Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hard Rock-Moore päihittää Blues-Garyn!
 
https://levyhyllyntakaa.blogspot.co … -moore-corridors-of-power-1982.html

caution2: Hard Rock-Moore päihittää Blues-Garyn!
 
https://levyhyllyntakaa.blogspot.co … -moore-corridors-of-power-1982.html
 
Kyllä Garylla on kovia hard rock-levyjä. Victims of the future ja Run for cover tykittävät. Kevyempi Wild frontier toimii sekin. Bluesia vastaan ei mitään, mutta kyllä minä Garyni hevinä kuuntelen. Harmi kun meni dokaamaan itsensä hengiltä.

Vähän outoa ettei näin merkittävästä kitaristista ole jo aiemmin tehty topikkia (tiedä sitten onko rokkipuolella?)... Juu itselleni hyvin merkittävä vaikuttaja omaankin soittoon. Corridors Of Power ja Victims Of The Future ovat mielestäni eräitä kaikkien aikojen parhaimpia hardrock-levyjä. Myös After The War, live We Want Moore ja hieman epätasaisempi Run For Cover saavat myös kunniamaininnan. Thin Lizzyn aikaisista Black Rosea tulee kuunneltua eniten Lizzyn levyistä Mooren kitaroinnin ja loistavien biisien takia... Harmi että ehti kuolla liian nuorena ja juuri kun oli tekemässä paluuta hardrockiin blues-kauden jälkeen:(.

Regalis Apertura: Harmi että ehti kuolla liian nuorena ja juuri kun oli tekemässä paluuta hardrockiin blues-kauden jälkeen:(.
 
Tämä. Ihmettelin kyllä sitä totaalista heviuran hylkäämistä. Muistan joskus sanoneen, että oli vain kyllästynyt siihen. Tosin joitakin hevibiisejä oli keikkasetissä aika ajoin mukana, kuten Out in the fields ja Over the hills. Olisi ollut todella hienoa kuulla se comeback. Luulin, ettei Gary juopotellut enää, mutta olin väärässä.

Niinpä. Olikos kuolinsyy alkoholimyrkytys?

Garyn heavyuran jälkeinen blues-tuotanto oli kyllä aika tylsää. Taisi viimeisinä vuosina heittää Thin Lizzyn rumpalin Brian Downeyn kanssa joitain keikkoja, joissa vedettiin muutakin kuin bluesia.
 
Muistan, kun se Back to the Blues levy tuli aikoinaan, ei lähtenyt sitten yhtään.
 
yellow: Tämä. Ihmettelin kyllä sitä totaalista heviuran hylkäämistä. Muistan joskus sanoneen, että oli vain kyllästynyt siihen. Tosin joitakin hevibiisejä oli keikkasetissä aika ajoin mukana, kuten Out in the fields ja Over the hills. Olisi ollut todella hienoa kuulla se comeback. Luulin, ettei Gary juopotellut enää, mutta olin väärässä.

Eikös mies 90-luvun lopulla yrittänyt jotain modernimpaakin kamaa, muistaakseni joillain levyillä oli jotain konesäksätyksiä mukana?
 
Blues-vonguttelu oli kyllä aika tylsää, mutta löytyihän hänen repertuaaristaan komein blues-irvistys ikinä missään, joten miksei sitä olisi käyttänyt hyväkseen. Sitten kun sitä bluesia alleviivattiin suunnilleen joka käänteessä, levyjen ja biisien nimissä jne..
 
Siinä Still Got the Bluesissa ärsytti vielä yli kaiken se, että ne kitaramelodiat tuntui ihan helvetin tutulta, mutta tähän päivään mennessä ei ole välähtänyt, että missä sen olisi kuullut aiemmin.
 
e: opettelin kirjoittamaan.

Nigel Tufnel: Siinä Still Got the Bluesissa ärsytti vielä yli kaiken se, että ne kitaramelodiat tuntui ihan helvetin tutulta, mutta tähän päivään mennessä ei ole välähtänyt, että missä sen olisi kuullut aiemmin.
 
Ainakin Parisienne Walkways on hyvin samanhenkinen piisi.

Mielestäni tämä on Garyn kovin veto:
 
https://www.youtube.com/watch?v=gyEMnA70Kb0
 
Sen verran ikää on, että muistan biisin aiheen tapahtuman. Vieläkin on epäselvyyttä, miksi kävi niin kuin kävi. Joku kirjailija esitti väitteen, että jenkit olivat pimentäneet ryssän tutkat, jotta kone pääsi vihollisen alueelle ts. syyttömät uhrattiin vakoilun vuoksi. Selvää on, että NL tykitti silloin välittömästi epäilyttävät koneet alas.

Hieman off-topikkia mitä tuohon alasampumiseen 1983 tulee niin luin jostakin että ko. Mig-pilotti tunnisti koneen matkustajakoneeksi eikä suostunut ampumaan heti ekalla käskyllä. Vasta kolmannella ampui kun esimies uhkasi radiossa sotaoikeudella ymv. "kovilla seuraamuksilla"... Ja mitä tuohon kirjailijan tutkajuttuun tulee niin epäilen että ei olisi ollut kovin jenkkien etujen mukaista "uhrata" tarkoituksella etelä-korealaista matkustajakonetta venäläisten tutkien pimentämisellä vakoilun varjolla...

yellow: Mielestäni tämä on Garyn kovin veto:
 
https://www.youtube.com/watch?v=gyEMnA70Kb0
 
Sen verran ikää on, että muistan biisin aiheen tapahtuman. Vieläkin on epäselvyyttä, miksi kävi niin kuin kävi. Joku kirjailija esitti väitteen, että jenkit olivat pimentäneet ryssän tutkat, jotta kone pääsi vihollisen alueelle ts. syyttömät uhrattiin vakoilun vuoksi. Selvää on, että NL tykitti silloin välittömästi epäilyttävät koneet alas.
 
Neil Carter oli kyllä aivan uskomattoman tyköistuva aseenkantaja Moorelle. Melkein sama lauluäänikin, ks. Thunder Rising.
 
Itselle kolahtaa rokki-moore aika lujaa. Yksi ainoita hevareita, jonka ajoittain poliitiikkaan liittyvä biisinaiheisto ei tunnu lapselliselta.

Mitä yleisö huutaa Gary Mooren keikan jälkeen?
 
We want Gary!

yellow: Mielestäni tämä on Garyn kovin veto:
 
https://www.youtube.com/watch?v=gyEMnA70Kb0
 
Sen verran ikää on, että muistan biisin aiheen tapahtuman. Vieläkin on epäselvyyttä, miksi kävi niin kuin kävi. Joku kirjailija esitti väitteen, että jenkit olivat pimentäneet ryssän tutkat, jotta kone pääsi vihollisen alueelle ts. syyttömät uhrattiin vakoilun vuoksi. Selvää on, että NL tykitti silloin välittömästi epäilyttävät koneet alas.
 
Samalta keikalta Nuclear Attack on kovaa tykitystä:
https://www.youtube.com/watch?v=lbCWghsrgis
 
Mooren hard rock -tuotanto on valitettavan vähälle huomiolle jäänyt. Samanlaista shreddausta ei hirveästi näe. John Sykes samoihin aikoihin oli kova repimään.

Ärsyttää, kun kokoelmalevyllä Ballads & Blues on Parisienne Walkwaysista liveversio ja vielä sellanen, jossa Moore jää vinguttamaan yhtä kohtaa biisistä minuuttitolkulla. Ajanhukkaa tollanen. Kaipa se livelevyllä menis tai paremminkin livedvd:llä tms, mutta kokoelmalle se ei mielestäni sovi.