Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Tossa on nyt mun mielestä logiikkavirhe ;)
 
Tai sitten ei, sehän riippuu itse asiassa näkökulmasta. Puhutaanko kaularaudan merkityksestä yleensä vai kaksitoimisen raudan tarpeellisuudesta.
 
Hirmu ohuessa ja taipuisassa kaulassa riittäisi yksitoiminen rauta, kun sitä joutuisi aina kiristämään enemmän tai vähemmän. Mutta jos paksuun ja jäykkään kaulaan tarvitsisi lisäreliefiä, olisi kaksitoiminen rauta paikallaan.
 
Niin siis joo, olet tietenkin oikeassa :-) minullahan on juurikin pulma paksun kaulan kanssa :-D . Totanoin ajattelin ehkä, että se paksu kaula olisi valmiiksi muotoiltu vähän notkolle, niin tällaista pulmaa ei olisi...... mutta olet oikeassa, mulla tuli nyt logiikkavirhe ja kyllä tässä tapauksessa kaksitoiminen rauta kelpaisi minulle oikein mielellään :-).

hallu: Niin siis joo, olet tietenkin oikeassa :-) minullahan on juurikin pulma paksun kaulan kanssa :-D . Totanoin ajattelin ehkä, että se paksu kaula olisi valmiiksi muotoiltu vähän notkolle, niin tällaista pulmaa ei olisi...... mutta olet oikeassa, mulla tuli nyt logiikkavirhe ja kyllä tässä tapauksessa kaksitoiminen rauta kelpaisi minulle oikein mielellään :-).
 
Vähän vaikuttaa, että kaulassa olisi jonkinlainen ongelma. Toimiva kaula säätyy 1-toimisella raudalla ja ohuillakin kielillä särinättömäksi ja reliefiä on. Kokeilin vastikään, esimerkiksi R7 (jonka kaula on mallia valtava) säätyi täysin kelvolliseksi kasisetillä ja toimi myös soundipoliittisesti. Soittaminen tosin oli vaikeaa... :/

p130: Vähän vaikuttaa, että kaulassa olisi jonkinlainen ongelma. Toimiva kaula säätyy 1-toimisella raudalla ja ohuillakin kielillä särinättömäksi ja reliefiä on. Kokeilin vastikään, esimerkiksi R7 (jonka kaula on mallia valtava) säätyi täysin kelvolliseksi kasisetillä ja toimi myös soundipoliittisesti. Soittaminen tosin oli vaikeaa... :/
 
Ei kaulan back bow nyt niin kovin ihmeellinen asia ole eikä mikään ongelma, jos on kaksitoiminen kaularauta. Nih. Yksitoimisella raudalla toki tuommoinen asia vituttelee lähes välittömästi koska asialle ei ole mitään helposti tehtävissä. Mutta miksi tässäkin kohtaa pitää taas tehdä asiat "vanhalla hyvällä tavalla" kun uusia parempiakin tapoja on olemassa. Puhun siis kaularaudoista.

J.Nikkanen: Yksitoimisella raudalla toki tuommoinen asia vituttelee lähes välittömästi koska asialle ei ole mitään helposti tehtävissä.
 
Paksummilla kielillä se relief kyllä ajan oloon syntyy, ja sen jälkeen säilyy ohuempienkin kielten kanssa.
 
Sano nyt edes sinä mitä ne kaksitoimisella raudalla varustetut mahtisoittimet ovat?

Kefiiri: Paksummilla kielillä se relief kyllä ajan oloon syntyy, ja sen jälkeen säilyy ohuempienkin kielten kanssa.
 
Sano nyt edes sinä mitä ne kaksitoimisella raudalla varustetut mahtisoittimet ovat?
 
Ei ne mitään ihmeellisiä mahtisoittimia ole, tavan moderneja sähkökitaroita, valmistajana milloin kukakin ja merkki lavassa vaihtelee, perusedullisista vaikkapa PRSsän ei niin edullisiin malleihin. Moni kotimainen soitinrakentaja suosii ja löytyyhän monista kansalaisopiston kursseilla itse tehdyistä kitaroista ja bassoista moinen. Asia ei ole enää niin uusi ja ihmeellinen että valmistaja edes erikseen asiasta mainitsisi, mutta näissä "perinteitä kunnioittaen" soittimissa vaikuttaisi melko usein yksitoiminen kaularauta vielä olevan.

Omatekoisiin soittimiin toki kannattaa edistyksellinen ratkaisu laittaa, mutta ymmärrän myös perinteisen mallin kannattajia. Tiukimmat puristithan eivät hyväksy säädettävää rautaa ollenkaan, sehän pilaa soundin... kaksitoiminen varmaan pilaa kaksin verroin ;)

No mulla on ollu deania, useampia jacksoneita, ltd:tä, bc richiä, wolfia, squieria ja ainakin niissä on kaikissa ollu kakstoiminen rauta. Myös melkein puolen vuoden työharjoittelun aikana, soitinrakennusyrityksessä jonne kannettiin päivittäin soittimia huollettavaks, yksitoimiraudat oli ilmiselvä vähemmistö, hyvä jos yksi kahdessakymmenessä oli. Lähinnä vanhoissa vintagepeleissä oli.
 
Kaikkiin rakentamiini soittimiin oon myös kaksitoimisen laittanu.

Kefiiri: Omatekoisiin soittimiin toki kannattaa edistyksellinen ratkaisu laittaa, mutta ymmärrän myös perinteisen mallin kannattajia. Tiukimmat puristithan eivät hyväksy säädettävää rautaa ollenkaan, sehän pilaa soundin... kaksitoiminen varmaan pilaa kaksin verroin ;)
 
Joo! Siis kaularautatappelut ovat ihan parasta mitä internet tarjoaa!
 
Mutta otetaan nyt vaikkapa apuun Warmoth, puoti joka osaa hommansa. Tässä heidän interwebs sivunsa jossa asiaa pikaisesti käsitellään, ja siis hehän valmistavat kauloja niin yksi- kuin kaksitoimisillakin raudoilla varustettuna.
 
http://blog.warmoth.com/2015/11/16/single-vs-double-truss-rod/
 
Ja koska tämä alkaa olemaan jo melko OT, niin pahoittelut ja koitan lopettaa, tai ainakin vähentää aiheen ohi kirjoittelun heti tämän viestin jälkeen.

J.Nikkanen: Joo! Siis kaularautatappelut ovat ihan parasta mitä internet tarjoaa!
 
Mutta otetaan nyt vaikkapa apuun Warmoth, puoti joka osaa hommansa. Tässä heidän interwebs sivunsa jossa asiaa pikaisesti käsitellään, ja siis hehän valmistavat kauloja niin yksi- kuin kaksitoimisillakin raudoilla varustettuna.
 
http://blog.warmoth.com/2015/11/16/single-vs-double-truss-rod/
 
Ja koska tämä alkaa olemaan jo melko OT, niin pahoittelut ja koitan lopettaa, tai ainakin vähentää aiheen ohi kirjoittelun heti tämän viestin jälkeen.
 
Ei ole mitään offtopikkia ja ainakin minä luen mielelläni mielipiteitä tästä kaularauta asiasta, koska syksyn mittaan tuolle asialle on jotain tehtävä. Niin ja minä en ole mikään puristi kitaroiden suhteen, vaikka perinteisillä tykkäänkin soitella, mutta tervehdin ilolla kaikkia soitinta parantavia ominaisuuksia.... niin ja on minulla ollut modernikin kitara joskus.... ainakin se yksi.

p130: Vähän vaikuttaa, että kaulassa olisi jonkinlainen ongelma. Toimiva kaula säätyy 1-toimisella raudalla ja ohuillakin kielillä särinättömäksi ja reliefiä on. Kokeilin vastikään, esimerkiksi R7 (jonka kaula on mallia valtava) säätyi täysin kelvolliseksi kasisetillä ja toimi myös soundipoliittisesti. Soittaminen tosin oli vaikeaa... :/
 
Joo, pahaa pelkään että olet oikeassa, mutta saan varmistuksen asiaan kun kiikutan soittimen syksyn oloon kielisoitinverstaalle Heidin käsittelyyn. Nuo Gibsonin R:t on kyllä makeita soittimia.... kävin hiljattain kitarapajalla tsekkaamassa R:n, R8 ja R9 ja niissä kaula on just ihan passeli. Kokeilin muutamaa muutakin ja minulle selvisi että slimtapperi on mun inhokki Gibsonin kauloisa. Muhku on paras, ei siitä vaan pääse mihinkään :-). Se huono puoli tuossa käynnissä oli, että Stankut ei enää sytytä :-D..... tai no vähän riippuu. Musafasulla oli mikkien esittelykitarana 2010 juhlvavuodenmalli, jossa oli jotkut Seth Loverit tms. mikit paikoillaan. Se kyllä sytytti, mutta eipä se ollut myytävänä. Gibsonin R:t taas on vähän kalliita mun makuun, mutta ehkä joskus käytettynä saatan sellaisen laittaa, mutta pitää löytää passeli yksilö. Mä aina vähän epäilen, kun joku laittaa ilmiselvän pitopelin myyntiin että siinä on jokin juttu miksi ei sitten kelvannut, vaikka eihän se välttis niin ole.

Jeszse: No mulla on ollu deania, useampia jacksoneita, ltd:tä, bc richiä, wolfia, squieria ja ainakin niissä on kaikissa ollu kakstoiminen rauta.
 
Oho, en selvästikään ole ajan tasalla kaularautakehityksen suhteen. Kiitän selvityksestä.

Vastaus otsikkoon: sen verran vähän vaikuttaa kielten paksuus soundiin, että kannattaa ehdottomasti mieluummin valita setti sillä perusteella, että se on omalle soittotyylille ja käytetylle vireelle sopiva. Mahdolliset soundierot on naurettavan helppo kompensoida myöhemmin signaaliketjussa - ja erot kapenevat entisestään bändisoiton seassa. Tanakkaa ja tasapainoista soundia saa yhtä lailla 8-setillä kuin 13-setilläkin. Itse käsken kitaraa suht reippaasti, joten valintani on ollut jo yli 20 vuoden ajan jonkin sortin 11-setti: 11-48, 11-52 tai jotain siltä väliltä.

Itse tuossa läpsin noihin ykköstykkeihin kiinni 9.5-44 setit ihan piruuttani. Tässä on nyt semmonen about 20 vuotta tullu vedeltyä 10.5 ja 11-seteillä, joko hevibottom tai normi. En huomannut soundissa signaaliketjulla kitara - piuha - vahvistin käytännössä mitään eroa. Soittotatsissa on huikea ero ja kyl mä diggaan siitä ku pystyy kvartin bendaamaan irvistämättä. Toki voimankäytössä saa muutoin olla tarkempi ku vahinkoepävirebendejä tulee herkemmin ohuemmalla setillä.

Eikös se mene niin, että Gibsoniin 11-setti ja Fenderiin kympit, niin tuntuma on suunnilleen sama, kun Fenkussa skaala on hieman pitempi?
 
Sointierojen takia ei paksuutta tosiaan kannata vaihtaa, mutta ylipaksuilla kielillä saa jatsia soittoon, kun ei jaksa venyttää kuin hiukan.

Kefiiri: Eikös se mene niin, että Gibsoniin 11-setti ja Fenderiin kympit, niin tuntuma on suunnilleen sama, kun Fenkussa skaala on hieman pitempi?
 
Sointierojen takia ei paksuutta tosiaan kannata vaihtaa, mutta ylipaksuilla kielillä saa jatsia soittoon, kun ei jaksa venyttää kuin hiukan.
 
Jazzia tulee soittoon just ton tummemman soinnin ja erilaisen dynamiikan kautta ja on bendit tottakai raskaampia, mutta ei mahdottomia. G-kieleltä sävelaskeleen venytykset lähtee aika helposti 12 setillä, mutta tuo Juzpen kvartti tekee kyllä tiukkaa ja totta puhuen jää vähän vajaaksi :-D . Mutta bendailun kannalta ehdottomasti vähän ohuempi setti ja olen käyttänyt enimmäkseen 10 ja 11 settejä tähän mennessä olen paksumpaa 12 settiä käyttänyt jazzlootassa niin, että on ollut hiottu punos ja punottu g-kieli.
 
Mitä tulee straton ja Paulin mensuurin eroon, niin en osaa varmaksi sanoa kuinka paljon vaikuttaa, mutta Paulissa 12 setti on ihan jees, mutta kun laitoin kerran 12 kielet stratoon, niin meni niin jäykäksi soittaa että piti tiputtaa virettä puoli sävelaskelta :-D, mikä ei stratolle ole muutenkaan pöllömpi ratkaisu.

Jucciz: Vastaus otsikkoon: sen verran vähän vaikuttaa kielten paksuus soundiin, että kannattaa ehdottomasti mieluummin valita setti sillä perusteella, että se on omalle soittotyylille ja käytetylle vireelle sopiva. Mahdolliset soundierot on naurettavan helppo kompensoida myöhemmin signaaliketjussa - ja erot kapenevat entisestään bändisoiton seassa. Tanakkaa ja tasapainoista soundia saa yhtä lailla 8-setillä kuin 13-setilläkin. Itse käsken kitaraa suht reippaasti, joten valintani on ollut jo yli 20 vuoden ajan jonkin sortin 11-setti: 11-48, 11-52 tai jotain siltä väliltä.
 
Joo minäkin olen aina ajatellut, että sähkiksen kielet valitaan soittotatsin ja vireen perusteella ja akkarin kielet soundin perusteella. Siksi vähän yllätyinkin, että kielten paksuus vaikuttaisi sähkiksessäkin.

Itellä hilasin laadukkaan (lue: "uutena törkykalliin") superstraton kielet 10 -> 10.5 -> 11 ja viimeisin steppi muutti kitaran ykköskitaraksi. Tosin samalla vaihtui D'addarion normi XL:t NYXL:ksi. Kitara oli ammattilaisen säädöissä ohuemmilla kielillä ja ite en koskenut kaularautaan joten luultavasti tuo actionin nousu vaikuttaa osaltaan sointiin. Yllättäen soittotuntuma/venyttäminen ei juurikaan tunnu muuttuneen.
 
Korkinhaistaja minussa haluaa sanoa että kitarasta tuli enemmän strato ja soundiin ripaus flyygeliä. Toki kuvittelen luultavasti kaiken.
 
Toisessa kitarassa XL->NYXL muutos ei ollut kovinkaan suuri (molemmat 11-settejä) joten en usko että kielten materiaali ei selitä tuon straton muutosta kokonaan.

Toki kyseessä on subjektiivinen mielipiteeni, mutta "vakiomallisen" .012-satsin, eli tyyliin 12-16-20-34-46-60 asentaminen normivireiseen (e' h g d A E) ja -skaalaiseen (24,75 - 26") sähkikseen meinaa joko saatanan kovia tuloksia puristusvoimatesterissä ja/tai maastavedossa jos meinaa yhtään bendailla tai sitten melkomoisia vaikeuksia soitolle ja mahdollisuutta kehua kylillä olevansa kova jätkä ja vetävänsä paksuilla kielillä. Jos bendailu/ asianmukainen kontrolloitu vibrato vaatii säännöllistä voimanostoreeniä on kielisetti liian paksu ja estää sähkikselle tyypillisten soittotekniikoiden (tilu, täpping, shred, bendaus ja vibratot) toteuttamisen.
 
Se SRV:n "13- setti, koska kova jätkä" oli sellainen, että satsi oli muuten perus .011 kaliiperia, mutta reunimmaiset kielet olivat paksumpia, tyyliin 13-15-18-32-42-56. Lisäksi vielä Eb-vire.
Itse en akkareissakaan 11-satsia (punotulla G:llä toki) paksummalle setille ole kokenut tarvetta. Omasta mielestä soundi lähinnä huononee paksummilla naruilla.

Juzpe: Toki kyseessä on subjektiivinen mielipiteeni, mutta "vakiomallisen" .012-satsin, eli tyyliin 12-16-20-34-46-60 asentaminen normivireiseen (e' h g d A E) ja -skaalaiseen (24,75 - 26") sähkikseen meinaa joko saatanan kovia tuloksia puristusvoimatesterissä ja/tai maastavedossa jos meinaa yhtään bendailla tai sitten melkomoisia vaikeuksia soitolle ja mahdollisuutta kehua kylillä olevansa kova jätkä ja vetävänsä paksuilla kielillä. Jos bendailu/ asianmukainen kontrolloitu vibrato vaatii säännöllistä voimanostoreeniä on kielisetti liian paksu ja estää sähkikselle tyypillisten soittotekniikoiden (tilu, täpping, shred, bendaus ja vibratot) toteuttamisen.
 
Se SRV:n "13- setti, koska kova jätkä" oli sellainen, että satsi oli muuten perus .011 kaliiperia, mutta reunimmaiset kielet olivat paksumpia, tyyliin 13-15-18-32-42-56. Lisäksi vielä Eb-vire.
Itse en akkareissakaan 11-satsia (punotulla G:llä toki) paksummalle setille ole kokenut tarvetta. Omasta mielestä soundi lähinnä huononee paksummilla naruilla.
 
No mulla on nyt tää setti https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … riokielisetti-sahkis-012-054-exl145 Tokai LP:sä ja on se jäykempi kuin yleensä käyttämäni 10-46 setti, mutta ei tuo oikeasti mikään älyttömän jäykkä ole ja kyllä sillä pystyy normaalisti soittamaan. Se tarjoaa enemmän kyllä vastusta ja dynamiikka muuttuu niin, että kovempaa joutuu räimimään. Ei se ole mahdoton, mutta mieluummin soittelen 11 setillä, mutta mä nyt kokeilen näitä, että millä skitta istahtaa parhaisiin säätöihin suhteessa soittotatsiin etc.
 
Normaalissa E-vireessä soittelen kun en oikein muiden vireiden kanssa tule juttuun. Olen kyllä iso ja riski ukko, mutta en treenaa enkä tee mitään hirmu tuloksia voimailussa etc. enkä myöskään tarkoittanut brassailla kielten paksuudella, mielestäni olen monta kertaa tässä ketjussa selittänyt miksi olen päätynyt paksuja kieliä kokeilemaan. En myöskään ihannoi paksuja kieliä se on jokseenkin herttasen samantekevää millä kukakin tykkää vetää. En erityisesti nauti soittaa tällä setillä, mutta ei mulla ole mikään kiire vaihtaa näitä ohuempiin vaan meinaan soittaa nää kielet loppuun ja vaihtaa seuraavaksi 11 setin, joka on mulle vanhastaan tuttu.
 
Tän kitaran kaula voi olla vähän viturallaan, mikä ei ole sikäli katastrofi kun tää kitara tuli mulle vaihdossa eikä ole mikään maailman arvokas laite. Sikäli se kyllä harmittaa tai tekee mieli laittaa tää kondikseen kun tää on oikeasti varsin hyvä kitara nimenomaan soundillisesti ja kyllä tän soittofiilis on hyvä muutenkin mutta tuo kaula pitää kyllä saada kuosiin..... ihan siksikin kun ei tätä voi myydä eteenpäinkään jos tätä ei saa kuntoon.... en kylläkään ole ainakaan vielä myyntiaikeissa, vaan ihan meinasin soittaa tätä kun myin LP:ni niin tuli ikävä ja en mä oikein osaa elää ilman LP:tä :-). Yksi semmoinen pitää talossa olla.... vaikka sitten Tokai :-D .