Kitarat: kitarakamat ›

NOS-putket, useimmiten. Netissä "tietäjät" ym. "isot pojat" kehui, ja sitten kauppa kävi ja soundi parani mukamas miljoonanteen potenssiin, jos putkesta löytyi vanhalta näyttävä leima. Oho, taisin saada pari varoitusta.
 
Osassa boutique speduja ollut hypeä, joka perustunut täysin muuhun kuin objektiivisesti mitattaviin laatutekijöihin. Mutta tämähän se, kun kuluttajan kokemuskin perustuu usein määreisiin, jotka eivät oikein ole mitattavia, niin hypeähän syntyy, ja tottakai sitä hyödynnetään. Eikä siinä mitään, jos se hype itselleen toimii.

Arkka: Millais vaikka Zoom 505?
 
Jonnet ei muista. Kaikilla muilla sit nousikin juuri verenpaine.
 
Minulla ei noussut. En muista, että Zoom olisi koskaan ollut "hypetetty" merkki, pikemminkin se halpamerkki niille, joilla ei ollut varaa parempaan. Huvittava juttu muuten, minulla on edelleenkin toimiva 505:n. Pitäisi ehkä kokeilla sitä tämän päivän perspektiivistä katsottuna. Tai miksi ei vaikka ottaa käyttöön.

Artist: NOS-putket, useimmiten. Netissä "tietäjät" ym. "isot pojat" kehui, ja sitten kauppa kävi ja soundi parani mukamas miljoonanteen potenssiin, jos putkesta löytyi vanhalta näyttävä leima. Oho, taisin saada pari varoitusta.
 
Osassa boutique speduja ollut hypeä, joka perustunut täysin muuhun kuin objektiivisesti mitattaviin laatutekijöihin. Mutta tämähän se, kun kuluttajan kokemuskin perustuu usein määreisiin, jotka eivät oikein ole mitattavia, niin hypeähän syntyy, ja tottakai sitä hyödynnetään. Eikä siinä mitään, jos se hype itselleen toimii.
 
Onhan täällä jokin jonkun nimikkospeduksikin kutsuttu purnukka vähän hypennyt. Kutsuttakoon sitä nimellä Taavi Säde Vauhkainen. Tämän vihreän purkin tietty opari oli joidenkin hifistilejiöiden mielestä juuri se mikä teki siitä saundista erityisen. Halusin artisti itsekin sen juuri purkkeihinsa. Näin omalla korvalla niin eipä siinä juuri eroa moneen muuhun ole. Tosin perään todettakoon, että hyvä purnukka, muttei hypensä arvoinen.

Monen vintage-purkin ja niiden uudelleen julkaisujen hype pohjautuu siihen, että aikanaan pedaali on ollut oikeasti jotain uutta eikä suoria kilpailijoita ole välttämättä ollut lainkaan. Joskus jokin tietty soundi on pohjautunut hyvinkin vahvasti pedaalin, joskus taas pedaali on tuonut vain tietyn mausteen tai tukenut artistin soittotekniikkaa. Miettikääpä vaikka näistä, missä suhteessa: https://www.guitarworld.com/artists/10-great-fuzz-guitar-songs
 
Nykyään tarjolla on älytön määrä enemmän tai vähemmän jalostettuja kopioita kaikista klassikkopedaaleista. Mikä on kullekin parempi, huonompi, alkuperäisen kaltaisin jne. on usein makuasia ja riippuvainen muusta omasta kalustosta. Jotkut pedaalit toimivat hyvinkin monissa tilanteissa, jotkut taas ovat selkeästi parhaimmillaan jossain tietyssä tehtävässä tai setupissa. Harva pedaalien valmistajista edes tosissaan yrittää luoda jotain todella uutta ja käyttökelpoista. Onneksi muutamia poikkeuksiakin on. EHX on viime vuosina tulllut monia ennen kokemattomia juttua. Nyt irtoaa kitaralla jopa sitar- tai urkusoundit. Tc Electronicilla on tone print, joka on tarjonnut ennen kokenattomat mahdollisuudet pedaalin säätämiseen ja valmiiden soundien käyttöön. Jonkin verran löytyy myös häröpurkkeja, jotka harvemmin jatksavat innostaa edes yhden esittelyvideon vertaa.

Tätä hype-asiaa erityisesti kitaralaitteiden ympärillä on itsekin tullut mietittyä varsinkin nykyään paljon ja ennen itsekin mentyä siihen mukaan ja omiin päätöksiin hypetys saattoi joskus kokemattomampana vaikuttaa merkittävästikin - ja liikaa. Vuosien mittaan ainakin itse olen tullut siihen tulokseen että ehkä suurin hype on se että monipuolisiin soundeihin tarvitaan iso kasa erilaisia pedaaleja, useita vahvistimia ja kitaroita ja niin edespäin.
 
Osin on toki tottakin että erilaisia soundeja saa erilaisilla laiteyhdistelmillä mutta mielestäni tätä asiaa ylikorostetaan koska oman kokemukseni mukaan hyvään (ja monipuoliseen) soundiin (ja soundivalikoimaan) loppujen lopuksi ei tarvita pakettiautollista soittolaitteita. Pelkästään hyvällä kitaralla, hyvällä vahvistimella ja yhdellä hyvällä säröllä saa yllättävänkin monipuolisia soundeja. Tämä asia on itselleni kirkastunut omissa bänditreeneissä jossa soitan pääasiassa paikalla olevilla rumpalimme omistamilla kitaroilla joista eniten Epiphonen Les Paulilla ja vahvistimena on oma (treenikämpällä säilytettävä) jo vuosia käyttämäni Orange AD5:n ja välissä T. Rexin Mudhoney-säröpedaali.
 
Pelkästään eri säädöillä, käyttämällä puhdasta/särö-soundia oikeissa kohdissa ja kitaran mikivalitsinta ja sävysäätöjä sekä soittotatsia muuttamalla ei kaipaa oikeastaan että käytössä olisi iso valikoima kitaroita, vahvistimia, efektejä kun soundi tuntuu taipuvan kaikkeen mitä soitamme. Joku toinen voi kokea asian toisin mutta itse olen saanut jätettyä tolkuttoman laitekierteen kun bändissä soittaessani olen tyytyväinen kaikkeen mitä paikalla on ja millä soitan. Kotona soittelen omalla Les Paulillani ja BOSS GT-100-efektillä ja tyytyväinen olen nykyisiin ja en kaipaa mitään paitsi että paremmin osaisi soittaa. Joskus 15-20-vuotta sitten meni mukaan kitaralehtien hypetykseen soundeista ja laitteista ja mietti enemmän laitteita kuin jos olisi tuon ajan käyttänyt soitonharjoitteluun ja olemassa olevien laitteiden tehokkaampaan hyödyntämiseen. Laitteita vaihdoin/ostin suhteellisen usein. Nykylaitteista edelleen ainoastaan Orange AD5 sekä jotkin pedaalit ovat käytännössä ainoita joita edelleen käytän/omistan tuolta ajalta. Aika pitkälti ainoat kitaroihin liittyvät hankinnat ovat viimeiseen melkein kymmeneen vuoteen olleet BOSS GT-100 ja Mudhoney sekä vaihdoin Squierin Les Pauliin. Myös basso tuli yhdessä vaiheessa hankittua.
 
Putkivahvistinta on hypetetty jo vuosia ja todennäköisesti hypetetään vielä jatkossakin. Mielestäni hypetyksellä on tietty kate koska vaikka mallintavat ovat kehittyneet valtavasti siitä kun ne olivat iso juttu 2000-luvun taitteessa niin ainakin omasta mielestäni putkivahvistimissa on edelleen parempi soundi. Kotisoitossa mielestäni mallintavat ovat ehdoton juttu koska putkivahvistin pääsee oikeuksiinsa pääsääntöisesti kun luukuttaa (toki on olemassa keinokuormia mutta jos sellaista ei hanki ei mielestäni putkivahvistinta kotona kannata käyttää ellei talon äänieristys ole hyvä). Soitan kuulokkeiden kautta GT-100:lla himassa ja soundi on hyvä eikä häiritse naapureita koska ei kuulu muualle. Kuitenkin mallintavat ovat nykyään hyviä eli ei putkivahvistin mielestäni ole niin muiden vahvistimien yläpuolella mitä aikoinaan on ollut.
 
Aliarvostetuista laitteista olen täällä samaa mieltä Zoomin 505II:n kohdalla. Ko. efekti oli ensimmäinen multiefektini 2000-luvun alussa ja sitä kautta edullisesti pääsi tutustumaan eri efekteihin ja luomaan soundeja jotka ovat laitteen hintaan nähden varsin hyviä. Sittemmin multiefektien kohdalla siirryin ensin Behringerin V-Ampiin (ei varsinainen multiefekti mutta siihen suuntaan) jonka jälkeen BOSS ME50:seen ja siitä edelleen BOSS ME70:n ja nykyiseen GT-100:seen. Yleensäkin mielestäni multiefektejä dissataan liikaa ehkä pääosin huonojen presetien perusteella. Kaikissa multiefekteissä tarvitsee säätää - joissain enemmän ja joissain vähemmän. Kokeiluiden perusteella (en ole omistanut) mielestäni hyvä multiefekti oli 1990-luvun puolivälin tienoilla Digitechin RP6:n jota kokeilin joskus ja siinä oli sen aikaiseen ymmärrykseeni vaikutuksen tehneitä soundeja kun sitä ennen olin kokeillut mm. joitakin sen aikaisia Zoomin multiefektejä joiden soundit eivät olleet lähellekään RP6:a mielestäni. Zoomin laitteista tosiaan 505II teki myöhemmin vaikutuksen.
 
Tähän keskusteluun olisi mielessä vielä paljon lisää ja mahdollisesti kirjoittelen vielä mutta tässä omat kokemukset asiasta nopeasti muisteltuna.

Jake24-25: ........................
Pelkästään eri säädöillä, käyttämällä puhdasta/särö-soundia oikeissa kohdissa ja kitaran mikivalitsinta ja sävysäätöjä sekä soittotatsia muuttamalla ei kaipaa oikeastaan että käytössä olisi iso valikoima kitaroita, vahvistimia, efektejä .........
 
Tästä asiasta en voi olla enää enempää samaa mieltä. Se on nimittäin juuri noin kuin sanoit. Olennaista ei ole laitteet, vaan se miten niitä käyttelee.
 
Putkivahvistinta on hypetetty jo vuosia ja todennäköisesti hypetetään vielä jatkossakin. Mielestäni hypetyksellä on tietty kate koska vaikka mallintavat ovat kehittyneet valtavasti siitä kun ne olivat iso juttu 2000-luvun taitteessa niin ainakin omasta mielestäni putkivahvistimissa on edelleen parempi soundi. Kotisoitossa mielestäni mallintavat ovat ehdoton juttu koska putkivahvistin pääsee oikeuksiinsa pääsääntöisesti kun luukuttaa (toki on olemassa keinokuormia mutta jos sellaista ei hanki ei mielestäni putkivahvistinta kotona kannata käyttää ellei talon äänieristys ole hyvä). Soitan kuulokkeiden kautta GT-100:lla himassa ja soundi on hyvä eikä häiritse naapureita koska ei kuulu muualle. Kuitenkin mallintavat ovat nykyään hyviä eli ei putkivahvistin mielestäni ole niin muiden vahvistimien yläpuolella mitä aikoinaan on ollut...............
 
Itsekin diggailen putkivahvistimia, mutta ihan erityisesti diggailen analogisia vahvistimia ja mun mielestä analogisia transistorivahvistimia dissataan ihan tarpeettoman ankarasti ja toisinaan ihan syyttä. Mutta ennenkaikkea itse diggailen putkivahvistinten lisäksi myös analogisia transistorivahvistimia. Nämä uudet ovat enimmäkseen kai hyviä, mutta vanhemmissakin on tosi hyviä. Itselläni on ihan omakohtaista kokemusta Sessioneista jotka mielestäni säröpuolella kilpailee ihan tasapäisesti putkivahvistinten kanssa.
 
Tällä hetkellä mun mielestä eniten aliarvostettu laite on Marshallin MG vahvistimet. Toki mulla on putkivahvistimia itselläni mutta soittelin toista vuotta trankkukombolla Sessionilla ihan keikkoja ja bänditreenikset ja himassakin. Se oli näppärän kokoinen kevyt noppa roudalilla ja soundasi hyvältä ja leikkasi nätisti miksin läpi. Ainoa mistä en pitänyt siinä oli se kolkko kliini soundi, muttä särö siinä oli hyvä. Meidän bändin toisella kitaristilla on Blackstarin ID sarjan kombo joka ei ihan kurja ole sekään ja vallankin kun sitä ruuvaa niin vallan hyvä varsinkin ne päätepukimallinnukset rikastuttaa sitä kummasti, mutta kun se on digitaalinen..........
 
Mutta plussan annoin sulle noin hyvästä kirjoituksesta.

jhlamm: Onhan täällä jokin jonkun nimikkospeduksikin kutsuttu purnukka vähän hypennyt. Kutsuttakoon sitä nimellä Taavi Säde Vauhkainen. Tämän vihreän purkin tietty opari oli joidenkin hifistilejiöiden mielestä juuri se mikä teki siitä saundista erityisen. Halusin artisti itsekin sen juuri purkkeihinsa. Näin omalla korvalla niin eipä siinä juuri eroa moneen muuhun ole. Tosin perään todettakoon, että hyvä purnukka, muttei hypensä arvoinen.
 
Eikös Vaughan itse vedellyt millä ts:llä milloinkin? Ts-808, ts-9, ts-10 ja taisi olla muitakin käytössä, kuten Hot Cake ja varmaan miljoona muutakin. Eli sillä oparilla ole mitään merkitystä siihen soundiin.
 
Muutenkin nuo hypetykset autenttisista SRV- tai Hendrix-soundeista on aika koomisia, kun varsinkin Hendrix veteli milloin milläkin vehkeillä, joten mitään autenttisia Hendrix-soundikamoja ei ole edes olemassa...

Laulava Kylätohtori: Muutenkin nuo hypetykset autenttisista SRV- tai Hendrix-soundeista on aika koomisia, kun varsinkin Hendrix veteli milloin milläkin vehkeillä, joten mitään autenttisia Hendrix-soundikamoja ei ole edes olemassa...
 
Näinhän se on ja tuo on taas yksi syy miksi tykkään Hendrixistä. Se kokeilu jatkuvasti eri laitteita eikä jämähtänyt yhteen, vaikka toki kitaroiden kohdalla olikin stratomies.

Metalkallo: Näinhän se on ja tuo on taas yksi syy miksi tykkään Hendrixistä. Se kokeilu jatkuvasti eri laitteita eikä jämähtänyt yhteen, vaikka toki kitaroiden kohdalla olikin stratomies.
 
Ei ollut, soitteli suvasti mm. Gibson SG:lä ja varmaan muillakin nätisti ylösalaisin soitettavilla kuten vaikkapa Flyingveellä. Tosin kuvissa ja videoilla useinmiten käsissään nähtiin strato, mutta varmaan osittain myös siksi että se oli ainoa rikottavaksi kyllin edullinen ja juuri kitaran polttamista ja rikkipaiskomista Hendrixiltä joka keikalla odotettiin niin että alkoi itsekin väsyä siihen.... ei se ollut enää spontaania ja hauskaa.

hallu: Ei ollut, soitteli suvasti mm. Gibson SG:lä ja varmaan muillakin nätisti ylösalaisin soitettavilla kuten vaikkapa Flyingveellä. Tosin kuvissa ja videoilla useinmiten käsissään nähtiin strato, mutta varmaan osittain myös siksi että se oli ainoa rikottavaksi kyllin edullinen ja juuri kitaran polttamista ja rikkipaiskomista Hendrixiltä joka keikalla odotettiin niin että alkoi itsekin väsyä siihen.... ei se ollut enää spontaania ja hauskaa.
 
Mahtoiko se enää loppuaikoina niin rikoa niitä kuin aluksi? Kun tosiaan itsekään siitä pitänyt.
 
SG:llä en muista juurikaan nähneeni, mutta Flying Veellä enemmän. Vaan jos konsertteja katsoo, niin kyllä se strato vaan on pääasiassa kädessä. Tarkoitan, että vaikka soitteli muillakin, niin kyllä se strato vaan oli se eniten käytetty. Ja minusta stratolla se parhaiten veti ja parhailla soundeilla, mutta se on tietty makuasia...
 
E. Henk koht en usko, että piti itse kitaroitaan maksella. Luulen, että Gibson olisi maksanut, jos olisi saanut kitaransa Hendrixin rikottavaksi.

Laulava Kylätohtori: Mahtoiko se enää loppuaikoina niin rikoa niitä kuin aluksi? Kun tosiaan itsekään siitä pitänyt.
 
SG:llä en muista juurikaan nähneeni, mutta Flying Veellä enemmän. Vaan jos konsertteja katsoo, niin kyllä se strato vaan on pääasiassa kädessä. Tarkoitan, että vaikka soitteli muillakin, niin kyllä se strato vaan oli se eniten käytetty. Ja minusta stratolla se parhaiten veti ja parhailla soundeilla, mutta se on tietty makuasia...
 
E. Henk koht en usko, että piti itse kitaroitaan maksella. Luulen, että Gibson olisi maksanut, jos olisi saanut kitaransa Hendrixin rikottavaksi.
 
Niin no nää on vähän näitä. Kyllä minäkin olen tottunut häntä pitämään juurikin stratonsoittajana. Yksittäisiä keikkakuvia ja puheita siitä mitä on levytyksissä käyttänyt, mutta eihän siitä nyt vissiin sen kummempaa varmuutta ole. Strato käsissään se useinmiten on nähty joten ......
 
E: Lähinnä halusin tuoda esille oman käsitykseni siitä, että Henkka olisi vannonut varsinaisesti jonkin merkin nimeen. Hellin itse mielikuvaa hänestä ennakkoluulottomana taiteilijana ja kitarismin uudistajana.

hallu: Niin no nää on vähän näitä. Kyllä minäkin olen tottunut häntä pitämään juurikin stratonsoittajana. Yksittäisiä keikkakuvia ja puheita siitä mitä on levytyksissä käyttänyt, mutta eihän siitä nyt vissiin sen kummempaa varmuutta ole. Strato käsissään se useinmiten on nähty joten ......
 
E: Lähinnä halusin tuoda esille oman käsitykseni siitä, että Henkka olisi vannonut varsinaisesti jonkin merkin nimeen. Hellin itse mielikuvaa hänestä ennakkoluulottomana taiteilijana ja kitarismin uudistajana.
 
Joo, en siis niin ajatellutkaan, enkä tarkoittanut sitä itsekään. Siis että olisi vannonut minkään merkin nimeen. Lähinnä käsittäisin, että ehkä starto vaan toimi Jimille parhaiten ja stratolla Jimi sai toteutettua musiikillisia näkemyksiään parhaiten. Ja siitä syystä olisi eniten stratolla vedellyt. Ja kuten jo sanoin, niin mielestäni Jimi on vetänyt kaikki parhaat live-vetonsa stratolla. Myös niissä konserteissa, missä on vaihtanut kitaraa kesken keikan.
 
Toki Jimillä oli Gibsonin kitaroita (nehän on lueteltu täällä useammankin kerran) ja varmaan haki niillä tiettyä soundi mm. levytyksissä. Mutta arvailuahan tämä. Ainut, kuka tietää varmaksi, on Jimi itte. :)

Vanhat Gibson-kitarat.

hallu: Ei ollut, soitteli suvasti mm. Gibson SG:lä ja varmaan muillakin nätisti ylösalaisin soitettavilla kuten vaikkapa Flyingveellä. Tosin kuvissa ja videoilla useinmiten käsissään nähtiin strato, mutta varmaan osittain myös siksi että se oli ainoa rikottavaksi kyllin edullinen ja juuri kitaran polttamista ja rikkipaiskomista Hendrixiltä joka keikalla odotettiin niin että alkoi itsekin väsyä siihen.... ei se ollut enää spontaania ja hauskaa.
 
Juu, tarkoitinkin, et oli stratomies koska se oli sen suosikki, mutta toki soitti vaikka millä.

tuskiz: Vanhat Gibson-kitarat.
 
Uudet Gibson kitarat :D

Guitarfreak: Uudet Gibson kitarat :D
 
Ihmettelinkin mihin tuskiz unohti ne.

Ei kai uusissa Gibsoneissa ole ollut mitään hypea johonkin kolmeenkymmeneen vuoteen. Jengi oppinu ettei kannata odottaa liikoja niin pettyy vähemmän.

Kaltaisesi Gibson-allergikon luulisi löytävän katteetonta hypeä sieltäkin, missä sitä ei ole ;)