuiva. Näin ei tarvitse putsata teriä liimasta. Joskus kun on hätäillyt niin kyllä se höylän terään on tarttunut. Tuon kuivumisasteen olen testannut samalla kun puhdistan taltalla liimasaumasta pursunneet ylimääräiset pois ennen koneellista työstöä.

Mulla on kylläkin nyt käytössä SigBond-puteli, mutta se on periaatteessa ja kaikilta käytännön ominaisuuksilta samaa kamaa kuin originaaliversion TiteBond.

Jos on kiirus, niin kannattaa liimata joku hukkapala kokeilua varten. Ja hiomapaperi on aika hyvä testeri - jos se ei tukkiinnu, niin alkaa olla riittävän kuivaa.
Mulla on kyllä sama tyyli kuin Matiaksella, eli odottelen rauhassa että on sekä kuiva että kovettunut. Jos projekti on valmistuvaa sorttia (kaikkihan ei ole), niin kyllä se valmistuu kuivuttuaankin.
 
Ja PS: Erikeepperiä ei tarvita soittimissa kuin enintään satulan tarraliimana.

73nd3r: Mulla on kyllä sama tyyli kuin Matiaksella, eli odottelen rauhassa että on sekä kuiva että kovettunut. Jos projekti on valmistuvaa sorttia (kaikkihan ei ole), niin kyllä se valmistuu kuivuttuaankin.
 
Ja PS: Erikeepperiä ei tarvita soittimissa kuin enintään satulan tarraliimana.
 
Joo en mäkään soitinta ollut liimaamassa kun hosuin Erikeeperin kanssa :D
Mutta aina ei tosiaan voi omaan tahtiin tehdä, kurssilla toki olisi mukava edistää projektia mahdollisimman tehokkaasti.

darkus: Sepä se, ei sitä muuten kerkiä mitään tekemään jos iltaisin käy työväenopistolla rakentelemassa ja pitää liiman kuivumisia odotella seuraavaan kertaan.
 
Tähän ihan sellainen vinkki, että pienellä työvaiheiden suunnittelulla ja rytmittämisellä pääsee aika pitkälle. Eli jos laittaa vaikka rungon liimautumaan, niin työstää liiman kuivumisaikana kaulaa. Ja toisinpäin.

darkus: Sepä se, ei sitä muuten kerkiä mitään tekemään jos iltaisin käy työväenopistolla rakentelemassa ja pitää liiman kuivumisia odotella seuraavaan kertaan.
 
Näinpä, kyseessä oli hieman erityyppinen kurssi ajankäytöllisesti, semmoinen 10pv tehokurssi. Toki aika, koneet, tilat ja semmoiset olivat kortilla, ja hommaa piti koordinoida. Ope oli huippu ja tarkka, ei siellä mitään liimoja höylän teristä sentään kaiveltu, kun oli omat työkalut kyseessä. Oma tekele oli vähän kompromissi monesta syystä, parempi kuitenkin kuin kaupasta ostamani halpikset.

Kun ottaa huomioon, että nyt eletään kosteaa aikaa(foreca näyttää Suht. kosteus 100%)
ja varmaan se puukin on normaalia kosteampaa, niin kuivumisajat voi olla huomattavasti pidemmät kun ihanteellisessa tilanteessa.
 
Itse en uskaltaisi tehdä "lounaan" verran kuivuneelle kappaleelle varmaan mitään muuta kun kevyttä käsin hiontaa.

Tinnittus: Kun ottaa huomioon, että nyt eletään kosteaa aikaa(foreca näyttää Suht. kosteus 100%)
ja varmaan se puukin on normaalia kosteampaa, niin kuivumisajat voi olla huomattavasti pidemmät kun ihanteellisessa tilanteessa.
 
Itse en uskaltaisi tehdä "lounaan" verran kuivuneelle kappaleelle varmaan mitään muuta kun kevyttä käsin hiontaa.
 
Sisätiloissa näkyy suhteellinen kosteus olevan jo suht alhainen, mullakin täällä olkkarissa 30%. Ulkoilman absoluuttinen kosteus on näilla ulkolämmöillä aika matala sadan prosentin suhteellisella kosteudella, ja lämpimässä sisäilmassa se sama grammamäärä/kuutiometri ilmaa on sitten tuota 25-35 %:n luokkaa.

Moi.
 
Tinnittus: Kun ottaa huomioon, että nyt eletään kosteaa aikaa(foreca näyttää Suht. kosteus 100%)
ja varmaan se puukin on normaalia kosteampaa, niin kuivumisajat voi olla huomattavasti pidemmät kun ihanteellisessa tilanteessa.
 
Foreca ja muut sääpalvelut kertovat ulkoilman keskimääräisen suhteellisen kosteuden, ei sisäilman.
Liki poikkeuksetta sääpalvelut kertovat myös kastepisteen ja/tai lämpötilan, joista voi laskea ilman absoluuttisen kosteuden, tai katsoa taulukosta.
 
Joten taas kerran, kahden eri lämpötilan välisellä suhteellisen kosteuden prosenttiarvolla ei ole minkäänlaista käytännön merkitystä eivätkä edes ole vertailukelpoisia jollei suhteellisia kosteuksia vastaavia lämpötiloja tiedetä.
 
Puun kyseessä ollessa puhutaankin yleensä tasapainokosteudesta, joka muuttuu ilman suhteellisen kosteuden mukaan muttei toki viiveettä, eikä ole sama kuin ympäröivän ilman suhteellinen kosteus.
 

 
Puavali: Sisätiloissa näkyy suhteellinen kosteus olevan jo suht alhainen, mullakin täällä olkkarissa 30%. Ulkoilman absoluuttinen kosteus on näilla ulkolämmöillä aika matala sadan prosentin suhteellisella kosteudella, ja lämpimässä sisäilmassa se sama grammamäärä/kuutiometri ilmaa on sitten tuota 25-35 %:n luokkaa.
 
^Tämä.
 
Ja tuon, tai mielummin toki omien varasto- ja työtilojen absoluuttisen tai suhteeellisen kosteuden ja lämpötilan, avulla voi esimerkiksi havupuulle tuosta linkistä sivulta 3 löytyvästä esimerkistä ja diagrammista:
 
https://www.puuinfo.fi/sites/defaul … un_kosteuskayttaytyminen_lattia.pdf
 
aproksimoida (koska muutosnopeus riippuu palikan dimensioista) mikä kyseisessä tilassa pidempään säilytetyn puupalan tasapainokosteus todennäköisesti on.
 
Jokaiselle puulajille löytyy toki oma tasapainokosteusdiagramminsa koska solukon tiheys ei ole kaikilla puulajeilla sama.
Otin esimerkiksi tuon havupuun, koska linkki löytyi nopeasti, on selkeä ja suomeksi.
Googlella löytyy varmasti kaikkien kuviteltavissa olevien soitinrakennuspuiden diagrammit.
 
Tarkkaa kosteusprosenttia on hankala nopeasti mitata, saati sitten laskea, mutta suuruusluokan saa tuolla tapaa varsin näppärästi selville.
Aniharvoin absoluuttisen tarkan kosteusprosentin tietoa myöskään kaivataan, koska olosuhteet pyritään puusepänteollisuudessa ja -harrastuksessa pitämään koko ajan muuttumattomina.
Varsin usein puutavaraerästä tehdään myös testipalikka jonka painoa seuraamalla ja muihin mittaustuloksiin vertaamalla pysytään varsin hyvin perillä siitä kuinka erän tasapainokosteus vaihtelee, jos vaihtelee.
 
T:Samuli

Olen ihmetellyt niitä puunkosteusmittareita, joissa tökätään kaksi piikkiä puun pintaan ja luetaan sitten jostain näytöstä se kosteus. Miten sellainen toimii? Piikithän eivät mene kovinkaan syvälle palikan pinnasta, ja kai se nyt kuivempaa on pinnasta kuin keskeltä se puu?
 
(Tarkemmin ajatellen tuohan riippuu täysin tilanteesta.)
 
Perustuuko menetelmä johonkin muuhun kuin piikkien välisen resistanssin mittaamiseen?

Moi.
 
Kefiiri: Perustuuko menetelmä johonkin muuhun kuin piikkien välisen resistanssin mittaamiseen?
 
Noi perustuu yleensä joko resistanssin, kapasitanssin tai noiden yhdistelmän mittaamiseen.
 
Nuo piikkipuunkosteusmittarit ovat osaavissa käsissä varsin tarkkoja, etenkin kun mittaaja yleensä tietää etukäteen minkälainen mittaustulos on odotettavissa.
Ja aniharvoin mitataan absoluuttista prosenttiarvoa, yleensä tarkastellaan muutosta.
 
Kokemattomissa käsissä nuo ovat kuitenkin yhtä turhia kapistuksia kuin rakenteiden pintakosteudenkin mittaamiseen tarkoitetut mittarit, tai vaikkapa lämpökamerat.
Oikea mittaustapa ja mittaustulosten analysointi ovat huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin piikkien lyöminen puuhun (tai lätkien painaminen betoniin) ja lukeman muistiin merkitseminen.
Tai lämpökameran tapauksessa, pelkän sinisestä punaiseen väriskaalan tuijottaminen.
 
Suurin kompastuskivi tuossa piikkien kautta kosteutta mittaavassa mittarissa on juuri tuo mainitsemasi puun pintasolukon nopeampi reagointi ympäröivään kosteuteen, yhteen tai kahteen parin viikon välein tehtyyn mittaukseen ei voi vielä juurikaan painoarvoa antaa.
 
Koepalan jatkuva punnitseminen sensijaan kertoo suoraan muutoksen, vaikka täsmällinen kosteusprosentti jääkin valistuneen arvauksen varaan.
Sitä valistuneemman mitä tarkemmin lähtötilanteen kosteusprosentti on tiedossa.
 
T:Samuli

Moi.
 
darkus: Tulipa vastaan tälläinen, Erlewine piti 2h kuivumisaikaa riittävänä
https://youtu.be/0emWxl67tF0
 
Vuosikymmenten kokemukseensa nojaten tuossa parin tunnin puristus- ja kuivumisajassa oli varmaankin varttituuman ruusupuilla jo ylimääräistäkin, etenkin kun työstäminen oli kevyttä santaamista jossa saumaan ei juuri rasitusta tule.
 
Joten ei muuta kuin kokeilemaan kuinka nopsakkaan voi mitäkin työstöä liimasaumaa heikentämättä suorittaa.
Jos epäonnistuu, hätäilee seuraavalla kerralla hivenen vähemmän ;).
 
T:Samuli

Tuo pitää paikkansa. Se perstuntuma mikä tulee on kokemuksen ääni ja sitä kannattaa kuunnella. Oman verstaan kosteusprosentti on 51 tänään ja liimausten ulospursuneet nöölit tuntuu kovettuvan tosi hitaasti. Niistä olen aina vähän tsekannut kuivumisen nopeutta. Nyt on hidasta. Pitää varmaan lisätä vähän lämpöä.....

Matias.: Tuo pitää paikkansa. Se perstuntuma mikä tulee on kokemuksen ääni ja sitä kannattaa kuunnella. Oman verstaan kosteusprosentti on 51 tänään ja liimausten ulospursuneet nöölit tuntuu kovettuvan tosi hitaasti. Niistä olen aina vähän tsekannut kuivumisen nopeutta. Nyt on hidasta. Pitää varmaan lisätä vähän lämpöä.....
 
Ne knöölit ovat liimansekaisia vesipisaroita, joissa on vielä haihtumista hidastava liimakalvo päällä. Kannattaa pyyhkäistä liiat liimat pois heti kun saa osat puristuksiin. Hyvin istuvassa saumassa liiman paksuus on lähes olematon ja kuiva puu siinä ympärillä on jo imaissut liimasta enimmän veden pois.