| Aihe: Mikä olisi järkevin asetelma pelkällä backlinella? | |
|---|
 hallu
13.10.2018 18:03:19 (muokattu 13.10.2018 18:04:31) | |
|
Meillä on bändiprojektina kokeilla luopua PA:sta kokonaan ja tietenkin testailemme erilaisia asetelmia, mutta miten noi vahvistimet noin pääpiirteittäin kannattaisi lavalle ajatella? Mietin, että tietenkin pitää olla mahdollisimman hyväsoundiset kaapit ja vahvaiemet instrumenteille, mutta laulut tulis aktiivikaapista ja rumpuraidat/rytmikoneen/tms. voisi ajaa bassokombosta. Luontevaa olisi varmaan, että kitarat olisi omilla puolillaan reunoissa ja keskellä olisi bassoläjä ja rumpukonekaappi. Mutta mihinkäs laulukaappi laitetaan? pitäisikö laulukaappien olla vähän korkeammalla kuin instrumenttikaapit? alkuperäinen ajatus oli että ei varsinaisesti yritettäisi rakentaa mitään stereokuvaa, vaan se kuva muodostuisi sen mukaan miten soittajat ja laulajat lavalle sijoittuvat eli jokainen olisi oman kajarinsa vieressä jolloin ääni tulisi aina sieltä missä se äänen tuottava ihminenkin on. Mietin, että kaapit pitänee olla lähelle samalla tasolla kuin yleisön korvat noin pääpiirteittäin. Soittotilathan on tosi pieniä rafloja ja klubeja ja yleisöä luultavasti kymmenestä ihmisestä maksimissaan muutamaan kymmeneen eli äänenpaine pidetään suhteellisen maltillisena.
Jos on vienkkejä miten tällainen juttu kannattaisi hoitaa niin mielelläni kuulisin. Niin ja jos on ajatuksia mitä kannattaa huomioida niin mielelläni kuulisin niistäkin. Muistelen, että yhdeksänkytluvulla tehtiin jonkin verran keikkoja pelkällä backlinella ja ihan hyvin se onnistui ainakin silloin, vaikka oli rummutkin mukana, mutta tietty akustiset rummut aina mutkistaa asioita.
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
Soitin kymmenittäin keikkoja pelkän back linen ja laulukamojen kanssa. Rumpuja ei mikitetty myöskään ikinä. Laulukamat olivat periaatteessa stereona, vaikka laulu tulikin monona kahdesta 1x12+pilli-kaapista. Laulukaapit on hyvä nostaa kohtuullisen korkealle. Se miten bändin jäsenet ryhmittyvät lavalle riippuu omista mieltymyksistä ja lavan koosta+ mallista. Soitimme pääasiassa pienissä paikoissa, joissa täydelliselle pa-järjestelmälle ei ollut käyttöä suhteessa sen vaatimaan lisätyöhön ym. Yleensä aina jossain vaiheessa iltaa tuli kommentti "laittakaa kamat pienemmälle". Oma vahvari pukkasi n. 20 W tehoa, mikä tuntui riittävän joka paikkaan missä käytiin.
Suomalaisia käsintehtyjä putkivahvistimia kaikille soittajille www.bluetone.fi | |
harryk: Soitin kymmenittäin keikkoja pelkän back linen ja laulukamojen kanssa. Rumpuja ei mikitetty myöskään ikinä. Laulukamat olivat periaatteessa stereona, vaikka laulu tulikin monona kahdesta 1x12+pilli-kaapista. Laulukaapit on hyvä nostaa kohtuullisen korkealle. Se miten bändin jäsenet ryhmittyvät lavalle riippuu omista mieltymyksistä ja lavan koosta+ mallista. Soitimme pääasiassa pienissä paikoissa, joissa täydelliselle pa-järjestelmälle ei ollut käyttöä suhteessa sen vaatimaan lisätyöhön ym. Yleensä aina jossain vaiheessa iltaa tuli kommentti "laittakaa kamat pienemmälle". Oma vahvari pukkasi n. 20 W tehoa, mikä tuntui riittävän joka paikkaan missä käytiin.
Thänks :-) joo mä en hetkeäkään epäile etteikö nykykamoista lähtisi höökiä ihan riittävästi siihen ei PA:ta tarvita. Tuumasinkin, että se laulukaappi voisi olla vähän ylempänä ja varmaan siellä keskellä takana. Näitä pitää käytännössä vähän testailla, mutta kun olemme treenikämpällä pikkuisen kokeilleet, niin ihan lupaavalta tuo tuntuu.
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" |  -Q-
13.10.2018 20:11:20 | |
|
Mikä tässä kuviossa on se "PA" joka on jäämässä pois? Siis kun kuitenkin se laulu pitää jostain saada kuulumaan ja kaiuttimien sijoitteluakin tässä pohditaan niin viitataanko tässä vaan komoottien kokoluokkaan?
Eikös ne ensimmäiset vuosikymmenet sähkökitaroita huudateltu vain omista vahvistimista/kaiuttimista eli ei tämä mikään uusi ajatus ole. Mutta nykypäivän suuntaushan on nimenomaan päinvastainen eli koska se PA täytyy olla että saadaan laulut, kiipparit, perkkapädit ja munniharput yleisölle kuuluviin niin jätetään ne erilliset skittakamat kotiin ja soitetaan ns. suoraan linjaan. Tosin kun se oma soitto olis kiva kuulla itsekkin niin joku monitorihan tarvitaan sitten kuitenkin. Isommilla lavoilla niitä monitoreja yleensä on jokatapauksessa tai sitten mennään korvanapeilla mutta harrasteluhommissa se oma vahvistin ja kaiutin on usein helpoin ja näppärin vaihtoehto. | |
-Q-: Mikä tässä kuviossa on se "PA" joka on jäämässä pois? Siis kun kuitenkin se laulu pitää jostain saada kuulumaan ja kaiuttimien sijoitteluakin tässä pohditaan niin viitataanko tässä vaan komoottien kokoluokkaan?
Eikös ne ensimmäiset vuosikymmenet sähkökitaroita huudateltu vain omista vahvistimista/kaiuttimista eli ei tämä mikään uusi ajatus ole. Mutta nykypäivän suuntaushan on nimenomaan päinvastainen eli koska se PA täytyy olla että saadaan laulut, kiipparit, perkkapädit ja munniharput yleisölle kuuluviin niin jätetään ne erilliset skittakamat kotiin ja soitetaan ns. suoraan linjaan. Tosin kun se oma soitto olis kiva kuulla itsekkin niin joku monitorihan tarvitaan sitten kuitenkin. Isommilla lavoilla niitä monitoreja yleensä on jokatapauksessa tai sitten mennään korvanapeilla mutta harrasteluhommissa se oma vahvistin ja kaiutin on usein helpoin ja näppärin vaihtoehto.
Siis juu ei todellakaan ole mikään uusi keksintö tämä. Juuri vastavirtaan olisi tarkoitus uida tätä nykysuuntausta eli se että kaikki menee tiskiin, niin meinattiin kokeilla miten se onnistuisi kun mikään ei menisi tiskiin. Eli wanhaan malliin vahvistimet lavalle ja kaikki sieltä ja laulukin tulisi niin että olisi yksi aktiivikaappi laulajaa kohti ja siitä ei tulisi mitään muuta kuin laulu koska soittimet tulisivat omista vahvistimistaan.
Kaiuttimien sijoittelua tosiaan pohdiskelin. Tarkoitus on, että äänenpaine ei olisi mikään erityisen kova (rumpuja meillä ei ole, vaan joku rytmikone tai rummut taustanauhalta, mitä nyt keksitäänkään). Mestathan on meillä aina pieniä ja yleisöä ei ylettömästi ole joten mitään erityistä tarvetta ylettömän isoille kamoille ei ole.
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
Moi.
Pelkällä backlinellä ja "laulukamoilla" keikkailu on kiehtova ajatus, mutta käytännön syyt ovat moista vastaan aika vahvasti.
Tuosta syystä lähes kaikki yleisönsä kuuntelukokemuksesta huolta kantavat ovat siirtyneet modernimpiin ratkaisuihin jo vuosikymmeniä sitten.
Mua tuo toimintatapa kiehtoo eritoten siksi että voisi käyttää vuosien varrella haalittuja putki-laulukamoja jotka ovat jostain syystä kovasti lähellä sydäntä :).
Toinen hyvä syy tuohon lähestymistapaan on yleisesti ottaen se että pistemäisten yksittäisten monoäänilähteiden ansiosta lähestulkoon aina häiritsevä kampasuodinilmiö poistuu tietysti kokonaan.
Suurin kompastuskivi on mun kokemuksen perusteella juuri se syy miksi ollaan menty mikitettyihin vahvistimiin ja linjaan soittoon, eli balanssin kontrolloimattomuus.
Basistina on tullut myös todettua omakohtaisestikin se että kun itse kuulee soittonsa, on basso jo auttamattoman kovalla.
Kitaroilla tuo sama ominaisuus löytyy toki myös kuuloaistimuksen fysiikasta johtuen, mutta toisenlainen taajuusjakauma tekee kitaran kuulemisesta helpompaa kuin basson.
Akustisilla rummuilla tilanne on vielä useampaa kertaluokkaa hankalampi, mutta teidän tapauksessa tuon ratkaiseminen ei onneksi ole ainakaan juuri tällä hetkellä ajankohtaista.
Toisen merkittävän ongelman aiheuttaa se että etenkin kitarakamoissa soundi ruukaa muuttumaan rankasti kun volumetasoa muutetaan, mieluisien soundien volume ei välttämättä ole kaikilla bändin jäsenten laitteilla sama.
Etenkään kaikissa keikkapaikoissa ja keikan edetessä.
Nuo backlinekeikkailua haasteelliseksi tekevät seikat ovat kuitenkin "helposti" ratkaistavissa, soittokurin pitää olla sitä luokkaa ettei omaa volumea nosteta vaikkei soitostaan mitään kuulisikaan.
Eikä tietenkään lasketakaan vain siksi että kuultaisiin muiden soitto.
Aniharva tuohon kuitenkaan pystyy, mutta harjoittelu tekee tuossakin tapauksessa mestarin.
hallu: Tuumasinkin, että se laulukaappi voisi olla vähän ylempänä ja varmaan siellä keskellä takana.
GD:n vanha kunnon WOS (Wall Of Sound) on pienemmissä paikoissa mikitetyin instrumenteinkin lyömätön toimintamalli, mutta vaatii varsin vahvasti harjoittelua, etenkin jos on tottunut toisenlaiseen lavasoundiin ja/tai laulaja kuiskailee mikkiin taiteellisesti ;).
hallu: Näitä pitää käytännössä vähän testailla, mutta kun olemme treenikämpällä pikkuisen kokeilleet, niin ihan lupaavalta tuo tuntuu.
Treenatkaa viikkotolkulla ja etenkin samalla tapaa sijoittuneina kuin olisitte keikalla.
Ja jos kämppään mahtuu, yleisöstä ei ainakaan haittaa ole.
Tuossa männäviikolla olin juuri kuuntelijana kun "backlinekeikka" osoitti haasteellisuutensa.
Vaikka yleisö olikin valtaosin vastaanottavaista syystä jos toisestakin, vaikutti vahvasti siltä että kaikki treenit oli suoritettu huomattavasti suuremmalla äänenpaineella, ja pienessä ringissä naamat vastatusten.
Haastavasta esiintymistilasta johtuen kiipparistiliideri oli hivenen sivussa muista, ja muutenkaan sijoittauminen ei vaikuttanut harjoitellulta.
Tuosta oli seurauksena se ettei kukaan soittajista tainnut kuulla toistensa soittoa, eikä omaansakaan, ja välillä mentiin jo metsänkin puolella ennen kuin taas liu'uttiin samaan tahtiin.
Ojassa käytiin liki joka biisissä, useampaan kertaankin.
Kiitettävästi kuitenkin aina kasasivat soittonsa, eikä yksikään biisi loppunut kesken.
Jo hivenen varttuneemmat muusikot olivat selvästi joko puoliammattilaisia tai aktiiviharrastajia, mutta ennaltaharjoittelematon keikkatilanne aiheutti haasteen jonka rasitus näkyi kaikkien soittajien soitossa ja ulosannissa.
Hommaa ei helpottanut piiruakaan että joukossa oli tenorifonisti jolla oli selviä vaikeuksia soittaa yhtä hiljaa kuin muut.
Hiljaa soittavat fonistit ovat harvinaisempia kuin kevytkätiset rumpalit, joten en ihmettele yhtään ettei oikein luonnistunut.
Yleisö kuitenkin pääsääntöisesti tykkäsi -biisit olivat tuttuja ja sai laulaa mukana- ja sehän on aina ainakin mulle soittajana pääasia.
On tietysti plussaa jos bändilläkin on hauskaa, mutta aina ei voi kaikkea saada :).
Paljon voi kuitenkin tehdä etukäteen sen hyväksi että bändikin viihtyy.
Väsymätön treenaaminen etenkin sillä mielellä että varmistetaan ettei vasta keikalla tule yllättäen eteen ettei kuulekaan omaa tai toisten soittoa/laulua, on ainakin mun kokemuksen perusteella jo puoli voittoa.
hallu: ...rumpuraidat/rytmikoneen/tms. voisi ajaa bassokombosta.
Äärimmäistä varovaisuutta noudattaen saattaa toimia, sitä paremmin mitä korkeammalle joka tapauksessa pakollinen HPF on säädetty ja mitä laadukkaampi tuo bassokombo on.
Elementin koolla ei juuri merkitystä ole 110:stä ylöspäin, mutta laadulla ja kaiutinkotelon rakenteella huomattavastikin.
Itse laittaisin aktiivipömpelin alle subbasen/alapään, ja laulu + rytmikone (+ basso ;)) sen kautta.
T:Samuli |  Kefiiri
14.10.2018 08:28:47 (muokattu 14.10.2018 08:35:40) | |
|
Samulin juttu oli perinteiseen tapaan asiaa. Se oman volyymin arviointi pelkällä backlinella vaatii kokemusta. Paras tapa tuntuu olevan hommata niin pitkä johto että pääsee sounditsekissä kuuntelemaan esitystään lavan edestä. Jos lavalla kuulee kitaransa riittävän hyvin, se yleensä on liian kovalla, ja trebleä on aina liikaa kuuli sitä tai ei.
Aika hyvä tapa on mennä itse eri puolelle lavaa kuin missä oma combo sijaitsee. Vähän kauempana vahvarista kokonaisbalanssin hahmottaminen on helpompaa.
Yksi pulmallinen juttu juuri kitaralla on se, että jos osa yleisöstä joraa lavan edessä ja loput istuvat kauempana pöydissä, tanssiva lihasmassa blokkaa lattialla tai tuolilla olevan kitaravahvarin äänen kiusallisen tehokkaasti eivätkä takana istuvat pääse nauttimaan soinnin nyansseista.
Vaikka itse tykkään pelkkä backline -ideasta, niin tuollaisessa tilanteessa kitaraa kannattaisi ajaa sinne tolpan nokassa jököttäviin laulukaappeihin sen verran, että balanssi on kohtuullinen myös kauempana estradista. Ääni leviää tilaan paremmin, eikä kohtuudella annostellen aiheuta minkäänlaista epätasapainon tuntua.
Ja joskus kannattaa tosiaan vetää treenit joissa ruuvataan tahallaan huonot soundit ja sellainen balanssi, ettei kukaan kuule toisiaan eikä itseään ja mielellään vielä hämärretään savukoneella katsekontaktitkin.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Nyt niihin laulukomeroihin on ehdotettu ajettavaksi laulun, rytmikoneen ja basson lisäksi kitarat, joten mikä olikaan ajatus?
Pelkillä laulukamoilla on keikkailtu hyvällä ja huonommalla menestyksellä vuosikymmenet baarinnurkisa. Vaatii soittajalta itsehillintää, jotta ei hirveästi volumenuppeihin koske keikan aikana. | |
Jep ollaan pitkälti niiden kysymysten äärellä, mitä ollaan itsekin pohdittu. Noihin teknisiin kysymyksiin sen verran, että me ajateltiin että kun rumpuja ei ole, niin se antaisi äänentoistollista liikkumavaraa. Toinen juttu on että mestat on todella pieniä ja yleisöä on todella vähän (meidän keikoilla on joka tapauksessa yleisöä todella vähän). En tarkoita etteikö haluttaisi olla yleisöystävällisiä, vaan pienet mittasuhteet paikan ja yleisön osalta antaisi taas vähän liikkumavaraa.
Ymmärrän, että ammattimaisesti touhuavat käyttävät PA:ta hyvästä syystä ja monissa yhteyksissä se on ihan välttämätön en sitä kiistä.
Meillä tämä idea lähti parista lähtöajatuksesta joiden keskiössä on tilanne mihin olemme päätyneet. Ensinnäkin olen viimeaikoina muiden keikkoja kuunnellessa yhä useammin ajatellut, että se yleisöystävällinen kuuntelukokemus tuntuu siltä kun kuuntelisi radiota. Varsinkin jos bändillä ei ole backlinea ollenkaan ja kaikki soitetaan pöytään niin siitähän tulee täydellisen kontrolloitu stereokuva joka on kuin kotistereot vain isommassa mittakaavassa. No siitä syntyi ajatus tarjota vähän erilaista kuuntelukokemusta wanhanliiton tyyliin ja kuten tullut mainittuakin niin pelkkä backline ei tarjoa samanlaista kontrollia stereokuvaan eikä balanssiin. Toinen ajatus oli se, että ei ole mitään järkeä mennä soittamaan liian isoihin mestoihin joissa se yleisön vähyys vaan korostuu ja tuntuu nololta sekä niistä muutamasta kuuntelemaan tulleesta ihmisestä sekä bändistä ja ravintoloitsijaa vituttaa kun kaljan myynti laskee siksi, että hyvää hyvyyttään antoi tämmöisen amatööripoppoon tulla häiritsemään normaalia liiketoimintaa. Koitetaan siis jollakin tavalla tehdä livemeinigistä itsemme kokoista ja yrittää hyödyntää pieni mittakaava tekemällä jotakin edes eritavalla kun kaikki muut. Kun bändimme on pieni eikä kiinnosta juuri ketään, niin me mahdutaan hyvin soittamaan vaikka aseman vessaan :-). No ajatus mahdollisista soittomestoista on vielä hakusessa (kirjastot, katusoitto, kunnan monitoimitilat, niin ja vessat).
Idiksenä olisi korostaa musan elävyyttä ja esitystapahtuman intiimiyttä. Jotenkin hävittää raja kokonaan bändin ja yleisön väililtä..... kutsua ihmiset ikäänkuin stagelle meidän kanssa tai että se olisi kuin olohuone tai kaveriporukkaa johon voi kuka vaan tulla. Jossain vaiheessa mietittiin, että ne vahvistinpömpelit voi olla vaikka eripuolella huonetta niin, että kuulija voi luoda itselleen ihan oman "stereokuvan" kävelemällä lähemmäs sitä soitinta jonka haluaa kuulla paremmin. Tämä tietenkin on äärimmillään tosi romanttinen ajatus, mutta tää on vielä vasta muotoutumassa ja olemme vasta ensimmäisiä varovaisia kokeiluja tehneet treenikämpällä.
Mitä tulee soitinten balanssiin, niin meillä ei ole kovaäänisiä akustisia soittimia (puhaltimia tai rumpuja) ollenkaan. Kitaroiden soundipolitiikka tietenkin on yksi huomioitava asia, mutta toinen kitaristi soittaa digitaalisella vahvistimella joka kuulostaa jokseenkin samalta kaikilla äänenpaineilla. Mulla on putkivahvistin, mutta se on iso eli soundaa paremmalle myös hiljaa soitettaessa ja apunani käytän keinokuormia joilla saan kesytettyä sen melko helposti mille tahansa äänenpaineelle. Basistillamme on langaton systeemi eli hän voi liikkua sellaiseen sijaintiin soittamaan, että kuulee itsensä. tietty jos niikseen menee, niin voidaanhan me kaikki laittaa langattomat, että voidaan kuunnella vapaasti mistä tahansa kohtaa "salia", mutta oman kuuntelun järjestämiseen löytyy keinoja (esimerkiksi keinokuormaan ja kaverin digivahvariinkin saa kuulokkeet jos ei muuten itseään kuule). Kurinalaisuus soittaessa on pelkästään positiivinen asia sikäli, että yhteen soittamisen opettelu kasvattaa meitä soittajina ja pyrkimys saada kaverit kuulostamaan hyvältä antamalla heille tilaa, on terveellistä myös oman egoismin kannalta.
No kuten sanottu tää on aika pitkälti vielä ideatasolla enkä kuvittele, että tämä toimisi joka paikassa ja kaikissa yhteyksissä. Mutta pari vuotta kun on tyhjille rafloille käyty soittamassa ja maksettu miksaajalle omasta pussista (tai no on sille riittänyt välillä, että on ottanut meidän keikkapalkan kokonaan), niin on tullut mieleen että ei tässä ole mitään järkeä.... jotain on ihan pakko tehdä toisella tavalla. Alettiin sitten kehitellä ideaa missä ja miten muuten voi soittaa elävälle yleisölle elävää musaa. Näitä teknisiä kysymyksiä on vaan pohdittava ennenkuin menee ihmisten ilmoille. Stadissa raflat alkaa nykyisin jo haluta bändeiltä rahaa että saa käydä soittamassa ja mikäs siinä maksaahan harrastukset, mutta onhan se vähän noloo maksaa seksistä :-D
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
Sen verran vielä, että jos rytmikoneelta tulee oikeiden rumpujen tyylistä tavaraa, niin silloin tarvitaan jonkin verran tehoa ja komeroiden taajuusalueenkin pitää olle laaja.
Rummut kun tuottaa ääntä ihan matalimmasta jonnekin reippaaseen 15kHz (basaari - symbaalit). | |
Pauli Lappalainen: Sen verran vielä, että jos rytmikoneelta tulee oikeiden rumpujen tyylistä tavaraa, niin silloin tarvitaan jonkin verran tehoa ja komeroiden taajuusalueenkin pitää olle laaja.
Rummut kun tuottaa ääntä ihan matalimmasta jonnekin reippaaseen 15kHz (basaari - symbaalit).
No joo bassovahvistin oli ensimmäinen ajatus millä jonkinlaista rytmiraitaa voisi kokeilla toistaa.
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
hallu: No joo bassovahvistin oli ensimmäinen ajatus millä jonkinlaista rytmiraitaa voisi kokeilla toistaa.
Saapahan sieltä kuminaa ja töminää, mutta symbaaliosasto, kilkatukset ja sihnutukset jäävät vähän vaisuiksi. | |
Pauli Lappalainen: Saapahan sieltä kuminaa ja töminää, mutta symbaaliosasto, kilkatukset ja sihnutukset jäävät vähän vaisuiksi.
No niinhän ne saattaa jäädä. Asiaa pitää tutkailla samalla kun hommataan ne laulukaiuttimet. Ajatus oli laittaa kaksi aktiivikaiutinta yksi leadlaululle ja toinen stemmalauluille. Sen rytmiraidan voisi soittaa siitä stemmalaulu kajarista tai sitten hommaa kolmanne kajanrin sitä rytmiraitaa varten. Tuo bassokombo ajatus tuli siitä, kun noita bassokomboja olisi valmiiksi käsillä, niin pääsisi vähän pienemmillä investoinneilla. Nuo laulukaapit maksaa kummiskin viitisen sataa tsibaleelta, mutta eihän niitä kaikkia kerralla tarvii ostaa ja systeemiä voi laajentaa tarpeen mukaan, mutta jostain pitää aloittaa.
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
hallu: No niinhän ne saattaa jäädä. Asiaa pitää tutkailla samalla kun hommataan ne laulukaiuttimet. Ajatus oli laittaa kaksi aktiivikaiutinta yksi leadlaululle ja toinen stemmalauluille. Sen rytmiraidan voisi soittaa siitä stemmalaulu kajarista tai sitten hommaa kolmanne kajanrin sitä rytmiraitaa varten. Tuo bassokombo ajatus tuli siitä, kun noita bassokomboja olisi valmiiksi käsillä, niin pääsisi vähän pienemmillä investoinneilla. Nuo laulukaapit maksaa kummiskin viitisen sataa tsibaleelta, mutta eihän niitä kaikkia kerralla tarvii ostaa ja systeemiä voi laajentaa tarpeen mukaan, mutta jostain pitää aloittaa.
Kokeilemallahan se selviää. Eikä niitä romuja testausta varten kannata ostaa, vuokrata voi jos ei ole muuten tarvetta.
Ja ehkä jonkun porukasta kannattaa ottaa sellainen kapellimestarin asenne..... | |
Nyt mä en ihan ymmärrä... Tarkotus keikkailla ilman pa:ta, mutta laululle oma kajari, stemmoille oma kajari ja ehkä rytmikoneillekki oma kajari. Miten olis ihan vaan kaks aktiivikajaria lavan reunoilla ja pieni mikseri? Ja jos monitorointi ongelma, ni asettelee kajarit soittajien taakse. Toki laulajalle saattaa tulla kierto-ongelmia, mutta on niistäki jotkut selvinny. | |
Minusta Hallun pohdinnat ovat aina kovin sympaattisia. Kannattaa tutustua erilaisten hää-, tanssi- ja bilebändien toimintatapoihin. Siellä ei paljoa miksaajia mukana pyöri. Ihan isoillakin tanssilavoilla mennään monesti lavalta miksaten. Siksi ihmettelen, että miksaajaa on pitänyt mukana kuljettaa ja vielä maksaa hänelle omista rahoista. Vai oliko tässä kyse siitä, että nimenomaan se pa-kalusto tuli vuokrattua siinä samalla?
Minusta selkein ratkaisu on ostaa aluksi yksi aktiivikaiutin ja ajaa siihen pienen mikserin läpi se rumpukone, kiippari ja tarvittavat laulut. Se mitä tunnutte tavoittelevan, on ihan perus laulukamameininki, jossa pikku-pa on aseteltu bändin taakse. Nykyiset aktiivikaapit ovat niin pieniä, että ihan turha alkaa kantamaan ylimääräisiä vahvistimia sen takia, kun helpommallakin pääsee maaliin. Etenkin kun kerroit esiintymispaikkojen ja yleisömäärien olevan todella pieniä. | |
sepisti: Siellä ei paljoa miksaajia mukana pyöri.
Siltä se sit myös kuulostaakin. Mä oon pyörinyt erään hää- ja bilebändin vakiomiksaajana vuodesta 2012. Olisi aika haikeata mennä Tapio Rautavaarasta Bruno Marsiin ja Metallicaan samoilla soundeilla, tai edes lavalta käsin räpläten. Jos ei muuta, niin vaatisi digitiskin ja melkoisen määrän esivalmistelua. Jotkut toki vetää sitä Mattia ja Teppoa koko illan, silloin voi onnistuakin. |  iec
14.10.2018 12:22:55 | |
|
sepisti: Minusta Hallun pohdinnat ovat aina kovin sympaattisia. Kannattaa tutustua erilaisten hää-, tanssi- ja bilebändien toimintatapoihin. Siellä ei paljoa miksaajia mukana pyöri. Ihan isoillakin tanssilavoilla mennään monesti lavalta miksaten. Siksi ihmettelen, että miksaajaa on pitänyt mukana kuljettaa ja vielä maksaa hänelle omista rahoista. Vai oliko tässä kyse siitä, että nimenomaan se pa-kalusto tuli vuokrattua siinä samalla?
Minusta selkein ratkaisu on ostaa aluksi yksi aktiivikaiutin ja ajaa siihen pienen mikserin läpi se rumpukone, kiippari ja tarvittavat laulut. Se mitä tunnutte tavoittelevan, on ihan perus laulukamameininki, jossa pikku-pa on aseteltu bändin taakse. Nykyiset aktiivikaapit ovat niin pieniä, että ihan turha alkaa kantamaan ylimääräisiä vahvistimia sen takia, kun helpommallakin pääsee maaliin. Etenkin kun kerroit esiintymispaikkojen ja yleisömäärien olevan todella pieniä.
Viimeisin hääbändikokemus (häävieraan näkökulmasta) oli suunnilleen tuollainen. Rummut oli ilman mikitystä, neljällä oli mikki, ja laulu + basso meni Pa:han. PA:ssa oli aktiiviyläpäät ja subbarit lattialla.
Varmaan aluksi riittäisi yksi tolppa, jossa joko 15" & torviyläpää, tai sitten pienempi kaappi jossa 8-12" bassoelementti+torviyläpää ja tämän kaverina 15-18" aktiivisubi.
Tieto lisää tuskaa ja turha tieto turhaa tuskaa...Ja niin päin pois... | |
Antti1: Siltä se sit myös kuulostaakin. Mä oon pyörinyt erään hää- ja bilebändin vakiomiksaajana vuodesta 2012. Olisi aika haikeata mennä Tapio Rautavaarasta Bruno Marsiin ja Metallicaan samoilla soundeilla, tai edes lavalta käsin räpläten. Jos ei muuta, niin vaatisi digitiskin ja melkoisen määrän esivalmistelua. Jotkut toki vetää sitä Mattia ja Teppoa koko illan, silloin voi onnistuakin.
Ilman muuta sun täytyykin olla tuota mieltä. Muutenhan hommat loppuisivat :D
Meinaat, että digitiskit ja esivalmistelu ovat jotenkin harvinaista nykyisin? Tottakai kaikki on helpompaa miksaajan kanssa, mutta kovin kustannustehokasta se ei ole. Mitenkään väheksymättä hää- ja vastaavia bilekeikkoja, biisikohtainen soundeilla hifisteleminen on melko turhaa. Jengiä kiinnostaa kuitenkin eniten se, että biisivalinnat on onnistuneita ja LAULU kuuluu. Niitä jotka osaavat oikeasti arvostaa tuollaisissa tilanteissa sitä miksaajan mukanaoloa, on aika vähän.
Sitä paitsi kaikki tietävät, että sinunkin miksaamassa bändissä merkittävin soundiero Bruno Marsin ja Metallican välillä saadaan aikaiseksi lavalta soittajien toimesta.
Tietenkin on hienoa, että toiset bändit siihen satsaavat. Meillä on bändissä kuusi henkeä, joista kaksi solisteina. Me olemme satsanneet siihen, että sama tyyppi ei vedä sitä Van Halenia ja heti perään Madonnaa. Pa:n säädöt taas pysyvät keikan aikana hyvinkin samoina. Näiden kahden asian vertaaminen on tietenkin kärjistys ja ideaalitilanteessa molemmat toteutuvat, mutta kumpaan luulet tavallisen juhljan kiinnittävän enemmän huomiota? | |
Perinteinen normimenettely pienten pitserioiden ja kulmakuppiloiden nurkissa operoidessa on vetää laulukamapohjalta, siis vahvistimia tai kannuja mikittämättä. Toimii myös häissä ja hautajaisissa. Hyvä bändi miksaa näillä reunaehdoilla itsensä. Tilanne muuttuu hivenen, jos kokoonpanossa on mikitystä vaativia akustisia soittimia tai linjaan kytkettävää materiaalia, mutta peruskuvio ei.
Klubeilla on PA ja miksaaja talon puolesta, toki voi myös omaa luottomiksaajaa käyttää. Tällaisissa isommissakin tiloissa olen nähnyt hienoja vetoja, joissa PA:han ei ole ajettu muuta kuin laulu.
Aloittajan kulmasta ajattelisin, että sijoitellaan styrkkarit ja asetellaan soitetaan siten, että balanssi on hyvä ja voluumi on järkevä. Sijoitellaan soittajat omien styrkkareudensä lähistölle niin, että he kuulevat itsensä paremmin kuin muut. Sijoitetaan ja laulukaapit samalla periaatteella, perinteisesti lavan sivuille ja melko ylös. Laulajalle monitori. Tähän ei tarvita mitään ns. uutta ajattelua, vaan pikemminkin vanhaa.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
