Rock, pop, alternative ›

What's Next To The Moon. Aivan vitun kova riffi, tappokamaa oleva kertosäe ja nerokas, totutusta Accadacca-formulasta hieman poikkeava rakenne. Kokonaisuutena käytännössä täydellinen rokettirolliralli.

Sin City. On ehkä maailmankaikkeuden paras rockbiisi ikinä.

Tuotanto on niin mielettömän hyvää ja sitä on niin paljon, että ihan mahdotonta valita kovinta levyä / biisiä.
 
Mutta tämä on hyvä kohta hehkuttaa uusinta albumia (Rock or Bust). On nimittäin todella kova levy - reipas, iloinen, napakoita biisejä (kaikki alle 4 minuuttia) ja hyvä meininki. Parhaat biisit tietty Play Ball ja Baptism by Fire. Tämä levy ylitti kyllä odotukseni - bändi (tai siis Angus) pystyi vielä vanhoilla päivilläänkin tekemään kovan levyn.

xlat: Tuotanto on niin mielettömän hyvää ja sitä on niin paljon, että ihan mahdotonta valita kovinta levyä / biisiä.
 
Mutta tämä on hyvä kohta hehkuttaa uusinta albumia (Rock or Bust). On nimittäin todella kova levy - reipas, iloinen, napakoita biisejä (kaikki alle 4 minuuttia) ja hyvä meininki. Parhaat biisit tietty Play Ball ja Baptism by Fire. Tämä levy ylitti kyllä odotukseni - bändi (tai siis Angus) pystyi vielä vanhoilla päivilläänkin tekemään kovan levyn.
 
Jumalauta Sweet Candy on kova biisi jos joku. Se riffi nostaa munan pystyyn.

Kaikki levyt iät ja ajat omistaneena sanon, että suosikkialbumini on Powerage. Ja lempibiisi löytyy myös samalta levyltä eli Down Payment Blues. Siinä on sellainen upea, painostava tunnelma, joka koukuttaa. Kirsikkana kakun päällä eräät Bon Scottin parhaista sanoituksista, jotka sopivat musiikkiin hienosti. Mukavaa vaihtelua, kun Bon kierii itsesäälissä hänelle perinteisen machoilun sijaan. Samalla levyllä vähän samankaltaista fiilinkiä on Sin Cityssä, joka sekin kuuluu suurimpiin suosikkeihini.
 
Brian Johnsonin aikakaudella olen muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että jo ties kuinka pitkään (olisiko The Razors Edgestä lähtien?) levyjen tykeimmät biisit ovat ajoittuneet levyn alkupuoliskolle, kun taas loppua kohden tulee nippu sellaista enemmän täytematskun oloista tavaraa.

Powerage ja Gone Shootin' !!!

jos nyt tästä valtavasta tuotannosta on pakko mainita yksi biisi niin minulle se on Touch too much..siinä on kaikki kohdallaan, sanat, maagisuutta ja svengaa kuin mikä.

Overdose ja Walk all over you.
 
Let There Be Rockilla kitara murisee kuten rockissa pitääkin: raakana ja räkäisenä. Highway To Hell on sofistikoituneempi (tuotetumpi), mutta biisit ovat timanttia. Nämä ovatkin allekirjoittaneelle ne maailman parhaat rocklevyt. Kolmantena on Powerage. Neljäntenä High Voltage
 
Sinänsä harmi, että tuli jo esiteininä AC/DC löydettyä, sillä mikään muu rockbändi ei ole sen jälkeen tuntunut oikein miltään.

messalina: jos nyt tästä valtavasta tuotannosta on pakko mainita yksi biisi niin minulle se on Touch too much..siinä on kaikki kohdallaan, sanat, maagisuutta ja svengaa kuin mikä.
 
Tuo on minunkin lemppari. Se ei kyllä ole kovin tyypillinen AC/DC piisi.

Powerage ylivoimaisesti.
Biiseistä kaikki melkoista timanttia. Gimme A Bullet armottoman kova.

Powerage ylivoimaisesti.
 
Ai niin kysyttiin myös levyä eikä pelkkää biisiä. Joo, Powerage ylivoimaisesti, kyllä näin on.

Tänään aamuyöllä kolmen aikaan en saanut nukutuksi, kuuntelin accadaccaa ja
GIVEN THE DOG A BONE kuulosti tosi kovalta, kova luu !
kuulin kyllä että given the dog a phone ;)
joo, pitäkää känny pois koiran suusta!

Kyllä potkii! Kova kuin kivi!
 
https://www.youtube.com/watch?v=zVkgWeLznUo

Toivottavasti se mikkihiiri-Slade pysyy poissa tästä kokoonpanosta.
Rudd on maailman paras rock rumpali.Ihan selvästi jopa Bonham jää kakkoseksi.

Dave Dangerous: Ihan selvästi jopa Bonham jää kakkoseksi.
 
Noh noh, eipäs nyt aleta liioittelemaan kuitenkaan. Ruddin soitossa on perusmättöön parempi groove, mutta äijältä ei varmastikaan irtoaisi mitään progressiivisuuksia. Tekninen osaaminen Phil-sedällä lienee loppujen lopuksi suhteellisen vaatimatonta, mutta svengi ja fiilis ovat aivan järjettömät. On se kova, muttei kovempi kuin Bonham.

- Stiff upper lip
- Highway to hell
- Touch too much
- Hell's Bells
- Hard as a rock
 
Ei järjestyksessä.

Kovin levy on Dirty Deeds Done Dirt Cheap. Rockia ilman liikaa pönötystä ja mahtipontisuutta. Monipuolinen, rosoinen, räyhäkäs ja paikoin melankolinenkin. Kaikki biisit hyviä, jopa Big Balls menee kokonaisuudessa. Sekä aussi- että kansainvälinen versio käyvät. Jälkimmäisellä on Rocker, joka eläimellisyydellään kääntää peukun sille puolelle.

Tekninen osaaminen Phil-sedällä lienee loppujen lopuksi suhteellisen vaatimatonta
 
Ei muuten ole.
 
Netistä löytyy parikin pätkää jossa Rudd lämmittelee soittamalla rumpusooloja ja rudimentteja, ja siinähän se pärryyttelee kuin kuka hyvänsä muukin. Ja samoin kannattaa tsekata jotkut ammoiset Buster Brownin raidat joissa Rudd on mukana, ei nyt varsinaisesti progea mutta esmes joissain introissa on kaiken maailman ei-neljäänjaollisia juttuja ja erittäin varmasti ukko vetää nekin muun bändin mukana.
 
Eli on se teknisestikin ihan osaava jätkä, ei vaan pidä siitä sen isompaa meteliä.

msalama: Ei muuten ole.
 
Netistä löytyy parikin pätkää jossa Rudd lämmittelee soittamalla rumpusooloja ja rudimentteja, ja siinähän se pärryyttelee kuin kuka hyvänsä muukin. Ja samoin kannattaa tsekata jotkut ammoiset Buster Brownin raidat joissa Rudd on mukana, ei nyt varsinaisesti progea mutta esmes joissain introissa on kaiken maailman ei-neljäänjaollisia juttuja ja erittäin varmasti ukko vetää nekin muun bändin mukana.
 
Eli on se teknisestikin ihan osaava jätkä, ei vaan pidä siitä sen isompaa meteliä.
 
Näin on, herralla on ihan riittävän hyvin tekniikka hallussa. Sen minkä tekee, tekee kyllä helvetin hyvin. Soittaa musiikin ehdoilla eikä ylikolaa, tai kiilaa, maltillista ja tanakkaa työskentelyä. Ei onnistu moneltakaan rumpalilta, eikä yhdeltäkään muulta rumpalilta joka on AC/DC:ssä soittanut.