Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Songs Of Silencesta toivoisin jotain remasteroitua versiota, jossa olisi mukana Japanin bonuskappaleet. For the Sake of Revengestä en keksi mitään ihmeellistä sanottavaa. Live in Finlandia vaivaa huono miksaus ja Silencen, parhaan Sonata lätyn, biisien puuttuminen. Ja oikeastaan sekä Kakon äänen, että yleensäkin bändin suorituksen puolesta siitä 09 Kemin keikasta olisi saanut paremman DVD:n.

Kun bändi nyt täyttä häkää työstää uutta levyä, niin kysynpä tähän väliin että minkälaiseen paremmuusjärjestykseen pistäisitte tähänastiset levyt?
Oma listani on:
9. Stones Grow Her Name
8. The Ninth Hour
7. Pariah's Child
6. Ecliptica
5. Reckoning Night
4. Winterheart's Guild
3. The Days Of Grays
2. Unia
1. Silence

1. Winterheart's Guild
2. Ecliptica
3. Silence
4. Reckoning Night
 
Muut ei kiinnostaneet yhtään alkukuunteluiden jälkeen, etten voi edes rankata.
 
T. Eka demo paras

1. Reckoning Night / Silence (näitä ei vaan pysty laittamaan paremmuusjärjestykseen).
2. Days of gays
3. Winterheart's Guild
4. Ecliptica
5. Pariah's Child
6. Stones Grow Her Name
7. Unia
8. The Ninth Hour (Closer to an animal ja Life on kyllä hienoja tsipaleita näin Sonatan jälkitaipaleella muttei tästä muuta irronnut).

Kärki 4 kovaa matskua mutta niissäkin järjestys selvä, Unia jää väliin (pari kovaa biisiä, loput ei niin iskeny mutta meno ei niin heikkoa kun jatkossa), seuraava satsi keskenään samalla viivalla (jokaisessa jokunen erikoisempi biisi mikä toimii vähän fiiliksen mukaan) mutta Grays ei vaan koskaan oikein lähteny.
 
1. Silence
2. Ecliptica
3. Winterheart's Guild
4. Reckoning Night
---
5. Unia
---
6. Pariah's Child
6. The Ninth Hour
6. Stones Grow Her Name
---
9. The Days Of Grays

Silence
Reckoning Night
Ecliptican orkkisversio
Winterhearts Guild
Unia
 
Liimataisen lähdön jälkeisiä ei viitti ees yrittää.

Fantasmic:
2. Days of gays
 
Hieno nimi levyllä.

yellow: Hieno nimi levyllä.
 
Itse asiassa Janin lähdön jälkeen ainoa levy jota tulee pyöriteltyä säännöllisemmin.
Unian olisi voinut rankata korkeammalle mutta se on Sonatan selkeästi synkin levy ja aika raskas kuunnella sellaisenaan kun tämä bändi on parhaimmillaan sellaisessa
nopeassa poljennossa ja riffittelyssä joka pistää jalat polkemaan.
 
Ecliptica Revisited on kyllä turhin tekele bändin historiassa.

Tuo Unia oli kyllä aikamoinen pettymys ilmestymisvuonnaan. En meinannut tunnistaa bändiä samaksi kuin edellisillä levyillä... Ajan mittaan olen totutellut pitämään muutamasta biisistä (4-5 alusta puoleen väliin) mutta muuten on jättänyt jotenkin kylmäksi. Days Of Grays oli sen sijaan ihan positiivinen yllätys noin kokonaisuutena (pari hutia silläkin tosin)...
 
PS. Samaa mieltä tuosta Revisited-versiosta. Tosin vähän sama juttu monien muidenkin bändien (esim. Tarot) vastaavien kohdalla... Kai ne sitten tekijöilleen antavat jotain "kiksejä" kun tehdään vielä kerran uusiksi.

Regalis Apertura: Kai ne sitten tekijöilleen antavat jotain "kiksejä" kun tehdään vielä kerran uusiksi.
 
Tai rahaa...
Tuli viimeksi Lankafestissä katsastettua tämä 2017 ja näköjään youtubeenkin on jo päässyt. https://www.youtube.com/watch?v=ayVTpBjYPEw
 
Toki laatu on vähän eri luokkaa kuin vaikka Sake of revengen versiolla https://www.youtube.com/watch?v=wbDwRmoQYYM
 
oli vaan aika vaivaannuttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa tää nykymeno. Toki Sonatan voi tsekata festareilla jos ei muuta kiinnostavaa ole sillä hetkellä menossa mutten enää maksaisi lippua vain tätä orkkaa katsomaan.

Kun joskus 2009 tai 2010 aloin bändiä kuuntelemaan niin en itsekään pahemmin pitänyt Uniasta ja The Days of Graysista, kun taas Ecliptica oli top 3 kamaa Silencen ja Winterheart's Guildin kanssa. Vasta viimeisen noin vuoden aikana Unia ja TDOG ovat nousseet tuonne top kolmoseen.

Oma järjestys olisi:
 
1. Ecliptica
2. Silence
3. Winterheart's Guild
4. Reckoning Night
5. Stones grow her name
6. The ninth hour
7. Pariah's Child
8. Unia
9. The Days Of Grays

Fantasmic: oli vaan aika vaivaannuttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa tää nykymeno. Toki Sonatan voi tsekata festareilla jos ei muuta kiinnostavaa ole sillä hetkellä menossa mutten enää maksaisi lippua vain tätä orkkaa katsomaan.
 
Viime kesänä south parkissa tuli katottua. En odottanu mitään ja petyin silti. Kauas on menty siitä mikä oli itelle viistoista vuotta sitten ihan vitun kova juttu.

Tämäpä vaikea listaus:
 
1: Silence
2: Reckoning night
3: Ecliptica
4: Pariah's child / winterheart's guild
5: Pariah's child / winterheart's guild
6: Stones grow her name / the ninth hour
7: Stones grow her name / the ninth hour
8: Unia / the days of grays
9: Unia / the days of grays
 
Ja ei, mikään levy ei ole huono! Tällä hetkellä vaan eniten kuuntelussa on ollut tuo Unia, joka jostain syystä on jäänyt mustaksi lampaaksi omassa levynkuuntelussani. Sehän on täynnä toinen toistaan taidokkaampia veisuja joita olen alkanut arvostaa enemmän tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Oon varmasti joskus jo aiemmin aiheesta mussuttanut täällä mutta jos lähdetään miettimään Sonatan parhaita levyjä ja biisejä niin nuo kokoelmat ei ole juuri ikinä säväyttäneet suuntaan eikä toiseen.
Eniten harmittaa se että sinkuille ja varsinkin Jaappanian versioille on päätynyt sellaisia biisejä jotka olisivat ansainneet olla ihan perusversiollakin mukana ja olisi kiva että ne julkaistaisiin joskus ihan
omana levynään täälläkin päin.
 
Respect the Wilderness
Dream Thieves
The Gun
Shy
To Create a Warlike Feel
They Follow
In the Dark
In My Eyes You're a Giant
One-Two-Free-Fall
 
Moni on tästäkin varmaan eri mieltä mutta itselle nuo yllämainitut biisit sijoittuvat SA:n parempaan päähän.

Jätkät unohti mainita Peacemakerin, sehän on helkkarin hyvä bonusraita myös. Lisäksi uusimman levyn kohdalla jättivät Japanin bonukseksi The Elephantin, joka ois muuten ollut levyn parhaita biisejä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=LX-MKpeRY8I
 
E: Kyllä näitä sekalaisia bonusbiisejä ja b-puolia on jo sen verran, ettei jokin hyvä ja kattava kokoelmalevy näistä olisi yhtään paska idea.

Mary Lou, Respect the Wilderness ja Peacemaker sentään löytyy Ecliptican ja Silencen remasteroiduilta versioilta. Dream Thieves, The Gun ja Shy puolestaan tältä 2010 maailmanlaajuisesti julkaistulta Orientation+Takatalvi jälkimmäisen nimellä yhdistelmältä.

carnation: Jätkät unohti mainita Peacemakerin,
 
Niinpäs unohdinkin. Ja yksi ensimmäisiä Sonata-suosikkeja. Eikä tuo Rest of the sun belongs to me:kään ole huonompi.
 
Sen sijaan Wrecking The Sphere ja Elephant ei ole koskaan herättäneet mitään innostusta mutta nää on näitä makuasioita.
Enigeis, jos SA:lta julkaistaisi joskus kaikki nuo b-puolet ja bonarit samalla levyllä niin ostaisin mielelläni.

Muistanko muuten oikein vai vallan väärin että To create a warlike feel:issä horisee Martikaisen Jarkko sen suomenkielisen pätkän?