Etno, proge, latin ›

Aika pienimuotoistahan tuo keikkailu on Gilmourilla ollut koko 2000-luvun, ei ole eksynyt kai Hampuria pohjoisemmaksi.

kaplan: Aika pienimuotoistahan tuo keikkailu on Gilmourilla ollut koko 2000-luvun, ei ole eksynyt kai Hampuria pohjoisemmaksi.
 
Pienimuotoista? 50 keikkaa edellisellä kiertueella joista lippumyynteinä 80 miljoonaa dollaria, eli yli millin per keikka. Saisi Tavastian maanantai-illan liput olla parikyt tonnia kappale että tulisi sinne soittelemaan. Ei ole Gilmour tainnut klubeilla soittaa 60-luvun jälkeen muutenkaan?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rattle_That_Lock_Tour
 
Tai sit ette olleet ihan tosissanne :D

On se määrällisesti pienimuotoista (toki epäilemättä lipunmyynnin osalta tuottavaa) kun laitan viereen Roger Watersin 2000-luvun kiertuepäivät.

kaplan: On se määrällisesti pienimuotoista (toki epäilemättä lipunmyynnin osalta tuottavaa) kun laitan viereen Roger Watersin 2000-luvun kiertuepäivät.
 
Toki Watersiin verrattuna keikkamäärät on pienempiä, meneillä olevalla kiertueella näköjään 157 keikkaa. Mutta lippumyyntiä silti vaan 95 miljoonaa. Gilmouria varten vaan pitää olla joku spesiaali paikka tai tilaisuus että soittaa. Onneksi Waters sentään viitsii tulla tänne pohjolaan.

man9: Ei Gilmour Suomeen tule, täältä puuttuu sopiva antiikin ajalta oleva venue :)
 
Sydin jälkeinen Floyd on aina kytkeytynyt roomalaiseen Britanniaan siinä missä Beatles esimerkiksi on selkeesti kelttibändi eli irkkubändi, Who on oikeastaan saksalainen bändi ja Kinks on nurkkapatrioottinen pastoraali-lontoolainen bändi. Alkuajan Floyd taasen seilaa mukavasti intergalaktisella taajuudella.
 
Siinä mielessä A Saucerful of Secrets onkin hauska että siinä kirjaimellisesti ufot laskeutuvat amfiteatteriin:
 
"Then at last the mighty ship
descending on a point of flame
made contact with the human race
at Mildenhall."
 
Voiko tuota enää kirjaimellisemmaksi saattaa?

velipesonen: Ei vaan päinvastoin! He arvostavat Floydia siksi ja siitä että "Floyd on antanut vaikutteita Opethille" mikä loogisesti merkitsee että Floyd olisi parempi kuin se on jos se tajuaisi olla sellainen kuin Opeth.
 
Uskomattoman lapsellinen näkökulma sinulla kyllä. Et taida hirveästi itse Floydia arvostaa, jos ajattelet tämän olevan ainoa syy sen diggailuun? Alunperin ovat saattaneet arvostaa Floydia juurikin siksi, että ovat antaneet vaikutteita Opethille mutta tämän jälkeen prosessi on johtanut klassisen progerockin arvostamiseen itsessään. Vakuutan, että tällaisia tapauksia on huomattavan paljon, jossa ihminen löytää vanhempia legendaarisia bändejä uudemman bändin kautta ja sillä tavoin laajentaa omaa musiikkimakuaan ja tutustuu kymmeniin vanhoihin bändeihin.
 
ps. esim. Pink Floyd on kohtuullisen iso juttu myös nuoremman sukupolven (jos 20-30 vuotiaat siihen lasketaan) keskuudessa.

No ei eka kerta Pesoselta kun nuo jutut menee enemmän/vähemmän tajunnanvirraksi joista ei välillä saa tolkkua erkkikään;)...

Scrobble: Uskomattoman lapsellinen näkökulma sinulla kyllä. Et taida hirveästi itse Floydia arvostaa, jos ajattelet tämän olevan ainoa syy sen diggailuun? Alunperin ovat saattaneet arvostaa Floydia juurikin siksi, että ovat antaneet vaikutteita Opethille mutta tämän jälkeen prosessi on johtanut klassisen progerockin arvostamiseen itsessään. Vakuutan, että tällaisia tapauksia on huomattavan paljon, jossa ihminen löytää vanhempia legendaarisia bändejä uudemman bändin kautta ja sillä tavoin laajentaa omaa musiikkimakuaan ja tutustuu kymmeniin vanhoihin bändeihin.
 
ps. esim. Pink Floyd on kohtuullisen iso juttu myös nuoremman sukupolven (jos 20-30 vuotiaat siihen lasketaan) keskuudessa.
 
Huumausaineiden porttiteoria lienee hylätty pätemättömänä mutta musiikkimakuasioissa se on näköjään voimassa? Minä en olisi halukas uskomaan siihen kummassakaan tapauksessa.
 
Kyllä hevarit kumminkin tahtoo että musa esitetään "raskaasti" tai muuten vaan hevisti, ihan samalla tavalla kuin punkkari haluaa että musa esitetään "punkisti". Hyvä testeri jälkimmäiselle on The Jam jonka "punkimmat" levyt kelpaa punkkareille heittämällä mutta niitä vähemmän punkkeja levyjä hamuaa & haikailee enempi mod-asennoitunut väki.

velipesonen:
Kyllä hevarit kumminkin tahtoo että musa esitetään "raskaasti" tai muuten vaan hevisti, ihan samalla tavalla kuin punkkari haluaa että musa esitetään "punkisti". Hyvä testeri jälkimmäiselle on The Jam jonka "punkimmat" levyt kelpaa punkkareille heittämällä mutta niitä vähemmän punkkeja levyjä hamuaa & haikailee enempi mod-asennoitunut väki.
 
Kaikki eivät ole niin kapeakatseisia ja mustavalkoisia ihmisiä kuin sinä. Usko tai älä, monilla ihmisillä on myös laaja musiikkimaku.

velipesonen: Huumausaineiden porttiteoria lienee hylätty pätemättömänä mutta musiikkimakuasioissa se on näköjään voimassa? Minä en olisi halukas uskomaan siihen kummassakaan tapauksessa.
 
Minulle porttiteoria toimii. Pink Floydin kohdalla se toimi muistaakseni niin, että teininä kuulin suosikkini Dream Theaterin soittavan heidän coveriaan, ehkä Have A Cigar. Luulosi näyttää osoittautuneen empiirisesti vääräksi.

Astral Dog: Minulle porttiteoria toimii. Pink Floydin kohdalla se toimi muistaakseni niin, että teininä kuulin suosikkini Dream Theaterin soittavan heidän coveriaan, ehkä Have A Cigar. Luulosi näyttää osoittautuneen empiirisesti vääräksi.
 
Oikeastaan tässä tullaan hyvin syvällisen kysymyksen "mitä assosiaatio pohjimmiltaan on" äärelle. Mitä on asioiden liittyminen toisiinsa?

Onko jossain ollut mikä/mitkä oli/olivat Floydin esikuv(i)a? Ainakin hieman bluespohjaa wanhemmilla levyillä mutta entäs se muu...

Ainakin Shadowsin Hank Marvinia diggailivat ja kopioivat kaikulaitteen häneltä, mutta lopulta käyttivät sitä luovemmin.

Tämmöisia Pink Floydin jäsenten musiikillisia vaikuttajia muistelen eri lähteissä mainitun:
Roger Watersille Creamin keikan näkeminen oli erittäin merkittävä tapahtuma. Waters ja Claptonhan ovat olleet kauan sittemmin kavereita ja Clapton mm. hoitaa kitarasoolot Watersin ekalla soololevyllä The Pros And Cons of Hitch Hiking (mielestäni erinomaisesti).
Rick Wright ja Roger Waters ovat myös maininneet kokeellisen säveltäjän Karlheinz Stockhausenin vaikuttajikseen ainakin jossain vaiheessa uraansa (varmaankin Floydin alkutaipaleella).
David Gilmour on kitaristeista erityisesti Jeff Beckin ihailija. Neil Youngista ja Leonard Cohenista hän on myös sanonut pitävänsä.
Luin jostain (olikohan Nick Masonin omasta Floyd-kirjasta Inside Out?), että Jeff Beckiä vakavasti ajateltiin pyytää kitaristiksi Syd Barrettin tilalle, mutta - kai ainakin osittain siksi, että Gilmour ja Barrett olivat kavereita jo teini-iästä lähtien ja Gilmour oli myös opettanut Barrettille kitaran soittoa - kysyivät kuitenkin Gilmourilta ensin ja hän hyväksyi tarjouksen liittyä Floydiin.
(Sivujuonteena: Jeff Beck vierailee Watersin mielestäni parhaalla sooloalbumilla Amused to Death. Gilmourin ja Jeff Beckin yhteistä soittoa puolestaan löytyy Youtubesta, jos ketä kiinnostaa.)
Roger Waters on myös maininnut pitävänsä Neil Youngista ja Bruce Springsteenistä (koska näiden ukkojen tuotannossa on hänen mielestään vahva tunnelataus), mutta Sprinsteen aloitti julkaista levyjä tietenkin useita vuosia Floydin jälkeen, joten ei ole voinut ainakaan alkuaikojen Floydiin vaikuttaa. (Enpä tosin kuule vaikutusta myöhemmässäkään Floydiin tuotannossa.)
Lisäksi jossain TV-dokumentissa Waters sanoi, että oli autoa ajamassa, kun kuuli ensimmäistä kertaa koko Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumin radiosta. Kokemus oli niin voimallinen, että oli pakko ajaa tien sivuun ja vetää vähän aikaa henkeä, ennen kuin pystyi taas palaamaan tien päälle. (Ellen väärin muista, niin Floyd itse asiassa levytti samaan aikaan esikoisalbumiaan saman studiokompleksin yhdessä studiossa, kun Beatles työsti Sgt. Peppersiä viereisessä studiossa. Sittemmin McCartneytä haastateltiin Dark Side of the Moonin puheosuuksia varten, mutta hänen juttujaan ei käytetty, koska ne olivat liian varovaisia ja harkitsevia tms. eikä ollenkaan sitä mitä Waters haki. Gilmour puolestaan soitti joskus 80- tai 90-luvulla McCartneyn bändissä ainakin yhdellä TV-keikalla.)
Kollektiivisesti taisivat tosiaan Floydin jäsenet olla alkuaikoina lähinnä bluesista innoissaan, kuten noihin aikoihin suunnilleen puolet brittiläisistä rockmuusikoista.
Tässä nyt tuli juttua sen verran, ettei varmaan haittaa, etten yritäkään hakea näille lähdeviitteitä.

31 minuutin kohdalla: Cream, Jimi Hendrix, Jeff Beck, The Who.
 
https://www.youtube.com/watch?v=_-eHp-cE9Vc

Kiitos Vanha Pieru noista kommenteista. Tuon Watersin ja Claptonin yhteyden muistinkin jo ennestään mutta nuo Springsteen ja Beatles-jutut oli mulle uutta...
 
PS. Jotenkin absurdi ajatus että Floyd ja Beatles äänittivät vierekkäisissä studioissa;). Kuitenkin peräti merkittävä hetki rockmusiikin historiassa yleensäkin.

Gilmour soittaa Paul McCartneyn vuonna 1999 julkaistulla Run Devil Run-levyllä, joka koostuu pääosin vanhoista 50-luvun rokkicovereista muutamalla Maccan omalla biisillä höystettynä. Soitti myös levyn julkaisun yhteydessä Cavernissa pidetyllä keikalla.
 
Gilmour soitti myös Bryan Ferryn Boys And Girls-soololevyllä ja Live Aid-keikalla vuonna 1985.
 
Gilmourin suurin meriitti Pink Floydin ulkopuolella lienee Kate Bushin löytäminen. Gilmour tuotti pari biisiä Kate Bushin debyytiltä ja on sittemmin myös vieraillut hänen levyillään.

Regalis Apertura: Kiitos Vanha Pieru noista kommenteista. Tuon Watersin ja Claptonin yhteyden muistinkin jo ennestään mutta nuo Springsteen ja Beatles-jutut oli mulle uutta...
 
Ole hyvä vaan! Progebändeistä, niin kuin musiikista yleensäkin, on aina kiva keskustella. Nuo mun esiin nostamat asiat vedin puhtaasti muistista, joten pientä epätarkkuutta voi esiintyä siellä täällä, mutta olen varma, että pääosin oikein meni.
 
PS. Jotenkin absurdi ajatus että Floyd ja Beatles äänittivät vierekkäisissä studioissa;). Kuitenkin peräti merkittävä hetki rockmusiikin historiassa yleensäkin.
 
Sanopa muuta! Beatles oli studiossa numero 2 ja Pink Floyd studiossa numero 3. Nämä faktat, kuten sekin kuriositeetti, että Pink Floyd kiersi rundilla Hendrixin kanssa, löytyvät täältä https://www.loudersound.com/news/pi … r-waters-beatles-songwriting-lesson Ehkä jotain hentoa historian lehtien havinaa voisi ajatella sisältyvän myös siihen, että samalla kiertueella pääesiintyjänä toimi Hendrix, jota lämmittelivät mm. Pink Floyd ja The Nice, joka oli Keith Emersonin bändi ennen Emerson Lake & Palmeria. Jonkinlainen toteutumatta jäänyt ajatushan heräsi superyhtyeen HELP (Hendrix, Emerson, Lake, Palmer) perustamisesta.
 
Pink Floyd sai järjestettyä itsensä joksikin aikaa seuraamaan Lovely Rita -biisin työstöä. Nick Mason ja Roger Waters muistavat eri lailla kohtaamisen Beatlesin kanssa, kuten kerrotaan täällä https://www.rollingstone.com/music/ … isited-lovely-rita-sessions-127210/ Masonin mukaan olivat ihailusta mykkinä studion nurkassa, Watersin mukaan Lennonin tavatessaan Lennon oli leuhka, joten niin oli hänkin sitten takaisin Lennonia kohtaan.
Sinänsä muuten huomiota herättävä yksityiskohta tuokin, että Watersin mukaan radiossa siis soitettiin Sgt. Pepper -albumi kokonaisuudessaan. Toisaalta, jos jokin rockalbumi tällaisen ansaitsee, niin eiköhän aika moni ajattele, että Sgt. Pepper ei ollut aivan huono valinta.

HaloOfFlies: Gilmour soittaa Paul McCartneyn vuonna 1999 julkaistulla Run Devil Run-levyllä, joka koostuu pääosin vanhoista 50-luvun rokkicovereista muutamalla Maccan omalla biisillä höystettynä. Soitti myös levyn julkaisun yhteydessä Cavernissa pidetyllä keikalla.
 
Ai se oli noinkin myöhään kuin 1999. Kiitos tiedosta! Gilmour on ollut kysytty vierailija monenkin artistin levyillä, kuten Wikipediassa luetellaan: https://en.wikipedia.org/wiki/David … orations_and_work_for_other_artists
 
Gilmour soitti myös Bryan Ferryn Boys And Girls-soololevyllä ja Live Aid-keikalla vuonna 1985.
 
Kyllä, ja Gilmour oli ainoa Floydin jäsen, joka Live Aidissa esiintyi. Tällöin hän tapasi myös Ferryn bändin kosketinsoittaja Jon Carinin, joka saattaa hyvinkin olla ainoa ihminen, joka on päässyt soittamaan sekä Gilmourin että Watersin omissa bändeissä (soitettuaan ensin Pink Floydin kiertuekokoonpanossa). Samalla hän on yksi harvoista Floydiin kuulumattomattomista muusikoista, joka on saanut säveltäjäkrediitin (Learning to Fly) Floydin levylle. Jos oikein muistan, niin Carin oli läsnä kun kappaletta treeneissä kehiteltiin ja ehdotti kertosäkeeseen päätyneitä sointuja. Kun Momentary Lapse of Reason sitten ilmestyi, Carin hämmästyi iloisesti, kun näki nimensä kappaleen tekijätiedoissa pelkän sointukulkupätkän ansiosta.
 
Viime kädessä Live Aid -tapahtumasta alkaneesta hyväntekeväisyystyöstään parhaiten tunnettu Bob Geldofhan sai liikkeelle sen prosessin, jonka päätepisteessä Pink Floyd esiintyi Waters bassossa Live 8 -tapahtumassa 2005. Edellisen kerranhan Waters oli Pink Floydin keikalla basistina 1981.
 
Gilmourilla ja Roxy Musicilla on runsaat yhteydet. Ferry/Gilmour -akselin otitkin jo esiin. Lisäksi Roxy Musicin kitaristi Phil Manzanera on Gilmourin naapuri ja soittanut tämän bändissä kiertueilla ja levyillä. Lisäksi basisti Guy Pratt on soittanut Pink Floydin kiertuekokoonpanossa ja vielä sekä Gilmourin että Bryan Ferryn bändeissä.
Gilmour myös auttoi siinä, että Phil Manzanera alkujaan ylipäänsä pääsi liittymään Roxy Musiciin. Jos oikein muistan, juttu meni jotensakin niin, että Manzaneran veli tunsi Gilmourin, joka toimi välikätenä Manzaneran tutustuttamisessa Roxy Musicin jäseniin. Tai jotain sinnepäin.
Phil Manzanera puolestaan sai säveltäjäkrediitin Momentary Lapse of Reasonin raidalle One Slip.
Gilmour soittaa myös Ferryn Olympia -abumilla, vaikka se Wikipedian listasta puuttuukin.
Oma sivujuonteensa on vielä kitaristi nimeltä David O'List. Herra on onnistunut soittamaan lyhyitä tuurauksia/välikausia Pink Floydissa (Sydin kaudella), Jethro Tullissa (ennen Barren liittymistä vakituiseksi kitaristiksi), Roxy Musicissa (ennen Manzaneraa) ja The Nicessa. Kaikissa näissä hän vaikutti ennen kuin kyseiset bändit alkoivat saamaan merkittävää taloudellista menestystä. Jos on jollain muusikolla käynyt huono tuuri siinä mielessä, että menestys oli "niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana", niin O'List on hyvä esimerkki. Joskus asiat eivät vaan natsaa. https://en.wikipedia.org/wiki/David_O%27List
 
Lipsahti tahattomasti triviatiedoilla nokitteluksi, mutta oli niin hauskaa tätä kootessa.