Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kysymys kuuluu s-kitaran häiriösuojauksesta, että kun laitetaan kupari-/alumiiniteippiä, niin tuleeko elektroniikkakolojen olla 100% teipattu, jotta suojaus toimii? Eli jos on pienempi/suurempi aukko teippauksessa, niin onko tällaisella suojauksella mitään vaikutusta vai toimiiko häiriösuojaus vain täysin aukottomassa teippauksessa?
Esim. Stratocasterissa mikit, varsinkin humbuckerit, eivät välttämättä täytä pleksin mikkiaukkoja kokonaan.
Olen lukenut täällä joidenkin ilmeisesti kolvaavan teippien reunoja. Onko tämä tarpeellista, kun teippien reunat ovat päällekkäin?
 
Mitkähän ovat kitarassa potentiometrien laatueroja halvemmalla ja kalliimmalla potikalla? Kuulemma halvemmat rahisevat helpommin ja oletettavasti käyttöikä on lyhyempi. Mitähän muuta?
 
Entä mikähän mahtaa selittää TOM-tyylisen kielenpitimen hinnanvaihtelut? Samassa kaupassa kun voi olla 8 tai 80 eurolla sama kromattu tuote. Sehän on vain tietyn muotoinen metallikappale. Ainoa varsinainen kulutusosa lienee korkeudensäätöruuvit ja toisin kuin itse tallassa, kielet eivät pahemmin luulisi kuluttavan kielten reikiä.

Moi.
 
Soittolapio: Kysymys kuuluu s-kitaran häiriösuojauksesta, että kun laitetaan kupari-/alumiiniteippiä, niin tuleeko elektroniikkakolojen olla 100% teipattu, jotta suojaus toimii?
 
Häiriösuojauksessa mahdollisten rakojen ja reikien koko määrittelevät taajuuden jolla häiriösuojaus alkaa heikkenemään.
 

 
Soittolapio: Eli jos on pienempi/suurempi aukko teippauksessa, niin onko tällaisella suojauksella mitään vaikutusta vai toimiiko häiriösuojaus vain täysin aukottomassa teippauksessa?
Esim. Stratocasterissa mikit, varsinkin humbuckerit, eivät välttämättä täytä pleksin mikkiaukkoja kokonaan.
 
Häiriösuojaus toimii myös kun aukkoja/rakoja esimerkiksi kitarasuojauksessa pakostikin jää, muttei tietenkään täydellisesti.
 
Se, onko häiriösuojauksen täydellisyys tarpeellista, ja josko staattinen suojaus edes toimii kyseiselle häiriölle, riippuu olosuhteista.
 

 
Soittolapio: Olen lukenut täällä joidenkin ilmeisesti kolvaavan teippien reunoja. Onko tämä tarpeellista, kun teippien reunat ovat päällekkäin?
 
Varma sähköinen kontakti suojafolioiden välillä on pakollinen jotta häiriösuojaus toimisi suunnitellusti, eikä eristekerroksella toisistaan erillään olevat johteet muodostaisi kondensaattoria tai antennia kuten muuten käy.
Maallikolle ainoa luotettava ja pitkäikäinen tapa muodostaa varma sähköinen kontakti on juottaminen.
 

 
Soittolapio: Mitkähän ovat kitarassa potentiometrien laatueroja halvemmalla ja kalliimmalla potikalla? Kuulemma halvemmat rahisevat helpommin ja oletettavasti käyttöikä on lyhyempi. Mitähän muuta?
 
Mekaaninen rakenne ja vastusradan materiaali vaihtelevat suuresti.
 
Tuon lisäksi jotkin brändääjät lyövät perusbulkkipotikkaan brändilisänsä leimalla tai jopa ilman, jolloin hinta ei välttämättä korreloikkaan laatua vaikka näin ehkä kuvittelisikin.
Sama tilanne jos ostaa kaukoidän feikin aitona asiana.
 
EDIT: Tuossa kuvien kera taannoista harrastelijatutkimustani Dunlopin Super Pot-potikan tiimoilta:
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … sts.php?c=31&t=236431&co=30
 

 
Soittolapio: Entä mikähän mahtaa selittää TOM-tyylisen kielenpitimen hinnanvaihtelut? Samassa kaupassa kun voi olla 8 tai 80 eurolla sama kromattu tuote. Sehän on vain tietyn muotoinen metallikappale. Ainoa varsinainen kulutusosa lienee korkeudensäätöruuvit ja toisin kuin itse tallassa, kielet eivät pahemmin luulisi kuluttavan kielten reikiä.
 
Em. brändilisä on yksi seikka, materiaalit ja valmistustarkkuus toinen.
 
Tolppien sopivuus insertteihinsä, kuten myös peräkappaleen sopivuus tolppiin ovat varsin tärkeitä asioita käytettävyyden kannalta, ja ovat etenkin halvemmissa usein varsin surkealla tolalla.
 
Vaikken itse sinkkipainevalun ja pronssin eroa peräkappaleessa kuule, jotkut varmaankin kuulevat koska ovat vaihtoehtoisista materiaaleista valmiita maksamaan.
 
Kromaus ja niklaus voidaan myös suorittaa hyvin erilaisin kustannuksin, ja tuo näkyy tietenkin suoraan hinnassa.
 
Moni toimija haluaa myös tarjota erihintaisia vaihtoehtoja koska kalliimpi=parempi on monella ainoa tapa jolla määritellä laatu.
 
T:Samuli

Yksi juttu häiriösuojauksen tekemisestä tuli mieleen - että onko kukaan kokeillut häiriösuojaukseen ohutta ja hyvin pienisilmäistä (ja taipuisaa) teräs- tai alumiiniverkkoa!
Kun on muutama sellainen kolo, johon on hankalaa saada tuota liimallista teippiä ehyenä viriteltyä!
Eli toimisiko ko. verkko yhtä hyvn kuin vaikka aluteippi?

Kai se toimii, eikös alkuperäinen Faradayn häkkikin ollut nimenomaan häkki? Opin edellisestä kirjoituksesta, että suojauksen aukkojen suuruus määrittää taajuuden jolla suojaus vaikuttaa. Verkon silmäkokoa ei näin ollen vissiin passaa suurentaa miten paljon tahansa, mutta olettaisin tiheäsilmäisen teesihtityyppisen verkon toimivan vallan hyvin.

basisti1971: Maallikolle ainoa luotettava ja pitkäikäinen tapa muodostaa varma sähköinen kontakti on juottaminen.
 
Miten teet tuon juottamisen?
 
Mä laitan aina teippikierroksien väliin ja limittäin jotain sähköä johtavaa joka yhdistää kaikki yhteen.

basisti1971: Moi.
 
Häiriösuojauksessa mahdollisten rakojen ja reikien koko määrittelevät taajuuden jolla häiriösuojaus alkaa heikkenemään.
 
Häiriösuojaus toimii myös kun aukkoja/rakoja esimerkiksi kitarasuojauksessa pakostikin jää, muttei tietenkään täydellisesti.
 
Se, onko häiriösuojauksen täydellisyys tarpeellista, ja josko staattinen suojaus edes toimii kyseiselle häiriölle, riippuu olosuhteista.

 
Piti oikein vilkaista että miten tuo taajuus oikein vaikuttaa, koska esim. 20 kHz:in aallonpituus on valon nopeudella melkoisen pitkä (15 km), ja törmäsin Wikipediassa mielenkiintoiseen kaavioon: https://en.wikipedia.org/wiki/Faraday_cage#Exterior_fields
 
Voi olla että pienet aukot eivät haittaa läheskään niin paljon kuin se, että Al- tai Cu-teippi ei ole sentin paksuinen.

Tinnittus: Miten teet tuon juottamisen?
 
Jos teippi on kuparia, tavallinen juotostina toimii kuin kello. Ajoittain voi lisätä juoksutetta, jos ei millään meinaa tarttua sormenjälkien tai muun sotkun takia.
 
Alumiinia pystyy juottamaan esimerkiksi öljyssä. Täälläkin on käyty aiheesta keskustelua. Muuten ilmassa oleva happi sotkee juottamista.
 
Potikoista sen verran, että muoviliu'ut ja cermetit ovat merkittävästi hiiliratoja parempia kohinoitten ja laadun suhteen mutta myös arvokkaampia. Lähes poikkeuksetta kitaroissa on tuota hiilipuolen kuraosastoa.