Kitarat: kitarakamat ›

Gaines: Mutta soittotatsi on omanlaisensa ja oikeasti hyvät soittajat saavat oman stailin ulos vaikka millä vehkeellä. Kun harrastaja kyykkää aika nopeasti, jos päivä on huono.
 
Tätä en muuten oikeastaan usko. Tiettyyn pisteeseen asti varmasti pitää paikkansa, mutta kun soittaja viedään tarpeeksi kauas epämukavuusalueelle niin kyllä se näkyy. Väitän että kun stratopulliaiselle pistetään joku 8-kielinen torrakko käteen, niin hetki menee ennen kuin oma soundi löytyy. Tai kun oikeasti hyvälle rokkikitaristille antaa vähän erikoisemmin viritetyn kitaran käteen.

stratomaster: Sehän tässä on jännä, että se signaaliketju soittaa myös sitä soittajaa. Kuulostaa hassulta noin sanottuna, mutta tarkoitan tällä sitä, että ämyristä tuleva ääni vaikuttaa siihen, mitä soittaja tekee. Kyseessä on tietynlainen osittain takaisinkytkeytyvä systeemi siis. Ainakin itse koen tämän vahvasti. Joka hetki pyrin kuuntelemaan, mitä tuutista tulee ja yritän optimoida soundin ja dynamiikan kulloiseenkin hetkeen soittotatsilla ja pikkaamisella sekä tietysti kitaran säädöillä. Korvia on hyvä käyttää kun sellaisia on ihan kaksittain annettu.

Hallu: Olet oikeassa, mun mielestä se takaisinkytkentä kuuluu siihen systeemiin. Sama tilannehan on akustisen kitaran kanssa eli se miten kitara reagoi vaikuttaa siihen miten sitä soitetaan. Sähköakustisessa ympäristössä näkisin, että asia menee samalla tavalla. Mutta siis olen kanssasi samaa mieltä.

Itselleni on tapahtunut juuri noin, että mainitsemasi dynamiikka ja sen ymmärtäminen on kaiken keskiössä..... siis mitä tulee soundiin. Onhan siinä tietenkin se musiikki jota ollaan ilmaisemassa ja ne nuotit täytyy ensin sekoittaa omaan sieluun ja maailmankuvaan intention tehosekoittimessa ja..... no niin tätä voisi jatkaa varmaan alkuräjähdykseen saakka :-)
 
Tää taikaisinkytkentä on todellakin soittamisen kovinta ydintä! Sähkökitarakin on hyvin kehollinen soitin, kielten värähtely tuntuu ja sähköt päällä äänenpaine (kovalla volalla) tavallaan työntää soittoa eri tavalla kun himavolalla, jne.
 
Takaisinkytkennässä on mun mielestä kyse etenkin kuuntelemisen taidosta ja siitä, miten hyvin osaa soittohetkessä aistia sitä kokonaistilannetta, enkä puhu pelkästään dynamiikasta tai biisin palvelemisesta tms. Vaikea pistää sanoiksi näitä ajatuksia. Ehkä voisi sanoa, että, omalla kohdalla, mitä enemmän pystyy irrottautumaan niistä kuuluisista omista sormista ja kuulemaan sen mitä ympärillä tapahtuu, sitä sujuvammin soittaa.
 
Sillon kun bändisoittaja, vaikka olisi kuinka hyvä, kuulee vaan oman soittonsa, niin homma alkaa kuulostaa sirpaleiselta. Sitten taas joku 'huonompi' soittaja voi huitoa huteja ja horjua, mutta jos soittaa vasten sitä koko äänimaailmaa, niin se voi kuulostaa vaikka kuinka hienolta.

Viimeinen Samurai: Tätä en muuten oikeastaan usko. Tiettyyn pisteeseen asti varmasti pitää paikkansa, mutta kun soittaja viedään tarpeeksi kauas epämukavuusalueelle niin kyllä se näkyy. Väitän että kun stratopulliaiselle pistetään joku 8-kielinen torrakko käteen, niin hetki menee ennen kuin oma soundi löytyy. Tai kun oikeasti hyvälle rokkikitaristille antaa vähän erikoisemmin viritetyn kitaran käteen.
 
Kun puhutaan eri kielimäärästä tai vireestä kuin mihin soittaja on tottunut, ei kyseessä ole enää sama instrumentti, joten siinä tilanteessa vertailu on paitsi turhaa, myös epäreilua. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko joku tekijämies tai -nainen vai ei. Tilanne on vähän sama kuin jos antaisi konekirjoittajalle kirjoituskoneen, jossa kirjaimet eivät ole normaaleilla paikoillaan ja sitten naurettaisiin, kun se kirjoittaa niin hitaasti ja tulee paljon virheitä.

paskiaispaska: Vetäkääs joku dynamiikkamestari kaks ääninäytettä samoilla vehkeillä ja samoilla asetuksilla silleen, että toinen soitettu "paskalla soundilla" ja toinen sillai viimosenpäälle. Kuitenki niin, että sävelet ja tempo pysyy samoissa, mutta tatsi muuttuu.
 
No tämä on vähän harmillinen kun vaadit esittelijäksi "dynamiikkamestarin" enkä itse ole sellainen enkä varsinkaan minkään alan mestari kaikista vähiten kitaransoiton, mutta kun halusit näytteen niin laitoin nyt tommosen äkkiä hutastun. Esille. tulin juuri töistä enkä alkanut hieromaan joten soitto on ihan hirveää räpellystä, mutta ei tarkerruta nyt siihen. Laitoin kitaran piuhan kiinni enkä väännellyt mitään nappeja, vaan suunnillen noila asetuksilla soittelen yleensäkin. Tapailin erästä tunnettua riffiä ensin hiplaten mahdollisimman hennolla otteella ja sen jälkeen samaa riffiä roimien mahdollisimman ronskisti ja kovaa. Tarkoitus oli saada kuulumaan miten soittotatsi ääripäissään voi vaikuttaa soundiin. Tää ei ole ehkä paras mahdollinen näyte, mutta tämmöisen nyt äkkiä sain väsättyä.
 
https://maihinnousu.net/s/28497
 
Olkaapa hyvät, saa ilkkua :-) .... tai älkää, mun herkkä sielu ei kestäisi sitä.

spacelord: Periytyvyys on 50-80% Tätä ei yleensä haluta tunnustaa
 
Luin juuri rottakokeesta, jossa saman poikueen toisille rotille annettiin erityisen virikkeellinen ympäristö ja toisille "normi" laboratoriorotan elinympäristö. Aivojen ero myöhemmin kuvattuna oli melkoinen painoissa ja hermokytkennöissä.
 
Jos ihminen keskittyneesti opiskelee uusia asioita, sama se miten, niin kyllä se aivoja kasvattaa (ja kehittää aivojen toimintaa) enemmän kuin passiivinen piereskely sohvalla. Sinänsä tietty on hankala sanoa, onko kyseessä muna vai kana.
 
Onko musiikkia harrastavien vanhempien lapsi todennäköisemmin muusikko "vanhempien geenien" takia vai yksinkertaisesti sen takia, että kotona soi musiikki koko ajan ja lapsi oppi pienestä asti musiikin olevan luontainen osa elämää. Korkeakoulutus periintynee vähintään melkoisesti sen takia, että pienestä asti lasta kannustetaan opiskelemaan ja ollut (opiskelun kannalta hyödyllisiä) virikkeitä tarjolla jne
 
Ja mitä topiciin tulee, niin meikän ja esmes Jucciin soundi on melko ero, vaikka täysin samoilla säädöillä ja laitteilla soitettaisiin. Niin myös soiton laatu, mutta se ei suoranaisesti enää ole ketjun aihe. :)

Funkånaut: Luin juuri rottakokeesta, jossa saman poikueen toisille rotille annettiin erityisen virikkeellinen ympäristö ja toisille "normi" laboratoriorotan elinympäristö. Aivojen ero myöhemmin kuvattuna oli melkoinen painoissa ja hermokytkennöissä.
 
Jos ihminen keskittyneesti opiskelee uusia asioita, sama se miten, niin kyllä se aivoja kasvattaa (ja kehittää aivojen toimintaa) enemmän kuin passiivinen piereskely sohvalla. Sinänsä tietty on hankala sanoa, onko kyseessä muna vai kana.
 
Onko musiikkia harrastavien vanhempien lapsi todennäköisemmin muusikko "vanhempien geenien" takia vai yksinkertaisesti sen takia, että kotona soi musiikki koko ajan ja lapsi oppi pienestä asti musiikin olevan luontainen osa elämää. Korkeakoulutus periintynee vähintään melkoisesti sen takia, että pienestä asti lasta kannustetaan opiskelemaan ja ollut (opiskelun kannalta hyödyllisiä) virikkeitä tarjolla jne
 
Kyllä noin. Edelleen täyttä oftopiccia amatöörinä, ja pitää siirtää tämä debatti jonnekin muualle. Munsta motivaatio ja älykkyys ovat eri asioita vaikka yo esimerkin ristivaikutukset ovat merkittävässä roolissa. Käsittääkseni älykkyystutkimuksessa on kasvavassa määrin painotettu motivaation ja oppimisen roolia, mutta siitä huolimatta vaikuttaa siltä, että meillä on jotain yksilöllistä kapasiteettivaihtelua joka ei tyhjene koulutukseen ja ympäristön vaikutukseen (tästä oli aiemmin keskustelussa mainioita kuvauksia). Sitä nyt ei kukaan täälläkään kiistä että pimeässä huoneessa kasvanut lapsi/apina opi mitään, tai meidän mittapuiden mukaan siitä ei tule edes ihmistä tai apinaa. "Johdotuksen" kehittyminen vaatii suotuisat olosuhteet, mutta johdotuksen teho (nopeus, muistin toiminta, ongelmanratkaisu) vaikuttaa siihen, miten nopeasti ja syvästi virikkeet omaksutaan, sekä siihen miten kekseliäästi uusia ratkaisuita pystytään luomaan. Normaalijakauman keskialueen kieppeillä elämään vaikuttavat monet muut asiat ehkä enemmän kuin älykkyys, mutta toisaalta älykkyys näyttää tilastollisesti korreloivan esim. pitkäikäisyyden kanssa kun vaikkapa sosiaalisen aseman vaikutus eliminoidaan.

Tullut tätä epämukavuus/täysin vieraat kamppeet -ajatusta pohdiskeltua monesti. Otetaan nyt vaikka Steve Vai ja iskettäisiin miehelle kouraan vaikkapa joku jazzloota, vahvariksi vaikka vanha Fenderin pierevä tweedicombo, jota kuritettaisiin vielä jollain häröfuzzilla. Kaipa se Steveltä silti kuulostaisi.
 
Onko muuten olemassa jotain tämäntyylisiä levytyksiä, missä maestrot uivat oikeasti vierailla vesillä?

Funkånaut: Luin juuri rottakokeesta, jossa saman poikueen toisille rotille annettiin erityisen virikkeellinen ympäristö ja toisille "normi" laboratoriorotan elinympäristö. Aivojen ero myöhemmin kuvattuna oli melkoinen painoissa ja hermokytkennöissä.
 
Tätä tukee myös tutkimus ihmisillä Josef Fritzlin tutkimuksessa 2008.

Huomasin eilen, että kun sain vihdoin blackface Fender kytkentään perustuvasta vahvaristani sen "mun" tutun soundin ihan viimeisen päälle, niin sehän soundasi hyvin samalta middle voittoiselta jutulta millä olen soittanut jo vuosituhannen taitteesta VOXeilla ja tweed deluxeilla yms. Modausten jälkeen ei ole enää tietoakaan blackface middle kuopasta. Taas tuli modattua ja kikkailtua niin kauan kunnes se tuttu soundi löytyi.

Is the tone in the fingers?
https://www.youtube.com/watch?v=MRwvwxn0IRY
 
Pitäisi olla kaksi eri sanaa suomen kielessä noille. Tone on minusta sama molemmilla soittajilla, mutta soundi eri. Eli siis kamoista lähtevä ääni siis sama mutta se soundi tulee sormista samalla "äänellä"... äh ompas vaikea sanoa.

Funkånaut: Jos ihminen keskittyneesti opiskelee uusia asioita, sama se miten, niin kyllä se aivoja kasvattaa (ja kehittää aivojen toimintaa) enemmän kuin passiivinen piereskely sohvalla. Sinänsä tietty on hankala sanoa, onko kyseessä muna vai kana.
 
Onko musiikkia harrastavien vanhempien lapsi todennäköisemmin muusikko "vanhempien geenien" takia vai yksinkertaisesti sen takia, että kotona soi musiikki koko ajan ja lapsi oppi pienestä asti musiikin olevan luontainen osa elämää. Korkeakoulutus periintynee vähintään melkoisesti sen takia, että pienestä asti lasta kannustetaan opiskelemaan ja ollut (opiskelun kannalta hyödyllisiä) virikkeitä tarjolla jne
 
Olin vaan siinä että hei mitä vaikeammat olosuhteet, niin sitä enemmän älyä pitää olla ja että jos aikoo saada paremmat olosuhteet kaikille niin jonkun pitää olla poikkeuksellisen tai niinku ilmiömäisen hyvä. Sieltä hiihtää jostakin peräkylältä jengiä siihen, että mitä älä puhu niin nopeesti että hidasta nyt vähän koska kuulemma vähemmän on enemmän. Ja ne sanoo vielä että kaikille samat olosuhteet, niin hyvä tulee. Mä olin että miten vähemmän voi olla enemmän ku sehän on mahdotonta: enemmän on enemmän.