Kitarat: kitarakamat ›

Jatketaan vielä:
 
Fullstack, yms. rantasauna kaapistot. Hirvee roudaus, lasersädesaundi ja miksaajalta hermot veks. Hommaa mielummin yhden hyvän pienemmän skoben. Max. 4x12". Onhan ne hienon näköisiä.

Dropped C: Suurin osa vintage-peleistä, niissä ei käyttöarvo ja hinta kohtaa. Tosin näitä kukaan tuskin ainakaan keräilee käyttöarvon vuoksi.
 
NOS-putket. Ainakin isoilla säröillä soitettaessä menee kyllä rahat hukkaan näissä, kukaan ei tule kuulemaan eroa.
 
Suurehko osa ns. putiikkipedaaleista ja vahvistimistakin. Näissä tosin ns. Mojo-elementti on tärkeä.
 
Les Paulit. Tuhnu ja tunkkainen saundi, paino ja huono ergonomia.
 
Tosin näissä asioissa vaikuttaa sekin, että onko soitettu musa bluesia vai black metallia.
 
Tässä taidettiin tosin kysellä katteettomia hypejä, eikä listaa omista inhokeista.

seppo69: Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin kuinka Jucciz-sedällä on rahaa :D
 
Minun varallisuuteni on täysin toissijainen juttu tässä keskustelussa - on tosi "jalo" piirre lähteä moista edes arvuuttelemaan. Ei vaan olisi ensimmäinen kerta, kun jotain moititaan niin kauan kun se on taloudellisesti saavuttamattomissa, eikä tämä todellakaan koske pelkkiä kitarakamoja.
 
Les Paulikin on painava (verrattuuna moniin muihin kitaroihin) ja vaikkapa ylemmille nauhoille on vaikea joillain ylettää. Eli ei ole kovin ergonominen. Eli asia on fakta, eikä edes mielipide.
 
Tiesitkö, ystävä hyvä, että Les Pauleja on tosi monen painoisia? Annan jälleen kerran tutun esimerkin: mulla on umpipuinen 3,78 kilon Les Paul ja vastaavasti mulla on ollut 4,9 kilon painoinen kevennysporattu Les Paul. Tässä ei siis ole edes ääripäät, vaikka tuossakin on jo yli 1,1 kilon haarukka. Tämä osoittaa vain sen, ettei ole yhtä "Les Paulia", jollaisia ne kaikki muutkin sitten ovat.
 
Les Paulia löytyy myös alle kolmen ja puolen kilon malleja, erityiskevennettyjä, jolloin ollaan jo ihan tyypillisen Fenderin painoluokassa. Ja sitten taas, onhan joiltain onnettomilta vuosilta todisteina myös liki (tai yli!) viisikiloisia Fendereitäkin, joten nää on taas näitä. Ihan sama homma kuin se, että "Gibsoneissa on paksut kaulat". Mun kitaroista paksuin kaula on Fender '51 Nocaster Reissuessa - paksumpi kuin yhdessäkään Gibsonissani. Kyllä sitä vaihtelua on molemmilla merkeillä ihan laidasta laitaan.
 
Mun havaintojeni mukaan ne tyypit, jotka ovat Les Paulin valinneet itseilmaisunsa pääasialliseksi kanavaksi, eivät koe kyseistä mallia epäergonomiseksi. Johtuuko se sitten siitä, että he eivät edes yritä soittaa sillä juttuja, jotka eivät sillä luontevasti taitu, vai jostain muusta, vaikea sanoa. Aika moni juttu kuitenkin kyseisellä kitaralla onnistuu jo ihan päätellen siitä, että ihan hevimetallipuolenkin tyypeillä kyseistä kitaramallia on näkynyt - ja toisaalta yhtä lailla vaikkapa jazzmuusikoilla plus tietty kaikki mahdolliset rockmusiikin alagenret vuosikymmenien saatossa. Minusta Ibanezin RG:t ovat epäergonomisia kitaroita, koska niiden kaulasta puuttuu paksuussuunnassa puolet.
 
Ettei vaan nyt olisi haukuttu sun lempivehkeitä ja sitten alat itse spekuloimaan muiden varallisuudella, mikä on tietenkin jalo piirre ihmisessä :D "Et tykkää ku sulla ei oo vara ostaa!!1!" LOL
 
Arvasin, että tähän tartutaan, mutta kyllähän tuo Dropped C:n lista oli nimenomaan kamppeista, joista hän ei itse tykkää tai joita hän ei koe oman touhunsa kannalta mielekkäiksi hankinnoiksi. Ei sillä oikeasti ollut mitään tekemistä minkään hypen - katteettoman tai muunlaisen - kanssa. Noille kaikille mainituille on ehdottomasti paikkansa niiden soittajien arsenaalissa, jotka niitä käyttävät ja saavat niillä aikaan mielekkäitä asioita, joko itselleen tai myös muille.

samiko: Porukan mielestä katteetonta hypeä löytyy niin Gibsoneista, putkivahvareista, putiikkipedaaleista... Se on vaan hyvin jännä kun juuri näitä tavaroita on "antihypetetty" varsinkin täällä musanetissä niin kauan kuin minä muistan.
 
Hypetystä, varsinkin kohtuutonta sellaista ovat mielestäni täällä saaneet Joyo, Katana tai sanotaanko näin, kaikki halpa kiinaroina. Ite omistanut/kokeillut muutamia näitä halpishittituotteita ja eipä ole mihinkään taivaisiin vienyt, tai pessyt yhtään mitään "laatutuotetta" 100-0, niin kuin usein mainostetaan. Ja tässä tullaan vielä siihen, että nykyään usein nämä "mooerit" alkavat olemaan jopa saman hintaisia kuin "usakama".
 
Ehdottomasti samaa mieltä. Täällä on kaikki Kiinan piraattikitarat hakanneet Gibsonia kuin vierasta sikaa ja parhaat kitarat ikinä ovat olleen Harley Bentonia tai vastaavaa.
 
Samoin Katanat, Micro Cubet, Jotot, Enot ynnä muu kiinalainen halparoina pesee ja linkoaa 1800 kierroksella kaiken kalliimman ja varsinkin putiikkispedut ja putkivahvarit...

seppo69: Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin kuinka Jucciz-sedällä on rahaa :D
 
Les Paulikin on painava (verrattuuna moniin muihin kitaroihin) ja vaikkapa ylemmille nauhoille on vaikea joillain ylettää. Eli ei ole kovin ergonominen. Eli asia on fakta, eikä edes mielipide. (Ergonomia on ihmisen ja tekniikan välisen vuorovaikutuksen kehittämistä, jonka tavoitteena turvallisuus, terveys sekä järjestelmien häiriötön ja tehokas toiminta. Lähde: Wikipedia)
 
Ettei vaan nyt olisi haukuttu sun lempivehkeitä ja sitten alat itse spekuloimaan muiden varallisuudella, mikä on tietenkin jalo piirre ihmisessä :D "Et tykkää ku sulla ei oo vara ostaa!!1!" LOL
 
Onko Les Paulin ylänauhojen ergonomiaa ylihypetetty jossain välissä, vai ymmärsinkö ketjun otsikon jotenkin väärin?

Katteeton hype?
 
Jucciczen rahat?

Takavuosina muotiin tullut "nopea ja helpposoittoinen modern-C" kitaran kaula ei ainakaan omiin isoihin kouriini tunnu helppsoittoiselta. Nytkin taitaa fenkun/squjun malleista noin 70% olla näitä läpysköitä.
 
Dropped C: Jatketaan vielä:
 
Fullstack, yms. rantasauna kaapistot. Hirvee roudaus, lasersädesaundi ja miksaajalta hermot veks. Hommaa mielummin yhden hyvän pienemmän skoben. Max. 4x12". Onhan ne hienon näköisiä.
 
Lasten leikkikaluja nuo rantikset. Tosibasistin stackissa on vähintään 2 kpl Peaveyn 3620:siä.

Tarkemmin kun asiaa miettii niin en edes tiedä mitä tuotteita on viime vuosina hypetetty koska en seuraa mitään alan julkaisuja.
 
Niin että mitä juttuja ylipäätään on hypetetty?
 
"Kaikki kuittaa kun haippi huippaa".

Jucciz: Arvasin, että tähän tartutaan, mutta kyllähän tuo Dropped C:n lista oli nimenomaan kamppeista, joista hän ei itse tykkää tai joita hän ei koe oman touhunsa kannalta mielekkäiksi hankinnoiksi.
 
Tartun vielä hiukan tähän:
 
Tästä kirjoituksesta huomaa hyvin, että ne kamat, joista ei itte tykkää, joihin ei ole varaa (ja ehkä juuri siksi ei tykkää) tai joilla ei vaan tulisi soitettua omaa mielimusaa, ovat huonoja. Toki varmasti teksti olikin provosointimielessä kirjoitettu: eihän kukaan oikeasti voi olla noin pihalla.
 
Miten sen huomaa? Ei ole varaa? (Kaupassa voi testata noita soittimia.) Huonoja? Tässä puhuttiin ylihypettämisestä, ei absoluuttisesta huonoudesta (joka nyt on tietenkin vaikea määritellä). Mistä tiedät että on varmasti provosointimielessä kirjoitettu? Pihalla mistä? Omista mielipiteistään vs ketjun aihe?
 
Ostaisitko mielummin normaalit koskettimet vai sellaiset joissa ylimmille koskettimille on hankalampi päästä? Ostaisitko mielummin normaalin Les Paulin vai sellaisen joka olisi muuten samanlainen, mutta ylemmille nauhoille pääsy olisi tehty helpommaksi eli ergonomisemmaksi?
 
Se, että Les Paul on ollut alan standardi jo pitkään, ei poista sitä tosiasiaa, että sen suunnittelu voisi olla ergonomisempi jolloin kaikilla olisi sitä helpompi soittaa. Kyllä monet pystyvät sitä taitavasti soittamaan, mutta voisivat soittaa helpomminkin jos kitaraa hieman muokattaisiin. Tuskin se mojo siitä kärsisi. Vai tuleeko sen Gibsonin hienous just siitä, että lyhytsormisilla on vähän hankalampaa?
 
Ja nimenomaan (ainakin minun kokemuksien mukaan) Les Paulia on hypetetty ja markkinoitu sillä, että se "sopii kaikille" ja se taipuu lähes kaikkeen. Itse en ole ollenkaan tätä mieltä ja siitä nimenomaan se ylihypetys.
 
Miksi tää Jucciz menee aina näin, että vedät herneen nokkaan asiasta kuin asiasta (jos asia sinua jollain tavalla koskettaa), kirjoitat jonkin aika höpsön viestin (minun mielipide), jolloin minä vedän herneen nokkaan ja sitten vasta alkaa varsinainen keskustelu. Eli jätetäänkö tämä turha välivaihe vastaisuudessa pois ja alettaisiin MOLEMMAT heti siitä asiallisesta ja järkevästä keskustelusta? Eli näen tässä puolin ja toisin parantamisen varaa. Sinulla on kuitenkin runsaasti tietämystä näistä(kin) jutuista ja olet taitava muusikko. Uskon, että minullakin on joskus jotain järkevää sanottavaa. Pysyisi foorumikin paremmin luettavana.
 
En siis tarkoita etteikö intohimoisesti saisi keskustella ja näin, mutta jätetään nämä lapsellisuudet pois. Sopiiko?
 
ps. Kuuntele se levy minkä linkkasin sun musaketjuun, hyvää rauhoittavaa (paikoitellen kyllä ahdistavaakin) jazzia. Juuri sopivaa musaa pimeneviin syysiltoihin.

Tässä on välillä vähän eksytty merkityksissä. Valmistajan kuuluukin puhua paskaa laatiessaan markkinointiaan. Sellainen on markkonoiden tapa, vaikka perseestähän sekin on. Harva kuitenkaan ostaa parinsadan purkin, jos sanotaan:"Tässäpä taas yksi uusi versio screamerista. Se ei tee mitään sen kummemmin kuin muutkaan screamerit, valmistaminen maksaa meille sen saman kympin kuin muillekin merkeille ja värikin on jo kertaalleen käytetty merkillä Y". Siksi olemme yhdessä (me=ihmiskunta) sopineet niin että tehdas saa valehdella, mutta yksityisen täytyy puhua veroilmoituksessa aina totta.
 
Hypeksi paskapuhe muuttuu vasta sitten kun tavallinen rahvas nostaa yhden tubescreamerin tuhannen muun samanlaisen joukosta taivaisiin. Tämä siitä huolimatta että joskus hypettäjä toisteleekin tehtaan lanseeraamaa markkinointijargonia. Hype syntyy massoissa, jotka tykkäävät kuorolaulusta. Siksi oranssi oranki voi olla presidenttinä maassa jolla on tarpeeksi ydinaseita tappamaan jokainen planeettamme asukas yli 50 kertaa peräkkäin.
 
Hype on pääntauti, joka paranee tietoa lisäämällä. Ostakaa sitä, mitä itse tarvitsette. Hypen kautta ostatte sitä, mitä muut haluavat teidän ostavan.
 
Ihmettelen muuten, ettei jäsen J ole jo oikaissut tätä kieliopillisesti varsin merkittävää virhettä. ;D

Tubeskriimeritkin on ylihypetettyjä. Vihreä Apina ajaa saman asian parillakybällä. Vallankin niillä isommilla säröillä. Ei se kultakorvakaan sieltä levyltä tai livenä erota, että oliko käytössä Apina vai 200 euron Tubescreamer.

Dropped C: Tubeskriimeritkin on ylihypetettyjä. Vihreä Apina ajaa saman asian parillakybällä. Vallankin niillä isommilla säröillä. Ei se kultakorvakaan sieltä levyltä tai livenä erota, että oliko käytössä Apina vai 200 euron Tubescreamer.
 
Levyltä erota on myös yksi katteeton hype, koska mnetin soittajista noin 98% ei voi kuin haaveilla levytyksestä. Kuka vain voi toki tuhertaa kotilevyn, mutta tarkoitan levyä, jonka on soittajan lisäksi kuullut joku muukin kuin äiti.

Laulava Kylätohtori: Levyltä erota on myös yksi katteeton hype, koska mnetin soittajista noin 98% ei voi kuin haaveilla levytyksestä. Kuka vain voi toki tuhertaa kotilevyn, mutta tarkoitan levyä, jonka on soittajan lisäksi kuullut joku muukin kuin äiti.
 
Tämäkin tietysti totta. Ja itekkin sitä 98%:iä soitintenomistajien netistä.

BugBadWolf: Tässä on välillä vähän eksytty merkityksissä. Valmistajan kuuluukin puhua paskaa laatiessaan markkinointiaan. Sellainen on markkonoiden tapa, vaikka perseestähän sekin on. Harva kuitenkaan ostaa parinsadan purkin, jos sanotaan:"Tässäpä taas yksi uusi versio screamerista. Se ei tee mitään sen kummemmin kuin muutkaan screamerit, valmistaminen maksaa meille sen saman kympin kuin muillekin merkeille ja värikin on jo kertaalleen käytetty merkillä Y". Siksi olemme yhdessä (me=ihmiskunta) sopineet niin että tehdas saa valehdella, mutta yksityisen täytyy puhua veroilmoituksessa aina totta.
 
Hypeksi paskapuhe muuttuu vasta sitten kun tavallinen rahvas nostaa yhden tubescreamerin tuhannen muun samanlaisen joukosta taivaisiin. Tämä siitä huolimatta että joskus hypettäjä toisteleekin tehtaan lanseeraamaa markkinointijargonia. Hype syntyy massoissa, jotka tykkäävät kuorolaulusta. Siksi oranssi oranki voi olla presidenttinä maassa jolla on tarpeeksi ydinaseita tappamaan jokainen planeettamme asukas yli kertaa peräkkäin.
 
Hype on pääntauti, joka paranee tietoa lisäämällä. Ostakaa sitä, mitä itse tarvitsette. Hypen kautta ostatte sitä, mitä muut haluavat teidän ostavan.
 
Ihmettelen muuten, ettei jäsen J ole jo oikaissut tätä kieliopillisesti varsin merkittävää virhettä. ;D
 
Pakko pukata plussaa näin osuvasta kiteytyksestä. Mietin itse juuri ihan samaa, mutta en lähellekään näin nasevasti olisi osannut sitä sanoa :-)

Laulava Kylätohtori: Levyltä erota on myös yksi katteeton hype, koska mnetin soittajista noin 98% ei voi kuin haaveilla levytyksestä. Kuka vain voi toki tuhertaa kotilevyn, mutta tarkoitan levyä, jonka on soittajan lisäksi kuullut joku muukin kuin äiti.
 
Musiikin julkaisuun liittyvät sopimukset ja varsinkin "oikeassa studiossa" tallennettu musiikki saattaa olla myös täysin katteeton hype tapauksesta riippuen. Nykytekniikalla on aivan normaalia tehdä ainakin osa lopputuotteesta vaikka kotona, eikä siinä ole mitään väärää. Ne ajat ovat takanapäin milloin turvauduttiin pelkästään kyseiseen aihealueeseen perehtyneisiin ammattilaisiin.
 
Tuosta tullaankin kätevästi aasinsiltana siihen miten saatavilla olevia työkaluja kannattaa opetella käyttämään mahdollisimman hyvin itselleen sopivalla tavalla.

hallu: Pakko pukata plussaa näin osuvasta kiteytyksestä. Mietin itse juuri ihan samaa, mutta en lähellekään näin nasevasti olisi osannut sitä sanoa :-)
 
Konformisti ):-

LaMotta: Tarkemmin kun asiaa miettii niin en edes tiedä mitä tuotteita on viime vuosina hypetetty koska en seuraa mitään alan julkaisuja.
 
Niin että mitä juttuja ylipäätään on hypetetty?
 
Tarkoituksella en halunnut rajata hypetystä esim. kitaralehtiin vaan trendsetterit (vaikka nyt P Thorn, sori PT) ja samoin kaikenmaailman foorumit oli tässä mielessä (kuten Mnet). Hypekin on/oli ehkä vähän väärä termi kuin mietin sellaisia "auraattisia" tuotteita, kuten OCD, joka aikoinaan itsellä herätti himoa ja samoin keräsi monella tubekanavalla ylistystä. Varmaan edelleen laudassa monella, mutta ei enää niin hottis kuin joskus. Juuri hottis/käyttis ero on kiintoisa, ja samalla tälläisten foorumeiden käyntiainetta.
 
Itse asiassa kitaralehdet on kaikkein ärsyttävämpiä monesti kun niiden "arviot" ovat käytännössä mainoksia, mikä nyt palautuu niiden liiketoimintamalliin eli mainontaan.. Vaikea kuvitella että joku lehti antaisi kovaa kritiikkiä mojotuotteille kuten gibsonille ja Friedmanille, joka nyt on tällä hetkellä varmaan hypensä huipulla. En epäile itse tuotetta mutta jotain on tehty markkinnoinnissa oikein.

Pahempaan hypeen olen itse törmännyt hifiharrastuksen piirissä. Hifi-Lehden laitetesteissä sokkokuuntelijat luonnehtivat välikaapeleiden ja kaiutinkaapeleiden välisiä eroja ilmaisuin, jotka eivät poikenneet esim kaiuttimien ja vahvistimien äänellisten erojen kuvailusta.
 
Oli siinä ihmetys itsellä melkoinen kun ensimmäisen kerran kaapeleita testaili suurin odotuksin ja ihmetteli missä vika kun mitään eroa ei kuulu......
 
Soitinpuolella varmaankin (turhia) odotusarvoja ruokkii juurikin eniten tänä päivänä keskusteluforumit. Mutta toisaalta näissä saa asiallisiin kysymyksiin kullan arvoista apua ja hyviä vinkkejä.

Pitäisköhän tämän ketjun rinnalle avata toinen keskusteluketju nimellä "Katteeton dissaus" ?
 
Olisi varmaan positiivissävyitteisempi ja olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon sieltä löytyy samoja kamoja kuin tästä ketjusta.