Kitarat: kitarakamat ›

LaXu: Harmi, ettei Gibson ennen noita Tributeja ole tajunnut tehdä tuollaista valebindingia (ainakaan tietääkseni). Mua Studiot ei ikinä ole visuaalisesti miellyttänyt juuri tuon reunalistan puutteen takia, mutta noi Tributet on ihan hyvän näköisiä kun niissä on feikattu reunalista jättämällä kannen reuna maalaamatta.
 
Onko jossakin Studio-mallissa nykyään jo valmiiksi tämmöiset "listat":
 
http://oi1237.photobucket.com/album … f469/zedder/Les%20Paul/NBWIPGS5.jpg
 
Tuo nyt oli siis "tein itse ja säästin"-osastoa..

Mikko1978: Priorisoin asiat täsmälleen toisin päin kuin ketjun aloittaja: kaula jos istuu hyvin käteen, niin kkitaran ulkonäöllä ei ole sen jälkeen niin väliä. Mitä itsellä on kitaroita, niin yhtään en ole ottanut käteen sen vuoksi, että kitara näyttäisi hyvältä. Jos taasen kitara tuntuu hyvältä ja/tai sen soundi sopii siihen mitä haluan soittaa, niin silloin homma rokkaa. Kyllä erilaisilla kauloilla soittaa voi, mutta saan todella paljon enemmän nautintoa tietyn mallisilla kauloilla soittamisesta verrattuna vain siedettäviin kauloihin. Sama pätee soundiin.
 
.........................
 
Tuo edellyttää, että pitää olla mielipide siitä minkälainen on hyvä kaula tai soundi. Jos ei ole, niin silloin ei jää kuin ulkonäkö :-)

"Nuorempana tykkäsin modailla kaikkea mahdollista ja se opetti sen, ettei lähtökohdiltaan keskinkertaisesta kitarasta tule huippuhyvää modailemalla. Nykyisin tavoite on ostaa kitara, jota ei tarvitse modata. Kitaran rakentajan vision kunnioittamisesta on tullut tärkeää. Vaikka tuollainen kitara voi olla keksinkertaista kitaraa kalliimpi ostaa, niin silti se kalliimpi kitara monesti tulee halvaksi, koska modaamaton laatusoitin säilyttää arvonsa hyvin. Modailuihin kulunut raha taasen palaa sinisellä liekillä nopeasti ja jälkiä jättämättä"
 
Kun vain tälläkin foorumilla useampi oikeasti sisästäisi tuon totuuden, että vaikka olisit kuinka omasta mielestäsi tehnyt kitarasta paremman modaamalla sitä ja laittamalla euroja hommaan kiinni, niin aika harvoin kannattaa odottaa saavansa niitä euroja takaisin.
 
Itse todennut että kun laittaa uuten kitaraan tonnin kiinni niin saa jo melkolailla selalisen kitaran jolla pärjää hyvinkin pitkälle. Varsinkin kun puhutaan harrastelijoista.

BulletFace: "Nuorempana tykkäsin modailla kaikkea mahdollista ja se opetti sen, ettei lähtökohdiltaan keskinkertaisesta kitarasta tule huippuhyvää modailemalla. Nykyisin tavoite on ostaa kitara, jota ei tarvitse modata. Kitaran rakentajan vision kunnioittamisesta on tullut tärkeää. Vaikka tuollainen kitara voi olla keksinkertaista kitaraa kalliimpi ostaa, niin silti se kalliimpi kitara monesti tulee halvaksi, koska modaamaton laatusoitin säilyttää arvonsa hyvin. Modailuihin kulunut raha taasen palaa sinisellä liekillä nopeasti ja jälkiä jättämättä"
 
Kun vain tälläkin foorumilla useampi oikeasti sisästäisi tuon totuuden, että vaikka olisit kuinka omasta mielestäsi tehnyt kitarasta paremman modaamalla sitä ja laittamalla euroja hommaan kiinni, niin aika harvoin kannattaa odottaa saavansa niitä euroja takaisin.
 
Itse todennut että kun laittaa uuten kitaraan tonnin kiinni niin saa jo melkolailla selalisen kitaran jolla pärjää hyvinkin pitkälle. Varsinkin kun puhutaan harrastelijoista.
 
No ei kai kukaan modaa kitaraa myytäväksi, vaan itselleen. Jos modattu kitara ilmestyy torille, niin jokin siinä on mennyt pieleen, että ei tekijä pidäkään itsellä. Itse en modattuja osta..... tai no jos on hyvät mikit vaihdettu niin se vielä voi mennä, vaikka laatusoittimessa en oikein hyvin suhtaudu siihenkään.

hallu: Tuo edellyttää, että pitää olla mielipide siitä minkälainen on hyvä kaula tai soundi. Jos ei ole, niin silloin ei jää kuin ulkonäkö :-)
 
Tuo on aivan totta, eikä tuon mielipiteen fokusoiminen ole missään nimessa helppo homma. Mulla meni tosi pitkään, ennen kuin tiedostin, mitä etsiä, eikä se ensimmäinen ihastus kestänyt kovinkaan pitkään.

hallu: No ei kai kukaan modaa kitaraa myytäväksi, vaan itselleen.
 
Juuri näin.
 
Tuohon modatako vai eikö -kysymykseen ei musta ole mitään yksioikoista vastausta. Taisin jossain aiemmin mainita seikkailuistani Les Paul Specialin kanssa, jonka kohdalla lopputulema oli se, että parempi olisi ollut jättää ihan kaikki modailut tekemättä.
Sitten on taas Jazzmaster, joka on suosikkikitarani, mutta josta ei ole missään vaiheessa ollut sellaista mallia olemassakaan, joka olisi juuri niihin mun spekseihin tehty. Vintagespekseillä menee lähelle, mutta silloinkin täytyy talla ja potikat vaihtaa. Kaikki kunnia soittimen suunnittelijalle tietenkin, mutta kun minä sitä omaa soitintani kumminkin soitan, niin tottakai haluan sen olevan sopiva omaan handuun ja omaan estetiikkaan.

Viimeinen Samurai: Juuri näin.
 
Tuohon modatako vai eikö -kysymykseen ei musta ole mitään yksioikoista vastausta. Taisin jossain aiemmin mainita seikkailuistani Les Paul Specialin kanssa, jonka kohdalla lopputulema oli se, että parempi olisi ollut jättää ihan kaikki modailut tekemättä.
Sitten on taas Jazzmaster, joka on suosikkikitarani, mutta josta ei ole missään vaiheessa ollut sellaista mallia olemassakaan, joka olisi juuri niihin mun spekseihin tehty. Vintagespekseillä menee lähelle, mutta silloinkin täytyy talla ja potikat vaihtaa. Kaikki kunnia soittimen suunnittelijalle tietenkin, mutta kun minä sitä omaa soitintani kumminkin soitan, niin tottakai haluan sen olevan sopiva omaan handuun ja omaan estetiikkaan.
 
Samaa mieltä. Se on vähän kuin, että menisinkö tänään pizzalle. Vain henkilö itse voi sen oikean vastauksen tietää, jos hänkään. Toisaalta voihan sen joku etukäteen tietää, että ei olisi kannattanut, mutta koska (suht koht) vapaa maailma ja aikuinen henkilö kantaa itse syömistensä ja modaustensa seuraukset, niin antaa mennä vaan.
 
Se olin muuten minä, kenelle kirjoitit siitä ja mun piti sulle vastatakin, mutta kuten liian usein, niin se vaan jäi kaiken turhuuden ja kiireen jalkoihin.
 
Ps. en tiedä tunteeko vapaa maailma fraasia suht koht, mutta me Raumalla tunnemme ja se riittää minulle.

hallu: No ei kai kukaan modaa kitaraa myytäväksi, vaan itselleen. Jos modattu kitara ilmestyy torille, niin jokin siinä on mennyt pieleen, että ei tekijä pidäkään itsellä. Itse en modattuja osta..... tai no jos on hyvät mikit vaihdettu niin se vielä voi mennä, vaikka laatusoittimessa en oikein hyvin suhtaudu siihenkään.
 
Ihanko totta? Pointti taisi nyt mennä hieman ohi. Ja se oli siinä, että jos/kun joku modaa kitaraansa ja laittaa siihen x määrä rahaa ja kuvittelee sen saavansa takaisin niin harvemmin näin käy.

niin no ehkä siten niin

Laulava Kylätohtori: Samaa mieltä. Se on vähän kuin, että menisinkö tänään pizzalle. Vain henkilö itse voi sen oikean vastauksen tietää, jos hänkään. Toisaalta voihan sen joku etukäteen tietää, että ei olisi kannattanut, mutta koska (suht koht) vapaa maailma ja aikuinen henkilö kantaa itse syömistensä ja modaustensa seuraukset, niin antaa mennä vaan.
 
Se olin muuten minä, kenelle kirjoitit siitä ja mun piti sulle vastatakin, mutta kuten liian usein, niin se vaan jäi kaiken turhuuden ja kiireen jalkoihin.
 
Ps. en tiedä tunteeko vapaa maailma fraasia suht koht, mutta me Raumalla tunnemme ja se riittää minulle.
 
Oulusa kyllä tunnetaan "suht koht" ja Etelä- ja Keski-Pohojanmaalla myös. Tästä voi päätellä että kyseinen sanonta/käsite tunnetaan riittävän tärkeissä paikoissa ;)
 
Oulun suunnalla taasen kitarat eivät kustanna mitään. Joku henkilö tai yritys voi kylläkin kustantaa kitaran jollekin toiselle.

BulletFace: Ihanko totta? Pointti taisi nyt mennä hieman ohi. Ja se oli siinä, että jos/kun joku modaa kitaraansa ja laittaa siihen x määrä rahaa ja kuvittelee sen saavansa takaisin niin harvemmin näin käy.
 
Yleensä kannattaa säilyttää alkuperäiset osat ja laittaa ne myyntiä varten takaisin. Myy sitten customointiosat erikseen. Näin saa yleensä minimoitua tappiot. Toki silloin ei pysty/kannata palauttaa entiselleen, jos on työstänyt kitaran kaulaa tai runkoa tai pintakäsitellyt soitinta muuten.

iec: Yleensä kannattaa säilyttää alkuperäiset osat ja laittaa ne myyntiä varten takaisin. Myy sitten customointiosat erikseen. Näin saa yleensä minimoitua tappiot. Toki silloin ei pysty/kannata palauttaa entiselleen, jos on työstänyt kitaran kaulaa tai runkoa tai pintakäsitellyt soitinta muuten.
 
Fenderillä kuluminenkin on pintakäsittelyä ;-) ja niiden yhteydessäreliikkiä arvostetaan. Olen itse relicoinut yhden straton ja siihen meni aikaa yli kolkyt vuotta (tai kitara on parahultaisesti nelikymppinen) ja olen pohtinut, että jos sen myisi niin kuinka paljon sen kuluneisuus mahtaisi hintaa tiputtaa. No sitten sain päähäni katsella maailman myyntitoreja ja huomasin, että aika rupisista straoista pyydetään ihan samalla tavalla kuin ihan timmistä. No tehtaalla relikoidut on vielä vähän kalliimpia (ja itse ymmärrän sen ihan hyvin), mutta tehdasreliikkiä (jos on hyvin relikoitu) ei voi erottaa soittamalla relivcoidusta muuten kuin mukana tulevan sertifikaatin perusteella.
 
No en ole oikeasti omaa kitaraani myymässä, mutta tuumasin vain että aika hupaisaa, että muita kitaroita joutuu käsittelemään kuin kukkaa kämmenellä jälleenmyyntiarvon takia, mutta Fendereitä ei tarvii sääliä kun se vaan paranoo kun saa vähän dingiä kupeelleen :-). Vissiin Fenderin vahvistimissa sama juttu.

hallu:
No en ole oikeasti omaa kitaraani myymässä, mutta tuumasin vain että aika hupaisaa, että muita kitaroita joutuu käsittelemään kuin kukkaa kämmenellä jälleenmyyntiarvon takia, mutta Fendereitä ei tarvii sääliä kun se vaan paranoo kun saa vähän dingiä kupeelleen :-). Vissiin Fenderin vahvistimissa sama juttu.
 
Rupisilla miehillä pitää olla rupiset vehkeet, muuallakin kuin housuissa.
Rock uskottavuus katoaa täysin jos soitetaan digivehkeillä ja muilla kitaroilla kuin vähintään 5000€ maksaneilla relikoiduilla G tai F kitaroilla. Täh?
 
Tämä kaveri lienee poikkeus, on itse hyvinkin relikoitunut, paitaa myöten mutta kitara on hieno. Kyllä mulle kelpais tollanen vasuri.
 
https://www.youtube.com/watch?v=kWnBSS1deLs

BugBadWolf: ...siinä vaiheessa kun joku pukeutuu rock-tähdeksi.
 
Jos ei se kuluma ole aitoa - ja tämä pätee niin mieheen kuin kitaraankin - se on sama kuin Conan O'Brien naamioitumassa Tarja Haloseksi. Vähän samaa näköä, hiukan naurettavaakin mutta ei missään tapauksessa aito asia.
 
Mutta eihän sitä ole pakko kertoa, että se on relicoitu jo tehtaalla. Kuka sen erottaa missä olosuhteissa kitara on relikoitunut? meinaan, että tota uskottavuutta jos ajattelee. Rupinen strato on rupinen strato..... en minä ainakaan osaa tehdä niiden välillä eroa. Mutta tietenkin mainitsemasi aitous on silleen tärkeä pointti, että ei ole ihan sama asia olla oikeasti vanha kuin vain näyttää vanhalta, mutta voiko kitaran "elämänkokemuksen" havaita mistään muusta kuin ulkonäöstä?

WanhaWetäjä: Rupisilla miehillä pitää olla rupiset vehkeet, muuallakin kuin housuissa.
Rock uskottavuus katoaa täysin jos soitetaan digivehkeillä ja muilla kitaroilla kuin vähintään 5000€ maksaneilla relikoiduilla G tai F kitaroilla. Täh?
 
Tämä kaveri lienee poikkeus, on itse hyvinkin relikoitunut, paitaa myöten mutta kitara on hieno. Kyllä mulle kelpais tollanen vasuri.
 
https://www.youtube.com/watch?v=kWnBSS1deLs
 
Rockuskottavuudesta en osaa sanoa kun en siitä mitään ymmärrä. Mun pointtini oli että Fender (HUOM ei gibson) vaan paranoo kun sitä röydetään auton perässä pitkin maita ja mantuja. Se on silleen vähän poikkeus muihin kitaroihin verrattuna.... tai ainakaan mulle ei tule ainakaan mieleen toista kitaraa tai vahvistinta joille kuluneisuus lasketaan vaan eduksi.
 
Tuo kaverin kitara on kyllä mageaakin mageampi, mulla on itselläni vähän samantapainen Yamaha jo on oikeasti myös hyvä kitara eikä pelkästään näytä hyvältä :-)

hallu:...voiko kitaran "elämänkokemuksen" havaita mistään muusta kuin ulkonäöstä?
 
Siitähän sen juuri havaitsee. Harvemmin kitara menee "reliikiksi" ensimmäisen parinkymmenen vuoden aikana. Toki jos materiaalit ovat mitä sattuu, se näkyy. Eikä kitaran paiskominen pitkin seiniäkään sitä varsinaisesti kaunista. Mutta näkemäni vanhennetut vekottimet menevät useasti överiksi.
 
Suurin osa hyvistä kitaroista kuluu "leipäsoinnun" kohdalta. Siitä siis, missä eniten leikkii. Kaulan takaa voi kulahtaa lakkaa ja otelaudassa voi olla kulumaa, jos bendailee kovasti pikkunauhojen kanssa. Plektran jälkiä voi löytyä ja sen sellaista. Valkoinen muovi kellastuu vähän ja metalliosista häviää kiilto. Kultaukset karisevat. Lavassa, siinä uloimmassa kohdassa joka aina kolahtaa jonnekin, voi olla pieni jälki.
 
Oikeasti vanhentuneen kitaran mukavin ominaisuus on se että otelaudan reunat pyöristyvät tuhansien tuntien soittelun aikana, vaikka ei auttaisikaan tehtaan jälkiä pois viilalla. Sitä ominaisuutta matkitaan myös monissa relikoiduissa ja ehkäpä kitarat siksi tuntuvat mukavammalta kokeilevan käsissä. Tuon tuntuman tekemisen tarvitaan kuitenkin 5 minuuttia aikaa ja hiukan vesihiomapaperia.
 
Suurin osa noista "reliikeistä" on vain paskottuja.

Rokkiuskottavuus on jo sinällään aika korni käsite, mutta relikoiduissa on monesti miellytävämpi tuntuma soittaa ja niitä on rennompi käsitellä. Pahaan tuntuinen kaula, jota ole hplannut, löytyy yhdestä relikoidusta Nash Stratosta. Lakaton ja otelaudan reunoilta pyöristetty kaula ovat tiivistettyä parhautta. Nätein näkemäni relikointi löytyy taasen eräästä Haar Telestä. Haarissa relikointi ei tarkoita kitaran pieksämistä, vaan kaikkien ikääntymisen yksityiskohtien simuloimista uskomattomalla tarkkuudella.

Tällä hetkellä mulla on kitaroina Fenderin 50s tyyppinen strato ja Kieselin 8 kielinen lavaton Vader. Kitarat ovat käytännössä toistensa vastakohdat, mutta molemmat ovat mielestäni todella mukavia soittaa. Fenkussa on Soft V kaula ja 7,25 radius kun taas Vaderissa on ohuempi D kaula isolla radiuksella ja scallopeilla. Molemmt kitarat ovat eri tarkoituksiin ja molemmilla tulee soitettua lähes yhtä paljon.
Mulle on hurjan tärkeää se, että kitara istuu hyvin syliin ja on kevyt. Vierastan esimerkiksi Les Pauleja niiden painon ja itselleni huonon ergonomian takia.

Gary Enfield: Joko se kitara tuunataan tai hankitaan juuri omien mieltymysten mukaiseksi/na tai sitten vaan käytännössä sopeudutaan siihen soittimeen joka on käsillä. Niin, onko mielipiteitä, pitääkö sen kitaran olla just passeli omaan kouraan vai riittääkö, että se on soittokelpoinen? Vaikuttaako tämä kitaroiden kiertovauhtiin taloudessa?
 
Varmaan todella jokaisen henkilökohtainen päätös mukautuuko vai tuunaa. Itse olen päätynyt tuunaamaan, koska en näe mitään syytä tyytyä johonkin sellaiseen mikä vaan ei tunnu hyvältä. Kalliita merkkikitaroita on toki arveluttavaa lähteä itse tuunaamaan, mutta edullisimpien kanssa tämä toimii.
 
Kaikki maailman asiat toimii noin yleisesti sellaisessa hyvän arvosanan 8 tasolla. Mikään ei ole täydellistä, joten usko täydelliseen kitaraankin on harhaa.
 
Itselleni kitaran kauloilla on ensisijainen merkitys. Nakkisormilla ei soitella paksuja kauloja mukavasti ja soittamisen pitää noin lähtökohtaisesti sujua mukavasti. Vaikka muuten olenkin aina pitänyt Gibson SG:tä "täydellisenä" kitarana, niin aina ne vaan on myyty pois jonkin ajan käytön jälkeen, koska ei vaan sovi käteen. Tärkeintä on kaula ja bodyn ergonomia, kaikki muu sen jälkeen.
 
Kallistun täysin Garyn mainitseman soittokelpoisuuden suuntaan; massiivinen määrä huippuluokan kitararokkia soitetaan kasin tasoisilla kitaroilla ja ihan hyvää jälkeä on kuultavissa.