Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori:... mutta harvemmin asenne on rakentava, yleensä se on customin omistajia halventava. Ikään kuin olisi tyhmää ostaa custom, koska mnetinkin mukaan HB yksinkertaisesti pieksee Gibsonit ja Fenderit.
 
Justiinsa tää kans vähän käy omaan silmään. Siitä tulee heti mieleen se perisuomalainen kateus, vaikka sitä ei ilmeisestikkään täällä saa ääneen sanoa. Ei omassa näkemyksessä japsikitaroiden paremmuudessa ja customien pitkissä hinnoissa ole mitään väärää. Sehän on varmasti aika hyvinpitkälti tottakin jos järjellä asiaa miettii ja unohtaa merkkiuskollisuuden jne. Mutta justiinsa tuo, että tullan toitottamaan kuinka tyhmää sen customin ostaminen on ja pidetään customin ostajia kermaperseinä. Tää voi joillekki tulla yllärinä, mutta joillekki ihan oikeesti se 6000€ on yhtä "vähäpätönen" summa ku normituloselle ihmisille 60€. Se on siinä vaiheessa aivan yks ja sama, jos se kitara maksaa tuplahinnan normaaliin verrattuna. Vertaa että maksaako pedaali kaupassa 30€ vai 60€. Ja jos sillä 3000€ lisähinnalla saat kitaraan mukaan vaikka todistuksen kuuluisan kitarateknikon viimeistelytoimenpiteistä, käsinvahauksen ja custom tekstin lapaan, ni jotkut on vaan valmiita maksamaan siitä, koska se maksaa vaan "30€" extraa. Ja vaikka joku eläiski niiden ikeakalusteiden keskellä ja söis halpaa jauhelihaa, ni kyllä hänelläki on oikeus maksaa lisähintaa custom kitaroista. Sillon täytyy vaan intohimon merkkiä kohtaan olla todella kova ja haaveena saada se kyseisen merkin virstaanpylväs ja over the toppi, eli parasta mitä kyseisellä merkillä on vaan tarjota. Ja parasta kitarassa voi soittotuntuman, viimeistelyn ja soundin lisäksi olla se historia kuka sen on kasannut ja missä.
 
Ja vielä lopuksi: Itse en varmaan koskaan ostais gibsonin custom lespaa(koska hinta/laatu), ellei lottovoitto tärähtäis tilille. Sitte sillä ei olis mitään väliä. Ja mitä olen juttuja lukenu, ni todennäkösesti päädyn tokaihin siinä vaiheessa ku lespauli pitää hommata). Mutta kaikki onnentoivotukset vaan kaikille customin omistajille ja ostajille. On varmasti komea keppi.

Tämän keskustelun innoittamana tilasin itselleni muuan hetki sitten custom shopin telecasterin.

Kaihua: Tämän keskustelun innoittamana tilasin itselleni muuan hetki sitten custom shopin telecasterin.
 
Hienoa + :-D

hallu: Tottakai liiketoiminnan edellytys on, että se jollakin aikavälillä on kannattavaa... koska se on ainut tapa elää markkinoilla.
...mutta jos kitaratehdas alkaa tekemään rahaa, niin se on väärällä alalla eli kaatuu omaan mahdottomuuteensa?
 
Jos joku tehdas on tehnyt kitaroita sata vuotta niin ihan varmasti siellä tajutaan jotakin kitaran rakentamisesta ja siellä alkaa olla perimätietoa ja kulttuuria.
 
Kielsinkö tämän? Edelleen sarjatuotannossa valmistetun tuotteen määritys ei lähde automaagisesti siitä parhaasta mahdollisesta tuotteesta. Tuotetta eli kokonaisuutta määrittää useampi kysymys muun muassa sen hinnasta: mihin hintaluokkaan/kategoriaan tuote istuu? Mistä nipistetään, mihin satsataan ja kuinka paljon = kompromissi.
 
Herra Suhr on hinnoitellut soittimensa korkeammalle elääkseen sillä rahalla, ei hyväntekeväisyyden vuoksi. Instrumentit ovat hyviä mutta osa hinnasta on kuitenkin myös prestiisiä: hän on etsinyt sopivan hintaluokan suunniteltua tuotantoa ja kysyntää ajatellen. Ja hänellä on asiakkaita, hyvä niin. Jos seppä on tehnyt työnsä hyvin ja tulos miellyttää minua, silloin hyväksyn osan hinnasta kuuluvan tekijän taidoille ja siitä kannattaa maksaa!
 
Ei kuluttajat ole tyhmiä... Jos myyt soittajalle kalliilla paskan kitaran, niin saat kyllä maksaa siitä kalliisti usko pois.
 
Uskoisin tuon helposti, jos en olisi nähnyt jotain aivan muuta. Esimerkiksi mainitsemani Omenan hinta ja tarjoama eivät minusta vastaa toisiaan. Ne harvat tuotteet ovat hintaansa nähden oikeastaan aika kurjia. Palvelu ja ohjelmistot ovat kyllä kohtuullisen linjakkaita mutta huonoa tuotetta (tässä: rautaa) se ei muuta paremmaksi. Silti ne kelpaavat monille. Voisin kuitata kyykkelin puhelimista jotain vastaavaa toisinpäin: palvelut eivät ole hirveän sujuvia (yhteensopivuusongelmat, jumit jne.) mutta rauta on hintaansa nähden parhaimmillaan jopa tyydyttävää. Kokonaisarvosana jää molemmilla siksi enintään keskinkertaiseksi. Kumman siis valitsen? Tässäkö vaihtoehdot olivat? Entä voisinko saada omenan palvelut, kyykkelin rautavalikoiman ja kumisaapasfirman käyttöajan? *huokaus* en niin...

paskiaispaska: ...Siitä tulee heti mieleen se perisuomalainen kateus...
 
Tässä se taas tulee.
 
Onkohan tämän linjan vetäjille tullut koskaan mieleen että joku voisi aidosti olla huolissaan vaikkapa nuorten, tietämättömien soittajien rahojen puolesta? Minusta keskustelu siitä, saako kroonisesti rahaton muusikonalku vastinetta soittimeensa sijoittamalleen summalle, on hyvin tärkeää ja sitä pitääkin käydä.
 
Jos ja kun käymme tämän keskustelun, se saattaa vaikuttaa ostopäätöksiimme ja sitä kautta itse markkinoihin. Markkinat kun seuraavat asiakasta. Jos asiakas on hyväuskoinen ja maksaa ominaisuuksista joita ei ole, mikään ei muutu.
 
Ja sitten vielä yksi juttu (taas kerran). Puhuttaessa custom-shopista ei pääsääntöisesti puhuta custom kitarasta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
 
..mitä suurimmassa määrin sitä, koska monesta suomalaisesta custom pajasta saa aivan minkä tahansa maailman kitaraleipomon herkkuja vastaavaa laatua ja pääsääntöisesti myös halvemmalla kuin "isojen" merkkien puoliksi bulkkina värkätyt "Custom Shop" sarjat.

ituvirtanen:...Entä voisinko saada omenan palvelut, kyykkelin rautavalikoiman ja kumisaapasfirman käyttöajan? *huokaus* en niin...
 
Et. Siksi annat puhelimen tehdä puhelimen työt ja ostat CATin. Se(kin) on paska, mutta tietokoneen hommat voi aina hoitaa tietokoneella, koska hintaerolla voi todellakin ostaa sellaisen.
 
Kyllä. Mielikuvista -pelkistä sellaisista - maksaminen on huono asia. Mutta onko se tarpeeksi huono että kuluttaja äänestäisi jaloillaan?
 
Ihan liian monesti ei.

ituvirtanen: koska se on ainut tapa elää markkinoilla.
eli kaatuu omaan mahdottomuuteensa?
 

 
Kielsinkö tämän? Edelleen sarjatuotannossa valmistetun tuotteen määritys ei lähde automaagisesti siitä parhaasta mahdollisesta tuotteesta. Tuotetta eli kokonaisuutta määrittää useampi kysymys muun muassa sen hinnasta: mihin hintaluokkaan/kategoriaan tuote istuu? Mistä nipistetään, mihin satsataan ja kuinka paljon = kompromissi.
 
Herra Suhr on hinnoitellut soittimensa korkeammalle elääkseen sillä rahalla, ei hyväntekeväisyyden vuoksi. Instrumentit ovat hyviä mutta osa hinnasta on kuitenkin myös prestiisiä: hän on etsinyt sopivan hintaluokan suunniteltua tuotantoa ja kysyntää ajatellen. Ja hänellä on asiakkaita, hyvä niin. Jos seppä on tehnyt työnsä hyvin ja tulos miellyttää minua, silloin hyväksyn osan hinnasta kuuluvan tekijän taidoille ja siitä kannattaa maksaa!
 

 
Uskoisin tuon helposti, jos en olisi nähnyt jotain aivan muuta. Esimerkiksi mainitsemani Omenan hinta ja tarjoama eivät minusta vastaa toisiaan. Ne harvat tuotteet ovat hintaansa nähden oikeastaan aika kurjia. Palvelu ja ohjelmistot ovat kyllä kohtuullisen linjakkaita mutta huonoa tuotetta (tässä: rautaa) se ei muuta paremmaksi. Silti ne kelpaavat monille. Voisin kuitata kyykkelin puhelimista jotain vastaavaa toisinpäin: palvelut eivät ole hirveän sujuvia (yhteensopivuusongelmat, jumit jne.) mutta rauta on hintaansa nähden parhaimmillaan jopa tyydyttävää. Kokonaisarvosana jää molemmilla siksi enintään keskinkertaiseksi. Kumman siis valitsen? Tässäkö vaihtoehdot olivat? Entä voisinko saada omenan palvelut, kyykkelin rautavalikoiman ja kumisaapasfirman käyttöajan? *huokaus* en niin...
 
Näyttää siltä että eihän me edes olla erimielisiä mistään.... me varmaan puhutaan vaan vähän eri kieltä. Mietin, että keskihintaisen kitaran tekeminen on jopa vaikeampaa kuin huippusoittimen tekeminen, koska se kompromissi pitää funtsia huolellisesti.

BugBadWolf: Ja sitten vielä yksi juttu (taas kerran). Puhuttaessa custom-shopista ei pääsääntöisesti puhuta custom kitarasta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
 
..mitä suurimmassa määrin sitä, koska monesta suomalaisesta custom pajasta saa aivan minkä tahansa maailman kitaraleipomon herkkuja vastaavaa laatua ja pääsääntöisesti myös halvemmalla kuin "isojen" merkkien puoliksi bulkkina värkätyt "Custom Shop" sarjat.
 
Tää on huomionarvoinen seikka. Mulla on sekä Custom Shop -kitaroita, että custom-kitaroita. Noiden olennainen ero on juuuri se, että vain jälkimmäiset ovat mun itse tilaamia, juuri mun valitsemilla ominaisuuksilla. Gibsonin ja Fenderin Custom Shop:it valmistavat pääasiassa ennalta speksattuja malleja, joissa toki käytetään keskimääräistä parempia materiaaleja, ts. pääasiassa keskimääräistä kevyempiä ja muutenkin laadukkaampia puita, toteutetaan tietyt yksityiskohdat liukuhihnamalleja tarkemmin ja/tai tiettyjä perinteikkäitä ratkaisuja orjallisemmin matkien. Nämä ovat siitäkin huolimatta "vain" kyseisen valmistajan (syystäkin) kalliimman pään soittimia, eivät varsinaisia mittatilaussoittimia.
 
Vaikka tämän hintaluokan soitinta hankkiessa tuskin on edes järkevää miettiä sen kaupaksi saamista myöhemmin, jälleenmyyntiarvon kannalta vaikkapa Gibson Les Paul '59 Reissue, tuttavallisesti R9, on huomattavasti helpompi myydä uuteen kotiin kuin kotimaisella huippurakentajalla teetetty kitara, jossa on juuri henkilön X valitsemat ominaisuudet - ja tässä tapauksessa viimeksi mainittu ei välttämättä soittimena ole ainakaan yhtään huonompi kuin tunnetun valmistajan Custom Shop -tuote. Pohdiskelua vain... itsehän olen sekaantunut jo molempiin ja pystyn tarkastelemaan kummankin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia. Olennaista kai pitäisi olla sen, onko soitin omistajansa mielestä hyvä ja inspiroiko se tekemään musiikkia. Muu on lopultakin merkityksetöntä.

BugBadWolf: Tässä se taas tulee.
 
Onkohan tämän linjan vetäjille tullut koskaan mieleen että joku voisi aidosti olla huolissaan vaikkapa nuorten, tietämättömien soittajien rahojen puolesta? Minusta keskustelu siitä, saako kroonisesti rahaton muusikonalku vastinetta soittimeensa sijoittamalleen summalle, on hyvin tärkeää ja sitä pitääkin käydä.
 
Jos ja kun käymme tämän keskustelun, se saattaa vaikuttaa ostopäätöksiimme ja sitä kautta itse markkinoihin. Markkinat kun seuraavat asiakasta. Jos asiakas on hyväuskoinen ja maksaa ominaisuuksista joita ei ole, mikään ei muutu.
 
Ja sitten vielä yksi juttu (taas kerran). Puhuttaessa custom-shopista ei pääsääntöisesti puhuta custom kitarasta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
 
..mitä suurimmassa määrin sitä, koska monesta suomalaisesta custom pajasta saa aivan minkä tahansa maailman kitaraleipomon herkkuja vastaavaa laatua ja pääsääntöisesti myös halvemmalla kuin "isojen" merkkien puoliksi bulkkina värkätyt "Custom Shop" sarjat.
 
Hhaha :DD Nuori harrastajanalku jolla on varaa customshoppiin, älä oo huolissas... Ei sen iskä sille sitä viimesillä rahoilla osta. Jotenki sua nyt ärsyttää tuo sana "kateellisuus". Kai sä tiedät, että suomalaiset ovat oikeasti todella kateellista kansaa? Ei kai sitä kukaan voi lähteä kieltämään. Tottakai tälläsessä tulee heti mieleen tämä asia siis. Ja se, että tulee mieleen ja kuullostaa mielestäni siltä, ei tietenkään tarkota että asia olisi absoluuttisen varmasti näin. Kysyinkin, että mitä muuta se customshop kitaroiden ostajien haukkuminen on, mutta en saanut siihen vastausta. Haukkumallako ostajia ja omistajia on se oikea keino valistaa nuoria tietämättömiä harrastajia rahankäytöstä?

BugBadWolf: Mielikuvista -pelkistä sellaisista - maksaminen on huono asia. Mutta onko se tarpeeksi huono että kuluttaja äänestäisi jaloillaan?
 
Ihan liian monesti ei.
 
Ei se ole huono asia. Se on jokaisen oma asia. Mä en ymmärrä, millä perusteella sä täällä määrittelet, mistä on tyhmää ja mistä viisasta maksaa?
 
Tätä mä en ymmärrä, että omia mielipiteitä julistetaan absoluuttisena totuutena ja ollaan olevinaan muiden yläpuolella tietäen muita paremmin, miten toisten pitäisi rahansa käyttää. Jos et ole samaa mieltä kannassani customeista, olet minua tyhmempi. Way to go, hienoa ajattelua.
 
Jos sinusta on tyhmää maksaa mielikuvista, älä maksa. Mutta jos joku halua maksaa, niin mitä se sulle tai kenellekään muullekaan kuuluu ja mikä sä olet tuomitsemaan toisten ostopäätökset vääriksi, huonoiksi tai tyhmiksi. Tai ketään muutakaan.
 
Tämä on juuri se, mikä mua eniten vituttaa tässä custom keskustelussa. Toiset tulee tänne kertomaan omia mielipiteitään totuuksina kuin olisivat jotain oraakkeleita, jotka ylemmässä viisaudessaan katsovat oikeudekseen määritellä, miten kenenkin pitäisi rahansa käyttää, tai mikä on viisasta tai tyhmää rahan käyttöä.

BugBadWolf: Tässä se taas tulee.
 
Onkohan tämän linjan vetäjille tullut koskaan mieleen että joku voisi aidosti olla huolissaan vaikkapa nuorten, tietämättömien soittajien rahojen puolesta? Minusta keskustelu siitä, saako kroonisesti rahaton muusikonalku vastinetta soittimeensa sijoittamalleen summalle, on hyvin tärkeää ja sitä pitääkin käydä.
 
Jos ja kun käymme tämän keskustelun, se saattaa vaikuttaa ostopäätöksiimme ja sitä kautta itse markkinoihin. Markkinat kun seuraavat asiakasta. Jos asiakas on hyväuskoinen ja maksaa ominaisuuksista joita ei ole, mikään ei muutu.
 
Ja sitten vielä yksi juttu (taas kerran). Puhuttaessa custom-shopista ei pääsääntöisesti puhuta custom kitarasta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
 
..mitä suurimmassa määrin sitä, koska monesta suomalaisesta custom pajasta saa aivan minkä tahansa maailman kitaraleipomon herkkuja vastaavaa laatua ja pääsääntöisesti myös halvemmalla kuin "isojen" merkkien puoliksi bulkkina värkätyt "Custom Shop" sarjat.
 
Okei, eli näiden keskustelujen tarkoitus onkin pelastaa kroonisesti rahattomat nuoret muusikonalut ostamasta harhaanjohdettuina viiden tonnin custom kitaroita?
 
No sitten, jatkaa ihmeessä tätä tärkeää missiota.

Little Savage: Se on kyllä sääli että kitarakama keskustelufoorumien customkitara kermaperseet on onnistunut aivopesemään olohuonekitaristit ostelee custom kitaroita, vaikka niillä muu elintaso on Ikeaa, kirpputoria, Pirkkaa ja halpaa jauhelihaa.
 
Eli siis on viisasta ja älykästä ostamista pistää muutama tonni kaappiin tai olohuoneen pöytään, että merkki on oikea, eikä Ikeaa, mutta muutama tonni kitaraan on kermaperseilyä ja tyhmää käytöstä.
 
No nyt mä ymmärrän, onhan tuo ihan helvetin fiksua logiikkaa.. :D
 
Voi vittu, tämä vaan paranee koko ajan. :D

Jucciz: Tää on huomionarvoinen seikka. Mulla on sekä Custom Shop -kitaroita, että custom-kitaroita. Noiden olennainen ero on juuuri se, että vain jälkimmäiset ovat mun itse tilaamia, juuri mun valitsemilla ominaisuuksilla. Gibsonin ja Fenderin Custom Shop:it valmistavat pääasiassa ennalta speksattuja malleja, joissa toki käytetään keskimääräistä parempia materiaaleja, ts. pääasiassa keskimääräistä kevyempiä ja muutenkin laadukkaampia puita, toteutetaan tietyt yksityiskohdat liukuhihnamalleja tarkemmin ja/tai tiettyjä perinteikkäitä ratkaisuja orjallisemmin matkien. Nämä ovat siitäkin huolimatta "vain" kyseisen valmistajan (syystäkin) kalliimman pään soittimia, eivät varsinaisia mittatilaussoittimia.
 
Vaikka tämän hintaluokan soitinta hankkiessa tuskin on edes järkevää miettiä sen kaupaksi saamista myöhemmin, jälleenmyyntiarvon kannalta vaikkapa Gibson Les Paul '59 Reissue, tuttavallisesti R9, on huomattavasti helpompi myydä uuteen kotiin kuin kotimaisella huippurakentajalla teetetty kitara, jossa on juuri henkilön X valitsemat ominaisuudet - ja tässä tapauksessa viimeksi mainittu ei välttämättä soittimena ole ainakaan yhtään huonompi kuin tunnetun valmistajan Custom Shop -tuote. Pohdiskelua vain... itsehän olen sekaantunut jo molempiin ja pystyn tarkastelemaan kummankin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia. Olennaista kai pitäisi olla sen, onko soitin omistajansa mielestä hyvä ja inspiroiko se tekemään musiikkia. Muu on lopultakin merkityksetöntä.
 
Plussaa :-) Täysin samaa mieltä. Lisäksi custom -kitaroissa on se ongelma, että niitä ei kannata tilata jos ei tiedä mitä haluaa. Nyt kun kitaroita on kiertänyt käsieni kautta parikymmentä, niin luulen vihdoin tietäväni mitä haluan. Nyt voisi jopa tilata customin, viimeisin ostos joka on Custom Shop tuntuu ainakin nyt olevan spekseiltäön se oikea.

Laulava Kylätohtori:
...
Jos sinusta on tyhmää maksaa mielikuvista, älä maksa. Mutta jos joku halua maksaa, niin mitä se sulle tai kenellekään muullekaan kuuluu ja mikä sä olet tuomitsemaan toisten ostopäätökset vääriksi, huonoiksi tai tyhmiksi. Tai ketään muutakaan.
 
Tämä on juuri se, mikä mua eniten vituttaa tässä custom keskustelussa. Toiset tulee tänne kertomaan omia mielipiteitään totuuksina kuin olisivat jotain oraakkeleita, jotka ylemmässä viisaudessaan katsovat oikeudekseen määritellä, miten kenenkin pitäisi rahansa käyttää, tai mikä on viisasta tai tyhmää rahan käyttöä.
 
Plussaa :-)

Kyllikki: Minä säästin paksun tukun rahaa, kun tein itse "custom shop" -kitaran. Ostin ensin halvan Squierin Straton, ja tuunailin sitä sitten paremmilla osilla, sekä jatkoin tehtaan keskenjäänyttä viimeistelyä niin, että kitara on nyt kaikin puolin alkutilannetta parempi. Lavan taakse kirjoitin tussilla tekstin: "Kustom shop".
 
Koska olen myös maalaustaiteen ystävä, päätin säästää myös tauluhankinnoissa merkittävästi. Maalasin itse Mona Lisan muotokuvan ja säästin näin tuhansia euroja siinäkin.
 
Tähän ei ole enää mitään lisättävää. Ugh ja Kyllikki on viisaasti puhunut. Plus.com

zedder: Mutta onko siihen kysymykseen jo vastattu, että saako tuommoisen ison kitaramerkin custom shop -tuotteen ostaessaan riittävästi vastinetta rahalle ihan kylmästä soittoteknisestä näkökulmasta katsottuna? Jos jätetään kateus ja muu ikävä asennoituminen sivuun ja kuvitellaan tilanne jossa aktiivisella (kenties jopa työkseen) kitaraa soittavalla olisi pieniä uhrauksia tehden varaa ostaa moinen kitara, niin kannattaako sellainen hankkia vai saman merkin (amerikkalaista) standardituotantoa edustava soitin? Ovatko nuo custom shop -kitarat suunnattu etupäässä siis varakkaille keräilijöille tms. vai laatuisaa ja luotettavaa työkalua tarvitseville?
 
No sehän on selvä asia, että parin tonnin kitarassa on hinta/laatusuhde paljon paljon parempi. Eihän siinä ole kahta sanaa. Eli tuskin soittoteknisistä ominaisuuksista rahalle tulee vastinetta, jos verrataan halvempien soittimien ominaisuuksiin.

paskiaispaska: No sehän on selvä asia, että parin tonnin kitarassa on hinta/laatusuhde paljon paljon parempi. Eihän siinä ole kahta sanaa. Eli tuskin soittoteknisistä ominaisuuksista rahalle tulee vastinetta, jos verrataan halvempien soittimien ominaisuuksiin.
 
Eli siis kiistaton tosiasia on se että kyseisten soittopelien kohdalla on kyse on parhaimmillaankin vain lisätyistä krumeluureista ja samalla, anteeksi vain, elitismistä? Mikään "järkevä" argumentti ei tue tuollaisen Custom Shop -kitaran hankintaa etenkään kun kyse ei ole oikeista mittatilauskitaroista?

zedder: Eihän siinä mitään jos haluaa tieten tahtoen maksaa niistä mielikuvista eikä siten tule erehdytetyksi. Vaikea näköjään pitää tämmöistä keskustelua asialinjalla ja vailla kiihkoilua.
 
Mutta onko siihen kysymykseen jo vastattu, että saako tuommoisen ison kitaramerkin custom shop -tuotteen ostaessaan riittävästi vastinetta rahalle ihan kylmästä soittoteknisestä näkökulmasta katsottuna? Jos jätetään kateus ja muu ikävä asennoituminen sivuun ja kuvitellaan tilanne jossa aktiivisella (kenties jopa työkseen) kitaraa soittavalla olisi pieniä uhrauksia tehden varaa ostaa moinen kitara, niin kannattaako sellainen hankkia vai saman merkin (amerikkalaista) standardituotantoa edustava soitin? Ovatko nuo custom shop -kitarat suunnattu etupäässä siis varakkaille keräilijöille tms. vai laatuisaa ja luotettavaa työkalua tarvitseville?
 
Tämähän on subjektiivinen asia, johon ei voi vastata kuin jokainen vain omalta osaltaan. Jos mä en saa, enkä saakaan, niin ei se tarkoita, että jos joku kokee saavansa, niin hän olisi mielestäni väärässä tai tyhmä. Tai vice versa.
 
Toki joillain objektiivisilla mittareilla on hyvinkin mahdollista, että vastaus on ei, ei välttämättä saa soittoteknisesti ajatellen vastiketta rahoilleen. Mutta vaikeahan tällaisia mittareita olisi laatia ja kun rahan arvo on vielä varallisuudesta ja tulotasosta riippuen kovasti suhteellista, niin en lähtisi mitään absoluuttisia totuuksia julistamaan. Itse pitäisin tämän silti edelleen mielipideasiana kuten kitaran hyvyyden noin yleensäkin.
 
Ja koko vertailu menettää merkityksensä, kun puhutaan luksustuotteesta, jonka tarkoitus on myös (mahdollisesti, ostajasta riippuen) olla statusesine. Silloin kyse on statusarvosta ja tekninen vertailu on merkityksetöntä.

zedder: Eli siis kiistaton tosiasia on se että kyseisten soittopelien kohdalla on kyse on parhaimmillaankin vain lisätyistä krumeluureista ja samalla, anteeksi vain, elitismistä? Mikään "järkevä" argumentti ei tue tuollaisen Custom Shop -kitaran hankintaa etenkään kun kyse ei ole oikeista mittatilauskitaroista?
 
Joidenkin kohdalla elitismistä kyllä, joidenkin kohdalla jostain muusta. Joku voi saada koko rahan edestä tyydystä ja teknisiä ominaisuuksia, vaikka soittaisi vain kotona, eikä ikinä näyttäisi kitaraa kenellekään.
 
Mielestäni tähän on nyt turha yrittää keksiä jotain yhtä vastausta, joka sopii kaikkiin ostajiin, koska sellaista ei ole. Syitä ja motiiveja ostaa on lähes yhtä paljon kuin ostajia ja siksi kaikkien ostajien yleistäminen joksikin on paitsi typerää, kuten turhat yleistykset yleensäkin, niin myös kovasti haitallista.