| Aihe: Rautalanka Kitarismin kuninkuuslaji? | |
|---|
|
Olen todellakin pois mukavuusalueeltani puhuessani rautalangasta ja siksi pyydänkin etukäteen anteeksi asiaan vihkiytyneiltä mahdollisia asiavirheitä ja väärintulkintojani. En kuitenkaan malta olla jakamatta tätä tunnelmaa, kun en ole tällaista oivalluksen riemua kokenut vuosikymmeneen tai pariin :-).
Tämä ajatus lähti kytemään kun luin eräässä keskustelussa (tällä foorumilla, mutta en muista missä enkä kuka, varmaan pianon soitton liittyen) älykkään mnettiläisen viisaan kommentin, jossa hän totesi "olisi harjoittelussa hyvä soittaa myös niin helppoja tai yksinkertaisia kappaleita, että voisi keskittyä harjoittelemaan ihan vain äänen tuottamista ja voisi opetella kuuntelemaan mitä soittaa, eikä vaan keskity pelkästään sormituksiin ja nuotteihin" tai jotain sinne päin hän sanoi. Minusta se oli yksi älykkäimpiä kommentteja koko mnetin historiassa.
Se kiteytti oikeastaan nasevasti yhteen lauseeseen erään keskeisen asian jota itsekin olen ajatellut ja ajanut takaa, mutta en ole ikinä päässyt noin selkeään ajatukseen. Mielestäni asia koskee myös kitaraa mitä suurimmassa määrin. En siinä hetkessä ehkä ajatellut asiaa enempää, mutta jossakin välissä myöhemmin televisiossa joku jazzzmuusikko puhui harjoittelemisesta (olisikohan se ollut se ruotsalainen edesmennyt pianistinero?), että on tärkeää soittaa riittävän hitaasti erityisesti harjoitellessa, koska hitaasti soittaminen on ikään kuin "suurennuslasi" jolla musiikkia ja sen rakenteita voi tutkia tarkemmin ja tietenkin osaaminen lähtee ymmärtämisestä. Siis taisi myös Jacho Stephan jossakin kitaraklubin jaksossa korostaa hitaasti harjoittelemisen merkitystä tiluissa toteamalla, että kyse ei ole pelkästään motoriikasta, vaan soittajan täytyy myös ymmärtää ja olla yksityiskohtaisesti perillä soittamistaan melodiakuluista.
Nämä edellä mainitut teemat ja kommentit jäivät pyörimään jonnekin tajunnan takamaille. Sain sitten päähänpiston eräänä päivänä soitellessani internetistä löytämieni taustanauhojen päälle, että voisin kokeilla välillä jotain uutta niiden iänikuista jazz- ja bluesimprojen sijaan. Niinpä ihan mielijohteesta kaivelin juutuubista The Shadowsin taustanauhoja ja kokeilin soittaa rautalankaa.
Sepä olikin hurja trippi :-). Asiat alkoivat jotenkin loksahdella paikoilleen ja tuntui kuin näkisin ensimmäistä kertaa jotakin joka on ollut edessäni koko ajan. Ihan kuin olisin aikaisemmin nähnyt vain sen pinnan ja nyt hetkellisesti välähdyksen omaisesti näin jotakin mitä sen takana on ja uskon saaneeni aavistuksen siitä mistä siinä voisi olla kyse. Ensinnäkään se ei ole ihan niin helppoa kuin kuvittelin (vähän noloa, mutta pakko tunnustaa kuvitelleeni että se ei ole kovin vaikeaa). Mutta se tärkein huomio oli ymmärtää melodian tärkeys ja miten pelkistämällä vain olennainen esille pakottaa myös itsensä nöyrtymään musiikin edessä kuuntelemaan sitä ja kiinnittämään huomiota siihen mitä soittaa. Vastustamalla halua tai viettiä tai refleksiä lähteä koristelemaan niitä yksinkertaisia melodialinjoja millään tavanomisilla arpeggioilla ja iänikuisillä filleillä, joutuu keskittymään siihen kaikkein olennaisimpaan eli äänen tuottamiseen ja huomaamaan mihin se kantaa. Se oli häkellyttävä oivalluksen hetki, kuin itse jumala olisi puhunut minulle. Nyt kun olen hiukan tokeentunut ja saanut taas henkeni kulkemaan, niin pakko jakaa tämä kanssanne.
Tiedän, että rautalanka on paljon muutakin kuin Hank Marvin tai Esa Pulliainen ja että tämä meidän tuntema tyylisuunta on vain yksi monista ja euroaapassa on monenlaista rikasta rautalankakulttuuria ja kuulemma kaikki ei soita sitä edes pelkästään stratolla :-D. Muistui kuitenkin mieleeni vuosia sitten radiosta kuulemani haastattelu, jossa haastateltiin jossakin kansainvälisessä kilpailussa menestynyttä suomalaista puuseppää. Hänen kilpailutyönsä oli ollut joku äärimmäisen yksinkertainen parista puupalikasta tehty pannunalunen tms. olennaista oli hänen kommenttinsa, että ylenpalttisiin koristeluihin ja monimutaisiin rakenteisiin on helppoa kätkeä falski työnjälki, mutta tekemällä jotakin todella yksinkertaista ja pelkistettyä, on työn oltava lähes täydellistä. No johdin sen ajatuksen musiikkiin mietin että jos musiikkia tekisi samalla periaatteella eli äärimmäisen pelkistettyä yksinkertaista ja täydellistä, niin mitä saataisiin.. rautalankaa.
Kahdeksankytluvulla suomessa nousi maineeseen semmoinen kitaristi kun Fransis Goya, joka soitti rautalankaa nylonkielisellä klassisella akustisella kitaralla. Mietin, että mitä kaikkea tuon genren alla voikaan tehdä ja mikä kaikki sinne mahtuu. Saa nähdä mihin tämä elämäni sivupolku johtaa. Häkellyttävää, että viisikymppisenäkin ihminen vielä oppii uutta ja saa joskus oivaltaa jotakin.. se tekee elämästä elämisen arvoista.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
No, itse diggasin skidinä just nimenomaan rautalankaa. Mutta vanhemmiten rupesin ajattelemaan tyyliin ''eihän ne osanneet edes soittaa. Joku nauhakaiku vaan, ja siinä se on.''.
Mutta joo, asiaa. Onhan rautalanka hienoa musaa. Ja nimenomaan tyylikästä soittoa, eikä mitään tiluttelua.
Itsekin monesti olen harjoitellut liian monimutkaisia juttuja. Ei ikäänkuin kehtaa soittaa mitään yhden äänen melodioita, koska ajattelee että niitä soitettiin silloin, kun 20 vuotta sitten aloitteli kitaransoittoa. Mutta niitähän sitä bändissäkin soitetaan. Itse vaan kun en missään bändissä ole, niin olen yrittänyt enempi polyfonisempaa soittamistapaa kehittää. (Joe Pass, etc...)
Itse kun diggailen paljon jazzia, niin siinähän on just kans less is more. Ok, onhan sitä tilutus-''jazziakin'', mutta itse tykkään enempi perinteisemmästä jaskasta, ala Coltrane, Davis, Montgomery yms.
Kahdeksankytluvulla suomessa nousi maineeseen semmoinen kitaristi kun Fransis Goya, joka soitti rautalankaa nylonkielisellä klassisella akustisella kitaralla.
Francis Goya rules. Vaikka nuorena Ynkkä-fanina ajattelin ''v*ttu mitä p*skaa''.
Aloin ymmärtämään ns tyylikästä soittoa vasta about kolmekybäsenä. Sitä ennen kaikki tiluttelut ja kauheat sahaamiset ja poraamiset vaan oli mun mielestä sitä virtuoosimaista soittoa. Jota itsekin yritti harjoitella, sitä koskaan oppimatta. | |
Itse diggailin Shadowsin sijaan enemmän Venturesia - oli ikäänkuin rokimpaa ja kaikki biisit ei todellakaan olleet mitään yhden nuotin samboja.
Tsekkaappas esim kitarointia tässä livepläjäyksessä
https://youtu.be/SZ2hIO6XqBw
Nostalgy is not what it used to be | |
Aloitus oli niin pitkä, etten jaksanut kännissä lukea, mutta lapsena en voinut sietää rautalankaa. Nyt arvostan sitä, koska melodiat on kovia. Millään muotoa ei voi musta sanoa, että se on kitarismin kuninkuuslaji kun ilmaisun paino ei ole soitossa vaan melodiassa. Se on enempiki säveltämiseen liittyvä kuninkuuslaji. IMDO. | |
Emminäkää jaksanu tuota lukea mut ei, ei se oo. |  Zed
13.08.2018 14:54:51 | |
|
Ahti Tuumiainen: Ja nimenomaan tyylikästä soittoa, eikä mitään tiluttelua.
Otan tähän kantaa ties monennenko kerran, mutta minua häiritsee suunnattomasti tämä tilutus vs. "tyylitaju" -asetelma. Sanalla tilutus on halventava sävy, eli sillä voidaan olettaa viitattavan vaikeasti määriteltävään itsetarkoitukselliseen nopeushakuisuuteen soitossa, mutta olennaista on ymmärtää asiayhteys: kun konteksti sitä vaatii, on tyylitajuista soittaa nopeasti. Yleensä näitä "tunnepitoisen" ja "tyylitajuisen" soiton äänekkäimpiä puolestapuhujia tuntuvat olevan he, joilla eivät rahkeet yksinkertaisesti siihen tilutukseen riitä. Aloitusviestissä oli hyviä ajatuksia, mutta rautalanka on omassa katsannossani kaukana kuninkuuslajista. Itsekin sitä nuorena jonkin verran harrastin, mutta koen yksiäänisen melodiasoiton kitaran potentiaalin täydellisenä tuhlaamisena. Rautalankamusiikki perinteisimmillään on outo, naivistinen, äärimmäisen kapealle tyylilliselle, tekniselle ja soinnilliselle sektorille keskittynyt alakulttuurinen kuriositeetti, joka tuntuu palvelevan enemmän ilmiötä itseään, kuin spontaania musiikillisten oivallusten riemua.
"Miksi kuulut kirkkoon? Oletko hölmöläinen?" -varpio |  ÄrGee
13.08.2018 18:05:48 (muokattu 13.08.2018 18:06:00) | |
|
Juu, eikä tuo tiluttelu tee rautalangasta sen tyylikkäämpää tai parempaa.
Jos oikeasti haluaa nähdä ja kuulla kitarismia, niin voi vaikka tsekata Troy Gradyn youtube-kanavan ja ketä siellä vierailee.
https://www.youtube.com/user/troygrady
TO THE STARS!!! "Mieshän veteli puikoissa kuin taikuri Disneyn fantasiassa piiskaten koko orkesterin ihan pirun kovaan vireeseen." -Mescalero | |
ÄrGee: Juu, eikä tuo tiluttelu tee rautalangasta sen tyylikkäämpää tai parempaa.
Jos oikeasti haluaa nähdä ja kuulla kitarismia, niin voi vaikka tsekata Troy Gradyn youtube-kanavan ja ketä siellä vierailee.
https://www.youtube.com/user/troygrady
Ei tuo ole kitarismia, se on pickinghandismia :D | |
Tinnittus: Ei tuo ole kitarismia, se on pickinghandismia :D
Kitarismin ytimessä on myös se ymmärrys asioista mitä tuo kanava tarjoaa.
TO THE STARS!!! "Mieshän veteli puikoissa kuin taikuri Disneyn fantasiassa piiskaten koko orkesterin ihan pirun kovaan vireeseen." -Mescalero | |
No kyllähän se on sitten tässä tapauksessa Aldo Sena joka on kunkku. | |
Kattelkaapa Rick Grahamin youtube-kanavaa jos uskallatte. Alkaa äkkiä pyörryttää tuo kaikki talentti ja tyylitaju. |  Funkånaut
13.08.2018 19:29:33 (muokattu 13.08.2018 19:31:21) | |
|
Kyllä se on Ted Greene tai GTFO https://www.youtube.com/watch?v=zDuee6blvj8
Shawn Lane kelvannee myös.
E: Nopeasti soittaminen on kivaa, mutta soitapa oikein hitaasti ilman, että alkaa kuulostamaan laahaavalta.
"Prd krt skrz drn, zprv zhlt hrst zrn." | |
Ahti Tuumiainen: No, itse diggasin skidinä just nimenomaan rautalankaa. Mutta vanhemmiten rupesin ajattelemaan tyyliin ''eihän ne osanneet edes soittaa. Joku nauhakaiku vaan, ja siinä se on.''.
Mutta joo, asiaa. Onhan rautalanka hienoa musaa. Ja nimenomaan tyylikästä soittoa, eikä mitään tiluttelua.
Itsekin monesti olen harjoitellut liian monimutkaisia juttuja. Ei ikäänkuin kehtaa soittaa mitään yhden äänen melodioita, koska ajattelee että niitä soitettiin silloin, kun 20 vuotta sitten aloitteli kitaransoittoa. Mutta niitähän sitä bändissäkin soitetaan. Itse vaan kun en missään bändissä ole, niin olen yrittänyt enempi polyfonisempaa soittamistapaa kehittää. (Joe Pass, etc...)
Itse kun diggailen paljon jazzia, niin siinähän on just kans less is more. Ok, onhan sitä tilutus-''jazziakin'', mutta itse tykkään enempi perinteisemmästä jaskasta, ala Coltrane, Davis, Montgomery yms.
Francis Goya rules. Vaikka nuorena Ynkkä-fanina ajattelin ''v*ttu mitä p*skaa''.
Aloin ymmärtämään ns tyylikästä soittoa vasta about kolmekybäsenä. Sitä ennen kaikki tiluttelut ja kauheat sahaamiset ja poraamiset vaan oli mun mielestä sitä virtuoosimaista soittoa. Jota itsekin yritti harjoitella, sitä koskaan oppimatta.
Minäkin diggailen jazzia ja koitan sitä opetellakin. Minäkin pidin Fansis Goyaa ihan vitsinä nuorempana. En oikeastaan ole koskaan diggaillut rautalankaa, mutta nyt vaan tuli joku ihan ihme "ahaa" elämys ja aloin yllättäen nähdä sen ihan uusin silmin.... tai siis kuulla ihan uusin korvin.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
Funkånaut: ..... Olen samaa mieltä Ded Greenestä ja Shawn Lanesta........
E: Nopeasti soittaminen on kivaa, mutta soitapa oikein hitaasti ilman, että alkaa kuulostamaan laahaavalta.
Se vaatii yliluonnollisen hyvää taimintajua ja kitaran dynamiikan täydellistä hallintaa...... sanoisin, että siinä on haastetta kenelle tahansa. Ja hämmästyttävintä on miten taitavimmat soittajat saavat hitaan melodian svenggaamaan :-).
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
tomaattiorava: Emminäkää jaksanu tuota lukea mut ei, ei se oo.
Valitsin pikkuisen provosoivan otsikon (ajattelin, että muusikoiden huumorintaju olisi riittänyt siihen), mutta se taisi viedä vähän huomiota itse asialta. Ajatus kuninkuuslajista tuli lähinnä siitä, että rautalangassa kitara on häpeilemättömästi pääroolissa ja valokeilan keskiössä, kun populaarissa musiikissa huomion keskipisteessä on yleensä laulaja. Tietenkään mikään yksittäinen tyylisuunta ei voi edustaa koko kitarismia, joka kuitenkin ulottuu yli koko musiikkikentän.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
Zed: Otan tähän kantaa ties monennenko kerran, mutta minua häiritsee suunnattomasti tämä tilutus vs. "tyylitaju" -asetelma. Sanalla tilutus on halventava sävy, eli sillä voidaan olettaa viitattavan vaikeasti määriteltävään itsetarkoitukselliseen nopeushakuisuuteen soitossa, mutta olennaista on ymmärtää asiayhteys: kun konteksti sitä vaatii, on tyylitajuista soittaa nopeasti.
Tästä olen samaa mieltä. Esimerkiksi jazz on puolillaan tolkuttoman nopeita tiluukkoja ja -akkoja.
Zed: Yleensä näitä "tunnepitoisen" ja "tyylitajuisen" soiton äänekkäimpiä puolestapuhujia tuntuvat olevan he, joilla eivät rahkeet yksinkertaisesti siihen tilutukseen riitä.
Tää on ehkä vähän turhaa seksismiä, kaikki me olemme musiikin rakastajia. Ei nyt viittitä alkaa toisiamme munille potkimaan. Toisaalta olet oikeassakin tässä asiassa sillä hän joka ei tilutusta arvosta, ei sitä myöskään opettele. Mutta ajatus, että henkilö joka ei yrityksistään huolimatta opi tiluttamaan, muuttuisi juuri sen vuoksi kriittisesti ko.muusiikillista ilmaisukeinoa kohtaan, kyllä ikävällä tavalla nonseleeraa kyseisen mielipiteen. Se on vähän sama kuin rikas ihminen kuittaisi yhteiskunnan epätasa-arvoon liittyvän kritiikin kateutena.
Minusta showkitarismia ja soittamisen esittämistä musiikin esittämisen sijaan kuuluukin ja saakin vähän kritisoida. Mutta olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki tiluttaminen tai nopea soittaminen ei ole sitä. Esimerkiksi "Kimalaisen lento" on hieno sävelteos, joka vaan kuuluu soittaa nopeasti, tai TikoTiko tai Säkkijärvenpolkka (kaksi viimeistä tosin on tainnut alunalkaenin olla sorminäppäryysetydejä).
Zed:............................Rautalankamusiikki perinteisimmillään on outo, naivistinen, äärimmäisen kapealle tyylilliselle, tekniselle ja soinnilliselle sektorille keskittynyt alakulttuurinen kuriositeetti, joka tuntuu palvelevan enemmän ilmiötä itseään, kuin spontaania musiikillisten oivallusten riemua.
Taidemaailma on täynnä outoja ja naivistisiakin ilmiöitä joiden taiteellinen arvo on silti kiistaton. Miksi musiikissa tällainen olisi sen paheksuttavampaa? minä en haluaisi moittia rautalankaa ilmasuvapauden rajoittuneisuudesta, koska lähes kaikilla tyylisuunnilla on dogminsa joita pitää noudattaa ja joka määrittelee sen. Oikeastaan jazz on ainoa skene, josta en ole onnistunut tällaista tunnistamaan. Dogma on kuin pato, joka pakottaa ilmasua tietylle uomalle ja mitä kapeampi se uoma on, niin sen syvemmäksi se uurtuu ja sen väkevämmäksi käy virta. Se, että minä sain rautalangasta muusikillesn oivallusten riemua (joka kirvoitti aloittamaan tämän keskustelun), on itsessään vastaväite viieiselle lauseellesi.
Arvostan kyllä hyvin perusteltua mielipidettäsi vaikka en kaikessa ihan samaa mieltä olekaan. Tuo minun aloituksen otsikointi oli tarkoituksellisesti vähän provosoiva, mutta vain siksi, että saisin ärsytettyä ihmisiä keskusteluun kanssani. Oikeasti en halua ojentaa kitarismin valtikkaa yhdellekään olemassa olevalle genrelle.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
hallu: Valitsin pikkuisen provosoivan otsikon (ajattelin, että muusikoiden huumorintaju olisi riittänyt siihen), mutta se taisi viedä vähän huomiota itse asialta.
Näin kävi ja samoin muistelen käyneen sen "akkarin soitosta parannusta sähkiksen soittoon" -ketjun kanssa.
Itse mä olen joskus sanonut että miksi mun pitäisi soittaa nopeasti, kun en edes jaksa kuunnella nopeasti soitettua musiikkia. No, ei se täysin niinkään ole, Charlie Parkerkin menee, mutta kyllä minusta peräti Säkkijärven polkkakin, ainakin osia siitä, toimisi myös hitaasti mutta varmasti eteenpäintyöntäen painavana hypnoottisena menona. Niin että tuntuu että nopeutuisi muttei nopeudu tippaakaan.
Tulee soiteltua mitä milloinkin jotenkin sinne päin milloin milläkin soittimella. | |
hallu: Ajatus kuninkuuslajista tuli lähinnä siitä, että rautalangassa kitara on häpeilemättömästi pääroolissa ja valokeilan keskiössä
No siinä tapauksessa ääni flamencolle! |  WanhaWetäjä
14.08.2018 11:44:56 (muokattu 14.08.2018 11:54:46) | |
|
hallu:
Kahdeksankytluvulla suomessa nousi maineeseen semmoinen kitaristi kun Fransis Goya, joka soitti rautalankaa nylonkielisellä klassisella akustisella kitaralla.
Melko ohutta yläpilveä tämä ajatelma, miten ihmeessä nylonkielisellä soitetaan rautalankaa? Tarkoitatko/oletko ymmärtänyt virheellisesti että kun soitetaan MELODIOITA, siis kokonaisia kappaleita (iskelmiä yms) niin se on rautalankaa? Vaikkapa "Yesterday" tai mikä vaan pop/iskelmäteos nylonilla soitettuna on siis mielestäsi rautalankaa? Täh?
FG teki tukuttain levyjä soittamalla todella ankean yksinkertaisesti tunnettuja iskusäveliä, siinä mielessä ollaan lähellä tiettyjä suomi-rautalankaosastoja kuten joku "Jätkän humppa/Satumaa" soitettuna r-lanka tyyliin.
Mietin, että mitä kaikkea tuon genren alla voikaan tehdä ja mikä kaikki sinne mahtuu. Saa nähdä mihin tämä elämäni sivupolku johtaa. Häkellyttävää, että viisikymppisenäkin ihminen vielä oppii uutta ja saa joskus oivaltaa jotakin.. se tekee elämästä elämisen arvoista.
Se nyt on ainakin selvä että FG ei sinne kuulu, r-lankaa on toki moneen lähtöön, genrena se on niin oma juttunsa että siihen vihkiytyneet eivät muuta soitakkaan.
Se että se olisi vaikeaa, saati kuninkuuslaji, sitä en allekirjoita. Tylsää se on kyllä, niin harmonisesti kuin muutenkin.
Soitin r-lankaa jo vuonna 76, nuorena poikana, bandi oli nimeltään "Niittokone", ohjelmistossa Emmat ja vastaavat, toimin lähinnä komppikitaristina saaden kuitenkin muutaman soolokohdankin ;-)
Hauskoja muistoja ja muistoiksi jääköön, toki duunin puolesta sitä joutuu joskus soittamaan suomalaisen iskelmärautalangan muodossa.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
WanhaWetäjä: Se että se olisi vaikeaa, sitä en allekirjoita. Tylsää se on kyllä, niin harmonisesti kuin muutenkin.
Mikä tahansa tarpeeksi hyvin tehtynä on hankalaa, oli se äkkiseltään monimutkaisen oloista tai ei.
Mitä vähemmän palikoita, sitä paremmin pitää pienetkin asiat tehdä.
"Prd krt skrz drn, zprv zhlt hrst zrn." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
