| Aihe: Fender Stratocaster nitrolakalla? | 1 |
|---|
|
Örm!
Lähitulevaisuudessa hankitalistalla olisi ensimmäinen kunnon Stratocaster ja pohdiskelin nitrolakan ystävänä, että milloin ja mihin malleihin Fender on sitä työntänyt? Ei taida olla se kaikista yleisin Fenderillä? Saa olla vuosikymmenten takaa kunhan hinta ei pomppaa yli kolmeen.
Tarkoitus olisi löytää S-S-S Stratocaster jolla taipuisi nasaali rautalanka tremoloineen tallamikillä ja klassinen discokomppi kaula-keskimikillä. Mitä olisi hyvä ottaa huomioon? Tähän asti oma kokemus on, että aika halvallakin Stratocasterilla saa hyvää soundia aikaan. |
 steelduck
06.10.2018 11:04:10 (muokattu 06.10.2018 11:07:51) | |
|
Nitrot on pääsääntöisesti American Vintage (AVRI) sarjassa ja Custom Shop kitaroissa. Fenderin uusi American Orginal sarja on myös nitrolakattu. AVRI:t ovat suurimmaksi osaksi 7.25" radiuksella, joka on ainakin minulle liian "old School" |
|
AVRI 57
AVRi 62
Hot Rod 57
Hot Rod 62
Knopfler Sig
Johnson Sig
Fender Select
Road worn series
Highway one
Postasin saman listan aiempaankin aihetta käsittelevään ketjuun, eikä kukaan oikaissut silloin sitä vääräksi. AVRI:t on laatukitaroita ja niitä liikkuu hyvin käytettynä jossain 1200-1400 e tietämillä. Selectit olen myös laadukkaiksi käytössä havainnut, ja Johnson Signaturea ovat käyttäjät kehuneet paljon. Selectit liikkuu käytettynä 1300-1500 euron tietämillä, Johnsonista en osaa sanoa. Kitaran ostamiselle uutena en oikein järkiperustetta löydä. Alle kahdellatonnilla luulisin käytettynä lähtevän kaikki tehdasvalmisteiset (ei vintagearvoa sisältävät) Fenderit. Sitten hintaluokassa 2000-3000 pääsee ostamaan jo Custom Shoppeja. |
|
discominister: Örm!
Lähitulevaisuudessa hankitalistalla olisi ensimmäinen kunnon Stratocaster ja pohdiskelin nitrolakan ystävänä, että milloin ja mihin malleihin Fender on sitä työntänyt? Ei taida olla se kaikista yleisin Fenderillä? Saa olla vuosikymmenten takaa kunhan hinta ei pomppaa yli kolmeen.
Poly syrjäytti nitron 1968 joten vanhat nitro Fenderit voi tuolla budjetilla unohtaa. |
|
The Jack: AVRI 57
AVRi 62
Hot Rod 57
Hot Rod 62
Knopfler Sig
Johnson Sig
Fender Select
Road worn series
Highway one
Postasin saman listan aiempaankin aihetta käsittelevään ketjuun, eikä kukaan oikaissut silloin sitä vääräksi. AVRI:t on laatukitaroita ja niitä liikkuu hyvin käytettynä jossain 1200-1400 e tietämillä. Selectit olen myös laadukkaiksi käytössä havainnut, ja Johnson Signaturea ovat käyttäjät kehuneet paljon. Selectit liikkuu käytettynä 1300-1500 euron tietämillä, Johnsonista en osaa sanoa. Kitaran ostamiselle uutena en oikein järkiperustetta löydä. Alle kahdellatonnilla luulisin käytettynä lähtevän kaikki tehdasvalmisteiset (ei vintagearvoa sisältävät) Fenderit. Sitten hintaluokassa 2000-3000 pääsee ostamaan jo Custom Shoppeja.
Avreissa on nitro polyn päällä. Ei välttämättä kelpaa puristeille.
Mutta oikeastiko Road Wornissa on nitro? Tai Highwayssa, joka käsittääkseni oli niin halpis sarja, että laatu oli jo liian säästettyä - ainakin hintaan nähden. Siihenkö olisi nitro laitettu?
Kunhan hämmästelen tietämättömyyttäni, en väitä, etteikö olisi.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. |
|
Myös 5-6 vuotta sitten markkinoille tullut Pure Vintage-projektin suunnittelema
strato-sarja on nitrolakattu ("flash-coated"), tosin tuntumaltaan erilaisella lakalla (ei tahmealla) kuin aiemmat AVRI-sarjalaiset tai Custom-pajan tuotokset. Kyseinen projekti esitellään mm. kirjassa "The stratocaster Continues" (s.38-41). Projektihan suunnitteli ja tuotti Strato-mallit '59, '56 ja '65.
Ja vaikka nitro/öljy-pohjalakka korvattiin vuonna '68 polylakalla, niin ainakin 1970-luvun lopulle saakka stratoihin lisättiin päällimmäinen kerros nitoa.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
 The Jack
06.10.2018 13:46:33 (muokattu 06.10.2018 13:50:37) | |
|
Laulava Kylätohtori: Avreissa on nitro polyn päällä. Ei välttämättä kelpaa puristeille.
Mutta oikeastiko Road Wornissa on nitro? Tai Highwayssa, joka käsittääkseni oli niin halpis sarja, että laatu oli jo liian säästettyä - ainakin hintaan nähden. Siihenkö olisi nitro laitettu?
Kunhan hämmästelen tietämättömyyttäni, en väitä, etteikö olisi.
Road Wornissa ja Highwayssa on se nitro ilmeisesti samalla tapaa polyn päällä. Käyttävät ainakin Highwayssa ilmausta Satin nitrocellulose lacquer, joka on paksumpaa nitrolakkaa kuin vintagetyylinen nitro.
Mun listassa oli siis ainoastaan Fenderin tehdasvalmisteiset kitarat, joissa on nitrolakkaa jossain muodossa. Mikäli aloittajalla on jopa kolmeen tonniin yltävä budjetti en todellakaan suosittele Road Wornia tai Highway Onea. Mun tarpeisiini riittävä laatu lähtee Selecteistä tai AVRE:ista. Jos olisi yli pari tonnia varaa laittaa Stratoon ostaisin käytetyn Custom Shopin, tai saattaisin katsella Nashejä. Nasheissä on kaikissa nitrolakkaus. Valitettavasti iso osa Nasheistä on kamalilla relikoinneilla varustettuja, jotka karsiutuu jo sillä perusteella. Toki käytönjälkeä saa olla, mutta kitara ei saa silti näyttää siltä että se on levännyt vuosikymmenen järven pohjassa.
AVRI Fenderiä hankkiessa suosittelisin välttämään 80-luvun loppupuolen malleja. Näissä on alkuperäisen maalipinnan kuluessa pois paljastanut alta räikeitä värejä. Fender ei tuohon aikaan ollut turhan perinnetietoinen muutenkaan kyseisten mallien speksien osalta. Ei siinä mitään jos Fiesta Redin alta paljastuu tyylikäs sunburst, mutta esim. sininen ei välttämättä ole niin kiva väri. |
|
The Jack: Mun listassa oli siis ainoastaan Fenderin tehdasvalmisteiset kitarat, joissa on nitrolakkaa jossain muodossa.
Myös Pure Vintage-sarjan stratot ovat tehdas-Fendereitä, eivät CS-pajan tuotoksia. Tosin kollegat Fenderin CS-pajan puolelta kuten Greg Fessler on pitänyt PV-sarjaa loistavasti toteutettuna:"Mike Lewis did such a fantastic job on the pure vintage that I think he matched anything we were doing over here."
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
|
The Jack: Fender ei tuohon aikaan ollut turhan perinnetietoinen muutenkaan kyseisten mallien speksien osalta.
Vois jatkaa moisella linjalla nykyäänkin.
Ei siinä mitään jos Fiesta Redin alta paljastuu tyylikäs sunburst, mutta esim. sininen ei välttämättä ole niin kiva väri.
Ompahan ainakin persoonallisempi kaiken sen tylsyyden seassa.
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. |
 MadMatt
06.10.2018 14:35:59 (muokattu 06.10.2018 14:36:56) | |
|
The Jack:
AVRI Fenderiä hankkiessa suosittelisin välttämään 80-luvun loppupuolen malleja. Näissä on alkuperäisen maalipinnan kuluessa pois paljastanut alta räikeitä värejä. Fender ei tuohon aikaan ollut turhan perinnetietoinen muutenkaan kyseisten mallien speksien osalta. Ei siinä mitään jos Fiesta Redin alta paljastuu tyylikäs sunburst, mutta esim. sininen ei välttämättä ole niin kiva väri.
Muista spekseistä en ota kantaa mutta eikös tuota tehtaan ylimaalausta harrastettu jo vintage-aikana. Viimeisimpänä huutona Fenkun CS-pajallahan on Color Over Color viimeistely. |
The Jack
06.10.2018 15:47:09 (muokattu 06.10.2018 15:53:06) | |
|
MadMatt: Muista spekseistä en ota kantaa mutta eikös tuota tehtaan ylimaalausta harrastettu jo vintage-aikana. Viimeisimpänä huutona Fenkun CS-pajallahan on Color Over Color viimeistely.
Tehtiinhän sitä ylimaalausta ennenkin, ja juuri näissä Color Over Coloreissa monesti jäljitellään esim. klassista Fiesta Redin alta paljastuvaa sunburstiä. Uudet päällekkäinmaalaukset on tehty kuitenkin harkiten, mutta AVRI:en kohdalla pinnan alta on paljastunut ruman räikeitä värejä juuri 1980-luvun loppupuolella, mitkä eivät missään määrin sovellu yhteen alkuperäisen kanssa. En ole itse tällaiselle kovin herkkä, mutta joillekin omistajille tämä on tullut järkytyksenä. Muistelen lukeneeni tekstejä, joissa väitettiin että Fenderin työntekijöille olisi 80-luvulla annettu kasa pilalle lakkaukseltaan menneitä Standard-mallin aihioita ja käskettiin tehdä niistä AVRE:ja. Myöhemmin viimeistään 2000-luvulla AVRI:t on vakiintuneet selvästi standarditason yläpuolella oleviksi kitaroiksi, ja speksit sekä viimeistely on ainakin omalla kokemuksella niissä kohdillaan. |
 2randpo
06.10.2018 16:44:17 (muokattu 06.10.2018 16:46:26) | |
|
The Jack: Tehtiinhän sitä ylimaalausta ennenkin, ja juuri näissä Color Over Coloreissa monesti jäljitellään esim. klassista Fiesta Redin alta paljastuvaa sunburstiä. Uudet päällekkäinmaalaukset on tehty kuitenkin harkiten, mutta AVRI:en kohdalla pinnan alta on paljastunut ruman räikeitä värejä juuri 1980-luvun loppupuolella, mitkä eivät missään määrin sovellu yhteen alkuperäisen kanssa. En ole itse tällaiselle kovin herkkä, mutta joillekin omistajille tämä on tullut järkytyksenä. Muistelen lukeneeni tekstejä, joissa väitettiin että Fenderin työntekijöille olisi 80-luvulla annettu kasa pilalle lakkaukseltaan menneitä Standard-mallin aihioita ja käskettiin tehdä niistä AVRE:ja. Myöhemmin viimeistään 2000-luvulla AVRI:t on vakiintuneet selvästi standarditason yläpuolella oleviksi kitaroiksi, ja speksit sekä viimeistely on ainakin omalla kokemuksella niissä kohdillaan.
En nyt tarkistanut mistään, mutta muistaakseni ensimmäiset ylimaalaukset tehtiin aikoinaan epäonnistuneisiin bursteihin.
Tältä osin tarkistin: edellä mainittu viimeisin AVRI-sarja perustuu George Blandan ja Mike Lewisin pohjatyöhön, jonka kuluessa ukot matkustelivat ympäri maata kierrellen lukuisien Fender-diilerien ja keräiljöiden luona. Ideana oli käydä läpi kaikki käsiin saadut orggis-Stratot sarjaan valituilta kolmelta vuosikerralta ('59, '56, '65).
Työn kuluessa kävi ilmi, että samaa vuosikertaa edustavat Stratot eivät suinkaan ole identtisiä vaan spekseiltään yllättävänkin vaihtelevia. Valintoja oli siten tehtävä ja em. kirjan mukaan ne tehtiin huolella harkiten. Yksittäisten speksien eniten vaihdellessa Blanda ja Lewis (molemmat myös kitaristeja) kertovat valinneensa Pure Vintage-sarjaan vuosikertansa "tyypillisimmän" tai mielestään "cooleimman" edustajan.
Pure Vintage-sarjan johto-ajatuksena oli tehdä täysin "vintage-korrekti" kitaramallisto. Toisaalta speksejä vertailtaessa kiinnitettiin erityistä huomiota kitaran soitettavuuteen ja käytännöllisyyteen. Esimerkkinä nyt vaikka tallamikin tone, jota ei tietenkään orggigsissa ole.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
|
Lisätään tuonne The Jackin listaan, että Meksikon Classic-sarjassa on sekä 50- että 60-luvun malleista "lacquer" versio pieneen lisähintaan. Ja moni Japanin "Limited Edition" malli on nitrolla.
Ja kun kysyttiin mielipide/kokemus -jutskia, niin nitron vaikutus on suurin soittajan mielessä, ja teknisiltä ominaisuuksiltaan nuo monesti haukutut modernit lakat on parempia. (Ei ole tarkoitus avata näistä väittelyä, omakin suosikki on nitro.) |
 Kefiiri
06.10.2018 20:56:13 (muokattu 06.10.2018 20:56:59) | |
|
Ei nitrolakan käyttö välttämättä kallista ole, jos tyydytään satiinipintaan. Onhan Gibsonin tämän vuosituhannen Melody Makereissakin ohut, kiireessä kertaalleen suhautetun oloinen nitrolakka.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
mulla on 2018 faded gibson les paul,missä myös on valmistajan sivujen mukaan ohut nitrolakka
no se off-topicista,jatkakaa
ei se ikä vaan asenne |
|
Kefiiri: Ei nitrolakan käyttö välttämättä kallista ole, jos tyydytään satiinipintaan. Onhan Gibsonin tämän vuosituhannen Melody Makereissakin ohut, kiireessä kertaalleen suhautetun oloinen nitrolakka.
Olen luulossa, että kaikissa Gibsoneissa on nitrolakkaus. Ainakin oli vielä pari vuotta sitten.
Hyvin tehty nitrolakkaus on nätin näköistä, mutta ei aina miellyttävää käden alla. Vaikka tuo oma Fender Select on upean näköinen ja kuuloinen kitara, niin en välttämättä pidä kaulassa olevasta liukkaasta lakkauksesta. Alkuun pidin kyllä, mutta mielipiteet vaihtuu. En tiedä mikä käsittely on AVRI:n vaahteraotelautaisessa kaulassa, mutta se on luonnollisemman tuntuinen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
