Kitarat: kitarakamat ›

Sarko: Voi pojat, kateuskorttia lyödään pöytään.
 
Se on hyvä kortti. Keskustelun voi aina lopettaa sanomalla "Olet oikeassa, mutta minun ei tarvitse kuunnella sinua koska olet sitä väärällä motiivilla".
 
Parin jenkkifirman custom shop on mielikuvakupla, jossa ihminen huijataan ostamaan vakiomallinen, normaalisti viimeistelty kitara samalla tai kalliimmalla hinnalla kuin vaikkapa suomalaisesta, aidosta custom kitaroita valmistavasta pajasta saa.
 
Mutta kyllä. Ihmisellä on lupa ja oikeus maksaa huonommasta enemmän. Sitä ei saa ottaa heiltä pois. Se on ihmisoikeus.
 
Ennenkaikkea se on avain siihen että maailma on sellainen kuin on. Faktat eivät häiritse impulssien ohjaamaa karjaa. Toki häiritsisivät, jos niitä ei suljettaisi pois päätökseen johtavista prosesseista. Ja tämä, hyvät naiset (you wish) ja herrat, on se mekanismi jota kaikenlaiset huijarit käyttävät hyväkseen. He saavat "asiakkaansa" huijaamaan itse itseään.

paskiaispaska: Eikös sitä ihminen saa ihan itse priorisoida miten rahansa käyttää? Mä ostan ite vaan laatujauhelihaa, mut ei tosiaan haittaa syödä sitä ikeapöydästä. Kitarakamat mulla on kohtuu kalliita soittotaitoihin nähden(ei kyllä yhtään custom keppiä). Bändin keikka-autona on kolmen tonnin ruosteinen mersu508, mutta sillä kuskataan välillä useemman kymmenentuhannen soittojamoja. Sitte mulla on yks kaveri, joka soittotaidoiltaan on valovuoden minua edellä, mutta kamat on budjettivehkeitä ja sieltä mistä halvimmalla saa. Ja rahasta se ei hänellä tosiaankaan ole kiinni. Ihmiset nyt vaan panostaa eri asioihin. Mulle hyvät vehkeet tuo soittointoa lisää hemmetisti, mutta saatanan kallis ruokapöytä ei saa sitä jauhelihaa maistumaan yhtään sen paremmalta. Jotkut jopa ostaa satojentuhansien kelloja, vaikka ne ei aikaa näytä yhtään sen paremmin ku budgetsportin sykemittari.
 
Ne jotka näistä asioista vinkuu, on valitettavan usein niitä joilla itellä ei ole varaa kyseisiin vehkeisiin. Suomihan on kateellisten maa, siitä ei pääse mihinkään.
 
Ei mulla itelläkään mihinkään kuuden tonnin gibsoniin ole varaa, mutta kyllä mä oon ilonen sellasen puolesta joka semmosen pystyy ostamaan :) Olispa vielä omasta kaveripiiristä, ni pääsis ehkä joskus testaamaan.
 
No mä testasin kaupassa, kyllä CS Gibsonin erityispiirre selvisi ihan samantien ja selvisi sekin, että se ei ole stankku. Tarkoittaa myös sitä, että jos stankun soundista tykkää, niin ei kannata CS R:ää tähyillä.
 
Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä (paitsi ehkä ton kateuskortin olisin jättänyt heittämättä, se kun yleensä tappaa keskustelun). Tuosta sinun esimerkistäsi tuli mieleeni, että budjettivehkeet ovat taitavan kitaristin elitismiä :-D . He ikäänkuin näyttävät kirpaisevalla tavalla että ei se ole kamoista kiinni. Jimi Hendrix nappasi suoraan hyllystä oman aikansa edullisimmista soittimista alleviivaten samalla että se kitara ei ole olennainen.... löipä vielä sen paskaksi keikan lopussa näytiksi että se todellakin on vain helposti korvattavissa oleva työkalu (siinä on jotakin kaunista symboliikkaa tässä tavaraa palvovassa kulttuurissa). Suuresti ihailemani John Scofield on soitellut isoimman osan uraansa ihan tavallisella liukuhihnaibanezilla, jollaisen voi kuka vain käydä kaupasta ostamassa (AS200 on hieno kitara, mutta se on liukuhihnakamaa ei customshoppia). Ja moni muukin, mutta tietty osa menestyneistäkin kitaristeista käyttää CS kitaroita ja todella hienoja ja kalliita semmoisia.... ihmisiähän hekin ovat :-).
 
Minä en näe mitään syytä miksi joku vauraampi (tai vaikka vähemmänkin vauras kovalla säästämisellä) ei saisi ostaa CS R:ää. Kai se herkku hyvältä maistuu taviksenkin suussa. Jotenkin ajattelen, että jos ihminen ei pysty huomaamaan sen kitaran suuremmoisuutta, niin tokkopa se motivoituu oikeasti siitä viittä viiva kuutta tonnia maksamaan, jos ei tosiaan ole oikeasti rikas jolle moinen summa ei vaan merkkaa mitään.
 
No se kysymys onko Gibson R9 sen kuuden tonnin arvoinen, niin kai se on koska sillä rahalla niitä myydään. Onko ostajaa sitten kusetettu? no jos olisin pystynyt ostamaan tänä kesänä kokeilemaani R9:n niin en itse tuntisi tulleeni kusetetuksi. Mutta mun mielestä on tärkeää, että se ostaja tuntee siitä soittimesta mikä se on, ei niillä pahvilapuilla ja sertifikaateilla ole paskankaan väliä.
 
Niin ja bugbadwolfille, olen samaa mieltä suomalasta käsityötä saa usein jopa halvemmalla kuin liukuhihnagibsonin ja kyllä ne ovat usein ehkä jopa enemmän hintansa väärtejä ja niissä on vähintään hintansa edestä soitinta (usein enemmänkin), No Ruokankaat on luku erikseen, mutta kai joku niistäkin tykkää hintansa edestä.

BugBadWolf: Se on hyvä kortti. Keskustelun voi aina lopettaa sanomalla "Olet oikeassa, mutta minun ei tarvitse kuunnella sinua koska olet sitä väärällä motiivilla".
 
Parin jenkkifirman custom shop on mielikuvakupla, jossa ihminen huijataan ostamaan vakiomallinen, normaalisti viimeistelty kitara samalla tai kalliimmalla hinnalla kuin vaikkapa suomalaisesta, aidosta custom kitaroita valmistavasta pajasta saa.
 
Mutta kyllä. Ihmisellä on lupa ja oikeus maksaa huonommasta enemmän. Sitä ei saa ottaa heiltä pois. Se on ihmisoikeus.
 
Ennenkaikkea se on avain siihen että maailma on sellainen kuin on. Faktat eivät häiritse impulssien ohjaamaa karjaa. Toki häiritsisivät, jos niitä ei suljettaisi pois päätökseen johtavista prosesseista. Ja tämä, hyvät naiset (you wish) ja herrat, on se mekanismi jota kaikenlaiset huijarit käyttävät hyväkseen. He saavat "asiakkaansa" huijaamaan itse itseään.
pItipä taas plussa paukauttaa :-) jäbällä on niin makeasti sana hallussa :-D

BugBadWolf: Se on hyvä kortti. Keskustelun voi aina lopettaa sanomalla "Olet oikeassa, mutta minun ei tarvitse kuunnella sinua koska olet sitä väärällä motiivilla".
 
Näytä täältä nyt ihan oikeesti yksikin jäsen kenellä on kermaa perseessä. Mä ainaki hyväksyn kyllä eriävän mielipiteen, mutta en haukkumista. Jos menee toisten hankinnat niin tunteisiin, että pitää ruveta hukkumaan, ni jotain on sillon vialla pääkopassa.

paskiaispaska: ...että pitää ruveta hukkumaan...
 
Tämä ei tainnut olla ensimmäinen kerta internetissä.
 
Asioista voisi toki keskustella itse asiaa käsittelevillä argumenteilla. Yleensä siirrytään keskustelemaan toisista keskustelijoista, kun oma kanta on jäämässä paremmin perustellun mielipiteen jalkoihin.
 
...tai sitten puhuja vain ärsyttää jostain aikaisemmasta yhteydestä ja sitä pitää vähän muistuttaa asiasta tönäisemällä sitä ystävällisesti 52:n numeron saappaalla peräpeiliin. ;D
 
Mutta ihminen on ihminen. Merkillinen olento. Olet varmaan nähnyt - epäilemättä tehnytkin - tätä asiaa täydellisesti kuvaavan tapahtumaketjun. Eli sen, jossa kansalainen X taapertaa kaikessa rauhassa marketin pariovista ulos--> touhuaa ihan omiaan ihmisvirrassa ja törmää oviaukon keskellä sijaitsevaan karmiin. Tämän jälkeen hän tarttuu leukaansa, mulkoilee häijysti niin estettä kuin kanssavaappujiaan ja lontii lopulta tiehensä kiroillen "typeriä arkkitehtejä jotka jättävät ovenkarmit typeriin paikkoihin".
 
Joskus ihminen tekee asioita, jotka saavat hänet näyttämään aasilta. Kun ihminen päätyy tähän tilanteeseen, häntä alkaa ns "vituttamaan ankarasti". Koska omaa möhläystä ei voi julkisesti myöntää, on huomio suunnattava muualle.
 
---
 
Ihmiskunnalle tekisi hyvää, jos kansalainen oppisi sanomaan haistavitun sijaan kiitos sille ihmiselle, joka osoittaa yksilön tehneen jonkinlaisen munauksen.

BugBadWolf: Ihmiskunnalle tekisi hyvää, jos kansalainen oppisi sanomaan haistavitun sijaan kiitos sille ihmiselle, joka osoittaa yksilön tehneen jonkinlaisen munauksen.
 
Ei toimi ainakaan kielivirheistä huomauttamisen kohdalla. Testattu on.
 
Tässäkin ketjussa jo heti otsikossa on räikeä sellainen. Ei ihmisiä tunnu kiinnostavan.

Laulava Kylätohtori: Eiku, sehän on ihan helvetin fiksua ja kehittävää keskustelua.
 
Moi, mummiälest customit on niinku liian kalliita. Mummiälest customit on ihan huanoja, mummiälest customien ostajat on ihan tyhmii ku Squiereitaki saa halval. Äiti sano et mun Squieri on ihan yhtä hyvä. Äitikin sanoi, et naapurin poika on ihan tyhmä ku rahansa customiin tuhlas.
 
Juu, helvetin fiskuja aloituksia.. :D
 
Höö höö höö
 
Tsemppiä, arvon kylätohtori.

Vielä turhempaa kuin valittaa ihmisten kallista kitaroista on kommentoida edellistä, sekään ei edistä yhtään mitään. Kielioppivirheistä sen sijaan kannattaa huomauttaa aina ja joka paikassa.

BugBadWolf: Custom Shopissa kitara tehdään (monesti) valmiiksi, kun "hihnalta" tulee keskeneräisiä. Eli normaaliversiossa maksat raakileesta ja jos haluat paremman satulan (50€ oikealla custom pajalla) ja kunnolla tehdyt nauhatyöt (koko setti n150€ oikealla pajalla ja hionnat halvemmalla), maksat 2-? tonnia lisää. Custom shop versiot ovat yleensä sarjatuotantoa, vaikka määrät saattavat olla pienempiä.
 
Pitäisikö ns. hyvän brändin soittimen olla loppuun asti viimeistelty, vai pitääkö työn tekemisestä kunnolla maksaa ekstraa niinkuin venäjällä?
 
Tässä on selvästi näkemystä todelliseen teolliseen tuotantoon. Allekirjoitan tuon, koska olen itse nähnyt samaa Suomessa, Amiriikassa ja kaukoidässä. Jos halpis kelpaa / riittää, "saman" kepin saa eri hintaan. Toisella hinnalla voi saada esimerkiksi palvelua (Vuitton, Jaeger LeCoultre) ja toisella raakatuotteen (kilo silakkaa).
 
Huomioisin myös, että on valmistajan valinta, tarjoaako jokaiseen hintaluokkaan tuotteita. Jonkun nimeltä mainitsemattoman Fenkun saa kahdella sadalla tai muutamalla tonnilla uutena. Tarve, halu tai mahdollisuus ratkaisee, mitä tuotteesta on valmis maksamaan. Kun viimeistely merkitsee, tuote nyt vain maksaa enemmän kuin se halvin kalikka.
 
Luonnollisesti mielikuva on tärkeä osa mainontaa. Siitäkin saa maksaa, jos se tuo onnen ja autuuden. Minusta sitä ei ole aivan helppo erottaa kokonaisuudesta, koska mielikuva saattaa esimerkiksi liittää tuotteen ostajan haluttuun ryhmään - ainakin kuvainnollisesti.
 
Laaja skaala hinnoissa on tehnyt soittimista mahdollisen ostoksen kaikille. Isäni isä soitti vajaat sata vuotta sitten haitaria, jonka hinta oli työläisen vuosipalkka. Jos keikkaa ei olisi ollut, soitin olisi ollut täysin - siis täysin - mahdoton ostos. Pankkilainaa piti maksaa pitkään. Kuka kommentoijista olisi valmis panemaan 25 - 250 000 € soittimeen? Klasaripuolen väki ainakin on.
 
Ostakaa se kiva instrumentti, jos sellainen tuntuu omalta. Se ei oikeasti ole keltään pois. Jos sen pitää olla jotain brändiä, olkoon niin. Käykää kokeilemassa erilaisia juttuja ja voitte yllättyä jostain uudesta. Kukat kukkikoot.

ituvirtanen: ...............
Laaja skaala hinnoissa on tehnyt soittimista mahdollisen ostoksen kaikille. Isäni isä soitti vajaat sata vuotta sitten haitaria, jonka hinta oli työläisen vuosipalkka. Jos keikkaa ei olisi ollut, soitin olisi ollut täysin - siis täysin - mahdoton ostos. Pankkilainaa piti maksaa pitkään. Kuka kommentoijista olisi valmis panemaan 25 - 250 000 € soittimeen? Klasaripuolen väki ainakin on.
 
............
 
Klasaripuolen väki soittaa akustisilla soittimilla joten heillä ei ole vaihtoehtoa, on pakko ostaa hyvää koska sointia ei ole paikkaamassa mikään. Mutta on siinä sekin puoli, että klasaripuolella treenimäärät ja soittotaito on viety ihan eri sfääreihin ja silloin soittimen pitää olla hyvä.
 
Tai siis olen omallakin kohdallani jo huomannut sen, että kun enemmän soittaa niin kamppeiltaan alkaa vaatia vaivihkaa enemmän ja se mikä kymmenen vuotta sitten kelpasi, ei kelpaa enää. En tiedä onko laatuvaatimus riippuvainen omista tottumuksista (jos tottuu hyvään niin huono tuntuu huonommalta), vai siitä että soittamisen myötä kehittyy korva, mutta kehittyy myös soundikäsitys ja sen myötä pikku jutut muuttuu isommiksi ja kun maistaa makuja joita ei ennen edes huomannut, niin siitä joutuu maksamaan sitten kun ne rikkaammat makunyanssit omaavat kamat tuppaa vaan olemaan vähän kalliimpia.

Laulava Kylätohtori: No hyvänen aika sentään. Sehän sen brändin tarkoitus juuri on, että siitä maksetaan.
 
Ei se ole mikään tarkoitus. Ei sillä kitaran lavassa olevalla logolla ole mitään merkitystä soittamisen kannalta. Brändit rakentuvat mielikuvien varaan, joihin jotkut ihmiset näköjään uskovat. Esimerkiksi artisti-mallien myynti perustuu täysin mielikuviin, tavalliseen usein melko arkiseen kitaraan voidaan helposti laittaa pari tonnia nimilisää.

Krice: Ei se ole mikään tarkoitus. Ei sillä kitaran lavassa olevalla logolla ole mitään merkitystä soittamisen kannalta. Brändit rakentuvat mielikuvien varaan, joihin jotkut ihmiset näköjään uskovat. Esimerkiksi artisti-mallien myynti perustuu täysin mielikuviin, tavalliseen usein melko arkiseen kitaraan voidaan helposti laittaa pari tonnia nimilisää.
 
Nomilisää kyllä voi laittaa, mutta ei oikein paria tonnia.... luulisin että ei kukaan ihan kahtatonnia pelkästä nimestä maksa, vaikka tietty nimestä jotain täytyykin maksaa... ja itsekin maksan.

Krice: Ei se ole mikään tarkoitus. Ei sillä kitaran lavassa olevalla logolla ole mitään merkitystä soittamisen kannalta. Brändit rakentuvat mielikuvien varaan, joihin jotkut ihmiset näköjään uskovat. Esimerkiksi artisti-mallien myynti perustuu täysin mielikuviin, tavalliseen usein melko arkiseen kitaraan voidaan helposti laittaa pari tonnia nimilisää.
 
Eikös se juurikin ole brändin tarkoitus, enemmän nimeä= enemmän rahaa. Voittoa tavoittelevä yrityksiähän ne kaikki on eikä mitään hyväntekeväisyyttä?

jaspiq: Eikös se juurikin ole brändin tarkoitus, enemmän nimeä= enemmän rahaa. Voittoa tavoittelevä yrityksiähän ne kaikki on eikä mitään hyväntekeväisyyttä?
 
Tuo vähän sokeuttaa kun yrityksen toiminta pelkistetään rahan tekemiseen, niin unohtuu että se tekee oikeasti kitaroita ja raha on vain sivutuote ja toki toiminnan edellytys, mutta en haluaisi ostaa semmoisen firman tuotetta jonka intohimo kohdistuisi pelkästään rahaan.
 
Voi olla, että osakkeenomistajia kiinnostaa vain raha ja osingot, mutta yrityksen on tunnettava intohimoa tekemiään kitaroita kohtaan koska ei ne muuten olisi hyviä. Jos kitarat eivät ole hyviä ei merkilläkään ole arvoa eikä raha virtaa.

hallu: Tuo vähän sokeuttaa kun yrityksen toiminta pelkistetään rahan tekemiseen, niin unohtuu että se tekee oikeasti kitaroita ja raha on vain sivutuote ja toki toiminnan edellytys, mutta en haluaisi ostaa semmoisen firman tuotetta jonka intohimo kohdistuisi pelkästään rahaan.
 
Voi olla, että osakkeenomistajia kiinnostaa vain raha ja osingot, mutta yrityksen on tunnettava intohimoa tekemiään kitaroita kohtaan koska ei ne muuten olisi hyviä. Jos kitarat eivät ole hyviä ei merkilläkään ole arvoa eikä raha virtaa.
 
Jep nää jutut joissa korostetaan voiton tavoittelua kuullaan useimmiten niiltä, keillä ei omaa firmaa ole eikä tule. Sellaisilla ei ole kauheasti kykyä käsittää omistautumisen ja taustatyön vaatimaa vaivannäköä, ja he näkevät vain pinnallisen tuloksen.
 
Lisäksi tietysti halutaan henkisesti kuulua sen paremmin toimeentulevan omistajaluokan tukijoihin.

hallu: ...mutta en haluaisi ostaa semmoisen firman tuotetta jonka intohimo kohdistuisi pelkästään rahaan.
 
Voi olla, että osakkeenomistajia kiinnostaa vain raha ja osingot, mutta yrityksen on tunnettava intohimoa tekemiään kitaroita kohtaan koska ei ne muuten olisi hyviä. Jos kitarat eivät ole hyviä ei merkilläkään ole arvoa eikä raha virtaa.
 
Tuo ei edes ole aivan noin. Olen teollisilla silmilläni nähnyt paljonkin tuotteita, jotka ovat keskinkertaisia, korkeintaan. Silti ne myyvät. Ihmiset vain tahtovat kuulua jengiin, oli sitten kyseessä Omenauskovaisuus, Gibsonkörttiläisyys tai vaikka Lidlleijunta. Yhdessä käänteessä nimimerkki hallu ilmoitti, että Hendrix käytti halpaa kitaraa teoksiinsa ja osoitti soittimensa uhrattavaksi yksilönä ja seuraavassa käänteessä sama nimimerkki väittää, ettei yritys voi menestyä, vaikka olisi vain rahasta kiinnostunut. Mitenkäs pankit pärjäävät?
 
OR = osakkeenomistajille rahaa. Tämä määrää firman kuin firman politiikkaa. Markkinoinnin tehtävä on osoittaa toista ja saada asiakkaat uskomaan siihen. Totta ihmeessä firmassa voi olla alastaan kiinnostuneita mutten usko, että isommissa kitarafirmoissa kaikki soittavat, hyvä jos edes kuuntelevat musiikkia. Bisnestä kohtaan intohimoa pitää kyllä olla.

antnis: Jep nää jutut joissa korostetaan voiton tavoittelua kuullaan useimmiten niiltä, keillä ei omaa firmaa ole eikä tule. Sellaisilla ei ole kauheasti kykyä käsittää omistautumisen ja taustatyön vaatimaa vaivannäköä, ja he näkevät vain pinnallisen tuloksen.
 
Lisäksi tietysti halutaan henkisesti kuulua sen paremmin toimeentulevan omistajaluokan tukijoihin.
 
En kyllä ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään mitä kirjoitit. En tarkoittanut että raha edellä menivät esim. Leo tai Paul kun kitaroitaan suunnittelivat. Ko. yrityksen ovat kuitenkin kasvaneet kuitenkin isoiksi yhtiöiksi, ja mitä isoimmiksi kasvavat sitä enemmän raha edellä menevät mielestäni.

Sarko: Tsemppiä, arvon kylätohtori.
 
Kiitos, Sarko.
 
Asiasta sen verran, että mikä mielestäsi on motiivi kirjoittaa valituksia custom kitaran hinnoista ja mikä on pointti arvostella custom kitaroiden omistajia?
 
Henk koht en keksi yhtään järkevää syytä. Toki sitä ihmetellä saa, mutta harvemmin asenne on rakentava, yleensä se on customin omistajia halventava. Ikään kuin olisi tyhmää ostaa custom, koska mnetinkin mukaan HB yksinkertaisesti pieksee Gibsonit ja Fenderit.
 
Ja koska toisaalta kyse on luksustuotteesta, ei vertailussa ole mitään pointtia.

ituvirtanen: ................ Yhdessä käänteessä nimimerkki hallu ilmoitti, että Hendrix käytti halpaa kitaraa teoksiinsa ja osoitti soittimensa uhrattavaksi yksilönä ja seuraavassa käänteessä sama nimimerkki väittää, ettei yritys voi menestyä, vaikka olisi vain rahasta kiinnostunut. Mitenkäs pankit pärjäävät?
 
.................
 
Pankkien toiminnan tarkoitus on tehdä rahaa kitaratehtaiden toiminnan tarkoitus on tehdä kitaroita. Pankki on tavallaan niinkö rahatehdas ja pankit pärjäävät kun osaavat hinnoitella tuotteensa oikein. Hendrix ei tehnyt kitaroita, Hendrix teki musiikkia ja se oli hänen toimintansa keskiössä.... hänkin sai rahaa sivutuotteena toiminnastaan. En ihan äkkiä keksi, mikä tässä yhtälössä on hankala ymmärtää?
 
Voi olla, että teollisuudessa on toimijoita jotka näyttävät nostavan rahanansaitsemisen ykkösprioriteetikseen ja ehkä jotkut niistä menestyvätkin mene ja tiedä. Mutta brändiä ei voi rakentaa asettamatta arvoja kohdalleen ja tunnistamalla mikä on oman toiminnan perimmäinen tarkoitus. Tottakai liiketoiminnan edellytys on, että se jollakin aikavälillä on kannattavaa, mutta jos kitaratehdas alkaa tekemään rahaa, niin se on väärällä alalla ihan kuin jos pankki alkaisi tehdä kitaroita. Jos joku tehdas on tehnyt kitaroita sata vuotta niin ihan varmasti siellä tajutaan jotakin kitaran rakentamisesta ja siellä alkaa olla perimätietoa ja kulttuuria. Brändiä ei todellakaan rakenneta hakemalla pikavoittoja kyllä siellä täytyy olla kosolti pitkäjänteisyyttä ja näkemystä omasta identiteetistä. Brändin voi kylläkin tuhota ja sen voi myydä, mutta sitä ei saa edes kestämään jos laadusta lähdetään tinkimään. Ei kuluttajat ole tyhmiä..... eikä varsinkaan kitaristit. Jos myyt soittajalle kalliilla paskan kitaran, niin saat kyllä maksaa siitä kalliisti usko pois.
 
Jokainen merkki joka nousee arvoon arvaamattomaan on jossakin vaiheessa tehnyt jotakin muuta kuin rahaa. Raha on palkinto jota tulee sitten kun on tehnyt sen oikean työnsä hyvin. Jos sen tekee huonosti, niin voit kusettaa asiakkaitasi kerran, mutta toiste se ei enää onnistu.
 
E: viittasit omenauskovaisuuteen, niin tarkoitit varmaan Applea. Senkin firman historiassa on aika/aikoja jolloin ne teki asioita myynnin kustannuksella ja sen firman menestyksen takana on se, että ne keksi uuden tuotteen jota kukaan muu ei vielä tehnyt. Kyllä sielläkin kaksituhattaluvun alussa pelattiin melkoista hasardia joka sittemmin osoittautui juuri oikeaksi liikkeeksi, mutta jos ne olisivat vain keskittyneet pankkitiliinsä niin koko firmaa ei enää olisi.