Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Tämä on sängynlaitakitaristin myytti nro 2. Oikeasti muusikot panee vain kaikkein parhaita naisia (ellei muusikko ole nainen tai homo). Sängynlaitarunkkarit tosin uskottelevat kateuksissaan itselleen muuta...
 
Tämä vain sen takia, että "prhaat" naiset ovat muusikon mielestä heitä jotka suostuvat muusikon kanssa sänkypuuhiin :-D

hallu: Tämä vain sen takia, että "prhaat" naiset ovat muusikon mielestä heitä jotka suostuvat muusikon kanssa sänkypuuhiin :-D
 
Ne myös on niitä naisia jotka suostuvat kaikkien muusikoiden kanssa sänkypuuhiin. Varmaan hauskaa olla oman bändin basistin jälkiliukkailla...

s8na: Oon tässä huomannu et kun opettelee tekemään säädöt ja jos keppi ei asetu kuosiin niin se on kitaran vika, ei siinä säätö ammattilaisella auta ilman jotain nauhojen hiontaa tms.
 
Hyvät kepit taas sit asettuu kun laittaa 1-2 mm 12 nauhalle väliä ja ,5mm kaarevuutta jostain seiskanauhalta. Ei sitä sen enempää tarvi säädellä. No intonaatio tietenkin ja floyderi-vehkeille omansa.
 
Ohhoh että on iso relief. Mutta jos toimii sinun kitaroissa ja omalla soittotyylillä niin mikäs siinä. Tehdassäädöt on yleensä siinä 0,2-0,3mm paikkeilla ja moni säätää jopa ihan suoraksi tai 0,10-0,15 mm paikkeille 7 tai 8-nauhalta riippuen kitarasta. Sinun kokeilisin säätää vaikka sinne 0,3mm paikkeille ja sitten kielten korkeus uudelleen kohdilleen. Tuollainen pieni kokeilu saattaa parantaa soitettavuutta vielä paremmaksi. Mutta tosiaan Nämä on niin paljon henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni.
 
Omissa ja pojan kitaroissa relief on välillä 0,15-0,25mm ja niillä säädöillä toimivat parhaiten.
 
EDIT: Kitaran säätövinkkejä:
-Les Paul: http://www.mylespaul.com/forums/gib … s/64113-les-paul-factory-setup.html
 
-PRS: https://www.prsguitars.com/csc/setup.html
 
-Fenderin Strato: http://www2.fender.com/support/articles/stratocaster-setup-guide/
 
-iec

tender.insanity: Ne myös on niitä naisia jotka suostuvat kaikkien muusikoiden kanssa sänkypuuhiin. Varmaan hauskaa olla oman bändin basistin jälkiliukkailla...
 
Mistä pääsemmekin palaamaan siihen miksi kylätöhtori pitää tärkeänä käydä tohtorilla :-D .... aina rundin jälkeen :-D

hallu: kylätöhtori .... aina rundin jälkeen :-D
 
Joku tässä ei nyt oiken natsaa....

Juzpe: Joku tässä ei nyt oiken natsaa....
 
No ei kyl. Muistelisin, ettei tohtorissa kuulu olla öötä...

Laulava Kylätohtori: No ei kyl. Muistelisin, ettei tohtorissa kuulu olla öötä...
 
Tsorgen :-D nää perkeleen typöt väivää myä yhtenään :-D . Ei mun muutenkaan pitänyt osallistua tähän hienostuneeseen suunsoittoon, mutta kun alkoi jutut muuttua niin hauskoiksi, niin en vaan malttanut pysyä sivussa :-D

Kaiuttimista Celestion Vintage 30:t ovat tökkineet minulla aina. Periaatteessa ok-tason metallihenkiset speakerit, mutta kun oma maku on enemmän puisevan Greenbackin suuntaan niin ei vaan v30:illä lähde. Siksi onkin surkuhupaisaa että aika moneen otteeseen niitä V30:siä on tullut vuosien saatossa puljattua sekä kaapeissa että comboissa. Ja varmaan moni muuten ihan kelpo vahvistinkin on saanut minulta lähtöpassit v30:n takia vaikka "paremmilla" kaiutinelementeillä ne olisivat todennäköisesti kelvanneet paremmin.

Corto: Kaiuttimista Celestion Vintage 30:t ovat tökkineet minulla aina. Periaatteessa ok-tason metallihenkiset speakerit, mutta kun oma maku on enemmän puisevan Greenbackin suuntaan niin ei vaan v30:illä lähde. Siksi onkin surkuhupaisaa että aika moneen otteeseen niitä V30:siä on tullut vuosien saatossa puljattua sekä kaapeissa että comboissa. Ja varmaan moni muuten ihan kelpo vahvistinkin on saanut minulta lähtöpassit v30:n takia vaikka "paremmilla" kaiutinelementeillä ne olisivat todennäköisesti kelvanneet paremmin.
 
Tästä tuli mieleen, että mites V30 toimii puhtaammilla soundeilla? Reunarosoilla ja vähän kevyemmillä säröillä kuin metallisäröt...
 
Onhan tollanen esim. Supersonicissa, joka ei ole varsinainen metallivahvistin..

Eihän se varsinaisesti metalliämyri oo mutta sattuu toimimaan siinä. Toimii musta kyl puhtaillakin. Siinä nyt on vaan oma soundinsa josta tykkaa tai ei.

Laulava Kylätohtori: Tästä tuli mieleen, että mites V30 toimii puhtaammilla soundeilla? Reunarosoilla ja vähän kevyemmillä säröillä kuin metallisäröt...
 
Omasta mielestäni? Ihan siedettävästi. Ei V30 ole ollenkaan huono kaiutin, mutta omiin mieltymyksiini se ei vain istu. Rockerverb 50 (jonka pitäisi Orangen näkemyksen mukaan olla suunniteltu nimenomaan Vintage 30 -kaiuttimille) ei minun kätösissäni nousut kunnolla siivilleen kuin vasta pienen G12M-tuplaruiskeen saatuaan. V30:illä se ylämiddlen korostus... se vaan... ei. En voi henk. koht. tykätä. Jotkut toki diggaa V30:iä.
 
Onhan tollanen esim. Supersonicissa, joka ei ole varsinainen metallivahvistin..
 
Makuasioita aika pitkälti. Kuten sanottua, semiedullisena jokapaikan höylänä V30 ajaa asiansa (sehän on yleensä heti budjettikaiuttimien jälkeen seuraavana tyrkyllä vakiokajarina keskiluokan kaapeissa). Siinä on vain sitä tiettyä karaktääriä joka ennemmin tai myöhemmin alkaa minulla tökkiä.

Itselläni oli VHT:n 4x12 kaappi ja siinä oli nuo Celestion Vintage 30 ämyrit. En saanut sitä toimimaan millään vahvistimella kunnolla. Ei rankempaan, eikä tavalliseen rockmusaan, ei myöskään puhtaille soundeille tai miedoimmille blues säröille parhailla mahdollisella tavalla. Oikeastaan ei ollut edes välttävä verrattuna lähes mihin tahansa muuhun kaappiin.
 
Marshallin vahvistimia tuli kokeiltua muutamaakin erilaista, VHT:n Pitbullia, Peaveyta...siis ihan bändi/treeni ja keikoilla.
Myös jotain muitakin kaappeja ja comboja olen jossain liikkeissä kokeillut noilla elementeillä, mutta eihän niin saa mistään kunnollista kuvaa.
 
Myöskin saman valmistajan sellainen kaappi oli, jossa oli kaksi noita V30 ja kaksi Greeback elementtejä. Siinä oli sellaista riipivää yläpäätä hiukan enemmän, mutta huono oli sekin ja sitäkin kokeilin samoin monenlaiseen soittoon ja useammalla vahvarilla. Ei sovi kummatkaan minulle noista kaapeista, mutta jos joku tykkää...niin hyvä juttu.
Itse jos joskus hankin kaapin tai sellaisen combon, jossa tuollaisia elementejä on, niin suhtaudun kyllä aika skeptisesti sen toimivuuteen. Kai niitäkin vahvareita/comboja ja kaappejakin on monenlaisia ja Greenback nimellä voi olla esim. myös monenkinlaisia erilaisia elementtejä.
 
Mielikuvat ei kylläkään noista kovin hääviksi jääneet...
 
E: Paremmin tuo V30 x 4 kaappi silti toimi noista kahdesta, vaikka jotenkin tunkkainen soundi olikin.

Mitkä soittokamat eivät ole toimineet sinun käytössä?
 
Mesa Boogie MK III oli sellainen. I love it, I hate it, I love it, I hate it...ja oli lopulta pakko myydä, kun siitä maksettiin ruhtinaallisesti ja juurikin ennenkuin olisin joutunut "hourulaan" sen kanssa :D :D
 
Ei vaan...kyllähän siitä saa hyviä soundeja, mutta minä kuka en tykkää säätämisestä piiruakaan, niin siinä mielessä väärä peli minulle. Muuten pätevä peli se oli ja varsinkin nauhoitus ympäristössä.

Mesa Boogie Mark V oli kyllä hieno vahvistin, mutta en millään onnistunut kaivamaan siitä omaan korvaan mielyttävää soundia. Pitkään ajattelin, että Mesat eivät vaan ole mun juttu, kunnes "kokeillaan nyt tuo sitten" ajatuksella ostin torilta Dual Rectifier Re-Born:in. Kliini kanava on todella hyvä ja syö pedaaleita aivan erilailla kuin Mark V ja särökanavakin on just eikä melkein metallihommiin. Perinne säröt on sitten erikseen - joskin ES-335:lla saa aivan huikeen paksua kasarisäröä. Hauska peli.

Tuolla alussa jo kirjoitin ettei mulla ole varsinaisesti inhokkeja, mutta tarkemmin mietittyäni on kamoja joiden kanssa en tullut juttuun. Celestion V30 elementit sai väistyä ja se oli parempi ratkaisu kuin osasin aavistaakaan. V30 on kliinillä mulle tosi hyvä, mutta säröllä ei .... tai siis ei mun säröillä. Kyllä niiden kanssa jotenkin juttuun tuli, mutta hemmetti kun olisin tajunnut heivata ne aikaisemmin (saatoin menettää yhden hienon vahvistimenkin siksi etten ymmärtänyt vian olevan elementeissä). Kliiniin soittoon ottaisi nuo kylläkin koska tahansa (vaikka kyllä kliinit taittuu muiltakin elementeiltä).
 
Olen ollut jossakin välissä oikein transistoriapostoli ja meuhkannut asiasta, mutta kaksi transistorivahvistinta ei sopinut mulle. Toinen on Marshall MG15 ei putoa särö eikä kliini (en tajua mitä minä tuossa aikoinani näin? ). Toinen on Session sessionette, jossa kylläkin on todellakin mainio särökanava, mutta sen kliini on kolkko ja kylmä. Sen hyvän särön takia olisin sen voinut pitääkin, mutta siinä oli etuasteessa joku hemmetin suhina jota en saanut pois enkä oppinut ymmärtämään, se meni vielä himavolalla mutta kun käänsi ääntä reenis/keikkavolalle niin suhina alkoi käydä hermoille ja siksi luovuin siitä (se oli varmaan vaan niin huonolla taajuudella se suhina). Mutta kuten sanottua niin se oli muuten mainio peli, kevyt ja pieni ja äänekäs ja siinä oli hyvä elementti.
 
Nyt ei tule oikein muuta mieleen..... paitsi ehkä yleisesti noi digimallintimet on sellaisia joiden kanssa en ole vielä tullut sinuiksi..... siis vahvistinmallintimet on vähän vierastuksen kohteena edelleen. Löysin kylläkin komeron pohjalta vanhan (jostain yheksänkytluvun puolenvälin tietämillä ostamani) Yamaha EMP100 puoliräkkikokoinen multiefektilaite. Löin piuhat kiinni ja sehän toimii vielä, siinä on aika wanhanaikaiset semmoiset LoFi soundit (ei varmaan täyttäisi nykystandardeja), mutta sieltä löytyy todella häröjä kikattimia ja vieläpä stereona joten sille saatan keksiä jotain käyttöä nykyisessä bändiprojektissa. Sen säätäminen on vaan nykymittapuulla kömpelöä ja hankalaa kun pitää parilla painikkeella säätää parametrit ja on vain yksinkertainen numeronäyttö.

Equlla saa yleensä melkein mitkä tahansa elementit toimimaan......no.....toimivasti.

LaMotta: Equlla saa yleensä melkein mitkä tahansa elementit toimimaan......no.....toimivasti.
 
Joo, ilman equa olisin varmaan heittänyt kirveen kaivoon paljon aikaisemmin.
 
E: itseasiassa luulen, että kaappikin vaikuttaa. Nimittäin mulla oli Mesa recto 1x12 umpikaappi, jossa oli v30 ja kyllä mä sen kanssa pärjäsin aika hyvinkin. Vahvistimena oli Mesan TA15 ja se oli ihan okei, vaikka ei ollutkaan eq:a (tosin mietin, että c90 hägärin kanssa olisin ollut vielä enemmän sinut puhumattakaan tämä ET65 elementin kanssa). Varsinainen vitutus alkoi vasta kun ostin tuon Zilla kaapin jossa oli 2x12 v30 elementit ja kuten sanottua niin siinä on kliinit oikein mainiot, mutta säröjen kanssa alkoi olla tekemistä, asia korjaantui tosiaankin elementtien vaihdolla.

Gallien-Krueger 250ML. Ei toiminut minulle puhtaat eikä säröt. Oudot tonesäädöt. Säröä ei voinut säätää kuten ei kaikua ja chorustakaan. Ne oli on tai off.
 
Monster 120W 70-luvulta. En saanut siitä irti mitään käyttökelpoista. Meteliä kyllä lähti. Olisi mielenkiintoista kokeilla uudestaan nyt 30v myöhemmin.

Les Paul - ensirakkauteni. Homma lähti väärään suuntaan heti alkuun. Jotenkin Slash sai myytyä LP:n minulle. Tuolla harharetkellä meni vuosia, josta PRS:n kautta löysin Straton ja Telen. Hämmentävintä oli se, että oikea kurssi löytyi Telecasterin avulla eli kitaran, josta en tykännyt aikaisemmin vähääkään. Sitten kun käsiin osui sopivilla palikoilla rakennettu Tele, uusi maailma avautui.
 
Viime kerrasta, kun soitin Les Paulila, on jo kulunut lukuisia vuosia. Hiljattain tosin katselin kaupassa yhtä nätin näköistä jenkki-Paulia, jonka 6-palasta kasaan liimailtu runko aiheutti sen verran vahvan ihottuman ja oksen maun suussa, että saavat kyllä ollakin rauhassa. LP:n soundi, geometria ja rakenne ylipäätään tökkivät. Väkevän gainin kanssa LP:stä lähtee ihan makea ulvova lead-soundi, mutta oikein mihinkään muuhun en siitä saa mitään makuuni toimivaa. Oman osansa oksetuksesta aiheuttaa myös Gibsonin toiminta ylipäätään. Liian paljon pelkkiä mielukuvia liian kovalla hinnalla.