Kitarat: kitarakamat ›

play: Kiitoksia oikein paljon kaikille vinkeistä. Jatkokysymyksenä tuli mieleen, että millä olisi parasta viilata noita satulan uria alemmaksi (viila, hiekkapaperi...). Onko siinä hommassa jotain sellaista, mikä olisi hyvä tietää? Vai mennäänkö ihan vain maalaisjärjellä. Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista kuulla kokemuksia noista kompensoiduista satuloistakin. Onko ollut toimiva ratkaisu?
 
Satulaviila on paras kuten tuossa todettiinkin, mutta onhan tuota porukat itse askarrelleet neulaviiloilla tai askarrelleet rakotulkkiin reunaan jotain pientä sahalaitaa, tms. niillä hommasta ei noin niinkuin pääpiirteittäin tule hyvää, mutta en minä voi tietää minkälainen tekijä olet tiedä vaikka sinä osaisit. Kieliuran kohdalla on hyvä tietää, että se uran muoto on oikea eli neulaviilon ongelma on että uran profiilista tulee v- muotoinen jolloin kieli helposti jumittaa satulaan kun pyrkii kohti uran pohjaa jonne ei siis lopultakaan siinä tapauksessa mahdu. Toinen tiedettävä asia on säilyttää uron suunta, mutta se ei ole ongelma kun siinä on se vanha ura jota vain syvennät. Sitten tietenkin että se uran paksuus yleensäkin vastaa kielen paksuutta. uran pohjan kulma pitää olla sellainen että kieli lepää heti satulan takalaidasta alkaen että ei se intonaatio heilahda negatiiviseen suuntaan. Niin ja tietenkin se viila saisi olla riittävän hieno että urasta ei tulisi pinnaltaan niin karhea että kieli takeltelee siihen. Tietenkin sen uran pinnan voi viimeistellä jollakin hienolla hiomatahnalla tai hiekkapaperilla jonka kiertää vaikka rakotulkin päälle. Kaikki riippuu lopultakin satulan materiaalin kovuudesta. Jos se on jotakin pehmeää muovia, se on vähän helpommin työstettävä, mutta ei sitten ole muutenkana satulana mikään kaksinen. Jos se taas on asiallisen kova, niin se on hankala työstää ja vaatii paremmat työkalut.
 
Itse olen joskus ratkaissut tuon ongelman niin, ettäolen napauttanut satulan irti ja hionut sitä matalammaksi pohjastaan. Se on ihan toimiva ratkaisu, koska saa madallettua ilman että pilaa kieliuria. Siinä on vain se huono puoli, että kaikki kielet madaltuu ei voi madaltaa vain yhtä kieltä. Pohjan hiomisen vaaranpaikat on siinä, että hiomapinta pitää urittää säilyttää sellaisena, että satula edelleen lepää satulauran pohjaa vasten mahdollisimman isolta pinta-alaltaan ja sitten se on syytä saada myös niin tasaiseksi, että satula säilyttää suuntansa eli ei kallistu mihinkään suuntaan jolloin intonaatia jne. homma menee haastavaksi jos satulauran pohja on radiuksen muotoinen ja satula samoin (kuten fendereissä on monesti asian laita).
 
Sanoisin, että kaikkein pienin riesa kun vie suoraan kitarateknikolle sen satulan trimmattavaksi/vaihdettavaksi, mutta ei siitä mitään vahinkoa ole jos haluaa itse ensin kokeilla kyllä se kitarateknikko sen fiksaa kuosiin jos et itse onnistu, mutta ainahan saatat onnistuakin. Satula on pikkuruinen osa joka näyttää yksinkertaiselta, mutta se on tärkeä ja yllättävän kinkkinen.