Kitarat: kitarakamat ›

Kaihua: Mikäs se täällä olis nyt konsensus, otsikkoon siis viittaan. Onko multa huijattu rahat pois nyt kun ostin sen himoitsemani Fender CS telen?
 
Samassa veneessä ollaan, ostin vielä uutena kaupasta ja on relic joten ;-) Todella hyvä kitara, tykkään!

Laulava Kylätohtori: Eli tämä, että joku tekee omista mielipiteistään faktoja ja alkaa vaatia muita muuttamaan mielipiteitään omien mielipiteidensä mukaisiksi on todella epätervettä touhua. Keskusteluksi sitä ei voi sanoa.
 
No onhan se jos sen ottaa ihan yksi yhteen... näen sen enemmänkin retorisena keinona (joka toki helposti tuskastuttaa vastapuolen)!

Kefiiri: No onhan se jos sen ottaa ihan yksi yhteen... näen sen enemmänkin retorisena keinona (joka toki helposti tuskastuttaa vastapuolen)!
 
Mä en yleensäkään näe tällaisille aloituksille mitään pointtia. Kitaran hyvyys, arvo ja hinta, sen speksit, ominaisuudet ynnä mojot sekä tähtipölyt, asenteet, uskomukset, ennakkoluulot ja -asenteet sekä kaikki muu mahdollinen tekee keskustelusta objektiivisella tasolla täysin mahdotonta. Kitaran hyvyys ja arvo on lähes kaikilla tasoilla subjektiivinen juttu. Joten edes pelkkä keskustelu teknisistä- tai muista muka objektiivisista ominaisuuksista on mahdotonta.
 
Jos minusta tietty puu on 2000 euron lisähinnan arvoista, mutta toisen mielestä se ei ole penninkään lisähinnan arvoista, niin kumpi on oikeassa? Miten siitä saadaan objektiivisiin faktoihin perustuva antoisa ja rakentava keskustelu?
 
Itse näen ainoana mahdollisena toimivana keskusteluna CS kitara -ketjun, jossa CS kitaran omistajat tai sellaisen hankkivat keskustelevat kitaroistaan ilman, että siellä on jengiä huutelemassa, miten tyhmää jengi on, kun maksaa ilmasta ja mielikuvista.
 
Ironisintahan on, että nämä ilma- ja mielikuvahuutajat maksavat itse joka päivä ilmasta ja mielikuvista edes ymmärtämättä sitä. :)
 
e. Toisaalta en kyllä keksi yhtään syytä siihenkään, että pitäisi alkaa arvostelemaan toisen kitarahankintaa tyhmäksi, koska on maksettu omasta mielestä tyhjästä ja olisihan sitä saanut harleypenttoninkin. Toki saa tykönään mietiskellä, mutta mikä saa ihmisen päästämään suustaan ulos nämä mietteet, se on mulle mysteeri..

hallu: Ja edelleenkään en pidä Gibson CS/R:ää luksustuotteena, se on vain hemmetin kallis kitara ja mun mielestä vähintäänkin hyvä sellainen, mutta mitään luksusta en siinä näe.
 
Tuli mieleen liikemies, joka osti Maybachin ja sanoi, että se on välttämätön työkalu hänelle. Ettei hänellä ole varaa olla ilman sitä. Perusteluina, että se on hänelle toimisto ja siellä hän pystyy tekemään bisnestä, joka muuten jäisi ajomatkoilla tekemättä.
 
Joku toinen taas voisi väittää Maybachia luksustuotteeksi, joten kyllä se luksus todella on varsin subjektiivista. :)

Laulava Kylätohtori: Tuli mieleen liikemies, joka osti Maybachin ja sanoi, että se on välttämätön työkalu hänelle. Ettei hänellä ole varaa olla ilman sitä. Perusteluina, että se on hänelle toimisto ja siellä hän pystyy tekemään bisnestä, joka muuten jäisi ajomatkoilla tekemättä.
 
)
 
ja ostit tuon perustelun? :D:D

aristoteles666: ja ostit tuon perustelun? :D:D
 
Sanoinko mä jossain kohtaa niin?
 
Eiköhän se ole itsestään selvää, ettei kukaan usko tuota paitsi ehkä liikemies itse, jos sekään...

Mä vähän luulen, että yksi konfliktin linja kulkee noissa Gibsonin ja Fenderin CS:issä sen vuoksi, että joskus on ollut aika kun niitä ei ollut. Oli vain yksi Fender Stratocaster ja yksi Gibson Les Paul. Se oli kauan ennen CS:iä ja kaukoidän tuotantoa sun muuta nykyaikaista hapatusta. Siksi joku voi ajatella (itsekin vähän ymmärrän tätä ajatusta), että se nykyinen CS on sitä laatua mitä se liukuhihnatuote alunalkaen on ollut ja mitä sen tulisi olla vieläkin. Toisin sanoen joku voi ajatella, että on hiukan valheellista väittää sen CS:n sisältävän jotain erityistä, koska se edustaa vain sitä laatua mitä tuotteen standardi on alkujaan ollut. Yhtä valheellisena hän saattaa pitää sitä, että selvästi huonompaa tuotetta nimitetään tänäpäivänä standardiksi.
 
No, olikos se Fender, vai Gibson LP joka alkujaan maksoi suunnilleen työmiehen kuukausipalkan verran? mitä se nykyisin olisi? vissiin jotain 2800 €/kk taitaa olla se meridiaanikeskipalkka (jos muistan oikein mitä meridiaani tässä yhteydessä tarkoittaa). Eli varmaan se olisi F/G CS:ille se sopiva hinta sen teorian mukaan, mutta palkka on tietenkin erilainen eripuolilla maailmaa niin kenen palkkaan sitä nyt sitten pitäisi verrata? ja Gibsonilla tulee ne edelleen ne harvinaiseksi käyvät puut jotka ajautuvat vielä suojelunkin piiriin, niin ihan taatusti vaikuttaa niiden hintoihin sekin.

Kaihua: Mikäs se täällä olis nyt konsensus, otsikkoon siis viittaan. Onko multa huijattu rahat pois nyt kun ostin sen himoitsemani Fender CS telen?
 
Minä vastaan: ei todellakaan ole. Varmasti helevetin hyvä ostos. Itsekin viimiseen asti pohdin CS telen ja Ruokangas Mojon välillä, mutta kotimaisuuden vuoksi päädyin Ruokankaaseen.

aristoteles666: ja ostit tuon perustelun? :D:D
 
Kyllä munsta tossa on järkeä, kun sitä funtsii.
 
Tollanen kiesi on varmasti melko äänetön ja mukava matkustaaa, joten siellä voi keskittyä matkanteon aikana työskentelyyn sen sijaan, että heittäisi sen ajan metelin ja muun takia hukkaan. Tällöin mukavemmassa autossa matkustaessa voi esmes
 
a) saada päivän duunit nopeammin tehtyä tai
b) voi tehdä enemmän tehokkaasti duunia päivän aikana
c) ottaa pikku ettonet/rentoutumishetken, jotta jaksaa taas työskennellä tehokkaammin
 
Aika on melko lailla ainoa hyödyke, jota ei saa lisää. Kerran kulutettua aikaa kun ei saa mitenkään takaisin. Joten jos tuollainen auto mahdollistaa sen, että esmes ei-perheen-kanssa-vietettävä-aika vähenee vaikka tunnilla per päivä, voi säästetyn tunnin arvo, jonka voikin viettää perheen kanssa, äkkiä olla hänen kannaltaan melko arvokas. Olettamuksella, että perheen kanssa vietettyä aikaa pitää arvokkaana.
 
Liittyykö suoranaisesti kitaroihin, niin on eri asia.

hallu:
No, olikos se Fender, vai Gibson LP joka alkujaan maksoi suunnilleen työmiehen kuukausipalkan verran? mitä se nykyisin olisi? vissiin jotain 2800 €/kk taitaa olla se meridiaanikeskipalkka (jos muistan oikein mitä meridiaani tässä yhteydessä tarkoittaa). Eli varmaan se olisi F/G CS:ille se sopiva hinta sen teorian mukaan, mutta palkka on tietenkin erilainen eripuolilla maailmaa niin kenen palkkaan sitä nyt sitten pitäisi verrata? ja Gibsonilla tulee ne edelleen ne harvinaiseksi käyvät puut jotka ajautuvat vielä suojelunkin piiriin, niin ihan taatusti vaikuttaa niiden hintoihin sekin.
 
Eikös Gibsonit olleet alusta saakka selkeästi kalliimpia? Voin olla väärässä, mutta oma kuva Fenderistä on se, että Leo tykkäsi pitää kulut matalalla. Ja onhan joku Tele karuudessaan helpompi nähdä käyttökitarana kuin joku Les Paul. Eikö muuten pulttikaulankin ideana ollut käytännöllisyys, eli jos kaulalle sattui käymään jotain, niin se oli helppo vaihtaa?
 
Inflaation kun laskee mukaan, niin toki 50-luvun Fenkun hinta olisi tänä päivänä helposti päälle tonnin, niin kun USA-Fenkut onkin.
 
Vintagesta kun puhutaan, niin pitäisi mun mielestä ottaa lukuun aika: se 60-vuotias kitara, jonka tänä päivänä ottaa käteensä, voi hyvinkin olla aika hyvää tekoa, koska se on selvinnyt 60-vuotta soittokelpoisena. Yhtälailla se kitara, jonka joku kölvi on vuonna 54 saanut joululahjapaketista on saattanut olla ihan paska, niin kun tänäkin päivänä voi sattua. Mä ajattelen, että kitara on soitin joka - jos se selviää rääkistään - paranee iän myötä, ja uskon myös, että 30 vuoden päästä jengillä on hallussaan todellisia helmiä 2010-luvulta.

Viimeinen Samurai: Voin olla väärässä, mutta oma kuva Fenderistä on se, että Leo tykkäsi pitää kulut matalalla. Ja onhan joku Tele karuudessaan helpompi nähdä käyttökitarana kuin joku Les Paul. Eikö muuten pulttikaulankin ideana ollut käytännöllisyys, eli jos kaulalle sattui käymään jotain, niin se oli helppo vaihtaa?
 
Mikä on sinänsä hassua kun telen kaulaa ei saa poikki edes päällä pomppimalla ja gibsonista katkee lapa kun tulee tarpeeksi ilkee tuulenpuuska ulkoilmakeikalla.

Viimeinen Samurai: Eikös Gibsonit olleet alusta saakka selkeästi kalliimpia? Voin olla väärässä, mutta oma kuva Fenderistä on se, että Leo tykkäsi pitää kulut matalalla. Ja onhan joku Tele karuudessaan helpompi nähdä käyttökitarana kuin joku Les Paul. Eikö muuten pulttikaulankin ideana ollut käytännöllisyys, eli jos kaulalle sattui käymään jotain, niin se oli helppo vaihtaa?
 
Inflaation kun laskee mukaan, niin toki 50-luvun Fenkun hinta olisi tänä päivänä helposti päälle tonnin, niin kun USA-Fenkut onkin.
 
Vintagesta kun puhutaan, niin pitäisi mun mielestä ottaa lukuun aika: se 60-vuotias kitara, jonka tänä päivänä ottaa käteensä, voi hyvinkin olla aika hyvää tekoa, koska se on selvinnyt 60-vuotta soittokelpoisena. Yhtälailla se kitara, jonka joku kölvi on vuonna 54 saanut joululahjapaketista on saattanut olla ihan paska, niin kun tänäkin päivänä voi sattua. Mä ajattelen, että kitara on soitin joka - jos se selviää rääkistään - paranee iän myötä, ja uskon myös, että 30 vuoden päästä jengillä on hallussaan todellisia helmiä 2010-luvulta.
 
Toisaalta ihmisillä on nykyään paljon useampia soittimia kuin vaikka 50 vuotta sitten, joten soittoaika per keppi on pienempi.

hallu: Mä vähän luulen, että yksi konfliktin linja kulkee noissa Gibsonin ja Fenderin CS:issä sen vuoksi, että joskus on ollut aika kun niitä ei ollut. Oli vain yksi Fender Stratocaster ja yksi Gibson Les Paul. Se oli kauan ennen CS:iä ja kaukoidän tuotantoa sun muuta nykyaikaista hapatusta. Siksi joku voi ajatella (itsekin vähän ymmärrän tätä ajatusta), että se nykyinen CS on sitä laatua mitä se liukuhihnatuote alunalkaen on ollut ja mitä sen tulisi olla vieläkin. Toisin sanoen joku voi ajatella, että on hiukan valheellista väittää sen CS:n sisältävän jotain erityistä, koska se edustaa vain sitä laatua mitä tuotteen standardi on alkujaan ollut. Yhtä valheellisena hän saattaa pitää sitä, että selvästi huonompaa tuotetta nimitetään tänäpäivänä standardiksi.
 
Tässä nyt puhutaan custom shopin kohdalla vain laadusta mutta eikös se custom shop ole vähän muutakin? "Dream factory" vai miten se Fender tuota omaa pajaansa mainosti. Korkea laatu on standardi mutta sitten sieltä saa lisäksi kaikkea muuta mitä liukuhihnalta ei tule. Esimerkkinä vaikkapa nuo closet classic ja relic käsittelyt. (joista allekirjoittanut on valmis maksamaan koska mä olen ihan pöljänä niihin..)

Funkånaut: Paranee ja paranee, mutta ainakin ne paskat yksilöt päätyvät tunkiolle vuosien saatossa. Ei yksittäinen vuosikerran y soitin x sillä parane, että muut saman vuosikerran y soittimet heitetään roskiin. Kierrossa olevien vuosimallia y olevien soittimien keskimääräinen taso kyllä paranee sitä mukaa, kun hyvät säästetään ja huonot hävitetään/hävittyvät.
 
Otetaan vertaukseksi vaikka joukko ihmisiä, esmes sata nuppia. Jos ensin poistetaan 50% porukasta käyttäen rajana pituutta (lyhyimmät pois) ja jäljelle jääneestä joukosta uudestaan 50% samalla periaatteella, niin eihän kenenkään pituus ole muuttunut milliäkään. Jäljelle jääneiden keskimääräinen pituus on kyllä kasvanut joka "karsintakierroksen" jälkeen, mutta tasan yhtä pitkiä jokainen on kuin ennenkin karsintoja tai mittauksia.
 
Tätä mä juuri meinasin noilla semi kryptisillä satuiluillani. Se mikä nyt nähdään maagisena vintagena on se mitä jää jäljelle kun heikommat karsiutuu pelistä pois. On siis vähän hölmöä sanoa, että ennen laatustandardit olivat korkeammat, vaikka voihan ne ollakin, mistä minä tiedän.
 
Jos mennään vintage-laadusta CS-kitaroihin, niin vaikea nähdä, että laatustandardit olis CS:n kohdalla ainakaan alhaisemmat. Tai siis jotkut darraiset duunarithan niitä 60k euron Stratoja on tuntipalkalla höyläilleet silloin 50-luvulla.
 
e: Tuolla läpällä että instrumentit paranevat iän myötä meinasin siis sitä, että puu elää ja päästää kosteutta ja ties mitä höyryjä iän myötä, jolloin soittimen sointi käy täyteläisemmäksi ja ilmavammaksi - tai tälläsiä juttuja ainakin klasarijengi jauhaa jousisoittimistaan.

Kaihua: Tässä nyt puhutaan custom shopin kohdalla vain laadusta mutta eikös se custom shop ole vähän muutakin? "Dream factory" vai miten se Fender tuota omaa pajaansa mainosti. Korkea laatu on standardi mutta sitten sieltä saa lisäksi kaikkea muuta mitä liukuhihnalta ei tule. Esimerkkinä vaikkapa nuo closet classic ja relic käsittelyt. (joista allekirjoittanut on valmis maksamaan koska mä olen ihan pöljänä niihin..)
 
Kyllä se jokaisella verstaalla on myös noin, ja jos nyt mennään tuohon Giban custom shoppiin, niin kyllä ne siellä myös noita "one-offeja" saa aikaiseksi, eli aika lailla uniikkejakin kitaroita tuolta on mahdollista saada. Järjellisyyden rajoissa totta kai. ;)
Sieltä tulee esmerkiks nuo "showstopperit" eli eri näyttelyitä varten kasatut/modatut yksittäismallit. Jokusia "erikoisuuksia" olen itsekin päässyt vuosien mittaan ennenvanhaan näkemään.
Pääosinhan nuo Gibsonilla(kin) työllistyy noitten lyhyitten sarjojen valmistuksessa, tuskin tuolla spessukaman tekopuolella useammalle kymmenelle ammattisoitinrakentajalle muuten hommia olisi. Ja kyllähän se käy tuosta nimestäkin "Historic & Arts Division" ilmeiseksi. Sitä en osaa sanoa/tiedä kuinka paljon tuo R & D -puoli nykyään "työllistää", kun ei varmaan mallistoon täysin uusia malleja ole tulossa. Noitten protot ja mahdolliset esisarjat aikoinaan oli juuri tuon "custom shopin" vastuulla.

Kaihua: Tässä nyt puhutaan custom shopin kohdalla vain laadusta mutta eikös se custom shop ole vähän muutakin? "Dream factory" vai miten se Fender tuota omaa pajaansa mainosti. Korkea laatu on standardi mutta sitten sieltä saa lisäksi kaikkea muuta mitä liukuhihnalta ei tule. Esimerkkinä vaikkapa nuo closet classic ja relic käsittelyt. (joista allekirjoittanut on valmis maksamaan koska mä olen ihan pöljänä niihin..)
 
Mä relikoin itse oman stratoni. Ei siihen mennyt kuin nelkyt vuotta :-D, mutta nyt se alkaa olla aika uskottava relic :-) . Pitääkin laittaa kuvia tonne omiin kuviin siitä. Olen enimmäkseen soittanut treeneissä Tokaita ja himassa Ibanezia ja Yamahaa, mutta vaihdoin eilen kielet stratoon ja tökkäsin sen tulille, niin hemmetti että olikin taas makea fiilis. Suosittelen jokaiselle nuorelle kitaristille, että säilyttäkää yksi kitaroistanne itsellänne sellaisena jonka kanssa vietätte koko elämänne. Voin vakuuttaa, että se tulee tuttuakin tutummaksi.... ja kukaties jos ei rakkaammaksi, niin sitä soittaessa ei tarvitse ajatella muuta vaan voi keskittyä soittamiseen.

fox: Kyllä se jokaisella verstaalla on myös noin, ja jos nyt mennään tuohon Giban custom shoppiin, niin kyllä ne siellä myös noita "one-offeja" saa aikaiseksi, eli aika lailla uniikkejakin kitaroita tuolta on mahdollista saada. Järjellisyyden rajoissa totta kai. ;)
Sieltä tulee esmerkiks nuo "showstopperit" eli eri näyttelyitä varten kasatut/modatut yksittäismallit. Jokusia "erikoisuuksia" olen itsekin päässyt vuosien mittaan ennenvanhaan näkemään.
Pääosinhan nuo Gibsonilla(kin) työllistyy noitten lyhyitten sarjojen valmistuksessa, tuskin tuolla spessukaman tekopuolella useammalle kymmenelle ammattisoitinrakentajalle muuten hommia olisi. Ja kyllähän se käy tuosta nimestäkin "Historic & Arts Division" ilmeiseksi. Sitä en osaa sanoa/tiedä kuinka paljon tuo R & D -puoli nykyään "työllistää", kun ei varmaan mallistoon täysin uusia malleja ole tulossa. Noitten protot ja mahdolliset esisarjat aikoinaan oli juuri tuon "custom shopin" vastuulla.
 
Aivan. Itsellä tulee aina tuo fender ensimmäisenä esimerkkinä mieleen kun se on aina kiinnostanut eniten. Meni itseasiassa lähes 15 vuotta ennenkuin hyväksyin les paulin omaan soitinkatraaseen kun en millään osannut niillä soittaa :D Nykyään on 2012 stankku lespa, aivan huikea rock n roll keppi. Mukavan jämerä kaula, oikein mieluisa soittaa. Saisipa vielä sen straton heleyden siitä ulos.. Mutta takaisin aiheeseen.... Luulisi että ainakin viimevuosina Gibsonin R&D osastolla olis ollu melkoista hulinaa kun miettii kaikkia niitä uudistuksia ja uusia ominaisuuksia mitä markkinoille toivat. Eivät uusia kitaroita ole juurikaan tainneet suunnitella mutta vanhoja on kyllä leivottu nykyaikaan melkoisella intensiteetillä.

Eniten tässä askarruttaa se, että mikä esimerkiksi vuonna 1956 olisi määrittänyt uudesta Stratosta että se on "paska" verrattuna "helmeen" ja mitä sille sitten muka olisi tapahtunut. Vaikeata kuvitella, että joku olisi laittanut sen puiksi edes vuosien varrella jollei se olisi ollut täysin soittokelvoton (jollaisia tuskin Fenderiltä on koskaan tullut). Ilman mitään kunnollisia todisteita asialle on aika helppo epäillä teoriaa siitä, että ainoastaan ne helmet olisivat nykyään olemassa, pelkäksi mutuksi.
 
Mites sitten sellainen, joka on uutena laitettu sängyn alle ja nyt myydään kolminumeroisella hintalapulla varustettuna? Harvemmin myyjä siitä sanoo, että on jätetty soittamatta, kun oli niin paska suoraan hihnalta.

hallu: Mä relikoin itse oman stratoni. Ei siihen mennyt kuin nelkyt vuotta :-D, mutta nyt se alkaa olla aika uskottava relic :-) . Pitääkin laittaa kuvia tonne omiin kuviin siitä. Olen enimmäkseen soittanut treeneissä Tokaita ja himassa Ibanezia ja Yamahaa, mutta vaihdoin eilen kielet stratoon ja tökkäsin sen tulille, niin hemmetti että olikin taas makea fiilis. Suosittelen jokaiselle nuorelle kitaristille, että säilyttäkää yksi kitaroistanne itsellänne sellaisena jonka kanssa vietätte koko elämänne. Voin vakuuttaa, että se tulee tuttuakin tutummaksi.... ja kukaties jos ei rakkaammaksi, niin sitä soittaessa ei tarvitse ajatella muuta vaan voi keskittyä soittamiseen.
 
On mullaki yks tokain tele jonka hankin muistaakseni n. 12 vuotta sitten. Soittoharrastuksen alkupäässä olin silloin, yläasteikäinen. Se oli oikeastaan ainoa sähkökitara mulla useamman vuoden ajan ja siltä se kyllä näyttääkin. Kumma miten niinkin paksun lakan saa kulumaan puhki :D