Kitarat: kitarakamat ›

Tuli mieleeni, että joskus seitkytluvulla ja ehkä kaheksankytluvun alussta ainakin Stratoissa käytettiin kaulan kiinnitykseen vain kolmea ruuvia. Tietääkö joku, mitä hyötyä siitä arveltiin olevan? tai mitä sillä tavoiteltiin? sehän todettiin sittemmin kai huonoksi koskapa palattiin takaisin neljän ruuvin kiinnitykseen.
 
En tiedä minkälainen tuo neljän ruuvin kiinnitys on (paitsi Bajassa se oli vaan neljä puuruuvia, mutta amerikkalaisissa on varmaan jotain hienostuneempaa), mutta tässä kolmen ruuvin systeemissä on se kärjessä yksinään oleva ruuvi sähkökierteellä ts. siinä kierteessä on tiheämpi nousukulma ja kaulassa on metallinen vastakappale mihin se kiinnittyy. Olen käsittänyt tämän liittyvän tiltruuvin toimintaan eli että tämmöisellä tiheällä ruuvilla olisi jotenkin helpompi kiristää kaulakulman säätöruuvia vasten. Kolmen ruuvin salaisuus ei kuitenkaan taida olla tiltsäädössä (tiltiiähän pitäisi pystyä säätämään myös uusissa amerikan fendereissä ja niissä on kuitenkin neljä ruuvia).
 
Asiaa voi tietenkin arvuutella ja tiedän, että moni pitää kolmen ruuvin kaulakiinnitystä huonona ja varmaan Fenderkin piti koskapa luopui siitä, mutta nyt minua kiinnostaa tieto tai edes arvailu, että miksi siihen alunalkaen mentiin (ja katsotaan nyt ja tässä "rahan takia, että säästetään yhden ruuvin hinta" todetuksi ja unohdetaan se ja koitetaan keksiä jotain fiksumpaa).

Kolme ruuvia ei ollut mikään itsetarkoitus, vaan kyseessä on kaulakulman säätösysteemi, joka nyt sattuu olemaan kolmiruuvinen.
 
Tällä haluttiin päästä tarpeesta säätää kaulakulmaa santapaperilla, puukiiloilka, käyntikorteilla ja plektroilla. Systeemi oli aivan hyvä, mutta kaijeti tarpeeton, koska harvinaista on kaulakulman säätötarve eessuntaasun.

Kolme ruuvia on halvempi kuin neljä.

o0o: Kolme ruuvia on halvempi kuin neljä.
 
:-D + (itsehän kerjäsin tätä :-D )

hallu: Asiaa voi tietenkin arvuutella ja tiedän, että moni pitää kolmen ruuvin kaulakiinnitystä huonona ja varmaan Fenderkin piti koskapa luopui siitä, mutta nyt minua kiinnostaa tieto tai edes arvailu, että miksi siihen alunalkaen mentiin (ja katsotaan nyt ja tässä "rahan takia, että säästetään yhden ruuvin hinta" todetuksi ja unohdetaan se ja koitetaan keksiä jotain fiksumpaa).
 
Leo Fender piti kolmen ruuvin liitosta hyvänä, koska sitä käytettiin G&L-kitaroissa ensimmäisten tuotantovuosien ajan. G&L siirtyi neljään ruuviin kolmiruuvisen ratkaisun "huonon maineen" vuoksi markkinointisyistä.
 
Kolmiruuvinen kiinnitys kehiteltiin Fenderillä Leon myytyä yrityksen, mutta ollessa edelleen talon palveluksessa ja vahvana vaikuttajana. Eli puhtaasti CBS:n ansiota ei kyseinen innovaatio ole.
 
Mulla on ollut useita kolmiruuvisia Fender- ja G&L-merkkisiä sekä japsikopioita, eikä niissä maineen mukaisia ongelmia ole, suurin ongelma lienee osaamattomat käyttäjät sekä netistä "totuuden" lukeneet. Kolmiruuvisen kanssa toimitaan hieman eri lailla kuin neliruuvisen.

varakeef: Kolme ruuvia ei ollut mikään itsetarkoitus, vaan kyseessä on kaulakulman säätösysteemi, joka nyt sattuu olemaan kolmiruuvinen.
 
Tällä haluttiin päästä tarpeesta säätää kaulakulmaa santapaperilla, puukiiloilka, käyntikorteilla ja plektroilla. Systeemi oli aivan hyvä, mutta kaijeti tarpeeton, koska harvinaista on kaulakulman säätötarve eessuntaasun.
 
Kaulakulman säätö "micro tilt" ei liittyne mitenkään kolmiruuvisuuteen, American stankuissa tämä on ollut aina ja niissä on kaulat neljällä ruuvilla...

o0o: Kolme ruuvia on halvempi kuin neljä.
 
Ne jotka ovat tutustuneet ko. kiinnitykseen, oivaltaa että tämä kolmen pultin kiinnitys + tilt-ruuvi on paljon kalliimpi ratkaisu kuin pelkkä neljä puuruuvia kaulassa. Tilt-ruuvi vaatii metallisen vastakappaleen joka on upotettu kaulaan. Työvaiheina useita ylimääräsiä vaiheita jotka on massatuotannossa iso kustannus vs. vanha ratkaisu. Plus kaikki uudet työkalut näiden toteuttamiseen.
 
Ideana hyvä, jota moni muukin on käyttänyt kaulakulman säätöön. Se miksi jengi irvistelee tälle on yleensä se, että 70-luvun lopulla on paljon soittimia missä kaulatasku on liian väljä, ja kolme pulttinen kaulan kiinnitys ei ole tarpeeksi jämäkkä pitämään kaulaa suorassa bodyyn nähden.

J.Hollström: Ne jotka ovat tutustuneet ko. kiinnitykseen, oivaltaa että tämä kolmen pultin kiinnitys + tilt-ruuvi on paljon kalliimpi ratkaisu kuin pelkkä neljä puuruuvia kaulassa. Tilt-ruuvi vaatii metallisen vastakappaleen joka on upotettu kaulaan. Työvaiheina useita ylimääräsiä vaiheita jotka on massatuotannossa iso kustannus vs. vanha ratkaisu. Plus kaikki uudet työkalut näiden toteuttamiseen.
 
Ideana hyvä, jota moni muukin on käyttänyt kaulakulman säätöön. Se miksi jengi irvistelee tälle on yleensä se, että 70-luvun lopulla on paljon soittimia missä kaulatasku on liian väljä, ja kolme pulttinen kaulan kiinnitys ei ole tarpeeksi jämäkkä pitämään kaulaa suorassa bodyyn nähden.
 
Eli se kolmen ruuvin huono maine tulee Fenderin tietyn ajan kitaroiden muun työn laadun puutteista. Muistan kaheksankytluvun alkupuolella kitarapajan myyjän todenneen, että jossakin Fenderin suomeen tulleessa erässä oli jokaisen kitaran kaula pitänyt oikaista ennen kuin päästettiin myyntiin. En tiedä millä konstilla ne siellä niitä väljiä kaulataskuja tilkitsi.... sahajauholla ja liimalla varmaan :-).

Vittusaatana nyt, tuolla on nuo jelppikerho ja yleistä keskustelua-ketjut näille Google-kysymyksille.

tuskiz: Vittusaatana nyt, tuolla on nuo jelppikerho ja yleistä keskustelua-ketjut näille Google-kysymyksille.
 
Tämä, niin saatanasti tämä.

J2280: Kaulakulman säätö "micro tilt" ei liittyne mitenkään kolmiruuvisuuteen, American stankuissa tämä on ollut aina ja niissä on kaulat neljällä ruuvilla...
 
Kyllähän se Fenderillä liittyi ainoastaan micro tilttiin. Fender ei 70-luvulla myynyt muita kolmiruuvisia kitaroita kuin niitä, joissa tuo säätöjärjestelmä oli. Siis esimerkiksi perustelet olivat neljällä kaularuuvilla varustettuja.
 
Se, että Fender on myöhemmin tehnyt vastaavia kaulakulman säätösysteemejä eri tavalla, ei käy syyksi tuohon aikaisempaan tilanteeseen.

hallu: Eli se kolmen ruuvin huono maine tulee Fenderin tietyn ajan kitaroiden muun työn laadun puutteista. Muistan kaheksankytluvun alkupuolella kitarapajan myyjän todenneen, että jossakin Fenderin suomeen tulleessa erässä oli jokaisen kitaran kaula pitänyt oikaista ennen kuin päästettiin myyntiin. En tiedä millä konstilla ne siellä niitä väljiä kaulataskuja tilkitsi.... sahajauholla ja liimalla varmaan :-).
 
Myyjän kerronnan tuomaa lisää... eikä väljää kaulataskua ole mitään syytä millään täyttää. Tuossa kaulan oikaisu tarkoittanee nimen omaan kaulakulman säätöä tai kaularaudan säätöä. Tai molempia. Siis kitarat lähetetty matkaan huonossa säädöissä, säätämättömänä tms.

J2280: Kaulakulman säätö "micro tilt" ei liittyne mitenkään kolmiruuvisuuteen, American stankuissa tämä on ollut aina ja niissä on kaulat neljällä ruuvilla...
 
American standardi tulikin myyntiin vasta kolmi-pulttisen jälkeen.

varakeef:Tuossa kaulan oikaisu tarkoittanee nimen omaan kaulakulman säätöä tai kaularaudan säätöä.
 
Voi olla noinkin... itse tulkitsin tuon niin, että väljän kaulataskun takia ruuveja löysättiin ja kaulaa kammettiin sivuttain, jotta reunimmaiset kielet saatiin kulkemaan nätimmin otelaudan reunojen suuntaisesti.

Ainakin kolmella ruuvilla pysyy paremmin kuin kahdella.

Tinnittus: American standardi tulikin myyntiin vasta kolmi-pulttisen jälkeen.
 
Tiedän kyllä tämän. Kumma vain jos Fender ei tuolloin aiemmin tajunnut että sen tiltin voi tehdä myös nelipulttiseen liitokseen.

Kyllähän se kulmipulttinen toimii ihan hyvin jos kaulatasku on jämpti. Esim. American Vintage 70s-sarjalaisissa.

...turha kommentti...sorry

Mulla oli vuosia 70's Classic Strato kolmella ruuvilla, enkä tosiaan huomannut mitään negatiivista. Tosin en tilttiä lähtenyt säätämään tai muutenkaan niihin koskenut. Tilttaus kuitenkin syö puiden välistä pinta-alaa, eli ymmärtääkseni olisi parempi olla sitä harrastamatta. Toisaalta jos kaulataskun tiukkuuteen on enemmän panostettu, koska tiedossa on vain kolmen ruuvin kiinnitys, niin tuota kautta voi tulla etua. Ymmärtääkseni siis tosiaan yksi ruuveista on koneruuvi ja kaksi puuruuvia. Koneruuvi voi teoriassa olla kireämmällä ja luoda enemmän kitkaa liitokseen, eli kaulaliitos voisi olla jopa tukevampi.
 
Kuten mainittua niin syynä Fenderin innovaatioon varmasti oli tuo mahdollisuus muuttaa kaulakulmaa jälkeenpäin. Shimmejähän on käsittääkseni jo asenneltu jo tehtaalla ja tuo poisti kokonaan sen ongelman.