Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Kitaran paino-ongelmalla ei ole mitään tekemistä esim fyysisen voiman kanssa koska kyseessä on staattinen kuorma. Mieluummin kannattelen treeneissä ja keikalla 3,5kg kuin 4,5kg kuormaa.
 
Niin minäkin, mutta en ole valmis maksamaan mitä tahansa siitä kilon vähennyksestä. Joten aika usein tulee kannateltua sitä 4,5kg:n kuormaa.

hallu: No se on vähän mitä normaalina pitää. Väittäisin, että koko viiskytluvulla kaikki paulit yhteenlaskettunakaan ei saada kuin pikkuinen murto-osa kaikista pauleista. Sen jälkeen kun katsotaan, niin ihan totta että ne customshopin huippumallit on niitä keveitä, mutta koko tuotannosta esimerkiksi R9:t (jotka kai on niitä jotka on speksattu keveiksi) edustaa luultavasti silti vähemmistöä. Mutta "normaali" on tietty enimmäkseen sitä, mitä kukakin "normaalina" pitää. Eli jos sulla on ollut ilo ja onni soitella niillä vajaa neljäkiloisilla huippupauleilla, niin ymmärrän hyvin että se vajaa neljäkiloa edustaa sulle normaalia. Minä olen soitellut huomattavasti halvemmilla Pauleilla ja mun "normaali" on 4-5kg ja alle nelikiloiset on aina kevennettyjä ja Gibsonilla proletaariluokan Paulit on kevennettyjä myös yli neljäkiloisina.
 
Sulla on vinha pointti tuossa "normaalissa". Jos valmistusmäärät määrittää normaalin, niin silloin nimenomaan joko kaikista tuoreimmat on se normaali, tai sitten vaihtoehtoisesti esimerkiksi 80-luvun vehkeet. Itse koen juuri noiden "legendojen" olevan se juttu Les Pauleissa, joita eri mallit sitten enemmän tai vähemmän imitoi, tarkempien yksilöiden ollen useimmiten kalliimpia.
 
Tässä kohtaa on pakko huomauttaa sulle, että jos se sun "normaali" 4.5-5 kilonen LP on valmistettu vuoden 1982 jälkeen, sekin on kevennetty kitara, joka vaan sattuu olemaan kohtuu painava. Kevennysten määrä on pysynyt melko samana reikäjuustona melkeinpä koko niiden olemassaolon ajan. Nykyisellään on tullut mukaan myös ihan rehellinen kammiointi pelkkien reikien lisäksi. Suomeksi siis, nämä "huippuyksilöt" on paljon vähemmän kevennettyjä kuin ne normi-Customit tai -Stankut, jolloin kuvittelisi niiden olevan enemmän oikeita lespoja tuolla sinunkin määritelmällä.

Mr. Speed: Sulla on vinha pointti tuossa "normaalissa". Jos valmistusmäärät määrittää normaalin, niin silloin nimenomaan joko kaikista tuoreimmat on se normaali, tai sitten vaihtoehtoisesti esimerkiksi 80-luvun vehkeet. Itse koen juuri noiden "legendojen" olevan se juttu Les Pauleissa, joita eri mallit sitten enemmän tai vähemmän imitoi, tarkempien yksilöiden ollen useimmiten kalliimpia.
 
Tässä kohtaa on pakko huomauttaa sulle, että jos se sun "normaali" 4.5-5 kilonen LP on valmistettu vuoden 1982 jälkeen, sekin on kevennetty kitara, joka vaan sattuu olemaan kohtuu painava. Kevennysten määrä on pysynyt melko samana reikäjuustona melkeinpä koko niiden olemassaolon ajan. Nykyisellään on tullut mukaan myös ihan rehellinen kammiointi pelkkien reikien lisäksi. Suomeksi siis, nämä "huippuyksilöt" on paljon vähemmän kevennettyjä kuin ne normi-Customit tai -Stankut, jolloin kuvittelisi niiden olevan enemmän oikeita lespoja tuolla sinunkin määritelmällä.
 
Ei kai me oikeasti olla mistään eri mieltä? vai ollaanko? minä en tiedä vaikuttaako paino soundiin, mutta uskon että ei vaikuta tai jos vaikuttaa niin herra tietää millä tavalla. Ja varsinkin kun noita kalliita R:iä kävin stedaamassa ja niissä oli keveydestä huolimatta ihan uskottava soundi niin päättelin, että se tuskin vaikuttaa itsessään mihinkään. Paino vaikuttaa hintalappuun Gibsonin ja Tokain LesPauleissa (kun puhutaan keventämättömistä) ja kevyttä kitaraa ei vituta niin paljoa roikotella hihnan päässä. Kevyt mahonki on niin harvinainen ja rajallinen resurssi tänäpäivänä, että siksi pidän sitä kuriositeettina. Gibson ei voi valmistaa niitä R9:jä kovin paljoa ja siksi niiden hinnat on mitä on ja sama varmaan muilla valmistajilla jotka pyrkii historiaspekseillä pauleja tekemään.
 
Itse en ihannoi painavia Pauleja, vaan hyväksyn, että ne painaa. Jos haluan umpipuisen paulin, niin mun on hyväksyttävä se koska kevyt maksaa mulle liikaa ja toisaalta jos rajaan valikoiman ainoastaan keveisiin, niin valinnanvara katoaa. Edelleen pitäydyn väittämässäni, että umpipuinen pauli painaa 4-5kg ja alle nelikiloiset on enemmän tai vähemmän kuriositeetteja (ja vieläpä hemmetin kalliita semmoisia).

hallu: Ei kai me oikeasti olla mistään eri mieltä? vai ollaanko? minä en tiedä vaikuttaako paino soundiin, mutta uskon että ei vaikuta tai jos vaikuttaa niin herra tietää millä tavalla. Ja varsinkin kun noita kalliita R:iä kävin stedaamassa ja niissä oli keveydestä huolimatta ihan uskottava soundi niin päättelin, että se tuskin vaikuttaa itsessään mihinkään. Paino vaikuttaa hintalappuun Gibsonin ja Tokain LesPauleissa (kun puhutaan keventämättömistä) ja kevyttä kitaraa ei vituta niin paljoa roikotella hihnan päässä. Kevyt mahonki on niin harvinainen ja rajallinen resurssi tänäpäivänä, että siksi pidän sitä kuriositeettina. Gibson ei voi valmistaa niitä R9:jä kovin paljoa ja siksi niiden hinnat on mitä on ja sama varmaan muilla valmistajilla jotka pyrkii historiaspekseillä pauleja tekemään.
 
Itse en ihannoi painavia Pauleja, vaan hyväksyn, että ne painaa. Jos haluan umpipuisen paulin, niin mun on hyväksyttävä se koska kevyt maksaa mulle liikaa ja toisaalta jos rajaan valikoiman ainoastaan keveisiin, niin valinnanvara katoaa. Edelleen pitäydyn väittämässäni, että umpipuinen pauli painaa 4-5kg ja alle nelikiloiset on enemmän tai vähemmän kuriositeetteja (ja vieläpä hemmetin kalliita semmoisia).
 
Ei me kai, ainakaan kovin paljon, olla eri mieltä tässä. Lähinnä myös haastan sitä, ettei Gibsonin mallistosta löydy umpipuista paulia nykyisellään jos ei puhuta sikakalliista. Oli ne sit niitä kevyitä tai painavia, Standardeja, Traditionaleja, Classiceja tai Customeita, ne on kaikki porattuja tai kammioituja. Toki joku poikkeus löytyy (muistaakseni 2013 Traditional) ja sitten tosiaan vanhemmista enemmän.
 
Puiden vaikutuksesta soundiin en jaksa kovin paljon ihmisten kanssa vääntää. Omalla subjektiivisella kokemuksellani väitän, että paino vaikuttaa mutta mä nyt uskon muuhunkin huuhaahan, niinku vaikka puiden vaikutukseen soundiin. Mun kokemuksella kevyt LP on useim "avoimempi" ja keskiäänisempi soundiltaan ja soinniltaan. Raskas LP on usein sitten sellanen tymäkkä alakertavehje ja enempi tukossa. Kuka tykkää mistäkin, mutta oma soundimieltymys menee juuri noihin keveisiin Pauleihin.

Mr. Speed: .................
 
Puiden vaikutuksesta soundiin en jaksa kovin paljon ihmisten kanssa vääntää. Omalla subjektiivisella kokemuksellani väitän, että paino vaikuttaa mutta mä nyt uskon muuhunkin huuhaahan, niinku vaikka puiden vaikutukseen soundiin. Mun kokemuksella kevyt LP on useim "avoimempi" ja keskiäänisempi soundiltaan ja soinniltaan. Raskas LP on usein sitten sellanen tymäkkä alakertavehje ja enempi tukossa. Kuka tykkää mistäkin, mutta oma soundimieltymys menee juuri noihin keveisiin Pauleihin.
 
No itsekin olen vasta hiljattain alkanut nähdä valon tämän asian suhteen, mutta en todellakaan ala mitään julistamaan. Voin kyllä helposti allekirjoittaa havaintosi avoimesta ja kuulaasta soinnista kun G pajan R:istä puhutaan, oma vähäinen kokemukseni tukee sitä kun juuri saman havainnon tein. Mutta enemmän vielä siinä kiinnitti huomiota sellainen, että paulimaisesti napsahtavan atakin perään päästö oli huomattavasti loivempi ja jopa sustainia oli havaittavissa määrin. Kun taas normi kevennetyssä stankussa tuntuisi, että päästö on jyrkempi ja joissakin kammioiduissa tuli suorastaan fiilis kompressiosta kun ääni vaimeni heti atakin perään melkein kuin jossakin jazzlootassa (ei nyt ihan, mutta siis mieleen samaa fiilistä). Noista Gibsoneista ainakin se kokeilemani R8 oli painavampi kuin kokeilemani R9, mutta paino ero oli vain joitakin satoja grammoja ettei sitä edes huomaa testatessa (itselläni on hankala tuossa neljän viiden kilon luokassa huomata alle puolen kilon painoeroja, puolikiloa on semmoinen, että sen jo erottaa ihan selkeästi). Mutta mielestäni Gibsonilla on joku arvokkaampi 57 custom, joka painaa semmoiset 4,5kg (vaikka on kallis kuin perhana) joten kai niitä kuitenkin on olemassa. En ole sellaista Gibson customia kokeillut. Nuo painavammat LP lankut (4,-5kg) ovat olleet melkein sitten Tokaita se nykyinen satasarja osuu suunnilleen niille huudeille.
 
Jos näillä vähäisillä kokemuksilla pitäisi jotain sanoa, niin voisin olla melko samaa mieltä tuosta painon yhteydestä (jos siis leikitään, että se voisi vaikuttaa) mun fiilis on, että ne kevyet R:t oli juurikin keskialueelta avarasointisia ja "ilmavia". Taas painavampi Tokai CS (siis custom) tuntuu olevan alapäästään napakampi ja soinnin kirkkaus taas tuntuisi korostuvan, joka tekee siihen soitniin sellaista tiettyä kellomaisuutta. Mutta umpi Tokaikin tarjoaa sen hitaan päästön, vaikka atakki tuntuu (mielikuvituksessa) vähän tiukemmalta. Mulla ei ole ollut tilaisuutta testata Gibsonin vastaavaa customia, niin en osaa arvioida ovatko samalla tontilla (oletan että ovat).
 
Mun henkilökohtainen perversio olisi juurikin kaheksankytluvun alkupuolen Heritage tai sitten seitkytluvun LP custom (ja kuriositeettina seitkytluvun LP recording saa kuolan valumaan molemmista suupielistä :-) ). Mutta tiedän ja minulle on kerrottu, että nuo eivät kovin "perinteisiä" ole ja monet juuri tuon ajan lessuista painaa jopa minun mittapuulla paljon. En usko, että koskaan tuollaista saan aikaiseksi hankkia, mutta tunnen jotain kummallista lukkarin rakkautta niihin.
 
Mullahan ei ole tällä hetkellä oikeaa LP:tä ollenkaan kun myin oman stankkuni pois kun ajattelin, että tuo Ibanezin AR piisaa mulle. Mulla on nyt käsissäni tuo painavahko Tokai LC josta en ole lopullista mielipidettä muodostanut. Se on hyvä ja mieleinen, mutta en ole vieläkään ihan varma tulenko sitä pitämään. Mä melkein jonkun Lessun tarttisin kun en oikein osaa ilmankaan olla. Ehkä se on tuo Tokai, se ei ole ollenkaan pöllömpi kötöstys, mutta Gibsoneista mulla on vähän semmoinen olo, että jos ei rahat riitä siihen hyvään, niin olen sitten mieluummin ilman..... en oikein osaa enää tinkiä kun pääsin hyvää kokeilemaan.