Kitarat: kitarakamat ›

Funkånaut: Semmoisen, jota soittaessa soitto kuulostaisi mielessäni soivalta musiikilta käsistäni lähtevän älämölön sijaan.
 
+1. Tosin tällaista kitaraa, jolla meikäläisen soitto kuulostaisi musiikilta ei vielä ole keksittykään, voisin tyytyä sellaiseen joka olisi joko mahdollisimman hieno tai tuottaisi (tavalla tai toisella) mahdollisimman paljon rahaa. 8)

Niin, se kitara ja saman tien effektoritkin:
http://3.bp.blogspot.com/-tgOgPnRXY … 561264545_12984532_2130941813_n.jpg
 
https://www.guitarmasterclass.net/g … ly_10_2012/post-8794-1349648023.jpg

24-nauhainen PRS 513 ohuella kaulalla ja black-grey värityksellä sekä 30th anniversary koristeilla.
 
Tällaista ei ole tietääkseni valmistettu.

Lamotta:24-nauhainen PRS 513 ohuella kaulalla ja black-grey värityksellä sekä 30th anniversary koristeilla.
 
Tuollainen voisi olla myös mun listalla. Värista ja koristeista voisin tinkiä, mutta kaulaprofiili taitaa nykyään vaan olla se paksumpi.

velipekka: Tuollainen voisi olla myös mun listalla. Värista ja koristeista voisin tinkiä, mutta kaulaprofiili taitaa nykyään vaan olla se paksumpi.
 
Myy anniversary custom minulle.

:) Ei siitä pysty luopumaan...

velipekka: :) Ei siitä pysty luopumaan...
 
Olen noita katsellut Brittein saarten suunnalta. Siellä niitä olisi tarjolla. Tekisi oman custom 24 tilalle koristellumpaa samanlaista.

LaXu: Riippuen missä vaiheessa olisit kysynyt, vastaus olisi ollut ihan eri kitara. Nuorempana mielestäni unelmakitara olisi ollut superstrato, jossa kuumat mikit, ohut kaula ja Floyd Rose -talla. Nyt suosin paksumpaa kaulaa, kiinteää tallaa ja maltillisemman ulostulon mikkejä. Jos mulla ei olisi jo vinoa pinoa hyviä kitaroita, varmaan joku Les Paul henkinen tulisi valittua.
 
Mulla meni niin päin, että vasta tänä vuonna hommasin superstraton kun kaikki perinne-skebat ja -bassot ajat sitten hommattu. Ja vuosikymmenet veivattu bluussia ja perinne-ties mitä.
 
Ja siis en enää/tällä hetkellä halua mitään kitaraa. Tele puuttuu mutten (kai) tarvitse sellaista. Superstaroakaan en olisi tarvinnut, halusin vain ja osoittautui ettei sekään kitaraa kummempi vehjes ole.

Swan: V:n muotoisen.
 
Ok. Mulla on T-kaupan seli Tompan B-stock Flywari. Eli Harley Benton Flying V. Hyväsointi, nopee soittaa, ohut kaula. En löytänyt 118 eken hintaan, juurikaan mitään moitittavaa. Ainut kohta mikä heikko puoli, niin se oli ns. aaltoileva ts. epäsuora pleksi.
 
Tuo skeba on ollut aivan oikeesti myös mukana tv:ssa! Se on tosi jutska tää.

Halajaisin saada ts. peräpohjalaisaittain: saaha, SG:n. Ei vielä juuri väliä, että onko kopio taikka Epiphone. Epiphonehan on Gibsonin ns. halpamerkki. Mulla oli jo vuonna kasikasi ('88) Epiphone Flying V, kimalle-koristeltu 'pikku-musta' ja superkevyt. Se suunnilleen pyöri kaulan ympäri! *reps* Oli tosin nopee soittaa, kevytkaula, sustainii kohtuuvella jne. mutta virityslukko katkoi kieliä ja oikeestaan jopa söi niitä aivan tuhottamana! =((

Aivan oikeasti haluaisin takaisin oman Road-Stratoni. Sen olen tuunannut hyvin erityisellä tavalla. Ja siksikin haluaisin lahjoittaa sen maakuntamuseoon.
 
Ostin tuon skeban muistaakseni 115 eurolla Torniosta, ja vuonna 2003. Silloin monen harmistukseksi elvytin uudelleen tuon edelleen osaamattoman kitara-harrastukseni.
 
En vieläkään osaa todellakaan soittaa oikein enkä kunnolla. Kitarointini on likinnä riipimistä, rääpimistä, henkistä meditointia. Eli leluttelevaa tilutointia. Kitaran kanssa olen kokenut saavuttavani sen tietyn henkisen meditoivan yhteyden, mitä en koskaan millään muulla tavoin ole kokea saanut.
 
Kirjallisuutta: Jukka Tervo, Teräskitara.

Viime aikoina on ollu kovasti mielessä nuo Telecaster Thinlinet. Ehkäpä tuollainen American Elite.

No nyt kun mietin, niin pari sellaista kestohalua on olemassa. Nimittäin seitkytluvun Gibsonit ja tarkemmin sanottuna LP custom sieltä seitkytluvun puolen välin tietämiltä ja/tai lp recording olisi ihania. Tiedän, että viimeksi mainittu on sen verran erikoinen tapaus, että ei ehkä ainoaksi kitaraksi sovi, mutta jos se kelpasi herralle itselleen, niin se kelpaisi myös minulle. Samoin joku seitkyt luvun ES355 varitonella olisi aika ihqodaa. Tiedän, että mitään mainituista en koskaan tule saamaan, mutta kun haaveista kysyttiin tossa vähän haastetta :-D.

hallu: No nyt kun mietin, niin pari sellaista kestohalua on olemassa. Nimittäin seitkytluvun Gibsonit ja tarkemmin sanottuna LP custom sieltä seitkytluvun puolen välin tietämiltä ja/tai lp recording olisi ihania.
 
Piti sitten sunkin tulla luomaan kulutuspaineita vertaisryhmään;):
nimittäin nyt kun asian mainitsit, niin jos jotain kitaraa olen vielä viime aikoina (laimeasti) haikaillut niin kyllä se on Gibson LP custom ja nimenomaan em. aikakaudelta.

RoketiLuka: Viime aikoina on ollu kovasti mielessä nuo Telecaster Thinlinet. Ehkäpä tuollainen American Elite.
 
Tervetuloa.

Vuoren Sakun kitarat kuumottaa vakavasti. Kuumottaneet jo aika pitkään. Ainakin tämän hetken ykköstoive olisi tuommonen Vuorensaku T. Family. Speksit alkaa pikkuhiljaa rakentua mielessä. :)

Vainottu: Vuoren Sakun kitarat kuumottaa vakavasti. Kuumottaneet jo aika pitkään. Ainakin tämän hetken ykköstoive olisi tuommonen Vuorensaku T. Family. Speksit alkaa pikkuhiljaa rakentua mielessä. :)
 
Mua kans kuumotti. Halusin tommosen. Sainkin.
 
https://www.facebook.com/latsajusa/videos/181944585829832/
 
Tossa oikein viralline esittelyvideo:
 
https://www.facebook.com/latsajusa/videos/180434789314145/

Kevyt, mutta halpa ja hyvä Les Paul Custom.
 
Ei taida tapahtua lähitulevaisuudessa. :)

munkero: Kevyt, mutta halpa ja hyvä Les Paul Custom.
 
Ei taida tapahtua lähitulevaisuudessa. :)
 
Eiks semmonen viis kiloinen ole kevyt custom, mutta halpoja ei taida olla.... ei ainakaan lähitulevaisuudessa. E: Tokailla taisi muuten olla jopa 4,5 kiloisia customeita.... vai olsiko sekin ollut 4,7kg ? en nyt muista tarkkaa, mutta tuntui jo kovin kevyeltä customilta :-)