| Aihe: Onko soundi soittajan ominaisuus? | |
|---|
 hallu
27.08.2018 14:17:44 (muokattu 27.08.2018 15:04:33) | |
|
No ei sitten..... ehkä tää oli vähän tyhmä aloitus.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) |
|
Ei saatana. Ei jumalauta.
Ei mulla muuta.
no vähä rypäis ja paka shousii. -haitaripartio |
|
Tuntuu että kitarasoundirunkkailu on miesten vastine enkeliterapialle jne. hömpälle.
Ei saatana. |
|
Noh noh, mikäs poikia noin ahdistaa? :)
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. |
|
https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/
https://mitaharrastaa.fi/#s=1
Ylläolevan kirjoituksen sisällöstä vastuu on aina lukijalla. |
|
hallu: No ei sitten..... ehkä tää oli vähän tyhmä aloitus.
Mitäs tyhmää siinä oli? Asian ytimessähän sinä olit.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. |
 p130
27.08.2018 15:24:12 | |
|
Känniketju maaanatai-iltapäivänä. Arvostan.
Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. |
|
Laulava Kylätohtori: Mitäs tyhmää siinä oli? Asian ytimessähän sinä olit.
No niin minäkin ajattelin, mutta en usko ongelman olevan aihe, vaan minä vaan jotenkin onnistun noita muutamia aina provosoimaan, niin aattelin että ei semmoisessa keskustelussa ole oikein mieltä joka vaan vituttaa. Ehkä mä vaan olen ollut viimeaikoina vähän liikaa äänessä.... antaa tomun hiukan laskeutua kyllä se siitä :-)
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) |
kimurantti1
27.08.2018 15:29:49 (muokattu 27.08.2018 15:54:24) | |
|
En tiedä mitä oli aloituksessa, mutta otsikkoon vastaus on yksinkertaistaen kyllä. Soitto ja soundihan on täydellisen erottamattomat asiat, ei ole olemassa hyvää soundia ilman hyvää soittajaa. Aloittelevalla soittajalla ei useinkaan ole kovin tarkkaa näkemystä siitä, että miltä haluaa kuulostaa, minkälaisella soundilla haluaa soittaa jne. Sen sijaan mitä kokeneempi soittaja, sen tarkempana yleensä mielessä on jonkinlainen ideaali, jota tavoitellaan. Helpoin esimerkki tästä kamapalstalla lienee se, kun vaikuttaa siltä, että joku soittaja saa kaikki laitteet soundaamaan melkein samalta. Kyse ei ole siitä, ettäkö ne laitteet lähtökuopista kuulostaisi samalta tai esim. reagoisi soittoon samalla tavalla vaan siitä, että soittaja tavoittelee omaa ideaaliaan ja yrittää hakea laitteesta kuin laitteesta sen mukaista soundia. Soittaja myös mukauttaa omaa soittoaan ja tatsiaan päästäkseen lähemmäksi haluamaansa soundia koska mitenkäs muutenkaan - sitähän hyvät muusikot tekevät ja sitähän soittimen ja musan treenaaminen perusteiltaan on. Kun sama soittaja soittaa muuten samoilla kamoilla samat omat juttunsa, omalla tatsillaan ja tavoittelee tietynlaista soundia, ei ihmekään, että ne kamppeet kuulostaa ulkopuolisen korviin lähes samalta, siinä missä soittajalle itselleen ero voi olla aivan älytön. Monenlaisilla kamppeilla voi vetää, mutta yksi laite palvelee omaa ideaalia paremmin kuin toinen ja niitä sitten hehkutetaan palstoilla vuolain ylisanoin.
"Practice cures most tone issues." -John Suhr |
|
Joo, on se, valitettavasti. |
|
Sormet > Soundi > Vahvistin. Noin siksi koska soundin saa akustisestikin.
Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. |
|
hallu: No niin minäkin ajattelin, mutta en usko ongelman olevan aihe, vaan minä vaan jotenkin onnistun noita muutamia aina provosoimaan, niin aattelin että ei semmoisessa keskustelussa ole oikein mieltä joka vaan vituttaa. Ehkä mä vaan olen ollut viimeaikoina vähän liikaa äänessä.... antaa tomun hiukan laskeutua kyllä se siitä :-)
Älä masennu, toiset meistä lukee näitä sun pohdintoja ihan mielellään. Kaikkia ei vaan voi miellyttää. |
|
Urban Baboon: Älä masennu, toiset meistä lukee näitä sun pohdintoja ihan mielellään. Kaikkia ei vaan voi miellyttää.
Pohtiminen on mielenkiintoisempaa kuin valmiit mielipiteet.
Tulee soiteltua mitä milloinkin jotenkin sinne päin milloin milläkin soittimella. |
Tinnittus
27.08.2018 20:52:54 (muokattu 27.08.2018 20:53:44) | |
|
Onhan se soittajasta ihan 100%, kunhan ensin on vähintään parin tonnin skeba ja siihen joko 60-luvun marsu tai kaksi kemperiä tai jos toiset suosittelee, niin axeja.
Sit vähintään kalleimmat kitarapiuhat ja DAW:sta se paras pro tuuls, johon kaikki ja kalleimmat plugarit, jotta voi testailla saundia 110% häviöttömästi tai liian huonoa mallinnusta.
;) |
 JuSu
27.08.2018 21:16:04 | |
|
Soundi lähtee mahasta. Se on totuus.
JuSu
"I have more faith in my plumber than I do in the eternal being. Plumbers do a good job. They keep the shit flowing."
-Charles Bukowski |
|
JuSu: Soundi lähtee mahasta. Se on totuus.
JuSu
Tai jos kielet on paksut ja korkealla niin suusta.
"If it wasn't for the bad luck, I wouldn't have no luck at all" -W.Bell |
|
Ei toi huono aloitus ole, ottamatta kantaa mitä siinä oikein oli...
Ite olen hiljalleen oivaltanut että ihan sama mitä vahvistinta kokeilen, niin en koskaan kuulosta siltä ketä pidetään the-sällinä juuri sen vahvistimen kanssa, päinvastoin, löydän itteni aina hakemasta sitä samaa ns. omaa soundia joka mun korvaa miellyttää. Joistain se löytyy jotenkin, toisista ei lainkaan ja senpä takia tuo mun setti ytimeltään on pysynyt samana todella pitkään, noista se löytyy, loppu on ikuista hienosäätöä.
Näin ollen voitaneen päätellä että soundi on isosti soittajan ominaisuus, jos ei soittajalla ole selkeää mielikuvaa mikä omaa korvaa miellyttää tai muuta fiksaatiota johonkin tiettyyn soundiin, niin sitten isompi osa lienee siinä soittotekniikassa ja käytetyissä kapineissa.
Tai sitten ei, en minä mitään tiedä...
Tulin, näin, paskoin housuun. |
|
Kyllä minustakin tuntuu että tässä ollaan aika suuren oivalluksen äärellä. Ihan samat aatokset on pyörinyt viime aikoina itsellä mielessä kuin muutamilla muillakin. Kamat on vuosien saatossa vaihtunut, mutta soundit varmaan pysyneet aika samanlaisina. Tai ainakin sitä samanlaista ideaalia soundia kohti aina pyrkinyt. Cover-hommatkaan ei tunnut hetkauttavan tätä pyrkimystä vaikka kamoja on välillä ostanut jotain tiettyä käyttöä silmälläpitäen. Jotenkin niistäkin saa aina ruuvattua sen tutun ja turvallisen.
Täytyy myöntää että ensin ajatus tuntui jopa vähän masentavalta. Eli että onko kaikki tämä kamarumba ollut ihan turhaa? Nyt jonkun aikaa asiaa märehdittyä on alkanut tuntua oikeastaan aika hyvältä. Onpahan yksi asia vähemmän murehdittavana ja voi alkaa vaikka opettelemaan soittamaan. |
|
No näköjään tästä sittenkin heräsi ihan keskustelu :-). Kiitosta vaan kaikille teille tsemppiasenteesta :-). Mun tarkoitus ei ollut heittäytyä marttyyriksi, vaan noi ekat viestit sai mut ajattelemaan, että nyt tuli möläytettyä jotain ultrapöljää, jota en vaan vielä älyä :-) niin siksi katsoin paremmaksi perääntyä.
Koskapa tässä keskustellaan, niin kerroin siinä aloituksessa huomiosta, että vaikka kamoja on ollut vaikka mitä mallintavia ja putkivehkeitä ja trankkuja ja ties mitä, niin silti sitä jotenkin päätyy koko ajan samanlaiseen soundiin. Ei niin että soundi lähtisi sormista, vaan sitä vaan tulee aina ruuvattua ne hanikat semmoiseen asentoon, että tuloksena jokseenkin samanlaista ruttua. Kuuntelin jotain vanhaa demoa ja rupesi oikein naurattamaan kun tajusin kulkeneeni matkan Fenden Blues De Villestä Mesan mark femmaan, ja jotenkin mystisesti olen tuon mesan saanut soimaan samaan tapaan kuin aikoinaan Blues DeVillen :-) . Toki Mesasta löytyy omasta takaa gainia tappiin saakka kun Blues DeVIlle tarvitsi eteensä boostausta, mutta periaate on kummiskin sama. Säröä sen verran, että plektraa keventämällä ja sormenpäillä soittaessa kevyesti vahvistin soi lähes puhtaana ja kun plektralla lyö kovempaa niin saadaan laulavaa leadia. Kirtaran vola toimii dynamiikkanamikkana eli sillä saa ne resonanssipiikit siivottua tarvittaessa poikkee.
Sen verran, että Fenderillä ja parissal spedulla homma oli aika suoraviivainen ja haluttu soundi löytyi helposti. Mesan edessä on pitänyt istua lootusasennossa kotvanen jos toinenkin, mutta sieltä se kummiskin löytyi :-). Sa en siis yrittänyt saada sitä saman kuuloiseksi, vaan kaivelin sieltä ainoastaan mieleistä soundia ja huomasin vasta jälkeenpäin, että täähän on tää sama :-).
Ei mua tää kamarumba nyt erityisesti kaduta. Onpahan ollut hauska matka ja sitä paitsi nää nyt käsissä olevat kamat on ihan hyvät joten ei syytä harmitella. Ainoa mikä kaduttaa, niin Koch Pedaltonen myyminen jäi vähän kaivelemaan, se oli oikeasti ehkä paras pedaali mitä on kuunaan tehty (todella moni käyttöinen ja ihan älyttömän hyväsoundinen). No mä myin sen noiden Mesojen myötä kun niistä tuota gainia löytyy itsestäänkin niin aattelin etten Kochia enää tartte. En ehkä tarvitsekaan, mutta oli se sentään sympaattinen laite :-).
Tästä vaan juonsi se ajatus siihen, että hyinä kamoina pitää niitä, joista ne halutut ominaisuudet löytyy helposti ja huonoina kamoina pitää niitä, joista sitä haluttua ei oikein saa esille millään tai se on erityisen vaikeaa. Itse olen semmoinen, että arvostan dynamiikkaa ylitse melkein kaiken ja dynamiikan puute on asia jonka kanssa en voi elää, muuten olen kyllä kamojen suhteen melko kaikkiruokainen.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) |
kimurantti1
28.08.2018 02:09:51 (muokattu 28.08.2018 02:15:53) | |
|
hallu: Tästä vaan juonsi se ajatus siihen, että hyinä kamoina pitää niitä, joista ne halutut ominaisuudet löytyy helposti ja huonoina kamoina pitää niitä, joista sitä haluttua ei oikein saa esille millään tai se on erityisen vaikeaa.
Se on juuri noin. Jos kamoista tulee pienellä vaivalla ulos sitä mitä haluaa ja styrkkari esim. reagoi soittotatsiin niin kuin on tottunut, tuntuu se mukavalta soittaa. Mitä enemmän joutuu omaa tekemistään muokkaamaan ja mukauttamaan, sen vieraammalta kamat tuntuu. Vaikka soundi olisikin hyvä, tulee fiilis, että laite "ei toimi niin kuin pitäisi". Menee pasmat ja oma tekeminen (esim. soittotekniikka) vähän sekaisin ennen kuin tottuu. Melkeinpä poikkeuksetta kokeneemmat ja paremmat soittajat mukautuu nopeammin kuin huonommat. Kuitenkin valinnanvaraa on niin järkyttävästi, että on vaikea ymmärtää tyyppejä, jotka toitottavat "tosimies vetää millä vaan" -mantraa. Varmasti vetää joo, muttei kukaan tule keikan jälkeen antamaan mulle mitalia siitä, että teen duunini vaikeamman kautta.
Tähän aiheeseen liittyy toki olennaisesti omasta allekirjoituksestani löytyvä John Suhrin toteamus kamarunkkareille eräällä toisella palstalla.
"Practice cures most tone issues." -John Suhr |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
