Kitarat: kitarakamat ›

AngieRainbow: Miten sun mielestä Lottosen les paulit vertautui laadullisesti Gibson Custom Shopin historic pauleihin?
 
Tää hyvä kysymys. Mietin itsekin, mutta en ollut niin fiksu, että olisin älynnyt kysyä! + :)

AngieRainbow: Miten sun mielestä Lottosen les paulit vertautui laadullisesti Gibson Custom Shopin historic pauleihin?
 
No jos työnjäljestä puhutaan, niin eipä noi moitteen sijaa antaneet, samassa kastissa suurinpiirtein sen suhteen, puut oli sit vähän eri luokkaa:-95 mallissa oli kansipuut laitettu kuivumaan silloin kun Elvis alkoi olla kuuluisa (1955) body vanhaa Hondurasia, brassilauta. Eli puiden suhteen oltiin aika ultimaattisilla linjoilla.
 
Toi -09 oli vähän erikoisempi:Body seetriä, chambered pancake, kansi 20 vuotta kuivanutta loimumahonkia, Hakalan Ramin vähän spessummat humpparit. Tässä oli mun mielestä viimeistely parempi kuin G-pajalla siihen aikaan.
 
Kumpikaan noista ei ollut varsinaisesti `59 replica, -95 body oli vähän laihempi ja kannen pyöristys aika reilusti korkea ja jyrkempi, -09 taas ihan oma juttunsa jo rakenteensakin puolesta.
 
Loppukaneettina:Ihan hemmetin hyviä keppejä, verraten ihan mihin tahansa, tän lisäksi Juha on asialle omistautumisensa lisäksi äärimmäisen mukava kaveri. Kumpikaan kepeistä ei ollut tilauskamaa, vaan valmiina standissa, tosin -95 oli vasta lakattu ja ilman rautaosia/mikkejä kun sen ensi kerran näin...siitä se alkoi kuolan tiputtelu, oli muuten mulla 19 vuotta.

Jukka Häikiö: No jos työnjäljestä puhutaan, niin eipä noi moitteen sijaa antaneet, samassa kastissa suurinpiirtein sen suhteen, puut oli sit vähän eri luokkaa:-95 mallissa oli kansipuut laitettu kuivumaan silloin kun Elvis alkoi olla kuuluisa (1955) body vanhaa Hondurasia, brassilauta. Eli puiden suhteen oltiin aika ultimaattisilla linjoilla.
 
Toi -09 oli vähän erikoisempi:Body seetriä, chambered pancake, kansi 20 vuotta kuivanutta loimumahonkia, Hakalan Ramin vähän spessummat humpparit. Tässä oli mun mielestä viimeistely parempi kuin G-pajalla siihen aikaan.
 
Kumpikaan noista ei ollut varsinaisesti `59 replica, -95 body oli vähän laihempi ja kannen pyöristys aika reilusti korkea ja jyrkempi, -09 taas ihan oma juttunsa jo rakenteensakin puolesta.
 
Loppukaneettina:Ihan hemmetin hyviä keppejä, verraten ihan mihin tahansa, tän lisäksi Juha on asialle omistautumisensa lisäksi äärimmäisen mukava kaveri. Kumpikaan kepeistä ei ollut tilauskamaa, vaan valmiina standissa, tosin -95 oli vasta lakattu ja ilman rautaosia/mikkejä kun sen ensi kerran näin...siitä se alkoi kuolan tiputtelu, oli muuten mulla 19 vuotta.
 
Ok. Tänx! Hyvä meininki!!!
 
Mulla on ollut kans paljon Gibson CS historic pauleja. Monta R9:ä, yks R7, yks R8 ja yks R6 sekä kaksi Collector's Choicea (Shanks ja Greg Martin). Näistä CC:t oli oikeasti aivan omalla tasolla. Toki ei mullakaan noista ole kerrallaan ollut kuin kaksi tai kolme.
 
Jostain syystä nyt olen innostunut etsimään 70-luvun pauleista hyviä yksilöitä. Tällä hetkellä on '79 Standard ja '73 Custom, joista varmaan taas jossain kohtaa toisen myyn rahoittaakseni jotain muuta :)

o0o: Jos esim. Fender CS kitarassa on täydelliset speksit ja se maksaa 3000e niin se on kyllä ihan yhtä hyvä diili kuin täysin samoilla spekseillä teetetty 3000 euron customina teetetty soitin..
 
Plus että se pitää äkkiä paremmin hintansa käytettynä.

Kun lukee tuolla ylempänä olevia viestejä tyypeiltä, joilla on oikeasti kokemusta lukuisista kitaroista, saa käsityksen että ainakin esim. G:n Custom Shopin paremman pään kitarat vertautuvat laadultaan kotimaiseen tuotantoon.
 
Itselläni ei ole noista kokemuksia, mutta kiinnostaa sikäli että laadukas LP olisi haaveiden kohteena. Kuinkahan Gibsonin CC vs. Ruokangas Unicorn? Juhahan tekee upeita ja huippulaadukkaita kitaroita.

MadMatt: Mitä väliä kumpiko on jos lopputulos yhteneväinen samalla hintalapulla. Nostaako oma mukana olo jotenkin arvoa. Nykyisissä CS-kitaroissa riittää valinnanvaraa speksien osalta ja laatu on hyvää. Homma on tehty helpoksi jos tietää mitä haluaa. Mun juttu ei ole suunnitella yksityiskohtia tai pähkäillä eri materiaalien välillä. Kaikki eivät halua kitaroihinsa uusimpia innovaatioita, ylimääräistä klumeruulia tai edes eksoottisia puulajeja. Itseeni vetoaa perinteinen 60-vuotta vanha konstruktio laadukkaana CS-pajan uustuotantona. Otan mielummin valmiin mutta ymmärrän toki jos joku haluaa olla mukana suunnittelussa pystymetsästä lähtien.
 
Ne kuuskytvuotta sitten käytety puulajit alkaa olla nykyisin eksoottisia ja harvinaisia.... kunnes loppuvat kokonaan. Sen vuoksi osa pajoista etsii kuumeisesti korvaavia puulajeja ja tekniikoita joilla niitä kitaroita rakentaa sitten kun sitä hondurasin mahonkina ja intian ruusupuuta ei enää saa ainkaan.

stratomaster: Kun lukee tuolla ylempänä olevia viestejä tyypeiltä, joilla on oikeasti kokemusta lukuisista kitaroista, saa käsityksen että ainakin esim. G:n Custom Shopin paremman pään kitarat vertautuvat laadultaan kotimaiseen tuotantoon.
 
Itselläni ei ole noista kokemuksia, mutta kiinnostaa sikäli että laadukas LP olisi haaveiden kohteena. Kuinkahan Gibsonin CC vs. Ruokangas Unicorn? Juhahan tekee upeita ja huippulaadukkaita kitaroita.
 
No moni tuntuu noista Ruokankaista tykkäävän joten tokkopa ne nyt ihan paskoja voi olla :-) . Mutta jos eroja miettii, niin nehän on aika eri spekseillä Gibson LP ja R Unicorn on ensinnäkin ihan eri puista tehty ja rakenteissakin on luultavasti eroja koska olen ainakin yhden videon nähnyt jossa Juha haukkui G:n LP:t maanrakoon toki hyvin ja yksityiskohtaisesti perustellen, mutta tokkopa se omaan kitaraansa niitä "huonoja" ratkaisuja on kopioinut vaan tehnyt "paremmin" . Sähköt on myös erit kun eikös Ruokankaalla ole jotkut ihan omat mikit joisa se käyttää.... ne missä on siinä päällä se R-logo mustalla pohjalla. Mä veikkaan, että Unicorn on varmaan hyvä kitara, mutta mahtaako siitä olla LP:n korvaajaksi jos LP kutina on niinkin kovaa lajia, että ihan CC:tä pitää miettiä joka kai on perinteistäkin perinteisempi.
 
E: nyt kannattaa tietenkin myös huomata, että itse en ole soittanut kumpaakaan en CC:tä enkä Unicornia.

hallu: Ne kuuskytvuotta sitten käytety puulajit alkaa olla nykyisin eksoottisia ja harvinaisia.... kunnes loppuvat kokonaan. Sen vuoksi osa pajoista etsii kuumeisesti korvaavia puulajeja ja tekniikoita joilla niitä kitaroita rakentaa sitten kun sitä hondurasin mahonkina ja intian ruusupuuta ei enää saa ainkaan.
 
Porukka ynisee noiden perinnepuiden perään, vaikka yhtä hyviä soittimia saisi tehtyä melkein mistä kalikoista vaan, ja on tehtykin.
 
Tulipas kärjistettyä heti aamutuimaan ;)

hallu: No moni tuntuu noista Ruokankaista tykkäävän joten tokkopa ne nyt ihan paskoja voi olla :-) . Mutta jos eroja miettii, niin nehän on aika eri spekseillä Gibson LP ja R Unicorn on ensinnäkin ihan eri puista tehty ja rakenteissakin on luultavasti eroja koska olen ainakin yhden videon nähnyt jossa Juha haukkui G:n LP:t maanrakoon toki hyvin ja yksityiskohtaisesti perustellen, mutta tokkopa se omaan kitaraansa niitä "huonoja" ratkaisuja on kopioinut vaan tehnyt "paremmin" . Sähköt on myös erit kun eikös Ruokankaalla ole jotkut ihan omat mikit joisa se käyttää.... ne missä on siinä päällä se R-logo mustalla pohjalla. Mä veikkaan, että Unicorn on varmaan hyvä kitara, mutta mahtaako siitä olla LP:n korvaajaksi jos LP kutina on niinkin kovaa lajia, että ihan CC:tä pitää miettiä joka kai on perinteistäkin perinteisempi.
 
E: nyt kannattaa tietenkin myös huomata, että itse en ole soittanut kumpaakaan en CC:tä enkä Unicornia.
 
Joo voi toki olla kuten sanot että ovat hyvin erilaisia. Kuitenkin mieleeni on jäänyt joku video, jossa soiteltiin samassa sessiossa muistaakseni aitoa -59:ää, R9:ää ja Unicornia. En muista, että noissa olis hirveesti ollut soundien puolesta eroa. Ehkä omat paskat tietokoneen ämyrit vaikutti tähän.
 
Mulla on Ruokankaista kokemusta (muutaman kaupassa käpistelyn lisäksi) yhden Mojon verran, tuossa se telineessä seisoo sulassa sovussa Fenderin CS:n kanssa. Kumpi noista sitten on parempi? Kumpi lähtisi ensin kiertoon? Enpä osaa sanoa. Ihania molemmat.

Kai se on makuasia se paremmuus.

Olihan siellä useampikin Gibsonin R mukana ja Ruokankaalta pari eri Unicornia, tossa video:
 
https://www.youtube.com/watch?v=a-ug6TN3oOw
 
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että aivan videon lopussa olevan kitarasoolon tausta on mun tekemä.

Kefiiri: Kai se on makuasia se paremmuus.
 
Nimenomaan ei näytä olevan, kun tätä ketjua lukee.

Kefiiri: Porukka ynisee noiden perinnepuiden perään, vaikka yhtä hyviä soittimia saisi tehtyä melkein mistä kalikoista vaan, ja on tehtykin.
 
Perinnehän siinä jyllää vahvasti. Mulla on yksi LP-tyyppinen putiikkiskeba, jossa on Hondurasin mahonkia ja Brasilian ruusupuuta, mutta ihan yhtä Les Paulilta kuulostaa mun moninkertaisesti halvempi Fenix-kopiokin jossa mahongit ja ruusupuut tuskin ovat näin fantsua kamaa.
 
Kannattaa muistaa, että ei ole vain yhtä Les Paul soundia. Eihän ne himotut 50/60-luvun LP:t edes kaikki kuulosta samalta. Moderneimmissakin on jos jonkinlaista mikkiä ja mallieroja. En itse edes suuremmin diggaa noiden vanhojen Lespojen ohuemmasta ja kirkkaasta soundista jota videoilla kuulee, mun korvaan LP kuuluu olla muhkumpi.
 
Heatley Tradition tuli taloon, kun jokunen vuosi sitten päätin juhlistaa synttäreitäni hankkimalla vihdoin huipputason Lespan, se kun sattui silloin olemaan mun suosikkikitaradesign. Ajattelin eka Gibsonia, mutta kun Historic-malleja ei silloin löytynyt käytettynä (uuteen ei oo varaa) kuin ulkomailta, päätin kokeilla Torilla vastaan tullutta Heatleyn kitaraa vähän aikaa selviteltyäni rakentajan historiaa. Olen ollut kovin tyytyväinen sen soundiin ja tuntumaan ja onhan se helvetisti komeampikin kuin Gibsonin Historic mallit ja ergonomisempi soittaakin muotoillun kaulaliitoksen ansiosta.

stratomaster: Joo voi toki olla kuten sanot että ovat hyvin erilaisia. Kuitenkin mieleeni on jäänyt joku video, jossa soiteltiin samassa sessiossa muistaakseni aitoa -59:ää, R9:ää ja Unicornia. En muista, että noissa olis hirveesti ollut soundien puolesta eroa. Ehkä omat paskat tietokoneen ämyrit vaikutti tähän.
 
Taitaa olla tämä video mihin viittaat: https://www.youtube.com/watch?v=a-ug6TN3oOw
 
Kyllä mun noissa mun mielestä kuulee eroja, joskin niiden "pisteyttäminen" onkin sitten eri asia. Huomiona: tuo '59 ei taida olla sähköjen osalta alkuperäiskuosissa eli konkat ja myös käytetty kytkentä eivät ole alkuperäisiä (ja virittimet on vaihdettu).
 
Kokeilin josku Tonefestissä Ruokankaan Unicorn Supersonicia ja se on varmaan parhaimmalta omaan käteen istuneista/tuntuneista kitaroista.
 
E: No siellähän se oli jo video linkattukin ...

Sammo: Taitaa olla tämä video mihin viittaat: https://www.youtube.com/watch?v=a-ug6TN3oOw
 
Kyllä mun noissa mun mielestä kuulee eroja, joskin niiden "pisteyttäminen" onkin sitten eri asia. Huomiona: tuo '59 ei taida olla sähköjen osalta alkuperäiskuosissa eli konkat ja myös käytetty kytkentä eivät ole alkuperäisiä (ja virittimet on vaihdettu).
 
Kokeilin josku Tonefestissä Ruokankaan Unicorn Supersonicia ja se on varmaan parhaimmalta omaan käteen istuneista/tuntuneista kitaroista.
 
E: No siellähän se oli jo video linkattukin ...
 
Toki minäkin kuulen eroja, mutta näillä pöntöillä kuunneltuna ero edelleen esim. Ruokankaan ja R8:n välillä on mielestäni melko vähäinen. -59 ehkä eroaa hiukan enemmän. Varmaan paikan päällä kuunneltuna tai edes kunnollisilla tietokeonekaiuttimilla eroja tulee enemmän esiin. Mutta kyllähän tuo kuitenkin siltä kuulostaisi, että Unicorn on soundillisesti samalla tontilla kuin nuo Gibsonit.

stratomaster: Joo voi toki olla kuten sanot että ovat hyvin erilaisia. Kuitenkin mieleeni on jäänyt joku video, jossa soiteltiin samassa sessiossa muistaakseni aitoa -59:ää, R9:ää ja Unicornia. En muista, että noissa olis hirveesti ollut soundien puolesta eroa. Ehkä omat paskat tietokoneen ämyrit vaikutti tähän.
 
Mulla on Ruokankaista kokemusta (muutaman kaupassa käpistelyn lisäksi) yhden Mojon verran, tuossa se telineessä seisoo sulassa sovussa Fenderin CS:n kanssa. Kumpi noista sitten on parempi? Kumpi lähtisi ensin kiertoon? Enpä osaa sanoa. Ihania molemmat.
 
Joo minäkin taisin sen videon nähdä ja olen kyllä samaa mieltä, että ei paljoa eroa ollut. Mun mielestä olennaisin asia R9:sä oli miten ääni syttyi ja miten hitaasti se hiipui.... melkein pitäisi päästä kokeilemaan rinnakkain ennenkuin oiekeasti osaisin arvioida kuinka lähellä toisiaan ovat. Jos mulla olisi kuustonnia rahaa, niin kyllä Ruokangas voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta eihän senkään lavassa ole G:tä ja jos G ei ole tärkeä, niin hyväksi vaihtoehdoksi voisi silloin nousta myös paremman luokan Tokaitkin.
 
Mojoa joskus itsekin tyyppäilin F-musiikissa eikä ollut ollenkaan pöllömpi keppi 1300 eurolla sen olisi sieltä mukaansa saanut kaivelee vähän vieläkin ettei sattunut taskusta löytymään moista summaa.

Kefiiri: Kai se on makuasia se paremmuus.
 
Nimenomaan näin+ kuten ensimmäisessä viestissäni totesin, niin mun mielestä G:n R9 ja stankku on ihan eri kitaroita ja jos stankusta tykkää, niin aika turha R:n perään haikailla. Ainoastaan se kokeilemani yheksänkytkolme vuoden R oli samanlainen melkein kun stankku.

stratomaster: Olihan siellä useampikin Gibsonin R mukana ja Ruokankaalta pari eri Unicornia, tossa video:
 
https://www.youtube.com/watch?v=a-ug6TN3oOw
 
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että aivan videon lopussa olevan kitarasoolon tausta on mun tekemä.
 
Toisena hauskana yksityiskohtana, toi clipin R8 on ollut mulla myös...jonniin verran ostopäätökseen vaikutti myös toi vireo:-)

LaXu: Perinnehän siinä jyllää vahvasti. Mulla on yksi LP-tyyppinen putiikkiskeba, jossa on Hondurasin mahonkia ja Brasilian ruusupuuta, mutta ihan yhtä Les Paulilta kuulostaa mun moninkertaisesti halvempi Fenix-kopiokin jossa mahongit ja ruusupuut tuskin ovat näin fantsua kamaa.
 
Kannattaa muistaa, että ei ole vain yhtä Les Paul soundia. Eihän ne himotut 50/60-luvun LP:t edes kaikki kuulosta samalta. Moderneimmissakin on jos jonkinlaista mikkiä ja mallieroja. En itse edes suuremmin diggaa noiden vanhojen Lespojen ohuemmasta ja kirkkaasta soundista jota videoilla kuulee, mun korvaan LP kuuluu olla muhkumpi.
 
Heatley Tradition tuli taloon, kun jokunen vuosi sitten päätin juhlistaa synttäreitäni hankkimalla vihdoin huipputason Lespan, se kun sattui silloin olemaan mun suosikkikitaradesign. Ajattelin eka Gibsonia, mutta kun Historic-malleja ei silloin löytynyt käytettynä (uuteen ei oo varaa) kuin ulkomailta, päätin kokeilla Torilla vastaan tullutta Heatleyn kitaraa vähän aikaa selviteltyäni rakentajan historiaa. Olen ollut kovin tyytyväinen sen soundiin ja tuntumaan ja onhan se helvetisti komeampikin kuin Gibsonin Historic mallit ja ergonomisempi soittaakin muotoillun kaulaliitoksen ansiosta.
 
No Heatleyta kanssa kaavailin itelleni silloin, mut jotain muuta sit tuli, hemmetin hieno keppi kyl.