 PIM04.10.2018 11:41:30 | |
|---|---|
PIM: Samoista puhutaan juu. Sen verran monipuoliset ja hyväsoundiset ja ominaisuuksiinsa nähden suorastaa halvat (205e setti Thomannilla) on että melkein tekis mieli päivittää Washburn WM-100:n tolla setillä ja Duncanin Tripple-Shot mikkikehyksillä niin pääsis aika lähelle tuota sun Godinia, aktiivielektroniikka poislukien tietysti. Tuli sitten päivitettyä Washburniin P-Railsit ja Triple-Shotit ja käytettävissä olevien soundikombinaatioiden määrä kasvoi perus tuplahumpparien tarjoamasta kolmesta 24:ään eli nyt löytyy kyllä joka tarkoitukseen sopiva soundi kun pikkasen kaivelee. Kun vielä torille ilmestyi kuin tilauksesta P-Railseilla päivitetty Hofner Verythin puoliakustinen pilkkahintaan niin pitihän se käydä sieltä pelastamassa. Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän. | |
 parek04.10.2018 11:53:02 | |
Mua kiinnostais poistaa straton kaula- ja keskimikeistä muutama sata kierrosta käämiä pois, että vola laskisi jonkin verran. Uhka vai mahdollisuus? | |
| hallu 04.10.2018 12:15:08 (muokattu 04.10.2018 12:16:25) | |
eipä sittenkään mitään. "voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
 Arkka04.10.2018 15:02:47 | |
o0o: Mua kiinnostais poistaa straton kaula- ja keskimikeistä muutama sata kierrosta käämiä pois, että vola laskisi jonkin verran. Uhka vai mahdollisuus? Molempia :) Voihan sitä kokeilla ja käämiä sitten vaikka kokonaan uudestaan, mutta kylmiltään en lähtis arvokkaan mikin kimppuun testailematta ensin jollain halvimmilla vastaavilla. Torillahan noita jämämikkejä on usein muutamalla eurolla. Ainakin vaha tarvis saada hyvin pois tai muuten ei tule mitään. | |
 Sarko05.10.2018 07:25:33 | |
Mallissa ES-335 on kokopuinen keskipalkki kannen alla, kitara ei siis ole täysin ontto, kuten esimerkiksi ES-330 tai Epiphone Casino. Soundi voi ehkä mielikuvituksen myötävaikutuksesta muistuttaa etäisesti ES-mallisen kitaran soundia, mutta jos vertailukohta on jokin youtube-video ja oma muisti, niin aika kyseenalaiseksi jää. Mitä tohon magneettien kans pelailuun tulee, niin enpä kyllä siitäkään tiedä. Eikö kannattaisi hommata replika tai alkuperäinen mikki, eikä neppailla yksittäisillä magneeteilla? Toki näpertely kuuluu osaksi harrastusta, ja tuohan se semmoisen psykoakustisen kulman koko hommaan. "You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart | |
| basisti1971 05.10.2018 09:02:34 | |
Moi. o0o: Mua kiinnostais poistaa straton kaula- ja keskimikeistä muutama sata kierrosta käämiä pois, että vola laskisi jonkin verran. Jos pelkkä signaalin vaimentaminen tai tyypillisen straton mikkien välisen epätasapainon suitsiminen on tarpeena, kiinteä vastusjako-vaimennin säätötarpeen vaativille mikeille on huomattavasti helpompi tapa hoitaa homma. Ja ennenkaikkea vaimennus on tarkkaan laskettavissa ja/tai potikalla testattavissa ja mikkiin ei tarvitse koskea lainkaan. En pikaisella etsimisellä artikkelia enää löytänyt, mutta muistelisin netissä reilu vuosikymmen sitten törmänneeni testimikkiin johon oli käämintävaiheessa tehty useampia väliulosottoja kuin se tavanomainen 1. Artikkelissa oli taulukkomuotoon listattu parametrit kaikilla eri käämikierrosulosotoilla, ja taisi jonkinnäköiset ääninäytteetkin olla. Loppuyhteenveto tuossa tutkimuksessa oli muistaakseni se että kierrosluvun muuttuessa soundi muuttuu huomattavan paljon enemmän kuin ulostulosignaalin amplitudi. Amplitudin merkittävään muuttamiseen tarvitsee kierroslukua muuttaa joka tapauksessa useampia tuhansia kierroksia, ei satoja. T:Samuli | |
 fox05.10.2018 09:31:21 | |
Tuo coil tap -homma oli ns. kova juttu 80-luvun alkupuolella ainakin, noita mikkejäkin oli muutamalla valmistajalla saatavilla. Eli ykskelaisia mikkejä tuolla väliulosotolla. Mutta lukuunottamatta joitakin ihan yksittäisiä tapauksia noita ei lie sen koommin enempiä ollut kitaroissa. Kyllähän noita jotkut rakentajat tuolloin, ja myöhemminkin, tekivät mutta mitään suurempaa "muotijuttua" ei tuosta tullut.
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1 | |
| basisti1971 05.10.2018 10:19:58 (muokattu 06.10.2018 06:14:06) | |
Moi. fox: Tuo coil tap -homma oli ns. kova juttu 80-luvun alkupuolella ainakin, noita mikkejäkin oli muutamalla valmistajalla saatavilla. Totta. Tuolloin 80-luvulla oli kyllä varsin paljon noita "kovia juttuja" kitaramikki- ja johdotusrintamalla, eipä noista mistään oikein hittiä päässyt muodostumaan. Paitti EMG:n aktiivimikeistä. Mikä ei tietenkään ole tarkoittanut sitä etteikö noita 80-luvun juttuja olisi vaihtelevissa määrin yritetty vuosikymmenten saatossa uudelleenlämmittää, ja usein vielä uutuuksina :). Seymour Duncan taitaa olla nykyään ainoita suurempia valmistajia jolla noita coil-tap mikkejä on tuotannossa. Putiikkipuolella toki useammallakin, etenkin niillä joiden tuotanto perustuu asiakkaiden toiveiden täyttämiseen. fox: Eli ykskelaisia mikkejä tuolla väliulosotolla. Juu, ja humbukkereita myös. fox: Mutta lukuunottamatta joitakin ihan yksittäisiä tapauksia noita ei lie sen koommin enempiä ollut kitaroissa. Itse en muista kuin jonkun Ibanezin jossa tuollainen mahdollisuus oli tuotantokitarassa, mutta varmasti oli muitakin. Ainakin Fender näyttäisi tarjoavan väliulosotollista mikkiä muutamaan malliin, mutta harvemmin tuota mahdollisuutta näkee mainostettavan. fox: Kyllähän noita jotkut rakentajat tuolloin, ja myöhemminkin, tekivät mutta mitään suurempaa "muotijuttua" ei tuosta tullut. Ei tullut ei. Yksikelaisissa homma hivenen ihmetyttää. Vaikka väliulosoton solmiminen toki valmistusprosessia hankaloittaakin ja sitämyöden kustannuksia nostaa, ainakin mun korvaan soundivariaatio on vähemmän epämiellyttävä kuin moni muu. Humbukkerissa tilanne on toki toinen, soundiin vahvasti vaikuttava kelojen epäbalanssi pitäisi saada skaalattua sopivasti myös väliulosottoihin jotta soundi pysyisi käyttökelpoisena, ja eritoten tuotannossa tasalaatuisena. T:Samuli | |
 Kefiiri05.10.2018 10:41:56 (muokattu 05.10.2018 10:44:51) | |
Joo se soundi kyllä kirkastuu ja "kevenee" kun lankakierroksia on vähemmän. Mutta kuten sanottu, muutaman sadan kiepin eroa ei huomaa missään. Vanhojen japsihalpisten yksikelaisissa humbuckerin näköisissä mikeissä lankaa on joskus tosi vähän, ja sointi vallan mainio, jos kaipaa ilmavampaa soundia. Auttaisiko volyymijutskaan ensi hätään ihan vaan laskea mikkejä kauemmas kielistä? En ole musiikin asiantuntija. | |
| Arkka 06.10.2018 23:46:26 | |
Muutama sata kieppiä voi tosin olla olla 0,5 kilokierrosta? Eikö sitäkään huomaa? Millasen sit huomaa? Ite en tiedä. | |
| parek 07.10.2018 06:31:40 (muokattu 07.10.2018 06:32:50) | |
Kaulamikki on jo pleksin tasolla. Sen vola on jytkympi mitä tallamikissä vaikka tallamikki on melko korkealla. Kaulamikki tais olla 6.5k, talla 8.5k. Virittelen kaulamikkiin kiinteän vastuksen ja/tai leikkaan alapäätää konkalla. Jos niillä ei löydy ratkaisua niin kajoan käämiin tai vaihdan mikkiä. | |
| hallu 07.10.2018 09:04:35 | |
fox: Tuo coil tap -homma oli ns. kova juttu 80-luvun alkupuolella ainakin, noita mikkejäkin oli muutamalla valmistajalla saatavilla. Eli ykskelaisia mikkejä tuolla väliulosotolla. Mutta lukuunottamatta joitakin ihan yksittäisiä tapauksia noita ei lie sen koommin enempiä ollut kitaroissa. Kyllähän noita jotkut rakentajat tuolloin, ja myöhemminkin, tekivät mutta mitään suurempaa "muotijuttua" ei tuosta tullut. Mä olen itse innostunut kaheksankytluvun jutuista niistä trisoundkytkimistä jotka ibanezizssa on vissiin tänäpäivänäkin. Ihmettelen miksi ne eivät ole yleistyneet enempää (joku patenttijuttu tms.?), mutta alan olla jo melkein riippuvainen niistä :-). Mutta tietty musajutuissa varmaan vaikuttaa se vallalla oleva musatrendi, joka pitkälti määrittää minkälaiset kitarat, mikit ja vahvistimet ovat milloinkin hottiksia. Ja musatrendien taustalla liikkuu vielä ne hitaammat virrat (blues, jazz, etc.). "voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
| Kefiiri 07.10.2018 09:05:32 (muokattu 07.10.2018 09:06:48) | |
Arkka: Muutama sata kieppiä voi tosin olla olla 0,5 kilokierrosta? Eikö sitäkään huomaa? Millasen sit huomaa? Ite en tiedä. Eipä sitä osaa tarkkaan sanoa. Omien kokeilujen pohjalta olen kumminkin ollut huomaavinani, että 500 kierrostakaan ei ole mikään mullistava muutos. Olen ajatellut, että ne kiepit, jotka ovat kauempana napapaloista, ovat muutenkin vähemmän merkittäviä kuin ne, jotka ovat siinä magneettikentän ytimessä. En tiedä varmaksi, pitääkö tämä teoria paikkansa. Mutta luulisin, että jos mikissä on 2000 kierrosta ja välilulosotto 1000 kierroksen kohdalla, niin ensimmäisistä 1000 kiekasta saa ulos enemmän jännitettä kuin niistä jotka ovat käämin "ulkokehällä". Jos näin ei olisi, ne ulommat 1000 kierrosta voisi laittaa vaikka halkaisijaltaan metrin kelarungolle. Tuskin se toimisi kovin hyvin. En ole musiikin asiantuntija. | |
| fox 07.10.2018 11:55:26 | |
hallu: Mä olen itse innostunut kaheksankytluvun jutuista niistä trisoundkytkimistä jotka ibanezizssa on vissiin tänäpäivänäkin. Ihmettelen miksi ne eivät ole yleistyneet enempää (joku patenttijuttu tms.?), mutta alan olla jo melkein riippuvainen niistä :-). Ei siinä mitään patenttia ole, taitaa se suurin syy olla "tuotantokustannuksellinen" - siihen kokoonpano- ja johdotusvaiheeseen vaan ei katsota aiheelliseksi satsata sitä aikaa. Tuossa 70-luvun alkupuolen-puolvälin kieppeissä nuo tuolla "virityspajahommien" puolella tulivat kehiin enemmälti. Osaan vaikutti sekin, että Larry DiMarzio toi kuluttajille Dual Sound-humpparin, joka oli siis Super Distortion 4+ -johdotuksella jolla siitä sai sarjaan-rinnan kytketyn mukana tulevalla mikroswitchilla. Tuosta sitten oli pieni matka tri-soundiin (sarjaan-singlecoil-rinnan) jos jostain sai kaivettua JBT:n spesiaaliswitchin (DPDT on-on-on) jolla tuo tri-soundi onnistui. Totta mooses noita switchejä saa tänäkin päivänä, monessakin hintaluokassa. Ja takaisin siihen tuotantopuoleen. Jos se kitaran johdotuspuoli kokoonpanovaiheessa kovinkin "monimutkaistuu" täytyy siellä valmistuksessa harkita, saavutetaanko kustannuksilla mitään myynnillistä hyötyä, eli voisiko kustannukset siirtää siihen soittimen ulosmyyntihintaan. Noita tri-soundeja kun aika harvasta tehdastekoisesta kepistä löytyy, taitaa olla ilmeistä ettei sitä ole niin kovin kannattavaksi nähty. On mieluummin jätetty nuo(kin) jutut sinne aftermarket-modaushommien heiniksi. Vähän samaista juttua, kuin erään (jokseenkin tuntemani) merkin humpparien johdotus. Tehtaalaisten mikkien johdotus noissa on yleensä "virtaviivaistettu" signaalipuolen ja maadoituksen kytkentään, vaikkakin omavalmisteisien humpparien "myyntiversio" olisikin johdotettu jo valmiiksi 4+ -johdotuksella. Kokoonpanossa ei tarvitse sen sähköjen asentajahenkilön siihen paikalleen juottamiseen suurempia panostaa ja virheet minimoituvat.
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1 | |
 WanhaWetäjä08.10.2018 14:21:08 | |
PIM: Tuli sitten päivitettyä Washburniin P-Railsit ja Triple-Shotit ja käytettävissä olevien soundikombinaatioiden määrä kasvoi perus tuplahumpparien tarjoamasta kolmesta 24:ään eli nyt löytyy kyllä joka tarkoitukseen sopiva soundi kun pikkasen kaivelee. Kun vielä torille ilmestyi kuin tilauksesta P-Railseilla päivitetty Hofner Verythin puoliakustinen pilkkahintaan niin pitihän se käydä sieltä pelastamassa. https://www.youtube.com/watch?v=HyfBvrnkDBw Tossa on aika hyvä demo noista vaikkakin vois olla myös clean osastoja mukana. Taitaa mennä hankintaan, toimii vasureinakin. Thinline Telen kanssa voisin kuvitella että soundit löytyy humpasta heviin, kantrista jazziin ja kaikkeen siltä väliltä. Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
 Metalkallo10.10.2018 08:14:04 (muokattu 10.10.2018 08:18:19) | |
Mitä nyt tullut testattua Gibson 490R mikkiä lyhyellä alnico 5 magneetilla, niin ihan toimiva on. Alussa mikki tuuttasi suht kovaa ulostuloa jopa tuolla alnico 5:lla, tai siltä vaikutti, mutta lopulta asettui kohdilleen ja kyllähän tuo kuulostaa T-Topilta. Gibsonin mukaan tuon pitäisi olla T-Top spekseiltään, mutta vakiona vain alnico 2 magneetilla. En kyllä tajua miksi Gibson laittaa noihin alnico 2:n kun alnico 5 olisi parempi, kun kyseessä kuitenkin kaulamikki? Kait se on halvempi? Tuon seuraksi kaulamikiksi valitsin testauksien jälkeen Duncanin 59N:n alnico 2:lla. Muhkea ja omaa enempi keskialuetta kuin normi 59. Hyvä kaulamikki esim. vaikka Slash touhuihin. Jos halajaa halvemmalla T-Top settiä, niin 59N alnico 2:lla ja 490R lyhyellä (roughcast A5) A5:lla ajaa asian oikein hyvin. Kantsii vaan muistaa, että 490R:n resistanssi pitää olla mieluiten 7.5-7.7, mulla 7.7. 59N onkin valmiiksi siinä 7.5-6 paikkeilla. Tuo setti on hyvä just klassiseen rokkiin, mutta lähtee hyvät kliinitkin kiitos 59N:n. Hyvä setti varsinkin Led Zeppelin tyyliin. Täältä löytää lyhyen alnico 5:n sekä alnico 2:n https://www.crazyparts.de/pickup-ma … -vintage-alloy-bar-magnet-short.php Pitää sanoa vielä, että Duncanin 59N tuolla lyhyellä alnico 5:lla on myös aikas lähellä tuota 490R T-Top soundia mitä testasin, et sekin on ihan jees vaikkei täysin sama kuin 490R. 59N on hitusen smoothimpi tuntumaltaan, muttei paljoa. 59N on periaatteessa Duncanin vastine T-Topille, tai lähin vastine. Jazzia on jotkut pitäneet Duncanin vastineena T-Topille, mutta se on tallassa liian kirkas ja ohkainen. Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. | |
| hallu 11.10.2018 11:35:00 | |
Metalkallo: ..................... En kyllä tajua miksi Gibson laittaa noihin alnico 2:n kun alnico 5 olisi parempi, kun kyseessä kuitenkin kaulamikki? Kait se on halvempi? ........................ Eikö tuo ole vähän rankka yleistys? ehkä Gibson tekee noita kahdella eri magneetilla juuri siksi, että kun ne on eri soundisia niin molempien kannattajille löytyy mikki. Perinteinen 490R ei missään tapauksessa ole mikään huonosoundinen mikki ja siinä on etenkin kliineillä ihan omanlaisensa lämmin ja pehmeä sointi jota ei parhaalla tahdollakaan oikein muista löydä. Säröillä sillä on tapumusta mennä tukkoon ja siksi sen säätäminen on vähän oma taiteenlajinsa ja monesti sen joutuu upottamaan aika syvälle että sopiva tasapaino löytyy, mutta en minä sitä huonoksi menisi sanomaan. Itselläni ei enää sellaista ole ja nykykitaroissani on kaulassa A5 ja A3 mikkejä, mutta kyllä olen useammin kuin kerran vanhaa kunnon 490R:ää kaivannut. Mulla on Yamahassa A5 magneettiset mikit ja niiden sointi on kyllä erinomainen ja tykkään niistäkin, mutta onhan ne nyt ihan hemmetin kirkkaat ja onneksi Yamahassa on sellainen tone joka ei paljoa tumputa soundia, vaikka yläpäätä leikkaakin koska melkein koko ajan noissa sitä yläpäätä joutuu vähän leikkaamaan. Niin siis makuasioitahan nää pitkälti on, mutta toiset meistä soittaa jopa enimmäkseen kliineillä jolloin mikkien ominaisuuksissa saattaa painottua ihan eri asiat. "voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
| Metalkallo 11.10.2018 12:50:22 | |
hallu: Eikö tuo ole vähän rankka yleistys? ehkä Gibson tekee noita kahdella eri magneetilla juuri siksi, että kun ne on eri soundisia niin molempien kannattajille löytyy mikki. Perinteinen 490R ei missään tapauksessa ole mikään huonosoundinen mikki ja siinä on etenkin kliineillä ihan omanlaisensa lämmin ja pehmeä sointi jota ei parhaalla tahdollakaan oikein muista löydä. Säröillä sillä on tapumusta mennä tukkoon ja siksi sen säätäminen on vähän oma taiteenlajinsa ja monesti sen joutuu upottamaan aika syvälle että sopiva tasapaino löytyy, mutta en minä sitä huonoksi menisi sanomaan. Niin siis makuasioitahan nää pitkälti on, mutta toiset meistä soittaa jopa enimmäkseen kliineillä jolloin mikkien ominaisuuksissa saattaa painottua ihan eri asiat. Eihän tuo huono ole en sitä meinannutkaan, mutta se saattaa mennä vähän tukkoon kaulassa kuten itsekin sanoit. Tallassa aika jytky silloin kun kokelin, kun siinä vielä oli sen oma alnico 2. Kahdella eri magneetilla? Mitä tuolla tarkoitit? 490R:n tulee vain alnico 2:lla, kuten myös 490T. Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. | |
| hallu 11.10.2018 14:05:50 | |
Metalkallo:............ Kahdella eri magneetilla? Mitä tuolla tarkoitit? 490R:n tulee vain alnico 2:lla, kuten myös 490T. Luulin sinun tarkoittaneen, että T-top mikki olisi spekseiltään muuten sama kuin 490R, mutta vain A5 magneetilla. Ilmeisestikin erehdyin itse olen käyttänyt vain 490R mikkiä ja se on mielestäni hyvä kliineillä sinällään, mutta säröjen kanssa vaatii että se säädetään riittävän syvälle. "voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
| Metalkallo 11.10.2018 14:16:07 | |
hallu: Luulin sinun tarkoittaneen, että T-top mikki olisi spekseiltään muuten sama kuin 490R, mutta vain A5 magneetilla. Ilmeisestikin erehdyin itse olen käyttänyt vain 490R mikkiä ja se on mielestäni hyvä kliineillä sinällään, mutta säröjen kanssa vaatii että se säädetään riittävän syvälle. Gibsonin ja ulkomaisten foorumien mukaan 490R pitäis olla todella samanlainen kuin T-Top, siksi vaihtamalla lyhyen alnico 5:n sisään sen saa kuulostamaan T-Topilta, ja siltä se kyllä kuulostaa. 490R on vaan vahattu ja monet vanhat T-Topit ei kait olleet, et se vähän kait muuttaa sointia? Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)