Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Meneehän tää nyt sitten vähän ohi aiheen :D
Niihin aikoihin olit juuri mainostanut uutta Bluetonea täällä, ja kuvittelin kuuntelevani juuri sitä :)
 
Tais olla niin, että Augustin aikaan oli vielä spedulauta ja muut accessoryt vaiheessa. Eka keikka ko. nupilla oli varmaan ex-työnantajani 40v-bileet Tampere-talolla, ja kuva-aineistosta päätellen näin olikin. Kaappeina on ollu BT 4x12 tai 2x12 kyllä aika pitkään jo, näin aiheeseen palatakseni. Ja vastaankin kysymykseen: Mulle kaksi hyvää kaappia on tehnyt Bluetone.

no kokeillaan kääntää kysymys toisin päin. Esimerkiksi DV mark, Harley Benton, Palmer, etc.... tekevät hätkähdyttävän edullisia kaappeja. Onko se vain valmistusmaa joka ne halvaksi tekee, vai onko noissa edullisissa kaapeissa joku helmasynti minkä kanssa joutuu tekemään kompromissia? vai onko se vaan tyhmää maksaa liikaa?

hallu: no kokeillaan kääntää kysymys toisin päin. Esimerkiksi DV mark, Harley Benton, Palmer, etc.... tekevät hätkähdyttävän edullisia kaappeja. Onko se vain valmistusmaa joka ne halvaksi tekee, vai onko noissa edullisissa kaapeissa joku helmasynti minkä kanssa joutuu tekemään kompromissia? vai onko se vaan tyhmää maksaa liikaa?
 
DV Mark ei mielestäni kuulu noihin halvempiin merkkeihin, mutta kyllä se on sama kuin muissakin kitarakamoissa eli työvoiman hinnassa, materiaaleissa ja käsityön määrässä. Palmerit on ainakin tehty ohuesta MDF-levystä. Bentoneissa rakenne ei ole kalliimpien kaappien tasolla, muoviset jakit, tolex kestää roudaamista huonosti, ja esimerkiksi vanerin ainevahvuus on ohuempi kuin muiden merkkien vastaavissa kaapeissa (Mesa, Engl jne.)
 
Oman halpuutuksensa tuo tietysi kiinalainen Celestionin kaiuttimien tuotanto.

hallu: no kokeillaan kääntää kysymys toisin päin. Esimerkiksi DV mark, Harley Benton, Palmer, etc.... tekevät hätkähdyttävän edullisia kaappeja. Onko se vain valmistusmaa joka ne halvaksi tekee, vai onko noissa edullisissa kaapeissa joku helmasynti minkä kanssa joutuu tekemään kompromissia? vai onko se vaan tyhmää maksaa liikaa?
 
No mitä jos tekisit niin, että lainaisit muutamalta frendiltäs kaapit koeajoon ja kuuntelisit mikä niistä hivelee sun egoa eniten soundiltaan. Sit hommaat itelles sellasen. Tai siis niin mä oon päätyny ajaan niillä kamoilla mitä mulla on. Tältä palstalta ei oo ennenkään kauheen suuria ratkaisun avaimia löytynyt, toki täällä on tullut tutustutta pariin tyyppiin, joilta sitten muissa yhteyksissä saanut melko arvokastakin mielipidettä, vinkkiä ja vaihtoehtoisia näkemyksiä asioihin.
 
Edit: Ei niissä hyvissä kamoissa (kaapit, nupit, skitat, whatever) mitään salaisuuksia oo. Toiset toimii omiin tarkotuksiin paremmin ku toiset. Toki on eri juttu jos keijupölymiesten juttuja uskoo... mutta treenaahan jotku toki no-touch kamppailulajejakin.

Noinhan se vähän on kaikkien halpojen kamojen kanssa. Niistä löytyy äkkiä vikoja, joita ei etukäteen huomaa ajatellakaan, ja yleinen epämääräisyys on selkeää jos vertaa arvokkaampiin tavaroihin. Silti sen epämääräisyyden kanssa voi toisinaan elää, jopa nauttia siitä ;)

Halvoissa kaapeissa olen törmännyt aivan helvetin huonoihin materiaaleihin. Ö-luokan vaneri, paskat jakit sekä jakkilevyt, irtoileva ja hauras pinnoite ja jopa liima jolla kaappi kasattu mallia purukumi niin siinähän niitä. Nämä vielä yhdistettynä tehokkaaseen tuotantoon (eli nopeasti ja halvalla) niin lopputulos on jotain mikä kyllä näyttää kaapilta mutta ei välttämättä ole sitä. Tosin, jos se näyttää kitarakaapilta, se on kitarakaappi.
 
Vaneri on ollut kova sana paremmissa kaapeissa pitkään ja toki edullisemmat merkit halusivat vastata vanerikaappien kysyntään tarjoamalla omia, edullisia mallejaan. Härskein esimerkki mitä mulla on vastaan tullut oli kaappi jonka piti olla valmistajan mukaan koivuvaneria (baltic birch) mutta oli kyllä jotain huomattavasti vaaleampaa ja pehmeämpää matskua, jonka viilut eivät ihan tahtoneet pysyä yhdessä. (huono liima viilujen välissä, viiluvahvuudet heitteli) Valmistaja ilmoitti takaseinän ja sivuseinien vahvuudeksi 1/2", etuseinän ollessä 3/4" paksu. Todellisuudessa vahvuudet olivat 3/8" taka- ja sivuseinissä, etuseinän ollessa 5/8", että ihan osaavat paskaakin puhua sujuvasti. Kai kaikki tajuaa että se on vain mainos?

Juzpe: No mitä jos tekisit niin, että lainaisit muutamalta frendiltäs kaapit koeajoon ja kuuntelisit mikä niistä hivelee sun egoa eniten soundiltaan.
 
Tää on itseasiassa helvetin hyvin laiteltu, näinhän se menee vähän liiankin usein. Kun vehkeet hivelee omaa egoa, ne eivät vaan voi saundata paskalta! Hoho!
 
Muutamia kultakorvia tiedän jotka pystyy sanomaan kummoista saundia haluavat, mutta nää samat jätkät kaivaa sen saundin lähes vehkeistä kuin vehkeistä tai sitten mielestään sen parhaan saundin mitä hieman vaatimattomampikin kalusto pystyy tarjoamaan.
 
Sitten näitä, itseasiassa ihan parhaita hetkiä kun joku tuttu tai tuntematon heppu on kaivanut mun tai jonkun mun frendin kamoista saundin mitä ei ole itse tajunnutkaan ruuvata. Hienoja ja arvokkaita hetkiä joista kannattaa ottaa opiksi, vaikka se saundi ei just sillä hetkellä ehkä omaan korvaan kolahtaisikaan.
 
Valitettavasti tunnen myös melkoisia puurokorvia jotka vääntävät ne erittäin väsyneet makuuhuonesaundit kamoistaan ulos niin treeniksellä kuin keikallakin ja sitten ollaan ihan aidosti ihmeissään kun on paskaa saundia tarjolla niin lavalla kuin sen ulkopuolella. Pyh. Omalla tavalla ymmärrettävää, ollaan hinkattu sitä "omaa saundia" ties miten kauan, ja sitten ei haluta vahvistimen namiskuukkeleihin enää koskea eli säädetään saundia silmillä. Äänenvoimakkuuden kasvaessa kaappi vaan alkaa hönkimään ihan eri tavalla ja siihen kun vielä yhdistetään vaihtuva ympäristö (treenis/lava/pizzerian nurkka) niin todellakin saa ruuvata että saundi toimii. Silloin pitää osaa kuunnella sitä saundia ja säätää korvilla eikä varovasti kihnata potikoita edes takas muutaman pykälän välissä about siinä missä ne aina ovat olleet.
 
Ja hei tästä tulikin mieleen neuvo minkä annoin kaverille kun hän rakenteli muutaman bassokaapin: Jos kaappi tottelee säätöjä, käyttäytyy järkevästi ja saundi miellyttää soittajaa niin se on hyvä kaappi. Jos se on ihan sama mitenkä vahvistinta säätää ja saundi on aina vaan mössöä ja/tai huonoa, se on paska kaappi. Sama pätee kitarahommissa, jos se saundaa hyvältä, se ON hyvä. Ja ettei paskat kaapit tai protot vahingossakaan lähde maailmalle kiertoon rahaa vastaan niin täytyy muistaa että in Finland we have this thing called Juhannus: https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4642.jpg

Juzpe: No mitä jos tekisit niin, että lainaisit muutamalta frendiltäs kaapit koeajoon ja kuuntelisit mikä niistä hivelee sun egoa eniten soundiltaan. Sit hommaat itelles sellasen. Tai siis niin mä oon päätyny ajaan niillä kamoilla mitä mulla on. Tältä palstalta ei oo ennenkään kauheen suuria ratkaisun avaimia löytynyt, toki täällä on tullut tutustutta pariin tyyppiin, joilta sitten muissa yhteyksissä saanut melko arvokastakin mielipidettä, vinkkiä ja vaihtoehtoisia näkemyksiä asioihin.
 
Edit: Ei niissä hyvissä kamoissa (kaapit, nupit, skitat, whatever) mitään salaisuuksia oo. Toiset toimii omiin tarkotuksiin paremmin ku toiset. Toki on eri juttu jos keijupölymiesten juttuja uskoo... mutta treenaahan jotku toki no-touch kamppailulajejakin.
 
No tuo kokeileminen on kokeilemisen arvoinen idea. Mulla vaan ei ole valitettavasti sellaisia kavereita joilla olisi noita halppiskaappeja, mutta tietty voisi jossain musakaupassa käydä kytiksellä jos pääsisi koeajamaan. Minä olen samaa mieltä, että niillä kamoilla soitetaan mitä on enkä nytkään ole ostamassa kaappia kun ihan akateemisesta mielenkiinnosta tätä keskustelua herättelen saadakseni muitakin ajatuksia kuin enkelipölyä.... ja olen saanutkin. Kamoissa ei varmaan ole salaisuuksia sinulle kun olet asioista perillä, mutta minulle maailma on täynnä arvoituksia ja tykkään niitä pohtia ja niistä keskustella. Minusta "varmat" mielipiteet ovat aina vähän epäilyttäviä kun olen vähän tämmöinen toisaalta ja toisaalta mies.
 
Mutta siitä olen varmasti eri mieltä, että muusikoiden netissä ei esiintyisi osaamista ja asiantuntemustakin. Ehkä ne jotka eniten tietää, eivät ole suuna ja päänä joka paikassa tietoaan levittämässä, mutta kyllä niitä on ja heiltäkin niitä arvokkaita tiedon jyviä saa toisinaan houkuteltua. Mutta vaikka ei olisikaan varsinainen asiantuntija (kuten en itsekään ole enkä tottavieköön semmoisena yritä esiintyä), niin kiinnostavia ihmisiä ja kiinnostavia ajatuksia täällä on paljon.
 
E: niin ja mitä tulee kamoilla egoiluun, niin mulla on kokemus, että edulliset tarvikkeet voi monesti olla todella käyttökelpoisia ja hyviä, mutta kaappien kohdalla en tiedä enkä osaa arvioida kun en niistä ymmärrä, mutta tämä ketju on kyllä avannut silmiäni sille, että mihin asioihin kiinnittää huomiota.
 
Tuo sinun ensimmäinen heitto "mitäpä jos ihan ite..... " ja silleen, on perusteltu ja relevantti. Jos joku on perehtynyt ja investoinut omaan osaamiseen ja ymmärrykseensä, niin miksipä minun pitäisi saada nauttia siitä ihan ilmaiseksi. Ymmärrän sen enkä vaadikaan mitään täsmävastauksia enkä edellytä että kenenkään tarvitsisi tehdä puolestani sitä työtä. En muutenkaan ajattele, että jonkun "asiantuntijan" tarttee sanoa miten asit on, vaan haluan vain keskustella ja jakaa ajatuksia tälläkertaa tästä aiheesta. Siksi jo avausviestissä tyhjensin oman pajatsoni eli mitä tiedän ja kuvittelen jamiten toimin. Jos jotakuta ei huvita osallistua näihin pohdintatalkoisiin, niin en minä siitä pahastu.

Fenderin komboissa on yleensä hyvät kaapit. Se osoittaa, että näissä avoimissa komeroissa on ainakin aivan sama mistä materiaalista (vaneri, lastulevy jne) tai minkä muotoisena ja kokoisena ne on toteutettu (1x12, 2x10, 2x12, 4x10, 4x12, 6x12 jne). Erilaisia ne toki ovat, ratkaisut ovat halpoja, mutta aina ne noissa konteksteissa tuntuvat toimivan. En ole tavannut huonon kuuloista avokomeroa muiltakaan valmistajilta, kunhan elementit ovat mieluisat.
 
(Suljetut ovat hankalampia, mutta onhan niitäkin toteutettu satunnaisilla mitoilla, ja toimivia ratkaisuja on saatu aikaiseksi. Koska en soita juuri lainkaan moisilla, en arvo niistä enempää.)

hallu: no kokeillaan kääntää kysymys toisin päin. Esimerkiksi DV mark, Harley Benton, Palmer, etc.... tekevät hätkähdyttävän edullisia kaappeja. Onko se vain valmistusmaa joka ne halvaksi tekee, vai onko noissa edullisissa kaapeissa joku helmasynti minkä kanssa joutuu tekemään kompromissia? vai onko se vaan tyhmää maksaa liikaa?
 
Hum. Joillekin käy kaappi ku kaappi ja duikki soi ihan samalla.
 
Oma kokemus on ollu se että ei se hinta korreloi korvaan sopivuutta. Tosin ne halvimmat sitten rapistuu omallakin vähäisellä keikkailulla käsiin. Materiaalit on sitten halvinta ikinä. Palmer 1x12 oli soundillisesti kiva eminencen Private Jackilla mut pelotti laittaa konttiin kun ei tienny tuleeko ehjänä perille :/
 
Sit Mesan isoista skobeista on vaikeeta lähteä takaisin pienempiin :D
 
Noissa kaapeissa on monasti semmosia kuminoita että tarttis akustoida sisäpuolelta ja silti siitä ei ehkä tulis konvehtia :)...
 
Marsun kaapit ei oo oikein aiheuttanut muutaku lievää ihmetystä. Paitsi se 1984 bass vetäs välilevyn paikaltaan xD

Tässä on yksi perusedullinen bassokaappi jonka syötin sirkkelille koska pärisi ja särisi.
 
http://www.lankkubasso.fi/Hartikainen/
 
Siinä vallan hyvä esimerkki huonosta vanerista sekä hutiloinnista kasausvaiheessa.

J.Nikkanen: Tässä on yksi perusedullinen bassokaappi jonka syötin sirkkelille koska pärisi ja särisi.
 
http://www.lankkubasso.fi/Hartikainen/
 
Siinä vallan hyvä esimerkki huonosta vanerista sekä hutiloinnista kasausvaiheessa.
 
Siis oliko tämä ostettu kaupasta ja kun se pärisi, niin päätit pilkkoa ja katsoa mitä se on syönyt?
Minä en ole varsinainen asiantuntija, mutta näytti kuin vanerin lamellit olisivat vähän mitä sattuu (eri paksuisia ja erilaista puuta) ja lisäksi lamellien väliset liimasaumat olisivat pettäneet tai ehkä alkujaankin puutteellisesti liimattua. Sanalla sanottuna mulle syntyi mielikuva kakkos tai jopa kolmoslaadun vanerista jota voi käyttää korkeintaan pakkauksissa. Lisäksi näytti siltä, että kulmarimat olivat liian lyhyet ja nekin liimattu vain osittain ja liimapinnan kuivumisesta päätellen liitettävien pintojen välille on jäänyt rako. Jos silmäni näkivät oikein, niin varsinkaan bassokäytössä tuollaisella kaapilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta soida virheettömästi.
 
Tuossa on vain se huono puoli ettei tuollaisella työn jäljellä ole mahdollisuutta paljastua kuin vasta sirkkelissä. Ts jos kaappi pärisee tai kumisee tms. niin se kannattaa jättää kauppaan. Joten tämä tarkoittaa sitä, että ostettava kaappi olisi hyvä saada testata vähintäänkin kohtuullisen voimakkaalla voluumilla ennen ostamista...... tai sitten ostaa sen verran tunnetun ja hyväksi todetun merkin, että luottaa sen olevan asiallinen ilman testausta.
 
Huhhuh olipa lohdutonta katseltavaa nuo kuvat :-( . Kuvittelin ettei tuollainen laatu olisi mahdollista enää nykyisin edes halvoissa kaapeissa. Ehkä ei noin räikeitä tapauksia mutta vähemmätkin virheet riittävät sille ettei kaappi toimi hyvin tai edes tyydyttävästi. Olen kiitollinen että minulla itselläni on käynyt hyvä tuuri enkä ole ihan tuollaiseen törmännyt.
 
Sitä paitsi ei laadukas faneri ihan ilmaistakaan ole, kyllä siitä joutuu pikkuisen maksamaan. Mä kerran selvittelin alumiiniprofiilien ja fanerin ja muiden tarvikkeiden hintoja ajatuksella, että jos yrittäisi itse kasata kuljetuslaatikon vahvistimelle. Hiukan yllättäen tarvikkeille olisi tullut hintaa lähes yhtä paljon kuin valmiiksi tehdyn keissin tilaamiselle jostain Bluecaselta tai thomannilta. Niin että ei niiden materiaalienkaan hintoja kannata vähätellä, vaikka tehdas varmaan saa niitä jostain hommattua vähän huokeammalla kuin minä.

hallu: Siis oliko tämä ostettu kaupasta ja kun se pärisi, niin päätit pilkkoa ja katsoa mitä se on syönyt?
 
Käytettynä ostin mnetin torilta, ihan asiallisen näköinen päältä päin mutta siihen sitten jäikin. Huomioitavaa on myös se että kaappi ei ollut missään kohtaa kastunut tai saanut kosteutta vaan kyseessä on vain erittäin huono vaneri. Kotimainen, perus rautakauppa havuvaneri ei ole kovin kummoista kamaa mutta kyllä siitä kaappeja tekee ja hakkaa toki tuon "vanerin" laadullaan 6-0.
 
Minä en ole varsinainen asiantuntija, mutta näytti kuin vanerin lamellit olisivat vähän mitä sattuu (eri paksuisia ja erilaista puuta) ja lisäksi lamellien väliset liimasaumat olisivat pettäneet tai ehkä alkujaankin puutteellisesti liimattua. Sanalla sanottuna mulle syntyi mielikuva kakkos tai jopa kolmoslaadun vanerista jota voi käyttää korkeintaan pakkauksissa.
 
Se on juuri noin miltä näyttää. Laadultaan erittäin lähellä pakkausvaneria, kyllä.
 
Lisäksi näytti siltä, että kulmarimat olivat liian lyhyet ja nekin liimattu vain osittain ja liimapinnan kuivumisesta päätellen liitettävien pintojen välille on jäänyt rako.
 
Juuri näin.
 
Jos silmäni näkivät oikein, niin varsinkaan bassokäytössä tuollaisella kaapilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta soida virheettömästi.
 
Ei soinutkaan. Kyllä pärisi.
 
Tuossa on vain se huono puoli ettei tuollaisella työn jäljellä ole mahdollisuutta paljastua kuin vasta sirkkelissä. Ts jos kaappi pärisee tai kumisee tms. niin se kannattaa jättää kauppaan. Joten tämä tarkoittaa sitä, että ostettava kaappi olisi hyvä saada testata vähintäänkin kohtuullisen voimakkaalla voluumilla ennen ostamista...... tai sitten ostaa sen verran tunnetun ja hyväksi todetun merkin, että luottaa sen olevan asiallinen ilman testausta.
 
Jos kaappi kumisee niin se on vielä helposti korjattavissa, pärisevä kaappi on syytä jättää kauppaan. Kyllä sellaisenkin pystyy fiksaamaan mutta varauksella ja duunimäärä on hitonmoinen.
 
Huhhuh olipa lohdutonta katseltavaa nuo kuvat :-( . Kuvittelin ettei tuollainen laatu olisi mahdollista enää nykyisin edes halvoissa kaapeissa. Ehkä ei noin räikeitä tapauksia mutta vähemmätkin virheet riittävät sille ettei kaappi toimi hyvin tai edes tyydyttävästi. Olen kiitollinen että minulla itselläni on käynyt hyvä tuuri enkä ole ihan tuollaiseen törmännyt.
 
Kyllä tuommoisia kitara- ja bassokaappeja on useita vastaan tullut, eri asteisilla "ominaisuuksilla" tosin joista osan on saanut ihan asiallisiksi ja osan olen (pari-viis, en muista, mutta useita) sitten pistänyt pilkkoen palasiksi kun on kiinostanut mitä kaikkea on mennyt pieleen ja kaappi on susi. Taloudellista tappiota toki tullut mutta hei, harrastukset maksaa! (ja tietoa tullut siinä samalla ihan kivasti)
 
Sitä paitsi ei laadukas faneri ihan ilmaistakaan ole, kyllä siitä joutuu pikkuisen maksamaan. Mä kerran selvittelin alumiiniprofiilien ja fanerin ja muiden tarvikkeiden hintoja ajatuksella, että jos yrittäisi itse kasata kuljetuslaatikon vahvistimelle. Hiukan yllättäen tarvikkeille olisi tullut hintaa lähes yhtä paljon kuin valmiiksi tehdyn keissin tilaamiselle jostain Bluecaselta tai thomannilta. Niin että ei niiden materiaalienkaan hintoja kannata vähätellä, vaikka tehdas varmaan saa niitä jostain hommattua vähän huokeammalla kuin minä.
 
Laatu maksaa, kyllä. Ja koska laadun perään kyseltiin niin tuossapa nyt oli esimerkkiä siitä huonosta laadusta. Mainittakoon nyt että tuo kaappi mistä nuo kuvat olivat, ei ole ollut edes se surkein tekele minkä olen pilkkonut ja ihmetellyt että mitenkä päin persettä homma on lähtenyt jo heti alkumetreillä.

Guitarfreak: Hum. Joillekin käy kaappi ku kaappi ja duikki soi ihan samalla.
 
Oma kokemus on ollu se että ei se hinta korreloi korvaan sopivuutta. Tosin ne halvimmat sitten rapistuu omallakin vähäisellä keikkailulla käsiin. Materiaalit on sitten halvinta ikinä. Palmer 1x12 oli soundillisesti kiva eminencen Private Jackilla mut pelotti laittaa konttiin kun ei tienny tuleeko ehjänä perille :/
 
Sit Mesan isoista skobeista on vaikeeta lähteä takaisin pienempiin :D
 
Noissa kaapeissa on monasti semmosia kuminoita että tarttis akustoida sisäpuolelta ja silti siitä ei ehkä tulis konvehtia :)...
 
Marsun kaapit ei oo oikein aiheuttanut muutaku lievää ihmetystä. Paitsi se 1984 bass vetäs välilevyn paikaltaan xD
 
No tuo soivuus on varmaan myös semmoinen, että vaikka kaappi olisi halpa niin pitäisi sen kuitenkin olla jokseenkin asiallisesti kasattu suhteellisen asiallisista materiaaleista, eihän se muuten voi soida. Eikös esimerkiksi Uraltonen kaapit ole aika hyvinä pidettyjä vaikka eivät olekaan mitään nkalleimpia? tuo aikaisemmin mainitsemani DV mark on suhteellisen edullinen, mutta ei sitäkään ole moitittu ainakaan kovin laajasti kun ei ole omiin silmiin osunut. Mä vähän veikkaan, että MesaBoogien, Marshallin, Bognerin, tms. kaapeissa alkaa se merkki tuomaan oman lisänsä ja esimerkiksi Bluetonelt, Änäkäiseltä, Zillalta tms. saa vastaavaa laatua muutaman saturaisen halvemmalla. Toisaalta ainakin Mesalla (luultavasti myös Marshallilla ja muillakin näillä isommilla merkeillä) ne elementit on jotain Briteissä tai ameriikoissa tehtyä heritagetasoa eli vähän kalliimpaa kuin se mitä kaupassa myydään ja nekin on tilattu näiden merkkien omilla leimoilla. Käsittääkseni esim V30 elementtiä ei saa enää Briteissä tehtynä Heritagena, mutta mesan leimoilla mesan kaappeihin celestion niitä toimittaa. Toki aina voi kinata onko tämmöisellä enkelipölyllä soundillista tai edes laadullista merkitystä, mutta hintaan ja erityisyyden kokemukseen tuo vaikuttaa kuitenkin.
 
Itse en ole oikein ikinä soittanut 4x12 kaapilla, muuta kuin vähän kokeillut jotain jubileeta ja 2x15 monsteria (joka oli kyllä hyvä). 1x12 ja 2x12 kaapeilla olen soittanut ja ne ovat olleet kaikki umpikaappeja (paitsi tämä Änäkäinen refleksikaappi). Olen kyllä huomannut, että Mesan kaapit on aika isoja pienenäkin, niin 1x12 recto jolla soittelin vuoden verran, oli tosi syvä vaikka ei edestä mitenkään poikkeuksellinen ollutkaan, mutta se oli semmoinen "humppanoppa". Mesalta minua kiinnostaa kaikkein eniten tällä hetkellä se Thiele (oikeastaan tuon Änäkäisen innoittamana oletan, että Thiele voisi olla jotain samaa). Tai myös jonkun muun valmistajan Thiele kelpaisi ei sen tietenkään mikään Mesa tarvitsisi olla. Mutta en nyt pysy semmoista ostamaan. Ehkä joskus ja pitäisi saada se kumminkin tolla rottinkigrillillä ja viininpunaisella tolexilla, että mätsäisi tohon nuppiin :-D ( minäkö muka turhamainen???? :-D ).

Tämän ketjun myötä tajusin että olen pilkkonut/tuhonnut 10+ kaappia ja varmasti tulen vielä moista harrastusta jatkamaan. Kaikenlaista, höhö!

J.Nikkanen: Tämän ketjun myötä tajusin että olen pilkkonut/tuhonnut 10+ kaappia ja varmasti tulen vielä moista harrastusta jatkamaan. Kaikenlaista, höhö!
 
Mutta sinä olet myös kaveri, joka kirjoitat aina asiaa ja suhtaudut toisiin rakentavasti ja kannustavasti, arvostan sitä ihan todella paljon. Lisäksi olen henkilökohtaisesti oppinut sinulta paljon ja nimenomaan olen oppinut sinulta asioiden kyseenalaistamista ja ennakkoluulotonta analyyttistä ajattelua. Täällä foorumilla on pari muutakin tyyppiä joita arvostan ihan poikkeuksellisen korkealle, mutta aattelin kertoa tän nyt sulle kun olet siinä paikalla.
 
Kiitos ja plussa :-).

Väri on tärkein, ja V30 elementit.

Seksiseppo: Väri on tärkein, ja V30 elementit.
 
Juu noi elementit meni kaupaksi kyllä tosi nopeasti. Ei ne varmaan turhaan ole maailman suosituimmat ja eniten käytetyt elementit.

Nurkissa on tähän saakka pyörinyt ainakin Engl, Marshall, EVH, Laney, Framus, Mesa ja HB -kaappeja. Englin slanted pro 412 ollut tähän mennessä omaan makuun se "paras".
 
Nyttemmin poistin torilta Marshallin MF280A oversize komeron. Ei hirveesti tietoa löytyny mitä googlailin, ilmeisesti jotkin V30 johdannaiset siellä on sisällä. On kyllä omaan makuun kovettu värkki. Vielä ku sais MF400B suoran kaapin kaveriksi